Matti E.

Talo oli niitä vanhoja, hienoja puutaloja, joita 80-luvun alussa vielä löytyi, myöhemmin ne purettiin pois. Meille oli väliaikainen ratkaisu muuttaa kaksioon vuokralle, ennen ensimmäisen oman asunnon hankkimista. Olimme nuoria, vasta-avioituneita. Kai sitä oltiin hiukan naiiveja, mutta minä olin jo valmistunut, saanut viran. Vaimolla oli vielä loppututkinto gradua vaille valmis.

Mies tuli heti pihalla kättelemään meitä. Leveillä, ruskettuneilla kasvoilla oli iloinen hymy, tummissa silmissä oli ilkikurinen pilke koko ajan. Ukko oli minua päätä lyhyempi, vantteraa sorttia, selkä leveä kuin ladonovi. Kädenpuristus oli tuntuva. Nimi oli Pellonmäki. Sitten mies huusi vaimonsa ja nuorimmat lapsensa pihalle meitä tervehtimään.

Rouva oli pyylevä, isorintainen, hiukan herraskainen, mutta otti meidät hyvin vastaan. Lapset olivat teinejä, kaikesta päätellen hyvin kasvatettuja, eivät mitään punkkareita. Mies selvensi, että nämä ovat nuorimmaiset heidän kahdeksasta mukulastaan. Kahdeksasta, ihmettelin. Mies iski minulle silmää, kehaisi rouvansa olevan hyvää maaperää, satoa tuottavaa. Ja hän kun oli itse kylvömiehiä, maalta kotoisin, sanoi mies matalammalla äänellä. Rouva hymähti, vaihtoi puheenaihetta ja kutsui meidät kahville. Sen jälkeen voisimme keskittyä rauhassa purkamaan tavarat uuteen kotiimme.

Eihän meillä vielä siihen aikaan paljon tavaroita ollut. Ne oli nopeasti purettu ja aseteltu. Vaimo tosin halusi siirtää vielä joitakin esineitä parempiin paikkoihin. Talonomistajan rouva toi hänelle ompelukoneen lainaksi. Vaimo oli tullut sanoneeksi, että pitäisi ommella verhot, vaan ei ollut omaa ompelukonetta. Samalla rouva ehdotti, että menisin miestensaunaan. Itse Pellonmäki jo siellä minua kuulemma odotteli. Enempää kummeksumatta otin pyyhkeen ja pesuaineen ja lähdin saunaan.

Sauna oli pihasauna, erillään muusta vanhasta puutalosta. Sellaisiakin oli vielä siihen aikaan. Ja meneillään oli miesten saunailta. Nauloissa roikkui useamman ukon vaatteita, uusien naapureiden arvatenkin. Riisuin, avasin löylyhuoneen oven ja menin sekaan. Äijiä oli lauteilla kolme, minulle tehtiin tilaa reunaan. Pellonmäki esitteli naapurit, kättä paiskattiin. Isäntänä Pellonmäki piti juttua yllä. Hän toimi samalla talonmiehenä, hoiti pihaa ja kiinteistöä. Aidan maalaaminen olisi kuulemma seuraava suurempi homma.

Lopulta jäimme Pellonmäen kanssa saunaan kahden, naapurit poistuivat suihkun kautta. Pellonmäki nosti vasemman jalkansa lauteella ja rapsutteli tyytyväisenä leukaperiään. Vilkaisin. Mies oli kauttaaltaan mustan karvan peitossa. Äsken en sitä ollut pannut merkille, kun välissä oli istunut muita. Nyt sen vasta huomasin. Petoeläimestä polveutunut, kävi mielessä.

Kyllähän sellainen kismittää, kun itsellä ei karva yhtä komeasti kasva. Tällä oli rinta ja vatsa komeasti villan peitossa, hartiat ja selkäkin jonkin verran, jaloista puhumattakaan. Yritin arvioida mielessäni Pellonmäen ikää. Tukka oli hyvin tumma, lähes musta, sivuilta pikkuisen harmaantunut. Kyllä se yli viidenkymmenen on, mutta hyvässä kunnossa, jatkuvasti pihatöissä, pontevat lihakset, ajattelin.

Pellonmäki rikkoi äkisti hiljaisuuden, käänsi kasvonsa saunan hämärässä suoraan minuun ja kysyi. Häkellyin. Kuulinko oikein. Mies kysyi suoraan, oliko minulla aikomus polkaista soreaa vaimoani tänä iltana. Sopertelin hämilläni, että voisihan sitä, en tiedä. Pellonmäkeä nauratti. Jotenkin isällisesti hän hyväksyi häkeltymiseni, yritti olla kohtelias. Mies kehui vaimoani sieväksi, hyvin koreaksi. Kelpaisi vaikka kenelle, vanhemmallekin miehelle, sanoi mies ja iski silmää. Minun oli pakko kääntää katse muualle. Rinnat niin terhakasti pystyssä ja pylly pyöreä, Pellonmäki haasteli mairealla äänellä yksikseen, seurasi reaktioitani. En vastannut, en saanut sanoja ulos. Mies mätti sen jälkeen kiukaaseen ankarat loppulöylyt ja pakotti minut kyyryyn. Oli päästävä kylmään suihkuun.

Mies oli mukava, mutta äkillinen intiimi kysymys ja vaimooni kohdistuvat kehut hämmensivät minua. Pellonmäki tuli perässäni pesuhuoneeseen. Eikä peitellyt, antoi näkyä. Vankkojen, lihaksikkaiden jalkojen välissä heiluivat aikamoiset vehkeet. Häkellyin uudestaan. Miehellä oli minuun, itseään puolta nuorempaan, sellainen vaikutus. Olin ollut niin miestä saatuani viran ja vihityn vaimon. Mutta nyt tunsin itseni pelkäksi pojaksi. Vilkuilin vähän väliä, vaikka tiesin sen sopimattomaksi. En mahtanut sille mitään. Mustista munakarvoista roikkui kunnon jörtikkä, jämerää tekoa. Ja sen alapuolella heiluivat kantimet, ronskit munakset, jollaisia en vielä ennen sitä ollut nähnyt. Sukuelimen ja pussien tummuus oli puhuttelevaa, hämmentävää. Eivät näyttäneet kotimaisen miehen vehkeiltä.

Pellonmäki huomasi oitis uteliaisuuteni, tuntui jotenkin riemastuvan siitä, esitteli. Pani kätensä lanteille ja roikotteli. Odotteli muka vuoroaan suihkuun. Yritin pestä itseäni, viivyttelin, hankasin paikat kahteen kertaan. Hävettikin, kun toisen alastomuus ja komea miesmahti näin minua kiinnosti. Pellonmäki pisti vielä pahemmaksi. Pese nahan altakin, jotta saa nuorikkosi illalla puhdasta melperiä, mies sanoi mutkattomasti, kuuluvalla äänellä, huvittuneena.

Se oli kuin neulanpisto minuun. Hämilläni vedin esinahkaa taakse ja pesin paikan. Kuin olisi isä neuvonut poikaansa. Pellonmäki katseli koko ajan häikäilemättä, suu leveässä hymyssä, kädet edelleen lanteilla. Rinta rehotti, ukko ylpeili. Sinulla on vielä poikainen pippuli, mies sanoi. Jotenkin tuollainen tyrmistytti, nolasi suunnattomasti. Niin, taisin myöntää. Minulla oli. Esinahka valui heti takaisin terskan suojaksi, ei pysynyt takana. Eikä pysy hyvin vieläkään. Kiveksenikin olivat kuroutuneet ylös, piiloutuneet paremmaltaan. Sinullapa on sitä eteläsuomalaista sorttia, luiku vailla korvusta, Pellonmäki sanoi. Saman tien hän veti malliksi sormillaan oman esinahkansa komean terskamolttinsa taakse, halusi näyttää. Nahka jäi komeasti rullalle, leveä niska piti. Olin tyrmätty, järkyttynyt. Silti katsoin.

Nämä minun vehkeeni eivät olekaan suomalaista perua, Pellonmäki sanoi leikillisesti, hieraisi samalla komeita muniaan. Ne ovat idän puolesta, kasakan peruja, siitähän se on tämä tumma värikin, mies jatkoi. Esitteli kalleuksiaan suorin sanoin kuin uutta autoa tai kodinkonetta. Olin ällistynyt, en osannut juuri vastailla. Mies kertoi olevansa Pohjois-Karjalasta, tullut etelään 35 vuotta sitten. Murrekin on hävinnyt, harmitteli. Kyllä hän voisi sen vanhan tarinankin kertoa, mies sanoi, tuli lähemmäksi ja pukkasi minua käsivarteen. Silmissä oli iloinen, röyhkeä kiilto. Siinä vaiheessa päästin Pellonmäen suihkuun, siirryin itse kuivailemaan. Oli kiire, meinasi tulla erektio. Tällaista en ollut aiemmin kokenut. Tunnelma oli niin outo, ainutlaatuinen. Pellonmäestä se johtui.

