Mr. X

Feministi oli ostoksilla naisten alusvaateosastolla, kun paikalle asteli pyylevä ja kaljuuntunut vanhempi ukkeli. Mies pysähtyi suoraan feministin eteen, mutta ei katsonut häntä lainkaan silmiin vaan tuijotti vain rintoihin ja kysyi sitten: "Antaisitko minun purra tissejäsi sadasta eurosta?". Feministi tietenkin hermostui moisesta röyhkeydestä ja tiuskaisi: ”En taatusti anna, senkin pervo.”

Mies ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan, vaan jatkoi rintojen silmäilyä ja kysyi uudelleen. "Antaisitko minun purra tissejäsi tuhannesta eurosta?". Feministi nyrpisti nenäänsä inhosta. "Mitä sinä oikein kuvittelet, en minä mikään huora ole".

Mies ei vieläkään perääntynyt, vaan kysyi: ”Antaisitko minun purra tissejäsi kymmenestä tuhannesta eurosta?” Feministi vaikeni ja mietti hetken asiaa. Miehet ovat niin typeriä, kymppitonni on todella paljon rahaa yhdestä näykkäisystä. ”No olkoon sitten, mutta vain kerran ja ihmisten katseilta suojassa. Mennään tuonne sovituskoppiin."

Ukkeli käveli naisen perässä sovituskoppiin ja verho vetäistiin kiinni. Feministi riisui paitansa paljastaen rintansa. Heti rinnat nähtyään mies tarrasi niihin kiinni ja alkoi hieroa niitä molemmin käsin, hyväili ja puristeli hitaasti, nuoli ja suuteli mutta ei vaan purrut.

Feministi alkoi jo kyllästyä ja kysyi: "No, aiotko purra niitä vai et?"

"No en", sanoi mies. "Ihan liian kallista."


Jaska ja Make räjähtävät nauramaan kuullessaan kertomani feministivitsin huipennuksen. Vain Sanna pudistelee päätään. Tämä ei ole hauskaa, kertoo hänen ilmeensä. No, Sannahan on itsekin feministi, mutta kai sen voi melkein antaa hänelle anteeksi koska hän on kuitenkin ihan pantavan näköinen nainen.

Jaska ja muut kaverit nousevat työpöytiensä takaa yhä hörähdellen. Työpäivä alkaa olla heidän osaltaan ohitse. Me jäämme Sannan kanssa vielä kahdestaan toimistolle, sillä reilun tunnin kuluttua on edessä totuuden hetki. Itse firman toimitusjohtaja haastattelee meitä vuorotellen. Osastopäällikkö Saarinen siirtyy eläkkeelle, joten hänen paikkansa on nyt aukeamassa. Minun ja Sannan meriitit koulutuksen ja työkokemuksen suhteen ovat aika lailla tasoissa, joten haastattelun varaan jää kumpi osastopäällikön paikan saa. Onneksi valinnan tekevä firmamme toimitusjohtaja viihtyy paremmin jätkien saunailloissa kuin naistutkimuksen luennoilla.

”Se on sitten esimiehen paikka pian jaossa”, totean ja painotan hiukan sanaa ”miehen”. Esinainenhan on jo sananakin täysin naurettava. Sanna ei ole huomaavinaan painotustani vaan nyökkää, selvästikin suorastaan ylpeänä etenemismahdollisuuksistaan. ”Olisi jo aika saada tässäkin yhtiössä naisia päättäville paikoille. Firman hallituksessakaan ei ole yhtään naista. Ei näihin sovinistiukkoihin ilmeisesti pure muu kuin pakolliset kiintiöt.”

Taasko tätä kiintiöhömppää, murahdan mielessäni. Kun naiset eivät muuten pärjää, niille pitäisi järjestää omat invahissit joilla huristella johtokerroksiin. Kumma kyllä pakollisia naiskiintiöitä ei koskaan vaadita esim. asevelvollisuuteen. Feministit kitisevät aina oikeuksiensa perään, mutta velvollisuuksien jakaminen ei sitten kiinnostakaan. Vaan eipä looginen ja järkiperäinen ajattelu ole koskaan ollut naisten vahvuus. Tunnemyrskyt ja horoskooppien lukeminen kiinnostaa enemmän.

