Kotirouva

Olen pannut merkille, että tänne kirjoittavat novelleja monet naisetkin. Päätin yhtyä joukkoon. Olen harrastanut useamman vuoden ajan kirjoittamista, joten uskoakseni saan novellin omista kokemuksistani kokoon. Haluaisin teiltä arvoisilta lukijoilta sitten palautetta, miltä tällainen tavallisen kotirouvan kirjoitelma vaikutti. Laadin tätä hiukan jännityksen ja häpeän sekaisilla tunteilla, vaikka tapahtumasta onkin jo aikaa. Silti se jaksaa yhä kutittaa vatsanpohjukasta.

Muistan hyvin tapahtuma-ajan. Se oli alkukesä -89 ja olin silloin 32-vuotias. Omasta mielestäni olen aina ollut tavallinen suomalaisen oloinen kotirouva enkä mitenkään keimaileva ja massasta erottuva ilmestys. Kaikki minussa on tuiki tavallista: vaalea, kähärä tukka, pienet, siniharmaat silmät ja koko muu olemukseni myöskin. Lantio ja rinnat olivat ehkä tulleet enemmän esille kahden raskauden ja äitiyden myötä kuin mitä ne olivat tyttövuosinani olleet. Luonteenlaadultani olen ennemminkin hillitty ja hiljaisenpuoleinen kuin suulas ja osallistuva. Siksi joskus ihmettelenkin, että tällainen tavallinen kotirouvakin voi kerätä miesten katseita ja saada aikaan hurjia seurauksia.

Olin siis kesällä -89 onnellisesti naimisissa mieheni kanssa ja meillä oli kaksi melko pientä lasta. Minun naisellinen elämäni mullistui kuitenkin yhtenä ainoana kesäisenä päivänä, jolloin mieheni oli päättänyt vaihtaa autoa. Muistan siitä yhtä ja toista. Muistan senkin, miten lapset olisivat halunneet lähteä mukaan juhlalliselle koeajolle sinä aamuna, mutta päätimme kumminkin viedä heidän vanhempieni hoitoon. Miehelläni oli jo vahva mieltymys erääseen vähän käytettyyn Toyota-merkkiseen autoon. Eräs puolituttu automyyjä oli sitä hänelle jo kaupitellut ja varoittanut moneen kertaan, että kaupat voivat kohta mennä sivu suun, ellemme tekisi päätöstä. Mieheni on aina ollut hidas tekemään päätöksiä ja saamaan suuria asioita aikaiseksi, joten hän jos kuka tarvitsi asiansa osaavaa myyntimiestä.

Minusta oli mieluisaa kuunnella tämän puolitutun automyyjän, Joukon, sujuvaa puhetta. Häntä voisi luonnehtia osuvimmin sanoilla rehvakas supliikkimies ja naistennaurattaja. En ymmärtänyt puoliakaan siitä kaikesta, mitä hän miehelleni selosti Toyotaa kiertäessämme, mutta seurasin esittelyä huvittuneena pieni hymy huulillani. Mies osasi työnsä ja oli niin räikeä vastakohta myötäilevästi hymähtelevälle miehelleni. Välillä Jouko iski minulle mieheni huomaamatta silmää, kuin merkiksi siitä, että kyllä hän tämän auton vielä teille saa myytyä. Minusta kauppa olisi jo ollutkin miltei selvä, mutta mieheni on tosiaan aina ollut huono tekemään päätöksiä, niin kuin jo mainitsinkin. Muistan senkin, kuinka Joukon suulaasti puhellessa panin jälleen merkille seikan, että mieshän oli varsin komea. Kasvot olivat vahvapiirteiset ja hartiat leveät, vaikka mies muuten oli melko pitkä ja hoikka vyötäisiltään. Oma mieheni taas on pientä ja tasapaksua suomalaista maalaisrotua, jos näin voi ihmisestä sanoa.

Mieheni oli ymmärtääkseni käynyt koeajamassa Toyotaa jo aikaisemmin. Jouko vei hänet kumminkin uudelleen koeajolle, koska mieheni näytti yhä empivän kaupantekoa. Ennen lähtöä Jouko pyysi minut kohteliaasti myyjänhuoneeseensa juomaan kahvia ja lukemaan lehtiä sillä aikaa, kun he miehet kävisivät koeajolla. Odottaessani kävi mielessäni, että olisinhan minäkin voinut yhtä hyvin lähteä kyytiin. Näin olisin saanut kokea itse, oliko auto mielestäni hyvä vaiko ei.

Jouko ja mieheni palasivat kumminkin jo noin vartin kuluttua. Kohtelias automyyjämme tuli taputtamaan minua selkään ja kyseli, kuinka olin viihtynyt. Vastasin tietenkin tyyliin, että kiitos hyvin, vaikka hiukan yksinäiseksi tunsin jo välillä oloni. Sitten yllätyin, kun Jouko ehdotti, että minäkin lähtisin koeajolle. Hän luuli kai aluksi, että minullakin oli ajokortti, mutta tämän erheen korjasimme heti mieheni kanssa. Niinpä Jouko ehdotti, että tulisin sitten vain kyytiin, mutta koeajolle minut kumminkin tuli saada. Mieheni sanoi, että hänen täytyisi käydä ensin miestenhuoneessa ja pyysi odottamaan sen ajan. Hänen käännyttyään kohti toilettia Jouko iski jälleen kerran minulle silmää ja sanoi tähän tyyliin, että mennään jo autoon istumaan, minä tietenkin pelkääjänpaikalle ja hän kuljettajan.

