joulu-ukko

Aamusumpilla emäntä kaatoi kahvia kuppiini - hame ja housut olivat unohtuneet esiliinan alta ja pyyhkäisin pimpistä pullan päälle rasvaisen kokkareisen herkun - samalla maankiertäjä astui pirtin nurkkaan kouraisi haaruja ja kyseli päivätöitä. Minä siihen, että onhan niitä talollisella töitä. Perämettän koivuhaasta tarvitsi kaataa hevoskuorma koivurankaa rasiin. Emäntä arveli maankiertäjän olevan liian ruipelo ja ihonvärikin liian kalpea, mutta hänellä olisi pankon siivousta ja porstuan kuuraus, ja tarvisi se puutarhakin kyntömiestä. Minä arvelin kyntömiehen kykyjä - maankiertäjä kaivoi sarkahousujen kätköistä oiken vanhan ajan vitjapallit ja suonikkan sarven. Joten tarjous hyväksyttiin ja minä lähdin verkon nostoon järvelle.

Koivikon reunan rantapolulla vastaan tuli kirkonkylän vouti polkupyörineen, ja jo rippikoulussa opittuun tapaan testasimme vieläkö liha nousee. Housut kintussa runkkasimme kusiaispesään kun samalla suopirtin nuori uhkea leski tuli korvo kädessään. Leski huudahti: Herraisävarjele, elekää tuhlatko kallista kiimaa, kun köyhä kulkee tienne poikki. Tarrasi kyrpiimme kiinni ja ohjasi toisen eestä toisen takaa itseensä. Laskimme laakit sisään - vouti vittuun ja minä persiiseen. Onneksi oli Tummeli-purkin kannessa vielä vanhat rasvat, niin oli tiukka lesken ryppy. Pierasin löysän lurauksen ja nostin housut ja jatkoin päivän töihin. Leski siunaili köyhän onnea, lompsiessaan kumisaappaat jalassa lehmipolkua näkymättömiin. Vouti nousi pyörän selkään musta salkku sarvessa.

Kalamajalla menin paskalle tupakki huulessa, puuseen reijästä pörisi sitsontiainen haaruvälistä - ei saatana - ampiainen, ja tuikkasi vielä ohimennessä kyrvänjuureen aika piston. Haaruväliä kuumotti, mela turposi ja pallit kanssa - nahka vaan kiilsi.
Muistin Talmiina-noidan konstin ja taiat, tähän auttaa vuohenmaitokylpy. Vuohia ei nyt vaan ollut missään, mutta Päre-eikan lampaat on. Lähdin lypsylle ja housut oli pakko jättää pois. Yritin lypsää uuhta mulkkusuorana ja pallit pyöreinä kun kirkkoreen kulkuset. Päre-eikka kirosi riukuaidan takaa ja huusi "nettet nai niitä miu lampaita siellä julli taas".
Minä siihen, että rauhoitu, nyt on ihmisen hätä kyseessä. Päre-eikka kurvasi siihen potkukelkalla, niinkuin aina kesät talvet. Tokaisi reuhkan alta, ymmärrettyään tilanteen vakavuuden, että myrkky on imettävä pois. Eihän se mitään kuullut, vaan alkoi lutkuttaa mulkkua hampaatomalla suuvärkillään.
Tietysti rovasti ja ruustinna olivat juuri tänään vuotuisella kierroksellaan kirkkoväärtin kiesseillä ja siihen pysähtyivät aidan taa ja tervehtivät kohteliaasti ja kyselemään kuulumiset. Minä siihen, että on ilmoja pidellyt ja koko ajan Päre-erkki lutkutti myrkkyä pois kuurona. Tunsin että kohta kyllä myrkky lentääkin ja samalla myrkyn imijä kaatui selälleen ja koko satsi lensi rouvan mustan leninkin rinnuksille ja ja tippa silmään. Rovasti silmäili hetken ja tokaisi, että niin on asiat täällä kun ennenkin, löi ruunaa lautasille ja seurue lähti.
Minä siitä jo jousin järvelle ja avaamaan evästuokkosen... silavaa ja suolamuikkua ja piimää. Ja sitten veneen pohjalle työperäisille. Aurinko killittikin jo mukavasti silmänurkassa. Näin unen: