Woolgear

Heräsin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen. Mielessäni pyöri nuo karheat villahousut. Katsoin ulos verhon raosta ja huomasin kauhukseni että siellähän oli pakkasta ja varmaankin paljon! Ryntäsin toiseen ikkunaan ja katsoin ulkolämötilamittaria.... voi paska siellähän oli -12 astetta. Arvasin mitä tämä merkitsee. Nyt pukeutuminen ei jäänyt vain yhteen pariin villahousuja.

Menin alakertaan toivoen että vanhempani olisivat lähteneet omille asioilleen. Keittiöstä kuului kuitenkin astioiden kilahtelua. Turha toivo siis.

-Huomenta Päivi! isä toivotti pirteästi. Ulkona on kivan raikas ilma tänään, hän jatkoi.

-Muistathan pukeutua lämpimästi enne kouluun lähtöä, isä jatkoi pirteään sävyyn. Taitaa olla parasta että äiti katsoo sinulle vaatteet valmiiksi.

Kännykkäni piippasi tekstiviestin merkiksi. Se oli Piialta ” meillä on äidin kanssa keskustelu lämpimistä vaatteista. Mikä kohtalo sinulla?”
Tekstasin takas ” tiedäthän sinä...”

Söin aamupalaa hitaasti miettien miten välttäisin nuo villahousut. Ulospääsy keinoa ei ollut näkyvissä. Äiti katsoisi varmasti paljon lämmitä yllepantavaa. Nyt oli kuitenkin alkusyksy ja iltapäivästä tulisi lämmin, mutta ei se äitiin vaikuttanut, kun hän vaatteita valitsi.

Ovikello soi ja menin avaamaan. Näin Piian kasvot oven lasin läpi ja hänen ilme ei ollut ollenkaan iloinen, vaan pikemminkin alistuneen oloinen. Avasin oven ja huomasin mistä ilme jouhtui. Piia oli myös joutunut pukeutumaan lämpöisesti.

-Oi ompas sinulla heinot villahousut, äiti sanoi Piialle.

-Kiitti, Piia sanoi hiljaa. Piialla oli täysi varustus yllään. Vaihdoimme alistuneita katseita.

-pistäppäs sinäkin Päivi nämä mummon tekemät harmaat housut, niin olette kuin sisarukset äiti hössötti. Äiti otti korista nuo paksut ja kutittavat housut ja ojensi ne minulle. Toisesta korista eteeni ilmestyi polvipituiset villasukat, lapaset ja korvaläpällinen pipo. Hyllyltä tuli samaa neulosta oleva paksu korkeakauluksinen villapaita.

-Olen jo täysi-ikäinen äiti. Osaan varmasti valita itse vaatteeni yritin. Ihan kuin olisin puhunut seinille.

-Ai mutta huopikaat on vielä vintissä, äiti touhotti ja meni hakemaan niitä.

-En minä vielä huopikkaita tarvitse. Iltapäivällä on kuitenkin jo plus asteita huusin hänen peräänsä..... ei vaikutusta.

Huokaisten vedin karheita villahousuja ohuiden sukkisten päälle ja villa kutitti heti inhottavasti. Sukat seurasivat perässä ja villapaita sitten. Laitoin pipon päähäni ja vaaleat hiukseni pursusivat korkean kauluksen ja pipon välistä valtoimenaan.

Sä olet muutes aika kaunis, kun sun hiukset tulee tolleen söpösti ton villapaidan kauluksen alta.

-Joo mä tykkään tästä paidasta ja piposta. Ainut on noi villahousut jota mä en kestä kun ne kutittaa. Mua hävettää mennä niissä kouluun, kun kaikki huutelee.

Äiti palasi ullakolta mustien isojen huopikkaiden kanssa. Ne olivat niin isot, että piti laittaa kolme paria villasukkia jalkaan ettei ne hölskyisi.

-Päivi! Unohdit nuo toiset villahousut sieltä alta äiti huudahti ja osoitti ruskeita housuja penkillä.

Kiltisti otin harmaat housut jalasta ja vedin ne ruskeat ensi alle ja sitten harmaat niiden päälle. Otin pitkät villasukat ja korista vielä kahdet muut ja vedin ne jalkoihin. Työnsin jalat huopikkaisiin jotka olivat nyt juuri sopivat. Otin penkiltä kaksinkertaiset lapaset ja koululaukkuni. Suuntasin ulko-ovelle Piian kanssa jolloin äiti toi perässä ison palmikkokuvioisen tuubikaulurin.

-Tässä tämä kauluri ettet kylmetä kurkkuasi.

Roikotin kauluria alistuneena kädessäni ja pujotin sen kaulaani. Olin nenänpäätä myöten villan verhoama. Kävelimme Piian kanssa hitaasti koti koulua jotta emme olisi siellä liian aikaisin välttääksemme huuteluiden kuuntelemisen koulun pihalla. Vastaan tulijat katsoivat meitä pitkään ja nuoret tirskuivat selvästi pilkallisesti. Silmäni kostuivat häpeän tunteesta ja huomasin Piiankin pyyhkivän silmäkulmaansa.

