Alokas N

Tupakaverini Noronen kirosi ääneen lukiessaan ilmoitustaululle laitettua tiedotetta.
-Narttu tulee meidän tupamme komentajaksi!
Minua huvitti Norosen kimpaantuminen.
-Mitä sinä nyt keuhkoat, ei se niin paha voi olla. Sehän on vain nainen, ja kuulemma ihan hyvännäköinenkin.

Tiesin toki rouva upseerikokelas Ketosen saavuttaman maineen ankarana kurinpitäjänä. Lyhyessä ajassa hänestä oli tullut koko varuskunnan pelätyin henkilö, maineeltaan kovempi kuin yksikään kantahenkilökunnan miehistä. Sanottiin että hän nautti varusmiesten juoksuttamisesta ja käskyvaltansa käyttämisestä. Rouvittelu ja teitittely kuulosti korviini hassulta nuoren sinkkunaisen kyseessä ollessa, mutta sellainen on armeijan puhuttelutapa.

Me olimme olleet armeijassa vasta alle pari viikkoa, ja jokaiselle alokastuvalle oli nyt määrätty lähimmät esimiehet. Kokelas Ketonen olisi vastuullinen juuri meidän tupamme kymmenen alokkaan koulutuksesta. Ketonen tunnettiin myös lempinimellä "narttu", joskaan kukaan ei uskaltanut sanoa sitä hänen itsensä kuullen.
-Oletko sinä Noronen noin nössö, ei kai tässä nyt jotain naista pelätä, sanoin huvittuneena.

Heti kun olin saanut sen sanottua, tuvan ovi aukesi rämähtäen ja kuului tiukka käsky naisen äänellä: -Kuutostuvan alokkaat koolle käytävään, riviin järjestäytykää! Mars mars!
Minä, Noronen ja muut miehet ryntäsimme ulos tuvasta ja aloimme järjestäytyä kasarmin käytävälle. Hetken kuluttua olimme rivissä, ja kymmenen varusmiehen eteen asteli uusi komentajamme upseerikokelas "narttu" Ketonen.

Hän oli vain muutaman vuoden vanhempi kuin useimmat meistä, mutta kenenkään mieleen ei tullut ajatella häntä nuorena tytönhupakkona. Vaikutelma johtui osittain hänen ylemmästä sotilasarvostaan, mutta myös hänestä itsestään. Nainen säteili arvovaltaa, jopa suoranaista ylemmyyttä meihin alokkaisiin nähden. Hän oli särmä ja sotilaallinen: vihreä maastopuku istui täsmällisesti ja mustat maihinnoususaappaat kiiltelivät jaloissa tahrattomina. Sotilasunivormuun pukeutunut nainen oli oikeastaan aika seksikkään näköinen, varsinkin kun upseerikokelas Ketonen oli ulkonäöltäänkin kuin suoraan jostain natsien propagandaihanteista. Vaalea pitkä tukka, siniset silmät, vartalo sorja mutta urheilullinen. Vaikka hänellä oli pituutta hieman enemmän kuin naisilla keskimäärin, noin 170 senttiä, kokelas Ketonen oli silti lyhyempi kuin useimmat paikalla olevat varusmiehet. Kukaan meistä ei kuitenkaan taatusti katsonut häntä henkisesti alaspäin.

-Sotilaat! Ketonen aloitti ja silmäili meitä tyly ilme kasvoillaan.
-Toimin komentajananne ja kouluttajananne seuraavan puolen vuoden ajan. Tulen pitämään yllä erittäin kovaa kuria. Alaisiltani vaadin ehdotonta tottelevaisuutta. Teitä ei palkita hyvistä suorituksista, sillä niiden tulee olla itsestäänselvyys. Huonoista suorituksista ja vähäisimmästäkin velttoilusta, niskoittelusta tai käskyjen noudattamisen välttelystä teitä rangaistaan ankarasti. Te juoksette, te ryömitte, ja ennen kaikkea te tottelette. Mutta te ette purnaa, ette kyseenalaista, ettekä valita. Kun muut alokkaat menevät illalla sotilaskotiin syömään munkkeja, te ryömitte minun käskystäni ulkona kylmässä mudassa täydessä taisteluvarustuksessa. Ja kun teitä sitten väsyttää ja teihin sattuu, niin te ryömitte lisää. Minun komennossani teistä tulee verenhimoisia taistelukoneita.

