Kulkujätkä

Tapasin Tiinan joskus 90-luvun alkupuolella Tampereen Seurahuoneella, jota myös konehuoneeksi kutsuttiin.
Paikan henki oli paras mitä ikinä olen löytänyt. Nuoria aikuisia ihmisiä, joiden seurassa ei tarvinnut esittää mitään. Jotkut jutut päättyi sänkyyn (tai ainakin seksiin), jotkut ei.
Tiina oli vaalea ja aidon elovenatytön oloinen, kurvit paikoillaan, muttei missään nimessä lihava.

Ensimmäisenä iltana kyyditsin hänet opiskelijakämppäänsä ja muutamaa päivää myöhemmin hain hänet luokseni.
Viinipullon ääressä juttelimme ja pikkuhiljaa aloin hipelöidä suurehkoja rintoja. Hän vastusteli ensin hieman, mutta taisi sen verran tilanteesta nauttia, ettei toista kieltoa enää tullut.

Riisuin hänen paitansa ja hetken päästä myös rintsikat. Rinnat olivat upeat ja raskaat noin kaksvitoselle naiselle.
Hetken rintoja palvottuani päätin jatkaa alaspäin. Päästyäni käsiksi paljaaseen pilluun totesin hänen olevan märempi kuin yksikään aiemmista tai myöhemmistä elämäni naisista. Hän itsekin ihmetteli alapäästään kuuluvaa lotinaa.
Saatuani hänet riisuttua, riisuuduin myös itse.
Nousin hänen päällensä työnnyin vaivattomasti sisään hänen märkään pilluunsa.
Rakastelimme lähetyssaarnaajassa jonkun aikaa ja ajattelin, että vaihdan asentoa hänen ensimmäåisen orgasminsa jälkeen, mutta en saanut häntä huipulle. Pidimme pienen tauon ja juttelimme asiasta.
Hän kertoi, ettei ole koskaan saanut ja jos saisin hänet laukeamaan niin sen jälkeen tarjolla olisi suunnilleen "mitä ikinä mieleen tulisi".

Jatkoimme samalla seisokilla ja halusin takaapäin. Hänen rietas pyllistyksensä oli huikea. Vaaleiden pakaroiden välistä pastoi "miehen aurinko". Hetken ihasteltuani, otin hänet rajusti takaa.
Lypsin suuria rintoja ja välillä otin tiukan otteen lantiosta päästäkseni mahdollisimman syvälle tuohon litimärkään pilluun. Tunnustelin myös pääsystä "kakkoseen", mutta sen hän kielsi. Lieneekö sitten johtunut, kuulemma melko paksusta kalustani tai siitä että oletettavasti kyseinen aukko oli vielä korkkaamaton.
Jatkoin vielä takaa kuin viimeistä päivää ja laukesin itse.

Loppuyön juttelimme ja nukuimme sylikkäin. Sain itse, mutta hieman harmitti, etten (minäkään) pystynyt viemään häntä huipulle.

Aamulla vein hänet kotiinsa ja sen jälkeen emme enää tavanneet.


Tuota totaalista märkyyttä ja varsikin sitä riettaan näköistä pyllistystä olen monesti jälkikäteen kaiholla muistellut.