Venteri

Se on hienoa seutua, parin kilometrin päässä kaupungista. Sopivan lähellä palveluita, mutta silti maaseudun rauhassa. Sieltä löytyy komea maalaistalo, vaaleankeltaiseksi se aikoinaan oli maalattu. Pihalla on suuri talli, paikat monelle hevoselle. On ravureita, varsoja, lämminverisiä ja suomenhevosia. Vähän joka lajia löytyy, mikäli minä niistä ymmärrän. Isäntä on hevosmies, alansa ammattilainen. Vaimo on lähtenyt lätkimään, ei viihtynyt maalla hevosenhajussa.

Isännän nimi on Gunnar. Moni hevosia harrastava hänet tuntenee, varsinkin raviradoilta. Gunnar on armoton hevosmies, kovimmasta päästä. Hänessä on karismaa, ulkoista ja sisäistä. Kuitenkaan häntä ei voi järin ihmisläheiseksi sanoa. Etenkään naisseurassa tämä mies ei turhia rupattele, mutta sanoo asiansa, tekee työnsä. Kaikesta huokuu varmuus, määrätietoisuus.

Ulkoisesti Gunnar lienee naisten mieleen, neljääkymmentä lähentelevä vanttera mies. Tumma tukka, korskeat pulisongit, leveät kulmakarvat, ruskeat silmät. Parrankasvu on nopeaa ja tiheää, aina musta sänki puskee pintaan, vaikka aamulla ajelisi. Röyhkeästi pursuu kauluksesta esille mustia rintakarvoja, ei puhettakaan, että niitä koskaan siistittäisiin. Kainalot ovat monesti hiestä märät, sillä Gunnar on toiminnan miehiä joka hommassa, kenties luonnostaankin kova hikoilemaan. Partaveden ja deodorantin hajuun sekoittuvat luontaiset miehen aromit, ne, jotka saavat naiset halukkaiksi, vievät jalat alta, tekevät vastapuolen antavaiseksi.

Toiminta Gunnarin tallilla on luonnollista, kaikin puolin. Sen tietävät kaikki ja sen oppivat uudet tulokkaat nopeasti. Mitään kikattavia tyttösiä Gunnar ei talliinsa huoli, hän ei ole lastenkaitsija. Nuoria naisia pitää hevostyttöjen olla, ikää tarpeeksi. Ja silti saa Gunnar osakseen vihanpitoa ja paheksuntaa, kirjoittelua paikallislehtien palstoilla ja joitakin haukkumakirjeitä sekä -puheluita silloin tällöin. Tekopyhät ja kateelliset niitä suoltavat. Itsevarma mies niistä vähät välittää.

Joskus on joku kääntynyt työhuoneesta tai tallin ovelta ympäri. Mutta harvinaista se ymmärtääkseni on. Hevosmiehellä on hevosmiehen maine, kyllä sen yleensä kaikki tietävät. Tai oppivat nopeasti, mikä tämä jämerä tilan isäntä on miehiään. Kun uusi nuori nainen tulee tilalle, osoittaa kiinnostusta joko hevostenhoitoon tai ratsastukseen, ottaa Gunnar hänet kohteliaasti vastaan työhuoneessaan. Se on eteisestä oikealle, pieneen kamariin tehty. Sinne on hommattu kirjoituspöydät, mappihylly ja muut asiaankuuluvat välineet. Tässä vaiheessa saa uusi tulija yleensä jo käsityksen, että täällä ollaan luonnollisesti, mies miehenä, nainen naisena.

Gunnar puhuu rauhallisesti ja esitelmöi matalalla äänellään, tekee luotettavan ja vastuullisen isännän vaikutuksen. Puristaa kättä lämpimästi isolla työmiehen kourallaan. Joskus kutittaa tulijan kämmenpohjaa sormellaan merkiksi, jos tyttö on oikein nätti. Jos isäntä erityisen veitikkamaiselle päälle osuu - mitä tosin harvemmin tapahtuu - saattaa hän jopa iskeä silmää. Kuitenkin hän jollakin kohteliaalla eleellä ja kosketuksella osoittaa nuorelle naiselle, että nainenhan tämä on, ja hän taas on mies, kypsässä isässä oleva mies, naisten päälle ymmärtävä. Täällä ollaan luonnollisesta, kuin nuoret tammat ja valio-ori konsanaan.