Upseerikokelas Ketosen ääni oli kuuluva, läpitunkeva ja silti ehdottoman naisellinen. Äänensävy tihkui auktoriteettia, joka sai veren hyytymään.
-Seuraavien kuuden kuukauden aikana minä laitan teidän munanne sellaiseen mankeliin, ettette pysty sitä vielä edes kuvittelemaan. Tupamme tunnuslause on: "Tulta munille!", ja se tarkoittaa teidän munianne.

Kokelas Ketonen astui erään rivissä seisovan alokkaan eteen, ja luki tämän nimen rintapielessä olevasta pienestä nimikyltistä.
-Alokas Miettinen! Mikä on tuvan tunnuslause?
-Tulta munille, rouva upseerikokelas!
Heti Miettisen vastattua kokelas Ketonen survaisi varoittamatta polvensa tämän haarojen väliin. Miettinen parahti tuskasta, kun luinen polvilumpio rusahti voimalla vasten hänen pallejaan. Alokas Miettisen kädet siirtyivät refleksinä pallien peitoksi vaikka oli jo liian myöhäistä, ja sitten hän putosi maahan kuin kivi. Hän jäi lattialle vääntelehtimään muniaan pidellen ja kivusta vaikeroiden. Saattoi melkein kuulla, miten muut miehet rivissä nieleskelivät järkyttyneinä, ja olisimme varmasti siirtäneet kätemme palliemme suojaksi jos emme olisi joutuneet seisomaan asennossa.

Ketonen ei kiinnittänyt mitään huomiota maassa tuskissaan matelevaan alokas Miettiseen, vaan katseli meitä muita kylmin silmin.
-Minun komennossani jokainen teistä saa palveluksensa aikana vielä moneen kertaan tulta munilleen. Raavaan miehen pallien pitää vain kestää sellaista koulutusta, ja raavaita miehiä minä teistä teen. Äitinne, siskonne ja tyttöystävänne kotona olettavat, että te asetatte täällä vaikka omat kiveksenne likoon opetellassanne puolustamaan heitä. Ja niin te myös teette. Tupaan mars!

Pari miestä raahasi tuskaista Miettistä mukanaan, ja muut luikkivat tupaan uskaltamatta edes vilkuilla taakseen kokelas Ketosen suuntaan.
-Huh huh, on siinä pelottavan kova mimmi, puhisi Noronen astuessamme sisään tupaan. Olin samaa mieltä Norosen kanssa, mutta en halunnut myöntää olleeni väärässä, joten naureskelin muka huvittuneena.
-Paskat. Tuommoinen pikkulikka tulee inttiin ja kuvittelee olevansa jotain. Ihan pantavan näköinen se kyllä on, pitäisi varmaan laittaa narttu tuvassa kiertoon.

-Alokas, kääntykää ympäri.
Naisen ääni tuli suoraan takaani, hiljaisena ja ehkä juuri siksi hyvin vaarallisen kuuloisena. Tiesin jo ennen kääntymistäni ketä tarkoitettiin. Kokelas Ketonen siinä tuijotti minua jäätävästi. Miten hän olikin sattunut olemaan juuri nyt minun takanani? Noronen livahti mahdollisimman nopeasti sivummalle.

