Arppa

Olisihan se isokin yllätys, mutta kerron nyt näistä pienistä. Se lukija, joka odottaa seksiä tai suoraa toimintaa, pettyy. Mutta jos arvostaa pikkurohkeita kesäisiä tunnelmia, niitä maustavia värinöitä selkäpiissä, voi tämä tarina jotain ehkä antaa.

Lapset olivat kuuden ja neljän ikäiset, vaimo aloittelemassa puolipäivätöitä, kun törmättiin Timppaan. Hän pyöri samoissa hommissa kuin minäkin, luontoihminen viimeisen päälle, ja harrasti kaikenlaisia erikoisuuksia ja hömppää, insinöörismies, kuten energialla parantamista.

Oli siinä kumminkin tehoa, se täytyy myöntää. Minulla oli alaselkä jumissa töissä kyykistelystä, mutta kun Timppa selän päällä käsiään piti, vaaksan päässä ihosta, kipu ja jännitys hellittivät.

Timpan luontoharrastus meidät tälle tielle johti. Oltiin päiväretkellä saaressa, Timpan mielipaikalla, jonka hän halusi esitellä, ja ilman rihman kiertämää koko sakki. Vaimo, joka on varreltaan uhkea mutta mieleltään ujo, koki tilanteen myönteisenä ja virkistävänä, vaikka ensin ei Timpan retkihoukutteluista innostunut.

Se vei sitten siihen, että lipsahdettiin, saatiin vaimo maaniteltua mukaan siihenkin. Päivä ilkosillaan miesten seurassa kutittaa naistakin navan alta. Minut huumasi toveruus, intiimi läheisyys meidän miesten välillä. Oltiin munasillaan, ja kun vaimo oli siinä läsnä kolmantena, paljaine suloineen, olin myyty mies. Poskia kuumotti, kuukusissa kirpaisi ja sielu lepatti.

Halusin hävittää kaikki esteet ja estot väliltämme. Bertoluccin ”1900” oli juuri tullut televisiosta, ja olin sen lumoissa. Minä olin Alfredo, Timppa olisi Olvo. Ehkä ymmärrätte.

Sehän on luonnollista, ihan viatonta, Timppa suhisi suu vaimon korvallisella. Timppa halusi päästä reisien väliin, arvostaisi sitä suuresti. ”Katso nyt, kun tuokin haluaa”, Timppa esitteli sojoaan. Nuppi tutisi miltei navassa kiinni.

Vaimo katui, koki syyllisyyttä jälkeenpäin. Mutta hän taisi kokea pientä syyllisyyttä jo seksin iloista ylipäätään, olisiko äidiltään oppinut. Äiti oli jäänyt leskeksi pari vuotta aikaisemmin, mutta hänen kylpyhuoneensa lasikaappiin oli ilmestynyt ylimääräinen hammasharja, partavettä ja olohuoneen sohvan alle reinot. Vaimo oli huomannut uuden elämän merkit.

Syyllisyyttä vaimo koki seuraavallakin kerralla, katui taas. Mutta kun tilanne kehkeytyi siihen pisteeseen ja vastassa oli todellinen, elävä, tahtova ihminen, vaimoa vietiin. Tosin vikisten. Entistä enemmän tuli vikinää lopussakin, sillä Timppa oli taitava viemään, miehisesti kyvykäs. Vaimo heittäytyi jo mukaan.

Ja taas sai olla se viimeinen kerta.

Sillä kertaa oltiin arkisesti mattopyykillä vaimon äidin eli anoppini mökillä. Koko kesän oli vaimo valittanut, kuinka edellisenä kesänä matot olivat jääneet pesemättä. Se oli minunkin syytäni muka.

Kännykkä soi. Niitä oli jo siihen aikaan, työnantajan käteeni lykkäämä nopeiden lähtöjen varalta. Ei ollut putkivuoto tai tukkeuma venttiilissä, vaan Timppa soitti. Hän oli juuri päässyt töistä, etuajassa. Se oli perjantaipäivä, heinäkuun loppua. ”Missä te olette”, Timppa uteli. ”Minä voisin tulla sinne.”

