veskupesku

Satuin löytämään aikanaan wanhaan it.org:iin kirjoittamani ja nettieetteristä kadonneen tarinani, joten ajattelin julkaista sen täälläkin. Terveiseni nti-xxx:lle! Ok, asiaan...

Sadun ja minun välillä kipinöi heti ensimmäisistä vaihtamistamme katseista alkaen. Rempseä luonne yhdistettynä naiselliseen tiimalasivartaloon ja juuri oikeilla hetkillä räpsähtäviin ripsiin loukuttivat minut alta aikayksikön. Sitoutumiset toisiin suhteisiin menivät valitettavan pitkään ristiin. Pelkkä kaveruutemme joutui kitumaan tuhmalla pikkuflirtillä ja humalaisten illanviettojen hitaiden nojailuilla ja puristeluilla maustettuna aina kolmannen opiskeluvuoden kevääseen asti. Tänä iltapäivänä lukuvuoden viimeinen tentti oli juuri takana. Valpurin päivän riennot ja kesän työt häämöttivät edessä. Myöhäishuhtikuun aurinkoinen kevätiltapäivä oli kauneimmillaan. Istuin pizzerian ikkunapöydässä vuoroin ruokalistaa, vuoroin Satua katsoen ja kuvittelin maistelevani pitkän kostean illan ensimmäistä vaaleaa lageria.

Satu katsoi rautatieaseman toisella puolella näkyvää opiskelija-asuntolaa, jonka ylimmässä kerroksessa asuin. Satu totesi, että kämpästäni lienee melko hulppeat maisemat. Vastasin, että molemmat järvet näkyvät ja ennen kauempana siintävää harjua on vain yksi tuota korkeampi rakennus. Muuten näkyy vain talojen kattoja. "Sen haluan nähdä", sanoi Satu ja jatkoi, "eikä mulla ole enää oikein nälkäkään". Tuon olisi tyhmempikin mies ymmärtänyt. Maksoin pelkät juomamme, sillä nyt ei ollut oikea aika viivytellä syömisellä tai muulla turhuudella.

Puolittain juoksimme kämpilleni. Ennen kuin hissin ovi ehti sulkeutua ja hyvinkääläissyntyinen rakkine nytkähtää liikkelle, kumarruin Sadun puoleen ja suutelimme ensimmäisen hellän mutta kiihkeän kerran. Sitä suudelmaa kesti aina perille yhdeksänteen kerrokseen asti. Ovi vetäistiin auki, ja naapurini "Mitä helvettiä, ohoh, sori Vesku..."-huudahdus havahdutti meidät jatkamaan posket punaisena sekä kiihtymyksestä että tavallaan yllätetyksi tulosta hissiä vastapäätä olevalle ovelleni. Avasin ura-Abloyn vapisevin käsin ja syöksyimme yksiöön.

Takki, farkut, paita, sukat, kengät... kaikki x 2 olivat hetkessä levällään kämppäni lattialla. Kaikki nuo vaatteet lähtivät päältämme huultemme säilyttäessä tuntuman ja maistellessa taistelupariaan. Ollessamme alusvaatteisillamme ohjasin Sadun kohti uskollista ja kokenutta mutta kovin kapeaa laverisänkyäni. Suutelimme, olimme yhdessä ykköspesällä ja molemmilla oli hinku päästä kakkoselle. Kätemme jatkoivat toistemme tunnustelua; nyt ei ollut hämärää emmekä olleet vähääkään humalassa. Sadun kaulalla maistui hajuvesi, ei todellakaan suosikkimakuni, joten oli hyvä syy jatkaa alemmas. Rinnat kohoilivat jo kiihtyneen hengityksen tahdissa. Suukottelin vaaleaa sileää ihoa ja nousin hetkeksi katsomaan edessäni makaavaa aarretta. Katsoin Satua syvälle hänen sinisiin silmiinsä. Silmissä näkyi odotusta, jännitystä, kiihotusta ja hieman kosteuttakin. Yhdessä huulilla karehtivan hymyn kanssa näin kasvoilla ennen kaikkea kutsun: "Tule!"

Sadun rintaliivit olivat valkoista pitsiä, jonka kukkakuvioiden läpi näkyi tummat nännipihat. Toppaamaton kaarituettu liivi ei pystynyt piilottamaan terhakkaina nöpöttäviä nännejä, jotka pingottivat pitsiä irti rintojen pehmeästä kaaresta. Tuohon aikaan ei poikaporukoissa tunnettu käsitettä kuppikoko, rinnat olivat joko pienet, suuret tai siltä väliltä. Sadun rinnat olivat just parahultaisen kokoiset. Avasin liivien etupuolella olevan muovihakasen, joka olisi tuolla hetkellä ollut mielestäni jonkun millenium-palkinnon arvoinen keksintö, jos joku vaan olisi vielä tuolloin tiennyt mitään kummastakaan asiasta, siis milleniumista tai -palkinnosta.

