Unelmoiva Nainen...

Havahduin hereille. Parvekkeen auki jäänyt lasiovi piti kauheaa ryminää, kun se hakkasi vasten parvekkeen kaidetta. Ulkona satoi kaatamalla ja auki jääneestä ovesta valui suuri vesilätäkkö olohuoneen lattialle.

Vilkaisin nopeasti TV:tä, jossa pyörivät paraikaa Zorron Naamio-elokuvan lopputekstit. Painoin TV:n kiinni ja nousin sitten ylös sohvalta. Samassa rytäkässä syliini jäänyt karkkipussi levisi lattialle ja salmiakkiaakkoset lentelivät sinne sun tänne. Huoahdin turhautuneena, mutten jaksanut vielä siivota jälkiäni. Laahustin kohti parvekkeen ovea hieroen puutunutta ja tunnotonta jalkaani, jonka päällä olin istunut epähuomiossa tunnin jos toisenkin torkahdettuani sohvalle.

Tartuin lasioven kahvaan ja aioin työntää sen kiinni, kun luulin kuulleeni ulkoa huutoa. Sateen ropina peitti sen kuitenkin alleen, ja kun kuulostelin uudestaan, en kuullut enää mitään. Pian kuitenkin kuului jälleen vaimea huuto. Ihan kuin joku olisi huutanut apua. Vaikka ajatus lämpimästä, kutsuvasta sängystä houkuttelikin, työnsin silti pääni ulos parvekkeen ovesta ja tähyilin ympärilleni. En erottanut hämärässä muuta kuin epäselvinä näkyvät naapuritalojen katot ja niiden savupiiput. Hetkinen, yhden talon savupiippu liikkui.

Hieraisin silmiäni ja katsoin uudestaan. Kyllä, savupiippu juoksenteli katolla kuin hullu. Luulin seonneeni lopullisesti, mutta kun aioin jälleen kerran pamauttaa parvekkeen oven kiinni, näin, miten savupiippu lähestyi: Se hyppeli katolta toiselle, kohti minun parvekettani.

Mietin, heräisinkö tästä kummallisesta unesta, jos painuisin nyt pehkuihin. Pienen nipistyksen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä oli todellisuus, josta en voisi herätä. Siirryin vaistomaisesti pois tieltä, kun savupiippu oli jo niin lähellä, että se saattoi hyökätä hetkenä minä hyvänsä. Kuten arvelinkin, savupiippu ponkaisi kohti minun parvekettani. Kun se jäi roikkumaan parvekkeen kaiteeseen käsiensä varaan tajusin, että se oli ihminen. Ihminen, joka oli pulassa yrittäessään henkensä kaupalla pidellä kiinni liukkaasta kaiteesta.

“Odota, minä tulen!” huusin ja syöksähdin eteenpäin. Märät, ruskeat hiukseni liimautuivat vasten kasvoja ja sain alituiseen pyyhkiä niitä sivuun. Siitä huolimatta tartuin rohkeasti kaiteesta roikkuvan käsiin ja vedin hänet kaikin voimin parvekkeelleni. Kun pääsimme molemmat istumaan jääkylmälle marmorille, tunsin jykevän käden olallani. Siitä ei ollut epäilystäkään: “Savupiippu” oli mies.

Vavahdin hänen jääkylmän kosketuksensa alla, vaikka ylläni olikin kylpytakki ja sen alla toppi ja alushousut. Samassa tajusin, että palelin kauttaaltani. Miehen tilanne ei ollut sen parempi. Sade piiskasi yhä meitä sekä parveketta raivoisasti.

