Rouva Lehtori

Olen nelikymppinen, kaikin puolin kunnollinen. tunnollinen uranainen pääkaupunkiseudulta. Ammatiltani olen peruskoulun opettaja, ja opetan englantia yläasteella haasteellisessa iässä oleville 7. - 9. luokkalaisille teineille. Tämän lisäksi olen siviilissä menestyvän miehen vaimo ja perheenäiti. Miehen ja minun lisäksi perheeseemme kuuluu teini-ikäinen poika, joka joutuu kasvamaan sen asian kanssa että "mutsi on ope". Tämä ei liene pojalle kuitenkaan kovin arka paikka, mutta toivottavasti ei sekään että olen monien mielestä hyvin säilynyt, kauniiksi kehuttu naisellinen nainen. Tämä asia käsittääkseni herättää monenlaisia kommentteja murrosiän myrskyjä elävissä poika-oppilaissakin, ja mutkien kautta olenkin saanut kuulla oppilaiden kutsuvan minua "Marilyniksi".

Nelikymppiselle itsetietoiselle naiselle moinen on tietysti hieman hämmentävää ja alentavaakin, mutta toisaalta siihen voi suhtautua myös kohteliaisuutena. Omasta mielestäni olen kuitenkin ulkoisesti melko tavallinen suomalainen nainen. Suht isokokoinen 174/74/D, blondi toki, mutta silmälaseineni ja jakkupukuineni en aina koe itseäni seksiobjektiksi. Toki jakun kanssa yhteen kuuluu usein naisellinen pohjepituinen hame, ohuet tummat nylonit ja korkokengät. Pidän tätä pukeutumista itse lähinnä tyylitajuuni sopivana ja ihan asiallisena virkanaiselle, enkä aina muista että miespuoliset voivat pitää asuani seksikkäänäkin.

Pääasiassa oppilaani menestyvät opetuksessani hyvin. Englanti sujuu koska osaan työni, kohtelen nuoria ystävällisesti ja kannustavasti, ja englannin kieli kiinnostaa nuoria. Työni on usein palkitsevaa. Mutta toki poikkeuksia on, joiden kanssa on tehtävä enemmän työtä ja antavat haasteita. Sellainen on muuankin ysiluokkalainen Mikael, eräänlainen kovispoika ja luokan "kingi", joka itsevarmalla ja uhmakkaalla käytöksellään peittelee huononevan koulumenestyksen ja oppimisvaikeuksien aiheuttamaa häpeää.
Olin muutamia kertoja ottanut Mikaelin tukiopetukseen, huomatakseni hänen kiinnittävän virnuillen huomiota enemmän sääriini kuin oppimateriaaleihin.

Koska hänen käytöksensä oli tosiaan niin häiritsevää sekä opetusta kohtaan että muita oppilaita kohtaan, päätin ottaa asian hoitaakseni ihan kunnolla ja ottaa yhteyttä hänen vanhempiinsa. Perehtyessäni asiaan kävi ilmi, että Mikael on yksinhuoltaja-isän kasvatti, ja hänen isänsä työskentelee perinteisessä duunariammatissa rakennusalalla.
Soitin siis isälle, jota kutsuttakoon tässä Markuksi. Kerroin olevani Mikaelin opettaja, ja haluavani keskustella hänen koulunkäynnistään. Markku vaikutti hämmästyneeltä, mutta ei onneksi suhtautunut negatiivisesti tai kieltävästi, kun kerroin hänen pojallaan olevan oppimisvaikeuksia ja häiritsevää käytöstä koulussa.

Ehdotin tapaamista kolmen kesken, jossa olisi mukana minä ja Mikael, sekä Markku isän ominaisuudessa. Tapaamispaikaksi sovittiin Markun ja Mikaelin koti, eräässä kaupunkimme huonomaineisemmassa lähiössä. Menin siis heidän osoitteeseensa sovittuna iltapäivänä klo 17 aikoihin ja soitin ovikelloa. Oven avasi viiksekäs, kenties itseni ikäinen tai muutaman vuoden vanhempi, charmikkaasti kaljuuntuva miehekkkään oloinen mies. Hän kätteli minua reippaasti ja esittäytyi Markuksi ja kehotti käymään peremmälle.

- "Tehdään sitten sinunkaupat heti tässä, mä oon Markku tai Mara vaan", mies messusi leveästi hymyillen ja puristi kättäni uudelleen.
- "Okei, hauska tavata. Mä olen Saara, ja olen siis Mikaelin opettaja" minä vastasin hymyillen ja jatkoin: "-Missäs se Mikael on, tuleeko hän juttelemaan myös?"
- " Ei se nyt kai tuu, se lähti ulos jonnekin tyttöjä jahtaamaan. Tulee isäänsä ihan!" Markku hohotti ja jatkoi vakavoituen: "Mutta jutellaan me kahdestaan nyt. Mennään tuonne olohuoneeseen. Mä keitin jo kahvia ja vähän pullankänttyäkin on",

Olimme siis kahden heidän asunnossaan. Markun ja Mikaelin asunto. Isän ja pojan. Ja nyt siellä oli vierailemassa Nainen. Minä. Opettaja. Halusin uteliaisuudesta kysyä missä Mikaelin äiti on, mutta en tiennyt kuinka kysymyksen muotoilisin. Kuin lukien ajatukseni Markku sanoi:
-"Erohan meillä tuli äitinsä kanssa viime vuonna. Muijalla oli alkoholiongelma enkä jaksanu sittä kattoa. Ei siitä äidiksi eikä vaimoksi ollut enää. Se meni hoitoon hoidattaan itseään kuntoon ja asuu nyt kaukana uuden miehen kansssa. Saa se poikaa tavata sikäli kun poika haluaa tavata sitä".

Perhedraama hahmottui minulle, ja kenties myös selitys Mikaelin oikutteluun. Sitä en kyllä uskaltanut kysyä oliko Markku löytänyt uutta naista elämäänsä. Hän vaikutti sen sortin macholta, jolla naisia pitää olla kenties useampiakin. Tahtomattani vertasin häntä omaan aviomieheeni, joka on kieltämättä menestynyt ja johtavassa asemassa, mutta kuitenkin jonkin sortin hiirulainen.
Katselin Markkua nyt hieman vapautuneemmin, kun joimme kahvia ja söimme kuivaa pullaa. Leveät hartiat, hieman vatsaa mutta ei liikaa, isot kädet, mukavat kasvot joissa tuuheat viikset ja iloisesti tuikkivat silmät.
Istuin sohvalla häntä vastapäätä, ja tulin kiusallisen tietoiseksi siitä että polvipituinen hameeni jätti sääreni hyvin esille Markun katsottavaksi. Nyin vaistomaisesti helmaa alaspäin. Ajoittain lähes tunsin hänen katseensa hivelevän tummien sukkahousujeni ohutta pintaa: hameen helmasta korkokenkieni kärkeen asti.

Like father like son, ajattelin mielessäni sarkastisesti. Keskustelimme Mikaelista, englannin opiskelusta ja muistakin oppiaineista ja siitä millaisia haasteita hänellä on niissä ollut. Sovimme että voisimme tavata joskus uudelleen kolmisinkin.

" -Mutta nyt kun ollaan kahden eikä lapsia ole paikalla, saisiko olla pieni terästys sinne kermakahvin joukkoon", Markku ehdotti ja käveli kaapille josta kaivoi yllättäen viskipullon. Punnitsin nopeasti asian eri puolia. Ei ole ihan sopivaa että opettaja juo alkoholia oppilaansa isän kanssa, mutta toisaalta en halunnut antaa tiukkapipon vaikutelmaa koska pidän itseäni moderninana suvaitsevana naisena. Eikä kai yksi drinkki mikään skandaali vielä olisi. Sitäpaitsi: sattui kuin sattuikin olemaan perjantai-ilta ja edessä viikonloppuvapaa.
- "Anteeksi mutta mä oon autolla", sanoin.
- "Jätä auto parkkiin vaan, se on ilmanen parkki. Mee taksilla kotiin". Markku kuittasi kuin päivänselvän asian. Se oli niin suoraviivaista että minua nauratti. Mies ihan kuin halusi juottaa minua jostain syystä, ja se tuntui hassulta.
- "No ehkä mä pikku tipan voin ottaa, ja ajaa sitten vielä", minä liversin ja Markku lorautti viskiä kahvikuppiini.
-" Poika tulee kotiin varmaan vasta puolilta öin, eli on tässä meillä aikaa", Markku sanaili ikäänkuin piittaamatta kokonaan siitä onko minulla aikaa. Minullahan oli omassa kodissani aviomies ja poika odottamassa perheenäitiä kotiin.

Joimme. Tunsin viskin hieman kihoavan päähäni ja Markku kaatui minulle lisää pieneen lasiin. "Kun exä asui vielä täällä, kotona ei voinut ollaa viinaa lainkaan. Se joi ne heti", Markku kertoili.
- "Niin, se on varmaan raskasta elämää", minä komppasin empaattisena ja lievästi humaltuen.
- "Miehenä kaipaa naista. Ei tarvitse raivoraitis olla, kunhan on freesi ja terve yläpäästä mutta myös muualta", Markku sopotti ääni madaltuen ja silloin se tapahtui ensimmäisen kerran. Kosketus!
Markku nojautui eteenpäin ja tunsin kevyen hipaisun säärelläni. Hän jatkoi ystävällistä juttelua, joka oli kuin lumoavaa, rauhoittelevaa hyrinää pelokkaalle saaliille. Minä epäröin ja jännityin hieman, kun miehen käsi kevyesti hyväili säärtäni. Siveli kutittaen, herkästi hivellen, sormenpäät nailonin ohueen harsoon herkästi tutustuen. Siirsin heman levottomasti jalkojani.
"Hyvä herra, tää ei nyt oikein....!"
"Hyss... Mara vaan eikä mikään herra", Markku kuiskasi ja hänen kätensä löysi sääreni uudelleen.