Minä neuvoin tien. En kysynyt lupaa vaimolta. Tulkoon yllätyksenä. ”Minulla onkin pussit pullollaan”, Timo lopetti ilahtuneena puhelun. ”Koko viikon eväät.”

Se oli vaimolle yllätys, mutta miellyttävä sellainen. Timpalla oli kylmää siideriä, pitsaa yhdessä jaettavaksi ja lapsille limsat.

Niin jatkettiin mattojen pesua. Vaimo pääsääntöisesti harjasi, minä säestin, katsoin lasten perään. Timppa kantoi ämpärillä vettä. Yhdessä Timpan kanssa nostettiin huuhdeltu matto kuivumaan oksille metsän reunaan.

Se on ekologista, sai Timpan hyväksynnän. Vaimokin sai. Nätti rusketus, Timppa kehaisi. Siellä sitä oli hankittu, anopin mökillä, ja niin kuin nytkin, rajattomana. Vaimo heitteli hymyään, antoi tussukan olla somasti esillä. Olihan se Timpalle tuttu. Kuinka herkältä tuntuisikaan ensimmäinen kosketus, käden vieminen reidelle.

Olin juuri päästänyt dynamot hyrräämään. Varovasti toki, lasten takia, joista olimme vastuussa. Minusta alaston mies on kaunis ja kiihottava katsella. Kun siinä vielä oli oma vaimo samassa kuvassa, paljaine niskoineen, sipaisemassa hiuksiaan korvan taakse, harjaamassa saippuaista mattoa tisulit heiluen.

Timpalla on hoikka ulkoilmaihmisen vartalo, eläimellisen lihaksikkaat pakarat. Toinen kives riippuu hauskasti toista alempana. Erektiossakin toinen kaksosista ampuu kiinni elimen juureen ja toinen asettuu sen jatkoksi nöyrästi ikään kuin jonoon.

Aurinko lämmitti. Sekin lämmitti, minkä tiesin olevan Timpalla mielessä. Vaimon silmistä näki, että hän tiesi, mikä odotti.

Juuri silloin kuulin auton tulevan pihaan, oven läimähtävän. Käännyttiin katsomaan. Anoppihan sieltä tuli, huiskautti kättään, meni sisälle mökkiin.

Se tarkoitti, että me miehet voisimme piilottaa sukukalleudet, pistää uikkarit jalkaan. Emme pistäneet. Mitäs turhia. Asiallisessa työn touhussa oltiin.

Tulihan se anoppi sieltä kohta, kakisteli, punasteli, mutta sai sanottua, että onhan täällä mukavan näköistä. Timppa esittäytyi kohteliaasti ja kädestä pitäen kuin hyvin kasvatettu koulupoika ikään. ”Auttelen tässä vähän mukana.”

Siitä anoppi muisti, että hänelläkin on vähän mattoja auton perällä. Sitä varten hän tuli. Tiesi, että täällä olisi pesijöitä.

Timppa herrasmiehenä kävi hakemassa anopin kanssa matot autolta. Anoppi sanoi menevänsä keittämään kahvit.

Ei hän muuten olisi tänne mattojaan tuonut, anoppi kertoi kahvia juotaessa, mutta hänen oikean käden olkapäänsä on kipeä, ollut jo jonkin aikaa. Että jos me hieman matonpesussa auttaisimme.

Totta kai.

Istuttiin siinä saunan rappusilla, kuka rahilla, kuka laiturin reunalla. Timppa kävi anopin viereen ja sanoi yrittävänsä parantaa olkapään. Hänellä on sellaiset taikurin kädet.

”Voittehan te yrittää”, anoppi lupasi hieman epäuskoisena. Hän ei oikein tiennyt miten suhtautua alastomaan nuoreen mieheen. Hätäpäissään teititteli. Taisi välillä sanoa, että ”herra Timo”. Oli jo unohtanut sukunimen.

