Hyvätarina.

Luku 1: Kuljen pitkin katuja ja yritän olla ajattelematta sitä minkä sain kuulla eilen bestikseltäni. :- Minun Nyelan poikafrendi Jonas on ollut jonkun Emilia Ojalan kanssa! Voi vittu! Nyt kun kävelen sattumalta sen asunnon ohi huomaan kunnolla, että se tosiaan on muuttunut. Se on huomannut ostaa kaihtimetkin ikkunoihin. Ne on kylläkin auki ja (yök) nään sen ja sen uuden tyttöfrendin pussailemassa lääppimässä. Se on sellanen muovinen yleisteini, jonka suunnilleen mikään kehonosa ei oo aito. Kävelen raivosta kihisten kotiin potkin talvisaapikkaat jaloistani (olen perheen ainoa lapsi ja vanhempani ovat rikkaita) riisun takkini narikkaan ja sytytän valot. Silloin näen hänet ensimmäisen kerran. Pitkä ja tumma nainen seisoo ikkunani takana ja hymyilee kauniisti.

Luku 2: Aamulla kun keitän teetä ja paahdan leipää ajattelen naista niin keskittyneesti, että meinaan polttaa pekonin ja kananmunat. Töihin kävellessä satun vilkaisemaan yhdelle sivukujalle ja eilinen nainen seisoo siellä kahden muun naisen kanssa selaten jotakin lehtisiä ja tekevän vilkkaasti muistiinpanoja. Yhdellä heistä on pitkä punainen tukka ja silmät kuin smaragdit. Hän kuiskaa tummalle mustat hiukset ja ruskeat silmät jotain osoittaa minua ja tumma nyökkää vastaukseksi. Kolmannella on pitkät liilamustat rastat ja silmät kuin kotkalla. He jatkavat keskusteluaan minun jo käännyttä kadunkulmasta. Työpaikalla tervehdin työkavereita hieman hajamielisesti ja ruokatuntiin mennessä olen omissa maailmoissa, kun ruokalasta tullessani (olen töissä vaatesuunnittelijana Harimaulla) törmään pitkään hahmoon ja papereita vain sinkoilee. Rupean vuodattamaan anteeksipyyntöjä ja keräilen omia töitäni yhteentörmääjän omien seasta. Paperit kerättyäni tulen vilkaisseeksi keneen oikein törmäsin ja huomaan tuijottavani sitä punatukkaista naista sieltä kujalta. Pääni on ihan pyörällä kun kävelen "studiooni". Paperipinkkaa selatessani löydän yhden suunnitelman välistä lapun joka on täysin samaa vihreää kuin kujan punatukkaisen naisen silmät.

Luku 3:Töistä tullessani päätän perjantain ja viikonlopun kunniaksi käydä läheisessä Café Herkkuhetkessä. Astelen suoraan tiskille ja tilaan teetä ja herkullisen mansikkajuustokakun palan maksan tilauksen ja istun ikkunapöytään ja kaivan laukusta muutaman keskeneräisen suunmitelman, kunnes päätän että viikonloppuna en tee töitä vaan nautin itseni seurasta. Syötyäni kakun ja juotuani teen lähden kävelemään kotiin päin. Kotona vien salkkuni työhuoneeseeni. Kun menen makuuhuoneeseeni näen kun rastatukkainen varjo vilahtaa palotikkaita alas ja pihan poikki kadulle. Verkkareita ja hupparia penkoessa hyllyltä putoaa liilamusta raidallinen lappu, jossa lukee seuraavasti:- Odotamme sinua autiotalolla huomenna klo.12.00. Varoitus olemme ottaneet selville kaiken taustastasi, joten et voi vedota esim: siskon sairastumisella jne. Irvistän. He siis tietävät että minulla ei esim: ole siskoa ja vanhempain asuvat eri kaupungissa. Luen lapun loppuosan ja totean joutuvani käymään vielä kaupoilla.

Luku 4: Vaihdan jalkaan siistit kangashousut ja siistit t-paidan ja neuletakin. Puen pitkän mustan talvitakin jossa on karvavuori-ja huppu. Vedän kalliit ugini jalkaan ja astun ulos. Kävelen pitkin katuja ja käyn tarvittavissa liikkeissä. Kun tulen kotiin ja aukaisen oven kuulen vaimennettuja ääniä makkaristani. Jatkuu...