Sitten tapahtui jotakin odottamatonta ja yllätyksellistä. Jouko oli istunut kuljettajan paikalle ja käynnisti auton, peruutti reippaasti autoliikkeen pihasta ja ajoi tielle. Muistan, miten vilkuilin hätääntyneenä taakseni liikkeen pihalle. Mieheni jäi asioilleen miestenhuoneeseen, kun Jouko kaasutti virne kasvoillaan pois. Hän rauhoitteli kumminkin minua, että ajetaan vain pienet varvit rouvan kanssa. Varvi-sana oli minulle siihen saakka uusi ja outo, mutta opin sen merkityksen Joukolta. Kun edelleen mutisin, että mieheni ihmettelisi, kun lähdimme ilman häntä, Jouko sanoi jotenkin näin, että rouvat tulisi aina viedä koeajolle ilman miehiään, jotta näille syntyisi oma mielipide asioista. Miesten läsnäololla oli hänen mielestään liian painostava ja ohjaileva vaikutus rouviinsa.

Välistä minua kyllä hirvitti Joukon reipas ajotyyli. Hän kiihdytti liikennevaloihin ja ylitti risteyksen keltaisilla valoilla ja teki monta muutakin sellaista temppua, joihin en ollut mieheni ajaessa ollenkaan tottunut. Jouko näytti nauttivan ajamisesta ja jutusteli minulle rauhallisin mielin niitä näitä. Oikeastaan aloin nauttia vieraan miehen ohjastamisesta, kun se oli niin erilainen, vaarallinen kokemus tasaisessa avioliitossani. Muistelen kysyneeni, minne olimme menossa. Jouko hymyili arvoituksellisesti ja sanoi, että pian nähdään. Hän ajoi laitakaupungille pois ruuhkasta ja ohjasi maaseudulle, missä maamiehet olivat kylväneet siemenensä muheviin kevätpeltoihin. Näin jälkikäteen tuntuu hiukkasen karmaisevalta ja oudolta todeta, että Joukolla oli samankaltaiset puuhat mielessään enkä minä hyvätapaisena ja naiivina kotirouvana ollut hoksannut tätä ajoissa.

Tämä puolituttu automyyjä Jouko pysäytti Toyotan metsän ja pellon reunaan suojaisaan paikkaan. Sitten mies kääntyi minuun päin ja katsoi minua semmoisella katseella, että muistan sen erittäin hyvin mielessäni ja tunnen yhä samat kylmät väristykset selkäpiissäni. Siinä vaiheessa jo käsitin, mistä oli kyse. Joukolla oli toisenkinlainen koeajo, semmoinen varvi, mielessään. Olin kyllä melko hämilläni. Mies kurottui hiljaa kohti ja suuteli minua. Minua, tavallista kotirouvaa, joka oli tottunut saamaan huomiota vain omalta mieheltä. Sekin aina hiukkasen pidättyvää ja aviollista. Sulavana myyntimiehenä Jouko huokaili ihania kohteliaisuuksia, miten minä olin kaunis ja kukoistava nainen. Tottahan toki semmoinen pistää tavalliseen arkielämään sopeutuneen naisen pään pyörälle alta aikayksikön. Eihän sille mitään mahda, kun oikeanlainen mies taitavasti viekoittelee taipumaan tahtoonsa.

Ja kun tilanteeseen yhdistyivät Joukon osaavat hyväilyt. Hän tiesi tarkalleen, mihin koskettaa minua. Hän suuteli kaulaani, niin että värähdin. Hän laittoi kätensä rinnoilleni ja hieroi hellästi. Häpeäkseni tunsin joutuvani kiihotuksen valtaan hirmuisella vauhdilla. Silti jossakin taustalla sykki mielessäni, että älä antaudu vieraan miehen valtaan, sinullahan on aviomies ja kaksi lasta. Hiukan yritinkin vetäytyä taaksepäin, minkä autonpenkissä pääsin, mutta Jouko oli miehisiltä kyvyiltään voimakas ja voitti minut. Hän jatkoi yhä matalalla ja pehmeällä äänellä kuiskaillen kehuja ja sanoi niin pitävänsä minusta. Lopulta mies hivutti hamettani hitaasti ylöspäin ja työnsi kätensä helmojen alle. Alushousuni olivat jo kastuneet märiksi. Joukon sormenpäät hipaisivat alapäätäni märän kankaan läpi varmistaakseen tilanteen. Värähdin voimakkaasti, sen muistan selvästi, ja värähdän yhä tätä kirjoittaessani. Jouko kuiskasi, että siirrytään takapenkille, niin hän tekee minulle kunnolla hyvää.