Sanna nousee ylös tuoliltaan ja alkaa hiukan kiihtyneenä kävellä edestakaisin huoneessa. Hän on päässyt taas mieliaiheeseensa. Pääsen sentään hetkeksi vilkuilemaan Sannan persettä, kun hän nousee ylös tuolilta. Feministi tai ei, mutta kyllähän tuota kelpaisi nussia. Jos asiaa minulta kysytään, nainen on parhaimmillaan silloin kun hän sulkee suunsa ja aukaisee jalkansa. Sanna vaan ei tee kumpaakaan, vaan päästää sen sijaan ilmoille kaikkien aikojen klassikon. ”Naisen euro on vieläkin kahdeksankymmentä senttiä”.

Voisin tietysti huomauttaa hänelle, että se johtuu erilaisista työtehtävistä. Yhtä järjetön lause siis, kuin jos sanottaisiin että lääkärin euro on hoitsun viisikymmentä senttiä. Silloin kun tehdään samaa työtä, siitä kyllä maksetaan sama palkka. Vaikka onko sekään aina oikein sitten. Jos mies kantaa rakennuksilla kahta sementtisäkkiä samassa ajassa kuin nainen yhtä, pitäisikö heille maksaa samaa palkkaa? Heikoilla on heikkojen palkat.

Mutta jätän sanomatta nämä asiat. Sen sijaan hieraisen merkitsevästi jalkoväliäni ja virnistän Sannalle. ”Täältä taitaa kuule tosiaan löytyä se kaksikymmentä senttiä extraa. Vaan saavathan naisetkin sen toisinaan käyttöönsä.” Sanna pyörittelee minulle silmiään, mutta poskille nousee puna. Ajatellessaan korskeana seisovaa isoa miehen mulkkua alkaa tuollainen naisasianainenkin tuntea kuumaa sykettä jalkovälissään. ”Olet sinä kyllä yksi sovinisti”, Sanna kuiskaa, mutta ääni värähtää hieman.

Nousen ylös tuolilta. Kalu pullottaa housuissa jo oikein kunnolla. Sannan katse suorastaan liimautuu haaroihini ja naisen olemus hehkuu kasvavaa kiimaa. Tasa-arvolakeihin voidaan kirjoittaa mitä soopaa tahansa, mutta ne eivät muuta lajimme biologiaa. Olen tuota naarasta isompi ja vahvempi, lauman luontainen johtaja ja luomakunnan kruunu. Sannakin sen kyllä tietää sisimmässään, röyhkeä ja rietas asenteeni saa naisen pimpin vain entistäkin kosteammaksi.

Olemme pian jo kiihkeässä syleilyssä. Jäykkänä seisova kaluni painautuu vasten Sannan reittä isona ja vaativana. Painan käteni vasten hänen pakaroitaan ja alan sitten kiskoa housujaan alemmas. Tunnen miten Sannan käsi työntyy haaroihini ja tunnustelee siellä seisovan elimen kovuutta. Hän saa sepalukseni auki ja kalu työntyy ulos sieltä. Se sojottaa nyt pystyasennossa koko mitassaan. Sannan sormet pusertuvat malttamattomasti kaluni paksun varren ympärille.

Irtaudumme hetkeksi toisistamme ja raastamme vaatteita yltämme kiihkoissamme. Kun housuni ovat pudonneet nilkkoihin ravistan ne lattialle. Kyrpä kovana seisten tartun Sannasta kiinni ja käännän hänet lupaa kysymättä ympäri, niin että hän on selkä minuun päin. Sannalla on vielä pikkupöksyt jaloissaan, mutta ei enää kauaa sillä riuhtaisen ne hänen nilkkoihinsa. Painan Sannan vasten toimiston pöytää niin että hänen ylävartalonsa on pöydän päällä mutta jalat lattialla. Nainen on siinä edessäni pylly pystyssä. Hän levittää jalkojaan ja tarjoaa pilluaan takanaan olevan uroksen pantavaksi. Urahdan tyytyväisenä ja kiihottuneena. Minä otan, nainen tulee otetuksi. Tiedän että Sanna pitää minua röyhkeänä sovinistina. Silti, tai ehkä juuri siksi hänen pillunsa valuu aivan märkänä ja vastaanottavaisena kun hän joutuu tuolla tavalla pyllistelemään edessäni.

Työnnyn Sannan sisään ja nain häntä kullini koko voimalla. Syvälle jalkojen väliin työntyvä kivikova miehinen elin saa Sannan voihkaisemaan, ja voihkaisut jatkuvat yhä äänekkäämpinä jokaisella työnnölläni. Tartun takaapäin naisen rintoihin ja kourin niitä samalla kun kaluni liikkuu edestakaista syvällä pillun kuumuudessa. Märkyydestään huolimatta pimppi puristuu tiukkana ja Sanna voihkii saadessaan miehen kyrpää. Feminismi unohtuu kunhan nainen vain pääsee oikein kunnolla pantavaksi.