"Hyssss" mies lisäsi veikeästi ja siirtyi sulavasti viereeni. sohvalle. Hän jatkoi sääreni hyväilyä hetken, ja sitten hänen kätensä silittivät hiuksiani ja hänen sormensa etsiytyivät valkoisen paitani ylimmille napeille. Minä vain olin ja mietin kuumeisesti voiko tämän antaa tapahtua. Viski oli jo vapauttanut estojani ja herättänyt halun. Alkoholi vaikuttaa minuun usein niin. Tunsin että alapääni kostui vääjäämättä, kohta olisin aivan märkä sukkahousujeni ja pikkuhousujeni alta, tapahtui mitä tapahtui.

Markku napitti paitani auki, ja veti paidan alas olkapäiltäni. Esiin tulivat valkoisten rintaliivien ryhdissä kannattelemat kookkaat rintani.
-"Saara, on aika!" Markku huohotti. Mies jonka tapasin ensimmäistä kertaa pari tuntia sitten. Hän painoi minut selälleni sohvalle, ja hameeni helmat nousivat ylös lantiolle. Hän oli kiihkon vallassa, kuin luonnonvoima, enkä vonut mitään muuta kuin antaa sen tapahtua.
En ehtinyt kuin edes ajatella pitäisikö minun riisua sukkahousut ja pikkuhousut, kun tuo voimakas mies tarttui kynsillä sukkahousujeni haarakiilaan repien siihen suuren repeämän. Samalla venyivät pikkuhousuni syrjään, avaten tietä kaikkein pyhimpääni.

Markku vapautui omista housuistaan ja kalsareistaan. Esiin ponnahti kivikovana seisova kyrpä, ja nyt todellakin käytän rahvaanomaista sanaa kyrpä koska se kuvaa sen voimakasta vaativaa olemusta. Oman aviomeheni elintä kutsun usein hellitellen ja kujeillen "pippeliksi", mutta Markulla on kyrpä! Sen helakan punainen pää tähtäsi minua kuin ase.
"Antaudun antaudun, armoa!"

Markku veti reiteni erilleen ja tuli päälleni, reisieni väliin. Tuhahtaen ja murahtaen hän repäisi vielä sukkahousujeni repeämää haaroista auki, ja venytti pikkuhousuni sivusta käsin pois tieltä. Hänen kyrpänsä työntyi häpyhuulilleni ja työntyi sisään pehmeään ja aivan märäksi ehtineeseen pilluuni. Temmellyksemme alkoi. Makasin selälläni reidet levällään, silmät kiinni ja käsillä Markun käsivarsiin ja hartioihin tarttuneena. Olisin halunnut Markun ottavan paidan pois jotta voisin tarttua sormillani hänen rintakarvoihinsa ja kosketella hänen karvaista paljasta rintaansa, mutta kiima oli liian pitkällä edes paidan riisumiseen. Vain välttämättömin oli tieltämme riisuttu tai revitty auki; Markun kyrpä syvällä sisälläni hinkaten. Sulauduimme yhdeksi ja oli yllättävää kuinka hyvältä ja suurelta se tuntui.
Voihkin spontaanisti Markun työntöjen tahdissa, spontaanimmin kuin koskaan aviomieheni kanssa. Tunsin itseni nartuksi huonoksi vaimoksi ja se oli samalla sekä alentavaa että kiihottavaa. Oi, oliko elettävä 20 vuotta avioliitossa ja 41 ikävuoteen asti kokeakseen tämän tunteen!

Markku työnteli, huoneen täytti alapääni litinä ja lotina, sohva naksui ja natisi painomme alla. "Ompahh.. hyväää... ai jumalauta... hyvä pano!" Markku murahteli katkonaisesti. Minä olin kyvyttömämpi edes muodostamaan sanoja:
"Ahh.. mmmhh.. ahh.. ahh.. nnnoin... noinnn.. ahhh...nnhh.. ahh... mmmmhhh ... ahh.. ahhh!".

Markku kiihdytti ja minä kiedoin jalkani tiukasti hänen lantionsa ympäri, ikäänkuin haluaisin pitää hänet sisälläni ja reisieni välissä ikuisesti. Toinen korkokenkäni oli yhä jalassani, toinen oli pudonnut jonnekin lattialle.

Markku karjaisi kun saapui pian hekumansa huipulle. Kouristellen hän ruiski spermansa sumeilematta sisälleni, pilluni uumeniin. Mutta märkää tuntui olevan kaikkialla: reisilläni, sukkahousuillani, hameellani, sohvalla, kaikkialla. Meistä molemmista tullutta.
Hengityksemme tasaannuttua minä nousin ylös ja menin vessaan. Vessan seinällä oli tyttökalenteri. Otin vessapaperia ja pyyhin alapäätäni. Oioin vaatteitani.

Annoin Markulle käyntikorttini ujon hiljaisuuden vallitessa. Siinä oli sähköpostiosoitteeni ja puhelinnumeroni.

"-Ollaan yhteydessä. Kiitos.. tarjoilusta. Näkemiin!", sanoin ja poistuin rappukäytävään taksin numeroa kännykästä etsien. Olimme yhteydessä vielä senkin jälkeen, kun hänen poikansa oli jo lopettanut koulun.


.