-Alokas Nieminen, Ketonen luki nimeni rintapielessä olevasta kyltistä.
-Seuratkaa minua kokelaiden ja alikersanttien tupaan.
En voinut muuta kuin seurata alistuneena kokelas Ketosta. Näinkö joutuisin heti tuon nartun silmätikuksi. Kokelaiden ja alikessujen tupa oli tyhjillään astuessamme sisään. Ketonen sulki tuvan oven ja kääntyi minun puoleeni.
-Alokas Nieminen, onko teillä munat?
Häkellyin kysymyksestä, mutta onnistuin vastaamaan toivoakseni ääni vapisematta.
-Kyllä on, rouva kokelas.
-Laskekaa housunne nilkkoihin.
Epäröin käskyn noudattamista hetkisen, mutta kokelaan katse kertoi ettei hän vitsaillut. Avasin maastopukuni housut ja vedin niitä alaspäin, kunnes ne olivat nilkoissa. Minulla oli yhä alushousut, mutta Ketonen vain katsahti niitä ja nyökkäsi hieman alaspäin. Tartuin siis alushousuihini ja laskin nekin nilkkoihin.

Tilanne hävetti minua aika lailla, kun seisoin kokelas Ketosen edessä asennossa munasillani. Hänhän oli kuitenkin, paitsi esimieheni, myös viehättävän näköinen nuori nainen. Lisäksi alokas Miettisen saama kova koulutus oli tuoreena mielessäni.

Ketonen seisoi edessäni hetken aikaa ja katsoi minua jäisin silmin. Sitten hän yhtäkkiä työnsi kätensä jalkoväliini nopeasti kuin kobra ja otti tiukan otteen palleistani. Sormet puristuivat munieni ympärille sen verran tiukasti, että se vihlaisi kipeästi. Kumarruin ähkäisten ja yritin vaistomaisesti tarttua Ketosen käsiin saadakseni hänen otteensa irtoamaan, mutta nainen vain tiukensi otettaan.
-Alokas Nieminen, seiskää ryhdikkäästi asennossa ylempiarvoisen sotilaan edessä.
Näin sanoessaan Ketonen löysäsi otettaan palleistani hivenen. Vain hivenen, mutta kuitenkin sen verran että pystyin joten kuten suoristautumaan. Seisoin Ketosen edessä yrittäen hillitä tuskaista irvistystäni hänen pidellessään edelleen pallejani kipeästi otteessaan. Olin silti tietoinen siitä, että hän voisi halutessaan puristaa niitä vielä paljon kovempaakin.

-Alokas Nieminen, te olette nyt asepalveluksessa ja munanne kuuluvat Suomen valtiolle. Täällä valtion edustajana toimin minä. Alokas Nieminen, omistatteko te munat?
-E...en omista, rouva kokelas.
-Miksi ette?
-Koska...tuota, koska valtio omistaa ne nyt. Eli siis te, rouva kokelas.
-Näin on. Alokas Niemisen kulkuset kuuluvat minulle seuraavan puolen vuoden ajan. Pienikin tottelemattomuus ja kunnioituksen puuttuminen tuntuu heti ja kipeästi.

Ketonen näytti hetken mietteliäältä, mutta ei hellittänyt otettaan munistani.
-Alokas Nieminen, koska te ette enää omista munia, olette tästä lähtien neiti Nieminen. Sillä nimellä ilmoittaudutte aina minulle ja määräämilleni henkilöille. Ymmärrättekö asian, neiti Nieminen?
-Kyllä ymmärrän.
Kokelas Ketonen tuijotti minua vielä hetken. Sitten hän puristi yhtäkkiä kiveksiäni todella voimakkaasti, ja samalla väänsi niitä kunnolla kädessään. Kipu iski salaman lailla jalkoväliini, ja kun kokelas päästi otteensa irti putosin lattialle makaamaan pallejani pidellen. Tuska oli kuvottavan voimakas, samoin kuin myös nöyryytys. Kiemurrellessani lattialla kädet munilla näin edessäni vain kokelas Ketosen sotilassaappaat. Hetken kuluttua kuulin hänen äänensä jostain yläpuoleltani.
-Kannattaa totuttautua minun jalkojeni juuressa ryömimiseen, neiti Nieminen, sillä sitä on luvassa paljon.

Pari päivää myöhemmin, kellon lähetessä kahdeksaa illalla, seisoin kaikessa rauhassa lämpimässä suihkussa. Kasarmirakennus oli lähes tyhjillään, sillä suurin osa porukasta oli lähtenyt iltapäivällä metsäleirille. Itse olin saanut vapautuksen "päänsäryn" takia - siis näytellyn sellaisen. Vain kymmenkunta muuta, eri syistä leiriltä vapautettua varusmiestä oli minun lisäkseni paikalla. Kokelas Ketonen oli koko aamupäivän juoksuttanut meitä täyspakkaus selässä, joten suihku teki todellakin terää.

Nautiskelin kaikessa rauhassa suihkusta, kun takaani kuului yhtäkkiä tuttu ääni. Sydäntäni kylmäsi kuin jäniksellä, joka kuulee jostain aivan liian läheltä nälkäisen suden ulvaisun.
-Neiti Nieminen, välittömästi esimiesten tupaan.
Takanani seisoi kokelas Ketonen. Kuinka kauan hän oli seissyt suihkutiloissa takanani? Maastopukuinen Ketonen tuijotti minua viileästi, kun suljin suihkun, kuivasin hätäisesti itseni ja vedin intin kalsarit jalkoihini alastomuuteni peitoksi. Olin luullut Ketosenkin lähteneen metsäleirille, mutta hänet oli näköjään jätetty meidän vapautusmiesten valvojaksi. Hitto vieköön, jos olisin sen tiennyt niin en olisi lähtenyt kalastelemaan varuskunnan lääkäriltä leirivapautusta.

Seurasin Ketosta kokelaiden tupaan intin kalsarit ylläni. Astuttuamme sisään asetuin seisomaan asennossa Ketosen eteen ja ilmoittauduin.
-Neiti Nieminen valmiina palvelukseen.
Ketonen katseli minua hetken kuin kengänpohjaansa tarttunutta koiran jätöstä. Sitten hän antoi määräyksensä.
-Riisukaa housunne ja asetelkaa ne siististi tuohon tuolin päälle. Sitten otatte uudelleen asennon edessäni.

Tein kuten minun oli pakko tehdä. Riisuin kalsarit ja asettelin ne tuolille mahdollisimman hyvin, jouduin tekemään sen alastomana koska kyseessä oli ollut ainoa ylläni ollut vaatekappale. Sitten otin uudelleen asennon kokelas Ketosen edessä kokonaan ilman vaatteita. Kokelaalla oli yllään sotilaallisen täydellisesti istuva vihreä siisti maastopukunsa. Hän ei sanonut mitään, vaan tuijotti minua tiukasti silmiin. Hetkeksikään naisen katse ei laskeutunut alemmas, vaikka seisoin hänen edessään alastomana. Aloin pelätä, että minulla alkaa pian seistä. Olipa kokelas Ketonen millainen narttu tahansa, hän oli varsin hyvännäköinen nainen. Samalla minua myös pelotti kivesteni puolesta, jotka roikkuivat täysin suojattomina hänen käsiensä ulottuvilla. Oli täysin mahdotonta arvata, mitä tuo kylmäverinen naaras saattaisi tehdä seuraavaksi.