Mies hieroi saippuaa, hankasi rinnan, vatsan ja suuret munat vaahtoon. Alkoi samalla jutustella muina miehinä. Hänen isänäitinsä oli ollut nuori ja korea emäntä, maajussi Pellonmäen vaimo jossain Liperin suunnalla. Vaan kerran oli taloon tullut mustapartainen kasakka Venäjänmaalta, rajojahan ei silloin ollut. Pyysi isäntää lämmittämään saunan, lupasi korvauksen. Oli hikinen ja likainen, halusi saunoa ja pestä liat pois. Saunassa oli kasakan koko komeus tullut julki, oli ollut miehiä useampi näkemässä. Kylillä oli puhuttu vielä vuosikymmeniä jälkeenpäin, kehuttu ja annettu arvoa. Varsinkin miesporukalla, saunassa. Oli ollut karvaa kuin metsänpedolla, sysimustaa. Sellainen oli miesten keskuudessa arvoa nostattavaa, kuin eräänlainen mieskunnon näyte. Kasakan munakivet olivat kuulemma olleet suuret ja tummanpuhuvat, itse kärsä turpea, huomiota herättävä, isomolttinen, kertoili Pellonmäki antaumuksella. Aivan kuin itseäsi kuvailisit, mielessäni kävi ja nieleskelin hermostuneena.

Kylvettyään kasakka oli tarjonnut miesväelle ryypyt kirkasta. Ja talon isännälle vielä kerran jos toisenkin, kiitokseksi saunasta. Korealle nuorelle emännälle antoi kirjavan hetaleen, venäläishuivin. Silmä oli palanut naisen päälle, se oli huomattu. Kasakka oli juottanut Pellonmäen isännän humalaan, tarjosi pullostaan niin kauan, kunnes mies sammui. Sen jälkeen oli ollut hyvä vierailla isännän paikalla, emännän jalkojen välissä. Nuori emäntä oli pehmennyt, suostunut, hurmaantunut koreasta, tummasta kulkijasta. Kyllä se tuvan puolelle oli kuulunut, oli siellä renkiä ja piikaa kuulemassa, Pellonmäki kertoili ovelana ja suihkutti samalla saippuoita pois. Vesi juoksi sulavasti, huuhtoi lihakset, taipeet, karvat, vehkeet, leveän kullinnuijan.

Kasakka oli hässinyt talon korean emännän. Polkaisi isännän tietämättä, osasi jutkauttaa, Pellonmäki kertoili. Kertojan äänessä oli hilpeyttä, mutta samalla jotakin salaperäistä, merkityksellinen sointi. Kasakka oli sitten mennyt menojaan. Mutta ikuisen muiston käynnistään oli jättänyt. Emännällä oli alkanut maha kasvaa, Pellonmäki sanoi käheästi ja asteli pukuhuoneen puolelle. Olin nauliintunut kuuntelemaan kertomusta, huomaamattani lakannut kuivailemasta itseäni. Siinä vaiheessa havahduin vähän.

Nuori emäntä pyöräytti aikanaan komean pojanköllikän, jatkoi Pellonmäki ja veteli pyyhkeellä leveää selkäänsä kuivaksi. Pojalla oli pikimusta tukka, vaikka Pellonmäen isännällä oli vehnänvaalea, mies sanoi ja iski silmää, virnuili. Minun oli pakko nielaista. Isännän nimiin se kuitenkin pantiin. Ja siitä pojasta tulikin sitten minun isäni, Pellonmäki sanoi. Tämän olin jo aavistanut, vaikka jotenkin silti kauhistutti. Nämä ovat sen kasakan peruja, mies myhäili ja hieroi pyyhkeellään elimensä ja isot kiveksensä kuiviksi, muljutteli, pörhötti mustat kullinkarvansa. Tumma kärsä vaappui sen jälkeen aikansa nahka edelleen taakse vedettynä. Kesti tovin, ennen kuin tajusin alkaa pukea. Alushousuissani nyki, koetin pidätellä. Olin jotenkin hurmiossa. Mies oli taitava tarinankertoja.