Samassa kuului huuto, joka erottui selvästi naapuritalon katolta: “Tuolla se on! Perään!” Tuijotin hieman jännittyneenä talon katolla hyppeleviä miehiä, jotka lähestyivät askel askeleelta. Ennen kuin ehdin suutani avata, salaperäinen mies pompahti pystyyn ja tarttui käteeni. Hän lähti vetämään minua kohti parvekkeen reunaa, mutta pysäytin hänet huutamalla sateen läpi: “Mennään parvekkeen ovesta sisään.” Mies näytti ymmärtäneen vihjeen ja lähti viemään minua sisälle. Päästyämme turvallisesti pois parvekkeelta pamautin parvekkeen oven kiinni ja vedin verhot sen eteen.

Kuuntelin hetken oven läpi, mutta äänet tuntuivat kaikonneen. Miehet eivät olleet nähneet, että pujahdimme asuntooni. Huokaisin helpotuksesta. Samassa muistin, että mies oli huoneessa kanssani. Mieleeni tulvahti kauhukuvia murtovarkaasta, joka karkasi poliiseja. Ja minä olin piilottanut hänet kotiini ja auttanut pakoon!

“Gracias, señorita. Mitä olen teille velkaa?” kuului äkkiä takaani. Käännähdin ympäri ja haukoin henkeäni, en tosin kauhusta vaan hämmästyksestä: Mies oli kuin suoraan villeimmistä unelmistani karannut. Hänellä oli tummat, pitkät, kiharat hiukset, jotka ryöppysivät olkapäille. Päällään hänellä oli tyylikkäät pitkävartiset nahkasaappaat ja pitkä, musta viitta. Kasvoillaan hänellä oli musta naamio. Nähtyäni lisäksi täyteläiset, hieman raollaan olevat huulet ja ruskettuneen ihon, olin pyörtyä siihen paikkaan.

Tartuin parvekkeen ovenkahvaan kuin tukea hakien. Minua heikotti, ja polveni löivät loukkua. Aloin lyyhistyä lattialle, kun äkkiä tunsin vahvat kädet ympärilläni. ”Señorita, onko kaikki hyvin? Sattuuko johonkin?”
”M- mi- mi.. O- o- olen..” yritin änkyttää, mutta mies pudisti päätään ja pyysi minua olemaan hiljaa.
”No hablar. Älkää puhuko. Ei tarvitse enää pelätä. Malvado varón lähtivät jo. He eivät saaneet minua.” Näytin varmaan mielipuolelta sillä hetkellä, sillä aloin hymyillä. Hymyni johtui miehen puhetyylistä, Espanjankielisistä sanoista, joita hän lausui. En ymmärtänyt mitään, mutta hänen sanansa kuulostivat niin kauniilta. Kaikeksi onneksi mies tulkitsi hymyni kai vain helpottuneeksi hymyksi kuultuani, että olimme turvassa.

Mies auttoi minut pystyyn, sillä olin huomaamattani jo luisunut polvilleni. Katseemme kohtasivat, kun pääsin hänen kasvojensa korkeudelle. En voinut olla tuijottamatta hänen huuliaan. Kuvittelin ne suukottamassa suutani, kaulaani, rintojani..

Mies taisi arvata ajatukseni, sillä hän katsoi minua hymyillen salaperäisesti.

”Kuka olet ja keitä ne miehet olivat, joita juoksit karkuun?” kuiskasin hänen korvaansa.
”Vanhoja tuttujani, mutta nykyisin hyvin peligroso. Olen heille velkaa, ja he vainoavat minua.” mies vastasi. Hän kohotti hieman kättään ja silitti poskeani.

”Mikä on nimesi?” kysyin hipaisten omilla sormillani hänen huuliaan.
”Voit kutsua minua Zorroksi. Se olkoon mi nombre.” mies vastasi. Hän työnsi pitkät sormensa hiuksiini ja taivutti päätäni hieman taaksepäin.

Raotin viettelevästi huuliani. Zorro painoi pehmeät huulensa vasten omia, nälkäisiä huuliani. Ne janosivat lisää, ja suutelivat kiihkeästi miehen huulia tämän vastatessa suudelmaan. Hän oli loistava suutelija, se minun piti myöntää. Tunsin jalkovälini kostuvan ajatellessani, rakastelisiko hän yhtä loistavasti.

