Insinöörinainen

Olen kolmekymppinen insinöörinainen. Työpaikallani, eräässä teollisuuskomponentteja valmistavassa yhtiössä, on jo pitkään huhuttu uudesta asiakkaasta, joka voisi pelastaa työnantajani yt-neuvotteluiden tarpeelta. Kyseinen asiakas on suuri alankomaalainen firma, jolla on toimintaa kautta Euroopan. Tämän firman edustajia odotetaan saapuviksi eräässä keskisuuressa kaupungissa sijaitsevaan pääkonttoriimme näinä päivinä. Olen kielitaitoni ja erikoisosaamiseni ansiosta päässyt tapaamaan tätä mahdollista tulevaa asiakasta jo kerran, kokeneempien mieskollegoideni kanssa. Joten olen osa tiimiä, jolla on näytön paikka.

Muutamaa päivää ennen keskieurooppalaisten asiakkaiden saapumista esimieheni, hieman kuivakas, mutta silti huumoritajuinen noin viisikymmentävuotias mies kutsuu minut pieneen palaveriin huoneeseensa. Kakistellen ja punastellen hän selvittää, että tämä ratkaiseva asiakastapaaminen jää tällä kertaa täysin minun harteilleni. Keski-Euroopan herrat eivät kuulemma halua tavata kokeneita työtovereitani lainkaan. Olen ihmeissäni ja alan jo selittää, että minulla ei ole lainkaan tietotaitoa eikä päätäntävaltaa näin tärkeisiin asioihin liittyen, mutta pomoni mielestä meidän on tehtävä, kuten tuleva asiakas haluaa, koska kysehän on suurista kaupoista, jotka voivat pelastaa satojen uskollisten työntekijöiden virat. Johtaja lehahtaa lopulta täysin punaiseksi räjäyttäessään pommin: prospektimme haluaa, että minulla on tavatessamme rinnat paljaina. Menen täysin lukkoon ja ajattelematta mitään, suostun. Vaikka jälkeenpäin vietän unettoman yön, päätän uhrautua hyvän asian ja oman urakehitykseni takia.

Keskieurooppalaisten vierailupäivä koettaa. Hienotunteisesti koko edustustila on varattu vain tätä tapahtumaa varten. Kun sihteeri ilmoittaa kolmen miesvieraan saapumisesta, päätän vain purra hampaani yhteen ja kestää kuin nainen. Riisun rintaliivini Napitan paitani auki ja lasken sen tuolille. Avaan oven kolmelle vieraalleni. Martin on ostopäällikkö, charmikas viisikymppinen joukon johtaja. Hänen seuranaan on saksalainen Simon, ikäiseni, hymyilevä ja urheilullinen mies. Kolmas vieraani on hollantilainen Jan, ehkä nelissäkymmenissä oleva erittäin pitkä ja leveäkasvoinen mies. He kaikki tuijottavat rintojani. Onneksi minulla ei ole niiden takia komplekseja. Ne ovat samankokoiset, kivan pyöreähköt c-kupin rinnat. Ojennan miehille käteni tervehdykseksi, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta jokainen heistä on päättänyt tervehtiä aivan muita ruumiinosiani ja kouraisee minua rinnoista. Hymyilen kärsivällisesti, aivan kuin tämä olisi minulle arkipäivää. Mitä kaikkea nainen ei tekisikään uransa eteen.

Jos haluatte, voin kertoa hieman ulkonäöstäni. Olen noin 175 cm pitkä vaalea nainen. En ole liikunnan intohimoinen harrastaja, mutta hyvän geeniperimän ansiosta olen säilynyt ainakin tähän päivään saakka hoikkana satunnaisellakin treenaamisella. Minulla on keskipitkät hiukset, joita yleensä pidän löysällä nutturalla, niin myös tänään. Töissä käytän aina matalia korkokenkiä sekä paksukehyksisiä, trendikkäitä silmälaseja. Tänään minulla on jo riisumieni vaatekappaleiden lisäksi päälläni säädyllisen pituinen kynähame, sukkahousut, normaalit koruttomat mustat alushousut, sekä edellä jo mainitsemani silmälasit ja kengät.

Ohjaan vieraat varsinaiseen kokoustilaan, jonne sihteeri on jo laittanut kahvitarjoilun valmiiksi. Juttelemme niitä näitä miesten tuijottaessa minua aivan muualle kuin kasvoihin. Sitten ehdotan, että esittelen lyhyesti tarjouksemme lopullisessa muodossaan. Esitykseni on noin kymmenen minuutin mittainen. Miehet eivät tavoistaan poiketen kommentoi sitä millään tavalla. Kun pääsen viimeisen sliden loppuun, päätän vielä tiedustella, onko heillä jotain kysyttävää. Martinilla on: -Voitko vielä riisua loputkin vaatteesi? Muut kaksi nyökkäävät asiallisesti. Kenkiä ei kuulemma tarvitse riisua. Päätän lopullisesti laittaa aivot narikkaan ja avaan hameen vetoketjun. Miehet tuijottavat laskiessani sen maahan. He istuvat noin puolentoista metrin päässä minusta. Sitten sukkahousut. Lopulta enää pikkarit jäljellä. Olen kaikkea muuta kuin vapaamielinen ihminen, enkä yleensä näyttäydy alasti kuin tilanteen sitä ehdottomasti vaatiessa. Edes nuorempana en koskaan pukeutunut paljastavasti, saati sitten käynyt yhteissaunassa opiskeluaikana. Jan rykii jo kärsimättömästi. Hymyilen yleisölle ja annan pikkuhousujen tipahtaa nilkkoihin. Onneksi olen siistinyt karvoituksen. Seison ilkialasti työpaikallani yrityksemme tiloissa ja koetan myydä asiakkaille tuotteitamme. Olen täysin neuvoton, enkä tiedä, miten tilanne voisi jatkua. Simon tietää. Hän osoittaa suurta kokouspöytäämme ja pyytää minua asettumaan sen päälle. Teen työtä käskettyä.

- Selinmakuulle, Simon näyttää. Ja jalat levälleen, mutta koukkuun. Miehillä on nyt esteetön näkymä alapäähäni. En tunne näitä miehiä. Olen tavannut heidät vain kerran aiemmin. Tuolloin kyseessä oli muutaman minuutin small talk, jonka jälkeen istuin huoneen nurkassa kuunnellen pomoni esitelmää, jota seurasi lisää small talkia lounaan merkeissä. Miehet seisovat tarkkaillen pöydän ympärillä ihan kuin se olisi lihatiski, jolta heidän tulisi valita parhaat kyljykset. Olen täysin aseeton. Jollain tavalla tilanne kiihottaa minua, kilttiä tyttöä, mutta en tiedosta asiaa. Simon nappaa kännykkäkamerallaan pari kuvaa, joista toinen lienee lähikuva pillustani. - Ihan kuin tyttö olisi kostea, hän sanoo. -Kokeillaan, Jan sanoo. Martin hymähtää toruvasti, mutta ei estele alaistaan.

Muiden katsellessa Simon hyväilee ensin rintojani. En voi uskoa, että jollain tavalla minä nautin tästä. Sitten hän työntää sormensa röyhkeästi sisääni. Voihkaisen yllättyneenä, mutta pian myös nautinnosta. - Mene sitten kontallesi, Martin sanoo. - Onko sinulla sopimus valmiina? Kiitän onneani, että olen saanut raapustettua jonkinlaisen luonnoksen, jossa ei ole vielä mukana mitään niistä asiakkaan toivomista myönnytyksistä, joista meidän tänään kai oikeasti piti keskustella. Osoitan sivupöytää, jonka päällä sopimus on. Martin silmäilee sitä. - Tyttö osaa saada tahtonsa läpi, mutta hänellä onkin edellytykset siihen, hän sanoo. Edellytyksillä hän ilmeisesti ei viittaa teknisiin opintoihini, vaan takapuoleeni, jota hän samalla kouraisee. - Miehet allekirjoittavat sopimuksen koholla olevaa takapuoltani alustana käyttäen. Kaikki myös kähmivät sitä jonkun verran. Alan käydä todella kuumana ja sekavassa päässäni lentelee ajatuksia, joiden olemassaolosta en voinut ennen edes tietää. Jan pyytää minua vielä siirtämään polviani kauemmas toisistaan, jolloin miesten edessä avautuu taas kattava maisema alapäähäni, nelinkontin kun olen. Kuulen taas kameran räpsähdyksen. - Suomesta saa tosi hyvää tavaraa, Martin sanoo ja työntää sormensa takakautta pilluuni. -Jep, muut säestävät. Päässäni on kaksi ajatusta: Olen saanut miehet kirjoittamaan sopimuksen, joten olen urani huipulla. Sekä se tosiasia, että haluaisin heidän kaikkien panevan minua. Mutta miehet eivät niin tee. - Meidän täytyy lähteä, Martin toteaa. Nousen taas seisomaan. Nyt miehet kättelevät minua. Jan iskee silmää, kun he poistuvat. Seuraavana päivänä olen työpaikan sankari. Tilauskanta on pelastettu. Keskieurooppalaiset ilmoittavat jo muutaman viikon kuluttua, että haluavat minun matkustavan Haagin pääkonttoriin esittelemään lisää tuotteita.