-Neiti Nieminen, onko teillä kullia? Kokelas kysyi minua edelleen silmiin tuijottaen. Aiemmat tapahtumat muistaen epäröin, mitä minun pitäisi oikein vastata. Otin lopulta riskin - vaikka sellaisen kai olisin ottanut, olisipa vastaukseni ollut mikä tahansa.
-Ei ole, rouva kokelas.
-Olette siis munaton ja kulliton. No, ilman palleja ja kyrpää teidän onkin varmaan helpompi vetää naisten pikkupöksyt jalkoihinne aamuisin. Ja kun miehille jaetaan rynnäkkökiväärit, niin te saatte ihan oman pikku käsilaukun.
Kokelas astui askeleen lähemmäs ja tuijotti minua vain kymmenen sentin päästä.
-Aion henkilökohtaisesti pitää huolen siitä, että jopa prinsessa Niemisestä tehdään täällä mies.

Kokelas käänsi selkänsä minulle ja lähti hakemaan jotain omasta varustekaapistaan. Huokaisin helpotuksesta pallieni puolesta, mutta seisoin edelleen asennossa. Pian kokelas asteli kuitenkin takaisin eteeni pidellen jotain esinettä kädessään. Tuijotin tiukasti eteenpäin uskaltamatta edes vilkuilla hänen tuomisiaan. Ketonen nosti kuitenkin tuomansa esineen silmieni eteen.

Se oli todella rivon näköinen dildo, iso, paksu ja ryhmyinen. Oikean kyrvän muotoja mukaileva varsi oli ainakin 20 senttiä pitkä. Kokelas katseli minua, kun minä katselin eteeni nostettua tekokyrpää.
-Koska neiti Niemisellä ei kerran ole omaa kullia, niin otatte tämän käyttöönne. Se ei ole puolustusvoimien varastosta, vaan minun henkilökohtainen koulutusvälineeni, joten pidätte siitä äärimmäisen hyvää huolta, Ketonen sanoi uhkaavalla äänensävyllä.
-Polvistukaa.
Ei auttanut muu kuin totella. Polvistuin kokelas Ketosen eteen.
-Suu auki ja kunnolla, tämä ei ole mikään pieni mulkku.
Kokelas työnsi dildon suuhuni. Mahtavan kokoinen varsi ei mahtunut kokonaan sisään, mutta hyvin pitkälle kuitenkin. Aitoja miehisen kullin muotoja mukaileva elin täytti suuni lähes kokonaan. Seuraavaksi Ketonen veteli kullinvarren ja minun suuni ympärille armeijan tunnetusti hyvin pitävää teippiä sen verran paksulti, että tekokyrpä oli tukevasti suussani. En olisi saanut sylkäistyä sitä mitenkään pois. Hengittäminen onnistui sentään joten kuten.

Kokelas Ketonen näytti kerrankin tyytyväiseltä.
-Noin. Nyt on neiti Niemisellä vihdoinkin oma kyrpä. On varmaan ollut ikävää olla tuollainen palliton prinsessa, kun täällä armeijassa oikeilla miehillä on kuitenkin mulkut. Ylös siitä nyt, ja asettukaa nojallenne tuvan pöytää vasten.

Nousin ylös lattialta dildo suuhun tungettuna, ja asetuin käsketyllä tavalla nojalleni pöytää vasten. Varusmiesesimiesten tuvassa oli vankkaa tekoa oleva puinen pöytä. Sitä vasten nojatessani kokelas asettui aivan taakseni.
-Kädet selän taakse.
Laitoin käteni selkäni taakse, ja tunsin miten ranteideni ympärille ilmestyi kylmän metallin tuntu, sitten kuului lukon loksahdus. Vetäisin kokeeksi käsiäni pois selän takaa, mutta ne olivat siellä tiukasti kiinni käsiraudoilla. Kokelas puhui tasaisen rauhallisella äänensävyllä.
-Kädet pysyvät kyllä selän takana, nämä käsiraudat ovat sotilaspoliisin varastosta ja parhainta mallia. Levittäkää jalkanne.