Tunsin, miten Zorro painoi minut vasten viileää kiviseinää. Huulemme seikkailivat yhä kiinnikkäin toisissaan, ja kätemme vaelsivat toistemme kaulalla, hartioilla ja vyötäröllä. En vastustellut, kun Zorro irtautui huuliltani, ja alkoi sitten hitaasti ujuttaa auennutta kylpytakkia päältäni. Autoin häntä hieman ja pudotin sen lattialle. Pian myös toppini lensi pois, ja seisoin Zorroni edessä pelkissä alushousuissani.

“Sinä olet niin… hermoso. Completar. Sexy.” Zorron kuiskaukset olivat hunajaa korvilleni. Annoin hänen koskettaa rintojani, ja nautin samalla huokauksista, joita hän päästeli suustaan tunnustellessaan niitä. Pian Zorro otti toisen nipukkani huuliensa väliin, ja alkoi kiusoittelevasti nuolla, näykkiä ja imeskellä sitä. Onneksi takanani oli seinä, sillä sisälläni myllersi sellainen myrsky, etten olisi pysynyt hetkeäkään omin avuin pystyssä. Etsin käsiini verhon ja puristin sitä rystyset vaaleina. Tämä oli vielä upeampaa, kuin koskaan olin osannut unelmoidakaan!

Pian Zorro siirtyi jälleen huulilleni, ja suuteli minua pitkään ja intohimoisesti. Nyt oli minun vuoroni näyttää hänelle, mitä oikea intohimo tarkoitti. Riisuin hänen paitansa, ja sivelin sitten hänen ruskeaa, lihaksikasta rintakehäänsä. Painoin sille huuleni ja suukotin muutaman kerran. Sitten avasin hänen housujensa vetoketjun. Vedin ne alas ja ihastelin suurta, sykkivää kalua, joka housuista paljastui.

Tartuin hänen penikseensä ja kuljetin sormiani sen pinnalla. Zorro huokaili hiljaa, ja antoi käsieni tehdä työtään. Hetken kuluttua hän tarttui käteeni ja vei sen pois. Yllätyksekseni hän nappasi minut syliinsä ja kantoi sohvalle. Makasin siinä selälläni, ja aloin riisua pikkuhousujani. Zorro tuli pian päälleni ja eipä aikaakaan, kun hän työntyi suuren kalunsa kanssa sisääni. Voihkaisin tuntiessani pienen pistävän kivun, mutta se oli pian tiessään.

Myötäilin Zorron liikkeitä työntelemällä lantiotani häntä vasten. Hyväilin hänen rintakehäänsä hänen pyöritellessään nipukoitani sormiensa välissä. Tunsin entistä suurempaa intohimoa kuullessani, miten Zorro päästeli suustaan eläimellisiä murahduksia, jotka yhtyivät minun voihkintaani.

Se tapahtui niin äkkiä: Zorro laukesi muristen sisääni minun huutaessa suoraa huutoa tuntiessani kuuman siemennesteen syöksyvän sisääni. Maailma tuntui pyörivän ja tarrasin kynsin hampain kiinni Zorroon tämän vavahdellessa hiukan siemensyöksynsä jäljiltä. Tähdet hyppivät katossa, ja huone tuntui pyörivän vinhaa vauhtia. Se oli elämäni järisyttävin orgasmi.

Pian Zorro vaipui päälleni raskaasti hengittäen.

“Sinä olit.. maravilloso!” Zorro henkäisi. “En ole ikinä rakastellut samanlainen muje kuin sinä!” En ymmärtänyt puoliakaan, mutta se ei haitannut minua. Olin väsynyt mutta onnellinen. Zorroni oli vihdoinkin saapunut luokseni. Ja tämä oli taatusti kaikista tähänastisista unistani parhain…