Sadun huulet kutsuivat omiani. Suudelmassa oli yhä enemmän kiihkoa mutta vähemmän kiirettä, hellyydestä en kyllä puhuisi tässä yhteydessä... Toinen polveni oli koukussa Sadun kohotetun polven kanssa, kuin lukiten jalkamme vielä yhteen. Oikea käteni alkoi vaelluksensa niskalta nousten lavan ylitse kohti ylväitä rinnan kumpuja. Vasen käteni jäi tukemaan kauniita kasvoja kohti omiani. Tunnustelin pinnaltaan pehmeää mutta raskaan kiinteää oikeaa rintaa kädessäni. Satu veti huulensa huuliltani ja hengähti syvään, ei tarvittu sanoja. Sormeni etsivät kiihotuksen kovettaman, villivadelman kokoisen nännin, joka lähes sykki sormissani pyörittäessäni sitä varovasti, kuin radiosta oikeaa taajuutta etsien. Huulemme kohtasivat taas.
Vein vasemman käteni hyväilemään Sadun sileää alavatsaa ja kohti valkoisten puuvillapikkuhousujen peittämää häpykumpua. Ohitin pikkuhousujen alle jäävän osan naiseutta ja silitin vasemman reiden sileää sisäpintaa polvitaipeeseen asti. Toin käteni takaisin alas lanteille sormenpäitäni kevyesti reidellä liu'uttaen. Satu huokaili jo tiheämmin, rinta kohoili ja lantio alkoi tanssia omaani vasten.

Vein sormeni housujen puuvillapinnalla ylös kohti häpykumpua. Hyväilin kevyesti sormillani housujen kosteinta kohtaa ja Sadun lantio tikkasi jo vaativasti käteni alla. Lipsautin käteni sivusta pikkuhousujen alle ja hyväilin etusormellani ja nimettömälläni paksuksi turvonneita häpyhuulia. Pian painoin keskisormeni vieressäni kosteana ja avoimena odottavaan naiseen, ja minut palkittiin teostani sanoin ja teoin. Voihkiva Satu tarttui housujeni enää nippa nappa piilottamaan varteen ja alkoi vedellä esinahkaani päättäväisen hellin vedoin. Olisin voinut siinä paikassa nousta Sadun syliin, mutta kenellä pirulla oli muka kiire? Koska keskisormeni oli löytänyt tiensä Sadun syliin niin helposti, aloin työntää toista sormea sen kaveriksi. Etsin peukalollani naisen starttinappulan ja aloin hyväillä sitä samalla. Huohotus muuttui korinaksi ja Sadun lantio alkoi pyöriä niin, että kapea sänkyni ei tahtonut enää riittää kahdelle. Ote vehkeeni varresta tiukkeni ja tahti tiheni, kunnes Satu sanoi haluavansa minut "oikeasti" sisäänsä.

Eihän tuota voinut enää odottaa. Riisuimme loputkin pois ja nousin Sadun päälle puolittain polvilleni. Hyväilin tummalla terskallani märkää häpyä ja työnsin ensimmäisen pari tuumaa sisään. Vedin puolet siitä ulos ja jatkoin tätä työntäen aina pari tuumaa syvemmälle, kunnes olimme häpykarvat onnellisesti yhdessä. Tahdoin ja pystyin olemaan tovin liikkumatta mutta Satu ei. Satu puristui ympärilläni ja vuoroin työnsi, vuoroin imi minua. Käänsin omaa lantiotani sivuttain siten, että oikea polveni oli hieman sivulla koukussa. Tuossa asennossa oli hyvä aloittaa pitkä soutava tikkaus, jossa tunsin Sadun jokaisen poimun oman terskani nupin ja suonikkaan varren ympärillä. Löysimme yhteisen litinän ja huohotuksen säestämän tahdin, joka kiihtyi kohta loppua enteilevään vauhtiin. Sylissäni oli tärisevä, vuoroin lähes huutava ja vuoroin uikuttava nuori nainen, jonka siniset silmät pyörivät päässä. Silmäni puristuivat kiinni ja lähes kouristelin, kun pingoin viimeiseen loppukiriin ja sykkien laskin siemeneni Satuun. Tuo kuuma ryöppy oli kai se, mitä enää tarvittiin siihen, että Satu tuli ja tuli, ja minä yritin pysyä kyydissä. Lopulta pieneksi surkastuneena luiskahdin ulos. Kävin Sadun viereen makaamaan ja hiljaa silittelemään hänen kuuman alavatsansa ihoa.

Hän katsoi minua hymyillen ja höpötti jotain odottamisesta ja jatkamisesta. Se sopi minullekin ihan hyvin. Jos olin odottanut tätä lähes kolme vuotta, miksi lopettaisimme tähän ja miksi minulla olisi nyt kiire? Jäin ihmettelemään, minkälaisen aarrearkun olinkaan mahtanut saada avattua ja mitä mahtoi olla vielä luvassa. Ne maisematkin olivat vielä katsomatta...