Levitin jalkani haralleen, ja yhtäkkiä tunsin miten kivesteni ympärille puristui jotain. Kipu oli lievää, mutta yritin silti protestoida. Suussani olevan paksun mulkunvarren takia sain kuitenkin ulos pelkkää epämääräistä ynähtelyä ja örähtelyä. Tajusin yhtäkkiä, etten pystyisi huutamaan äänen, tai edes kunnolla puhumaan, tehtiinpä minulle sitten mitä tahansa.

Kokelas Ketosen ääni kuului aivan korvani takaa.
-Parempi olla vikuroimatta. Sidoin juuri teidät palleista kiinni tuohon pöydänjalkaan. Pöytä on tosi vankkaa tekoa, armeijan kiinnitysremmit ovat sitkeitä, ja minun solmuni valittiin reserviupseerikoulussa kurssin parhaiksi, joten riuhtominen ei auta yhtään mitään. Pallit vaan tulevat tosi kipeiksi, mutta irti ette pääse.

Tunsin oloni avuttomaksi. Nojasin ylävartalo pöydän päällä perse pystyssä, kädet olivat kahleissa selän takana, ja pallit olivat tiukasti nalkissa. Liikkumatilaa oli ehkä kymmenen senttiä, mutta en pystynyt edes kääntymään sivuttain ennen kuin pöydänjalkaan kiinnitysremmeillä sidotut pallini alkoivat vihloa vastalausetta.
Makasin puoliksi pöydän päällä hetken aikaa hiljaisuudessa, ennen kuin tajusin että Ketonen oli kadonnut jonnekin. Juuri kun huomasin sen, tuvan ovi aukesi jälleen ja kuulin kokelaan äänen.
-Tuossa se meidän prinsessa nyt sitten on.
Pystyin kääntymään sen verran, että vilkaisin ovelle. Ällistyin nähdessäni alikersantti Salon astelevan sisään Ketosen kanssa. Salo oli roteva ja lihaksikas mies, ei samalla tavalla pelätty kuin Ketonen mutta lähes kaksimetrisenä lihaskimppuna vaikuttava ilmestys. Hänellä oli jaloissaan pelkät armeijamalliset kalsarit, kuten minullakin hetki sitten, ja näin miten niiden etumus pullotti koholla.
-Neiti Nieminen on valmiina palvelukseen, sanoi Ketonen ivallisesti.

Yritin vastustella sanallisesti ja nousta pois pöydän päältä, mutta suuhun tungettu tekokalu ja kiveksiäni pitelevä remmi estivät aikeeni. Samassa kaksimetrinen ja satakiloinen roikale lähestulkoon hyppäsi selkääni ja painoi minut tiukasti takaisin pöytää vasten. Tajusin että hän oli riisunut housunsa pois, kun paljaan kullin kovuus painautui vasten pakaroitani. Olin enemmän hädissäni kuin vihainen yrittäessäni rimpuilla pois alikersantti Salon alta. Se oli kuitenkin mahdotonta pöydän päällä mahallaan maaten, munista pöydänjalkaan remmeillä kiinnitettynä, ja kädet selän takana. Ketonen katseli tilannetta pöydän sivulta.
-Eipäs pyristellä käskyjä vastaan. Alikersantti Salo on tietyistä poikkeavista taipumuksistaan huolimatta erinomainen isänmaallinen mies, ja on lupautunut antamaan alokkaalle runtua.

Salo ei puhunut mitään vaan ähisi vain, kiersi kätensä lanteideni ympärille ja työnsi takanani kroppaansa kiinni minuun. Perseeni oli kuin tarjottimella, enkä voinut sille yhtään mitään. Kokelas Ketonen kuulosti huvittuneelta ja myös jossain määrin kiihottuneelta.
-No niin prinsessa, nyt saat oikein isoa armeijamiehen kalua. Siitä tuollainen pikkuneiti varmasti tykkää.
Saloa hän kannusti toimeen.
-Pane sitä perseeseen niin että tuntuu.