Työnnän vielä viimeiset hurjat työnnöt ja purkaudun sitten Sannan sisään, samalla kun hän voihkaisee. Lysähdämme päällekkäin toimiston pöydälle ja makaamme siinä hengityksen hiljalleen tasaantuessa. Lopulta nousen ylös, ja näen Sannan pikkuhousut lattialla. Suupieleni kääntyvät pieneen voitonvarmaan hymyyn kun poimin ne lattialta käteeni ja näytän Sannalle. ”Aiotko mennä pomon haastatteluun ilman pikkupöksyjä kuin mikäkin lutka?” Sanna mulkaisee minua ja sähähtää: ”Miksi seksuaalinen aktiivisuus tekee miehestä arvostetun panomiehen, mutta naisesta huoran?” Sanna ojentaa kätensä ottaakseen pikkuhousunsa takaisin, mutta en annakaan niitä hänelle vaan nostan käteni ylös ja naurahdan. ”Niin se vaan on, tasan ei käy onnen lahjat. Taisi se pomon paikka jäädä nyt minulle.”

Olen Sannaa pidempi, joten pikkuhousut ovat naisen tavoittamattomissa kun ojentaudun täyteen mittaani ja pidän niitä ylhäällä. Sanna katsoo hetken turhautuneena ja pettyneenä. Nyt kävi näin, hänen olisikin varmasti parempi mennä silittämään paitoja tai vaikka tiskaamaan.

Riemuitsen jo mielessäni tulevasta johtajanpaikastani, kun Sanna yhtäkkiä astuu minua kohti. Samassa aavistan mitä on tulossa, mutta liian myöhään. Hän heilauttaa jalkansa voimalla kohti haarojani ja potkaisee suoraan munille. Sannan jalka mäjähtää voimalla vasten jalkovälissäni suojattomina roikkuvia paljaita palleja. Kuvottava kipu leimahtaa saman tien nivusissani ja lamauttaa koko vartalon. Käteni etsiytyvät haaroihin puristamaan muniani suojelevasti, vaikka se on jo liian myöhäistä. Hengitykseni salpautuu, putoan polvilleni ja sitten mahalleni lattialle. Kiemurtelen lattialla kädet haaroissa kun kipu säteilee kipeiksi potkituista palleista.

Vaikka jalkojeni välistä säteilevät tuskan aallot peittävät melkein koko ulkopuolisen maailman, aistin jotenkin että Sanna poimii lattialle kädestäni pudonneet pikkuhousunsa ja vetää ne takaisin jalkoihinsa. Sitten hänen äänensä kuuluu jostain yläpuoleltani. ”Onkos munat kipeinä? Haastattelujen aika on ihan pian alkamassa, ja sinähän tiedät miten johtaja inhoaa myöhästelyä. Mutta ei kai johtajaksi oikeastaan pitäisikään päästä kenenkään sellaisen, jonka jalkojen välissä on tuollaiset heikot pallit." Sanna lähtee kohti johtajan toimistoa ja haastattelua.

Puoli tuntia myöhemmin olen jo toipunut sen verran, että olen päässyt ylös lattialta. Nojaan molemmin käsin pöytään yrittäen kerätä voimiani, enkä siksi huomaa Sannan saapumista ennen kuin hän on aivan takanani. Tunnen vain yhtäkkiä kuinka pallini kouraistaan takaapäin vieraiden sormien tiukkaan puristavaan otteeseen, ja sitten kuulen Sannan äänen. En näe häntä, mutta jo äänenkin perusteella arvaan hänen hymyilevän maireasti. ”No niin, haastattelu toimitusjohtajan kanssa on ohitse. Tiedoksi sinullekin, tämä meidän osastomme siirtyy nyt naisvaltaan. Käyttäydyt sitten siivosti tästä lähtien ja tottelet esinaistasi kuuliaisesti, eikö vain?"

Sanna tiukentaa hieman otettaan kiveksistäni, joten murahdan kiireesti myöntävän vastauksen. Muutakaan en voi nyt kun Sanna on uusi osastopäällikkö ja pallini ovat tiukasti hänen feministisessä otteessaan. Mihin helvettiin tämä maailma onkaan menossa.