Vaaleatukkainen, sinisilmäinen Niina on uusi tallilla. Eräänä päivänä Gunnar kutsuu hänet puheilleen ja lupaa pääsyn aputytöksi raveihin. Joitakin tallityttöjä tällainen huomionosoitus uudelle syvästi kismittää, tekee kateelliseksi, pistää vihaksi. Sellaista Gunnar ei hyväksy, kateuden hän kitkee tytöistä äkkiä, jos sellainen esille tulee. Hän tekee valinnat, hän on isäntä tilalla, hevosmiesten herra, eikä suvaitse kissatappelua ja akkojen toraamista. Uumalta hoikka, mutta silti mukavasti persevä Niina lähtee aputytöksi raveihin, sen hän on päättänyt.

Kyllähän Niinakin sen aavistaa, tietää kaikki tehtävänsä. Kun on päästy perille, hevonen valmisteltu hyvissä ajoin odottamaan ja muita kilpakumppaneitakin odotellaan paikalle, hetki lyö. Gunnar haluaa nyt eikä sitä estä mikään. Suupielellään hän maiskauttaa tutulle tallisällille merkin ja viittaa ulkopuolelle. Poika lopettaa työnsä, virnistää takaisin, heilauttaa kättään ja painelee ulos. Hän jää ovelle vahtiin ja kurkistelee sisälle, kuulostelee, mitä tapahtuu.

Gunnar vie Niinan naapuripilttuuseen, avaa vyönsä ja vetää housujaan sen verran alas, että homma toimii. Ensikertalaisena Niina ei osaa toimia itse. Miehen on autettava, avattava farkkujen nappi ja vetoketju, työnnettävä hevosenhajuiset sormensa nuorelle hävylle, hierottava. Vaatien sormet tunnustelevat pehmeiden häpykarvojen välistä nuoria huulia, löytävät klitoriksen ja kiihottavat sitä. Tyttö tulee saman tien kiimaan, mies on varma ja kokenut, osaa hommansa. Gunnar tietää, miten hevosia ja naisia käsitellään, mistä pitää silittää, taputtaa ja hieroa. Toinen kuuma koura etsiytyy nuorille rinnoille paidan alle, hieroo niitä, saa nännit kiihottuneeseen tilaan.

Sitten hevosmies pyöräyttää yksimielisesti Niinan ympäri, seinää vasten nojaamaan. Housut on vedetty alas, pillu paljastettu. Hevosmiehen kyrpä seisoo komeasti kuin kantaoriillaan, suurena ja tummana, muhkea purppuralertsi paljastettuna. Ylimääräinen ruskea nahka on rullattu sen taakse, sitä miehellä riittää kuin hummalla. Mies koukistaa jalkojaan, ohjastaa sinne, minne pitääkin. Joutuu muljuttumaan vähän, sovittelemaan, kun nuori häpy on niin kokematon ja tiukka. Mutta märkä se on ja sykkii vastaanottavana, kiimaansa kiihotettuna, päästää pikku hiljaa syvemmälle. Ja sinne Gunnar määrätietoisesti työntyy, niin syvälle kuin saa, vaikka Niina voihkii ja anelee armoa. Mies ei turhaan vastaile, toimii vain.