Saavuimme kouluun juuri kun kellot soittivat sisäänkutsun ja menimme viimeisten joukossa sisään. Astuimme luokkaan jossa muut oppilaat osasivat odottaa meitä ja huutelu alkoi heti.

Hei villapillut, tässä teille hieman lisää ettei palele.

- Tolla lehmällä on varmaan utareliivitkin villasta! Luokka räjähti nauruun.

Kasvoillemme lenteli lapasia ja kaulaliinoja. Jotkut veti piponi silmille ja sitoi kaulaliinalla Piian ja minut yhteen suuteluasentoon. Tämä aiheutti kovan naurunremakan. Itkin häpeästä pipon alla ja tunsin kun joku kähmi minun isoja rintoja. Yksi pojista kopeloi Piian haaroja. Hävetti. Kuulin jonkun huudahtavan opettajan olevan tulossa ja hetkessä olimme Piian kanssa vapaina. Meluaminen lakkasi ja kaikki istuivat nopeasti paikoilleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hakeuduimme omille paikoillemme ja kuivasimme kyyneleiset silmämme. Riisuimme kaulurit, lapaset ja pipot pulpettiin.

Luokan ovi avautui ja sisään astui koulun rehtori ja meille tuntematon nuori nainen.

Tässä on teidän uusi luokanvalvojanne Irja. Oma luokanvalvojanne on annonut virkavapaata. Ole hyvä Irja jatka sinä tästä.

-Olen kansliassa jos tarvitset apua, sanoi rehtori opettajallemme.

Rehtori poistui luokasta ja jätti meidät Irjan huostaan. Luokassa oli aivan hiljasta. Huutelijat olivat ihan hiljaa. Piiaa ja minua hymyilytti. Uuden opettajamme asu sai meidät Piian kanssa hymyilemään. Hänellä oli yllään samantyylinen paksu korkeakauluksinen villapaita kuin minulla. Hieno villahame ulottui polviin ja säärissä oli pörröiset säärystimet villasukkisten päällä. Jalassa oli myös huopikkaat.

Noniin luokka. Ehkäpä olisi syytä heti esitellä toisemme jotta pääsemme työn alkuun.

Esittelyt menivät riveittäin ja jokainen kertoi hieman itsestään. Kun vuoroni tuli, meinasi yksi pahimmista huutelijoista aloittaa.

-Se on villapil....

Käsittääkseni ei ole sinun vuorosi puhua, opettaja tiuskaisi huutelijalle todella tiukalla äänellä.

-Oletko hiljaa vai poistutko luokasta? hän jatkoi.

-Tehdään nyt yksi asia sitten selväksi. Täällä en tule suvaitsemaan minkäänlaista ylimääräistä huutelua. Edellinen opettajanne anoi virkavapaata loppuunpalamisen vuoksi. Sitä ei tule minun kohdallani tapahtumaan.

Luokka oli hiiren hiljaa.

-Noniin, jatketaan.

Esittelin itseni ja Piia itsensä minun jälkeeni.

-Teillä tytöt on todella kauniit asusteet. Muiden kannattaisi ottaa mallia miten pukeudutaan kylmällä ilmalla hän sanoi.

Hymyilin hiljaa sisäänpäin.

Esittelyiden jälkeen tunti sujui rauhallisesti. Koko loppupäivä meni mukavasti. Opettaja kävi Piian ja minun luona vielä ihastelemassa ääneen asujamme ja hän esitteli omiaan. Päivä alkoi olla lopuillaan ja keräilimme tavaroitamme kasseihin lähteäksemme kotiin. Päästyämme käytävään luokkamme huutelija innostuivat taas ja aloittivat pilkanteon. Opettajamme kuuli möykän luokkaan ja ilmestyi ovelle.

-Noniin hyvät herrat. Huomenna sitten aamulla heti rehtorin kansliaan puhutteluun kello 8. Onko selvä?

-Eihän me mitään teh... aloitti yksi heistä.

-Siis ei ole selvä sinulle? Mennemmekin sitten heti. Kaikki herrat seuraavat nyt minua, ope sanoi tiukasti.

Katsoimme Piian kanssa hämmästyneenä etääntyvää joukkiota. Lähdimme kohti kotia ja juttelimme tapahtuneesta matkalla. Erosimme kotimme portilla ja sovimme kävelevämme huomenna kouluun yhdessä. Avasin ulko-oven hymyille ja huusin iloisesti hei porukoille. Äiti katsoi minua hieman kummeksuen, koska en yleensä ollut kovin riemuissani koulusta saapuessani. Menin keittiöön ja istuin syömään välipalaa. Äiti huomautti että voisin riisua ylimääräiset housut pois ettei tulisi kuuma.

Enmä... nää on itseasiassa aika kivat päällä ja mulla on hieman kylmäkin, sanoin.

Isäkin oli tullut keittiöön ja katsoi kummeksuen äitiä.

- Mä menen tekemään läksyt sanoin. Menin yläkertaan ja mietin mitähän huominen toisi tullessaan.