Meni muutama minuutti hiljaisuuden vallitessa. ”Jo vähän niin kuin kuumottaisi”, anoppi ilmoitti lapsille, jotka hekin olivat kerääntyneet seuraamaan tilannetta. Timppa liikutti käsiään anopin olkapään ympärillä, siveli keskittyneesti ilmaa.

Ja niin vain kävi, että anopin olka parani. Kipu hävisi. ”Ei tosiaan tunnu enää”, anoppi totesi ilahtuneena ja koukisteli kättään. Hän reipastui siitä niin, että kävi laittamassa uimapuvun ylleen. Täysivoimaisesti hän sitten osallistui mattojensa pesuun, Timpan toimiessa auliina assistenttina. Kun Timo välillä ajatuksissaan hieraisi kaluaan, niin kuin meillä miehillä on tapana, anoppi katsoi kiireesti muualle.

Kumpikin oli lukuihmisiä, ja pian he löysivät yhteisiäkin suosikkeja.

Me olimme vaimon ja lasten kanssa jäämässä mökille yöksi, viikonlopuksi, ja pian selvisi, että anopilla oli samanlaiset aikeet. Hän suunnitteli jo lasten kanssa seuraavan päivän ohjelmaa. Timppa vilkuili minuun kysyvästi. Missäs hänen paikkansa on? Kuinka tässä oikein käy?

Naiset menivät saunaan ensin, lasten kanssa, ja me Timpan kanssa huuhdeltiin viimeiset matot. Ilta oli autereinen, lämmin, ja katseltiin peilityynelle järvelle. Hieman sivummalla seistiin, että naiset pääsevät rauhassa uimaan, anoppikin.

Timppa vaihtoi painoa jalalta toiselle. ”Käärme on kyllä herännyt, purisi ahnaasti”, hän murahti haikeana ja vilkaisi elintään. Se nosteli omia aikojaan varttaan kaarelle.

Minä siihen, että ”älä hätäile, kyllä tähän jokin konsti keksitään”.

Niin keksittiin. Pestiin vuorollamme saunassa tukat, kainalot ja esinahat. Timppa viritteli pesupenkkiä tasapainoon keskemmälle lattiaa, sille pyyhkeitä pehmusteeksi. Minä livahdin mökkiin ja sanoin muina miehinä vaimolle, että Timppa jäi mattoja kääntelemään. ”Sinä voisit mennä auttamaan. Siellä voi ilmetä avun tarvetta.”

Vaimo ymmärsi. Kyseessä oli hätätapaus, miehen vietti.

Minä jäin viihdyttämään lapsia ja anoppia. Nokkela sai olla, sanavalmis, pitää huomiota yllä, ettei mikään epäilys heräisi. Mutta anoppi oli niin otettu miehisestä avusta ja runsaudesta, että oli sokea ja kuuro sille, mitä saunalla mahdollisesti tapahtui. Hän ihmetteli tervettä olkapäätään ja kyseli yhtä ja toista Timpasta. Minä vastailin, mutta käänsin puheen taas muihin asioihin.

Ei arvannut anoppikulta, että tytär parastaikaa uikutti Timpan vartaassa. Saatoin kuulla korvissani, nähdä mielessäni, kuinka täydet pallit läiskivät vaimon leveää takapuolta vasten, toinen toista kireämmällä. Kunnes eivät enää läiskähdelleet.

Yöllä tuli minun vuoroni, ja tunsin vaimon puristuksessa ylimääräisen liukkauden. ”Taisi Timppa olla romanttisella tuulella”, kuiskailin, ja suudeltiin. Tunsin kuinka adrenaliini virtasi suonissa ja hyökkäsi ärhäkästi kaluuni. Se piteni ja koveni jaetun intohimon riemusta. Vaimon simpukassa lotisivat toisen miehen sukusolut, vieraan kyrvän muisto.

Nämä olivat niitä pieniä yllätyksiä mattorannassa. Isommista kerron joskus toiste.