Pilttuussa on kohta täysi meininki päällä, pimpsa litisee. Raveihin tuotu voittajahevonen kuulostelee sitä viereisessä karsinassaan korvat hörössä, mutta ei hermostu, on tottunut isäntänsä metkuihin. Kenties tämä traditio innostaa hevosen huimaan ravisuoritukseen, kuka tietää. Niinalta pääsee huutoja, koko raviradan rakennus kajahtelee, onneksi ei ole muita vielä tullut paikalle. Gunnar tulee aina ensimmäisenä. Ovenraossa nuori tallimies työntää kätensä taskuun ja puristelee mulkkuaan, on kovassa kiimassa, tahtoisi myös vitulle. Mutta Gunnarin tyttöjä saa harvoin yrittää, se tiedetään paikassa kuin paikassa. Joskus sellaistakin sattuu. Silloin Gunnar osoittaa suostumuksensa jollakin merkillä, silloin pitää vain yrittää saada likka innostumaan. Vaan ei sitä nuorella sällillä ole samanlaista karismaa ja tenhoa kuin kokeneella kypsällä miehellä. Sellaisella kuin Gunnar, joka osoittaa kyvykkyyttään, huokuu sanattomia merkkejä, saa naiset auliisti antamaan pimppiä.

Kun hevosmiesten kuningas on aikansa pohjelihakset lujilla teutonut naista seisaaltaan takaapäin, huudattanut ja tulettanut, vie hän hommansa luonnollisesti loppuun. Nuori vittu on saanut jo sellaisen käsittelyn, kunnon tervetuliaistoivotuksen Gunnarin talliin, vihitty käyttöönsä, jotta sen voi kuorruttaa sörsselillä. Mies hellittää varmistuksen, joka kokemuksella ja harjoittelulla on hankittu, kiihdyttää, panee armotta loppuun saakka, ja purkautuu ähkien sisään. Nuori nainen voihkii, ulisee, antaa vittunsa lypsää isännän kyrvästä roiskeet sulokkaisiin syövereihinsä. Ei sentään neitsyt ollut, muttei paljon puutu. Paljaalla tätä ei selvästikään ollut aiemmin naitu, nyt vasta on likka vihitty kunnolla naiseksi. Tällaisia ajatuksia Gunnarin mielessä pyörää, niistä hän on joskus miesporukassa kertoillut.

Kun sukuelinten tykytykset vähän laantuvat, otetaan siitin ulos pimpsalävestä, annetaan sakean sperman valua korskeasti tytön reisille. Hevosmies ei kysele, onko likalla ehkäisypuoli kunnossa vai ei, se ei kuulu hänen toimenkuvaansa. Hän osoittaa suosivansa kaikin puolin luonnollista menetelmää tilallaan, niin hevosten kanssa kuin minkä tahansa elikon tai elävän olennon. Kullinsa pyyhittyään Gunnar työntää sen housuihinsa ja lähtee kahville, tapaamaan tuttuja, hoitamaan töitään. Niina saa hoidella jälkipyykkinsä niin kuin parhaaksi näkee ja pitää samalla hevosta silmällä. Tallisälli on runkannut, laskenut lastit housuihinsa ja huohottaa hikisenä. Gunnar vetäisee ohi mennessään häneltä lipan silmille ja hymähtää nauruntapaista.

Illalla Gunnarin hevonen vie voiton raveissa. Taso on kova, mutta Gunnarilla on komeita, hyvin koulittuja juoksijoita. Monia palkintoja ja kunniaa on kertynyt. Ja lisää tulee. Voiton kunniaksi Gunnar kutsuu Niinan taloonsa yömyssylle, kun raveista ja voitonjuhlista on selvitty, voittajahevonen viety talliinsa ja palkittu tavallaan, seppeleellä, hummien herkuilla ja taputuksilla. Tänä iltana Niina on Gunnarin suosiossa. Mies osoittaa huomiotaan jopa nuolemalla aiemmin päivällä runtelemaansa pillun kauttaaltaan. Sitten hän uusii otatuksen, nussii Niinan itse nylkemiensä lampaantaljojen päällä takkatulen ääressä, heittäydyttyään sitä ennen pikkuisen romanttiseksi. Voitonmaljat on juotu, naista tarpeeksi hieroskeltu ja hyvitelty, nyt on raa'an toiminnan vuoro. Mies nussii, hakee nautintoa, saa naisen tulemaan jalat levällään, huutamaan, ja purkaa lopulta omat siemenensä tämän sisään. Ähkäisee tyytyväisenä matalalla äänellään.