Coral

Uimarannan pusikossa

Harvinainen päivä tänä kesänä, oli aurinko lämmittänyt koko päivän. Olo oli hikinen ja illan tullen teki mieli pulahtaa vilvoittavaan veteen. Ajomatka tutulle nuoruusvuosien uimarannalle oli paluu jonnekkin kaukaisuuteen.

Parkkipaikalla ei ollut yhtään autoa. Lähistölle oli levittäytynyt omakotitaloja, mutta riittävän kaukana ettei tiitin tarvinnut olla huolissaan. Kassi kainaloon ja kohti rantaa remmisandaaleissa ja kesämekossa. Pukukopit olivat samassa paikassa kuin silloin ennenkin. Laituri oli paljon isompi ja meni pidemmälle. Ikävä kyllä rannalta kuului ääniä, paljon ääniä. Vanhempia lasten kanssa pulikoimassa, joten mieli masentui. Ei tuonne voi mennä ja harkitsin poistumista paikalta. Jäin kumminkin seisomaa ja katselemaa kaiholla hennon tuulen ja uimarien aikaan saamien aaltojen ristikkoa.

Huomasin nuoren pojanklopin juoksevan pukukopeilta metsikköön. Naurahdin omille muistoille. Oli joskus hyvin nuorena, hyvin nuorena käynyt naisten puolella katsomassa mitä sieltä löytyi. Raaputtanut seinään tyyliin "Kilroy kävi täällä" oman puumerkin.

Kaverin suunnasta arvelin paikan mihin oli menossa. Joskus silloin oli rannan tuntumassa tiheä pensaikko josta näki rannan, mutta itse oli piilossa. Lähdin kiertämään taka kautta kohti tuota muutaman neliön kokoista aukiota. Polku oli selkeästi näkyvissä. Siis tätä vielä käytettiin. Etenin varovaisesti nähdäkseni mitä edessä olisi.

Ensin aukio näytti tyhjältä, mutta paikka oli muuttanut muotoa. Vasemmalle ranna suuntaan oli aukio siirtynyt. Ensin ei näkynyt mitään, mutta sitten pojan pää tuli näkyviin, joka tähyili rantaan päin. Huomasin hänen simmarien vaihtuneen naisten uimapukuun. Mielenkiintoista. Käsi kävi polvien välissä.

Hiivin lähemmäksi ja tarrasin poikaa niskasta.
Se ällistys ja pelon/kiinni jäämisen säväys taisi nostaa pulssin pojalla miljoonaan. Nostin sormen huulille näyttääkseni, että ole hiljaa. Isot bambi silmät tuijottivat minua. Käsi puristi kikkeliä niin että terska oli sinipunainen. Irrotin käden kikkelin ympäriltä, huomatakseni ei se olut enään mikään pikku kikkeli. Kyllä se oli jo ihan kelpo kokoinen.

Hetken hengityksen tasaantumisen ajan tuijotimme toisiamme. Hivelin hellästi sitä....
Käsi ojntui kohden maalattuja huuliani (punaiset) sivelee sormella alahuulta. Pieni kielen lipaisu alahuulta paljasti toiveen. Kaivoin kassista huulipunan (punaisen) avaan puikon... Silmät painuvat kiinni ja huulet raottuvat ottamaan punan vastaan. Sivelen kahtaalle.... alas ja ylös. Poika nojautuu taakse päin levittäen jalkojaan. Ymmärrän yskän. Otan terskan huulien väliin ja parin imuuttamisen jälkeen tunnen olevan paineen purun aika. Maku on yllättävän mieto, ei niin suolainen kuin olin ajatellut. Eikä niin kuselle kuin monella aikuisella miehellä.... Sitten iski ujous pojalle. Joten poistuin takavasemmalle...

Punainen huulipuna jäi "pojan" käteen....
Toivottavasti jäi hyvät kokemukset ja saatiit uusi tiitti

t: coral