Ja Salohan pani. Kovana sojottava kyrpä alkoi työntyä pakaroideni väliin, työntää niitä erilleen ja painautua yhä syvemmälle persereikääni. Yritin taas huutaa, mutta sain suustani ulos vain alistunutta yninää. Salo työntyi sisääni, vetäytyi hieman ja työntyi uudestaan vielä syvemmälle. Ketonen katseli vierellä, miten Salon ja minun alastomat vartalot liittyivät yhteen. Kiemurteluni tuntui vain kiihottavan heitä molempia lisää. Salo nussi minua, ja Ketonen ihasteli vieressä.
-On kyllä mukavaa katsottavaa kun urokset parittelevat keskenään ja iso mies työntää kyrpäänsä voimalla toisen perseeseen, Ketonen huokaili. Kahdet miehiset lihakset solahtivat yhteen, ja tunsin miten Salon rytmikkäästi heilahtelevat pallit läiskyivät vasten reisiäni hänen työnnellessään kovana sojottavaa kaluaan minuun.

Makasin pöydän päällä, enkä voinut mitään sille että minua pantiin. Ja mikä pahinta, vaikka tilanne oli nöyryyttävä ja tuskaisa, tunsin että minullakin alkoi seistä. Työntö työnnöltä kaluni sojotti kovempana. Pian Ketonenkin huomasi asian, naurahti ja unohti hetkeksi jopa teitittelyn.
-Neiti Niemisellähän seisoo, taisit juksata kun sanoit ettei sinulla ole kyrpää. Näköjään on ja heti pystyssä kun saat oikeaa miestä. Täytyypä juoksuttaa sinua huomenna erityisen huolella rangaistukseksi valehtelusta.

Häpeä, kipu, nöyryytys ja kiihottuneisuus saivat lopulta huippunsa, kun alikersantti Salo purkautui sisääni. Lämmintä tahmeaa spermaa tuntui leviävän kaikkialle, ja hänen vetäydyttään minusta sitä valui myös pitkin pakaroitani ja reisiäni. Salo rojahti viereiselle punkalle huohottamaan, kun taas Ketonen kumartui vierelleni ja näytti minulle kädessään olevaa muodikasta kännykkää.
-Otin muuten vähän videokuvaakin tuossa samalla. Salon ei tarvitse huolestua, rajasin kasvot pois kuvasta. Tässä näkyy tunnistettavasti vain neiti Nieminen ottamassa kullia perseeseensä dildo suussaan. Ihan vaan siltä varalta, jos alokkaalle tulee mieleen jotenkin pullikoida. Tämä lähtee sitten tosi laajaan levitykseen. Minä lähden nyt tv-tupaan katselemaan leffaa, prinsessa voi jäädä siihen odottelemaan. Pääsette ehkä irti parin tunnin kuluttua, jos olette kunnolla.

Päivää myöhemmin, metsäleirin jo päätyttyä, seisoin kasarmin käytävällä rivissä yhdessä muiden kokelas Ketosen alaisten miesten kanssa. Persettäni jomotti kipeästi. Kivekset, joita tosin en enää edes itse omistanut, tuntuivat jo nyt mankelin lävitse vedetyiltä.

Kokelas Ketonen käveli hitaasti edestakaisin kymmenen pelosta ja kunnioituksesta jäykän miehen edessä. Sitten hän yhtäkkiä pysähtyi ja tuijotti meitä.
-Alokkaat! Tämän päivän koulutus ja kurinpito tulee olemaan jopa poikkeuksellisen kovaa. Minä en säästele teidän munianne, ettekä tekään silloin säästele niitä, vaan karjutte: tulta munille!
-Tulta munille!, huusimme kuorossa tuvan tunnuslauseen, kun emme muutakaan voineet.
Kerrankin kokelas Ketonen hymyili maireasti.
-Voin luvata teille, että sitä tulette saamaan.

Edessä olisi taas yksi päivä upseerikokelas Ketosen miesten koulussa.