Kun sitten kävelimme pihamaalla asunnoille päin, Pellonmäki katseli pääskysten lentopyrähdyksiä. Kuin muina miehinä hän sanoi, että muuttaisi sukunimensä kasakan nimelle, jos vain saisi sen selville. Kukaan ei ollut sitä kotipuolessa tiennyt. Nythän hänellä oli sen miehen sukunimi, joka joutui maksumieheksi, käenpojan elättäjäksi. Minua kuumotti, hirvitti. Pellonmäki toivotti minut ja kauniin vaimoni vielä kerran tervetulleeksi taloon, lupasi tarjota joskus tervetuloryypyt, mutta ei näin keskellä viikkoa. Lopuksi hän siristi vielä veitikkamaisesti tummia silmiään ja kuiskasi matalalla äänellä: Naidaan omia rouvia tänä iltana molemmat, sen tarpeessa ollaan. Silmää iskien mies lähti asunnolleen. Hämilläni seisoin hetken katsellen hänen menoaan, kunnes tajusin jatkaa sisälle uuteen kotiimme.

Kyllä minä sinä iltana nainkin. Pellonmäki oli saanut minut halukkaaksi, jollakin lailla nälkäiseksi. Vaimo hiukan ihmetteli, kun olin tavallista innokkaampi. Koskettelin, rutistelin, halusin. Sanoi ensin olevansa väsynyt muutosta, verhojen ompelusta, kaikesta. Mutta minä en hellittänyt. Olin saanut Pellonmäeltä virtaa, latinkia. Olin kiihottunut. Nyt päästin kaluni seisomaan, saunassa oli täytynyt pidätellä, koettaa hillitä. Kovana minulla seisoikin, kiimasta pystyssä. Vaikka poikainen kikkeli olikin.

Pellonmäen kehut olivat avanneet silmäni. Vaimolla tosiaan oli tyttömäisen pystyt tissit ja pehmeä pylly, niin kuin mies oli sanonut. Olimme olleet jo kolme vuotta yhdessä, siksi sellaiset unohtuivat välistä. Pellonmäki oli katsonut nuorta vaimoani aiemmin päivällä silmät kiiluen, himoinnut, sitten saunassa minulle kehunut, ylistänyt. Se minut varmasti ajoi hurjaan viettiin, joka ei muuten ollut itselleni ominaista. Ja se Pellonmäen röyhkeä, itsevarma mutta silti kohtelias ja vieraanvarainen käytös. Mies oli taitava, mutta pohjimmiltaan peto, kasakan sukua.

Jotain tuosta uuden vuokraisäntämme himosta olin nyt itseeni imenyt ja sitä käytin vaimooni kiihkeästi. Kopeloin, vein makuuhuoneeseen, uuteen sänkyyn. Se vihittiin sinä yönä käyttöön. Onneksi olin ostanut kondomeja, kaikesta rahanmenosta huolimatta. Rullasin kumin päälle, levitin vaimoni notkeat jalat, työnnyin. Häpy oli kosteutunut, odottava, hyväilevä. Sisään päästyäni kumarruin vaimoni pystyssä tuikkivien nännien yli suutelemaan suuta, sitten rintoja. Sain kiihotettua nuorikkoni samaan hekumaan, johon itse olin ajautunut. Sitten aloin pumpata. Olin himosta hurjana, Pellonmäen innoittama. Yhdyntä oli nopea ja kiihkeä, intohimoinen. Laukesin kovalla voimalla kondomiin, ruiskutin nesteeni, henkäisin ääneen. Vaimo supisteli ympärilläni.

Nain vaimoa vielä toisen kerran sinä iltana. Pellonmäki teki varmasti samoin omalla puolellaan, talon toisessa päässä. Seinämme eivät olleet vastakkain, ääniä ei kuulunut. Toisella kerralla kestin paremmin. Vaimokin sai silloin nautintonsa, laukeamisen. Voihkien, huokaillen, kiihkeästi suudellen hän tuli. Sen jälkeen minäkin sulin toistamiseen pimpan sykkivään puristukseen, annoin tulla, täytin toisen kondomin edellisen tavoin. Tunne oli huikea, ihmeellinen, yhdynnät parhaimpia siihen asti yhdessä kokemiamme. Aamulla, töihin lähtiessäni, kerroin vaimolle, että vuokraisäntämme ja talonmiehemme Pellonmäki on kasakan peruja, pojanpoika. Hän hymähti tähän merkityksettömästi ja jatkoi uuden kotimme sisustamista. Hän ei vielä ymmärtänyt, mitä se tarkoitti.