25cm

Tämä tapahtui joskus vuonna kipsi ja kilpi. Vuorokauden reissu oli venähtänyt lastauslaiturilta toiselle ympäri suomen, koska kuljetusliikkeen kalusto oli pettänyt jossain ja jouduin tuuraamaan. Sinä kesäviikkona tuli kierrettyä aika monessa kaupungissa. Kultaa oli jo ikävä, jalkovälissä pullotti ja paine poltteli palleissa, kiihkeät puhelut eivät yhtään helpottaneet poltetta.

Lopulta aamuyöstä pysähdyin yhdelle tyhjälle levähdyspaikalle ja aattelin vetää ihan vaan käteen, olon helpottamiseksi. Ohjaamo haisi Wunderbaumille ja naftalle joten menin ulos ja katselin jotain paikkaa missä ei ole hyttysiä.

Fiksuna miehenä päädyin rekan alle makaamaan. Siellä oli viileätä ja pieni veto, joten ei hyttyset kiusanneet. Makasin siellä selälläni ja runkkasin oikein nuoruuden innolla. Suljin silmät ja nautiskelin, kuului auton hurinaa jostain, mutta jatkoin keskittyen kuvitelmiin. Hienoinen viileys tuntui kasvoillani ja tiesin olevani tulossa. Kun samassa tunsin napakan potkun kengän pohjassa.
”Onko kaikki OK?” kysyi naisääni. Minä viis välitin ja jatkoin silmät ummessa, huikkasin vain tarkistavani kardaania.

Taas potku kengänpohjaan ja naisääni jatkoi: ”Voisit tarkistaa nuo rekan jarrut myös, kun olet saanut kardaanin rasvattua... nimittäin autosi on liukunut tuota kaidetta vasten levähdysalueen toiseen reunaan.” Avasin silmät ja ylläni seisoi nuorehko naiskonstaapeli pamppu vyöllään. Meikäläinen selällään farkut auki ja kyrpä kourassa. Minä siihen muina miehinä, että: ”Huomenta, onko sullakin ollut rankka yö?”

Ja...