Olin suunnattoman heikko, kun suostuin vieraan miehen vieteltäväksi. Mutta sellainen kai on naisen osa, kun vain oikeanlainen mies osuu kohdalle. Näin olen lukuisat kerrat itselleni puolustellut. Olen lukenut samasta heikkouden ja avuttomuuden tunteesta muidenkin sielunsisarteni kirjoittamana ja allekirjoitan seikan täysin. Harva nainen semmoisessa tilanteessa mahtaa miehen vallalle ja omalle halullensa mitään, vaikka olisi toisen miehen rouva ja äitikin kaiken lisäksi. Minäkin annoin automyyjän laskea itseni Toyotan takapenkille pitkäkseni. Rintani oli otettu jo paljaiksi miehen toimesta ja hän näytti olevan täysin hullaantunut niihin, aivan eri lailla kuin oma mieheni. Eniten mies tahtoi tietenkin yhdyntää ja riisui ripeästi vaatteitaan auton takaovella. Hän löysäsi solmion ja napitti paidan auki paljastaen liikunnallisen kehonsa. Keskellä rintaa kasvoi tuuheana ruskeita rintakarvoja. Jollakin eriskummallisella tavalla ne hivelivät mieltäni. Omalla miehelläni kun ei rintakarvoja kasva.

Sitten mies avasi suorat housunsa, veti alas myös alushousunsa ja päästi vapaaksi sen, mikä jo jonkin aikaa oli pullistellut hänen housuissaan. Luulin henkeni salpautuvan kesken tämän jännitysnäytelmän, jota niin vahvasti itse elin, vaikka kaikki tuntui toisaalta monta kertaa niin epätodelliselta. Joukolla oli voimakkaan näköinen ja ylöspäin kaareutuva siitin, ihan erinäköinen kuin omalla miehelläni. Huomasin Joukon iskevän taas silmää minulle ja kysyvän, haluaisiko rouva ohjastaa tätä vaihdekeppiä. Siinä vaiheessa muistan säikähtäneeni ja sopertaneeni, että enhän toki. Kaikki tuntui nyt niin vaaralliselta, kun minulta oli riivitty alapää paljaaksi ja mies seisoi siinä auton ovella alastomana, sukuelin minua kohti huimasti jäykistyneenä. Yhdyntä vieraan miehen kanssa oli väistämättä edessäni. Sen tiesin mielessäni selvästi.

Kaikesta huolimatta Jouko oli herrasmies ja varmisti, kuinka hän saisi tulla minuun. Sydän pamppaillen pyysin häntä käyttämään ehkäisyä, koska minulla ei ollut e-pillereitä tai muutakaan. Jouko ei vastustellut mitenkään kondomin laittoa, vaan päinvastoin muistan hänen ottaneen varmuusvälineen vaatteidensa taskusta ja sitä avatessaan naurahtaneen, että heidän liikkeessään pidetään myös kumipuoli kunnossa. Koin jonkinlaista järkytystä katsellessani, miten mies asetti kumisuojuksen sinipunertavan terskansa päälle ja alkoi kierittää kondomia kovan siittimensä suojaksi. Se oli jotenkin niin huikaisevaa, niin erilaista jälleen kerran minulle, tavalliselle kotirouvalle.

Sitten mies tuli vaativana päälleni auton takapenkille. Muistan ehkä selvimmin nahkaisten istuinten äännähdykset, kun vääntelehdimme siinä molemmat, minä alla ja Jouko päälläni. Mies haki hyvää asentoa ja yritti samalla lumota minut uudelleen katsellaan. Siinä hän taisi onnistua. En uskaltanut katsoa alemmas rintojeni välistä, mutta tunsin automyyjän kokeneet sormet hävylläni. Mies levitti minua hellästi auki päästäkseen työntymään. Oma mieheni häivähteli vähän väliä pelokkaissa ajatuksissani, mutta aina jokin suurempi tunne kumosi hänet taka-alalle. Jouko työnsi elintään sisääni. Se tuli minuun vääjäämättä ja levitti herkät sisukseni ympärilleen. Automyyjällä oli niin erilainen kalu kuin omalla miehelläni. En oikein pysty kuvaamaan sitä enempää sanoin. Kumminkin tuntuvampi ja käyrempi. Olihan koko tilanne niin yllättävä ja täynnä hekumaa, aivan liian uskaliasta keskellä kirkasta päivää.

En osaa enää kuvailla kaikkea sitä voimallista tunnemyrskyä, minkä koin koeajon aikana Toyotan takapenkillä lähes 23 vuotta sitten. Vieras mies oli kyvyillään voittanut minut alleen ja otti sen, mikä voittajalle kuului. Kerta toisensa jälkeen hän työntyi minuun päätä huumaavasti. Joukon voimakas ja jäykkä siitin sai minut parahtelemaan nautinnosta. Kaikki sekoittui kuumaan ja epätodelliseen aistien sekamelskaan. Miehen siitin sisälläni herkissä kohdissani oli kenties täydellisintä, mitä olin elämäni kokenut naisena. En nyt vertaa sitä perhe-elämään tai semmoiseen, vaan naisena, aikuisena naisena, olemiseen. Joukon kanssa ikään kuin puhkesin kukkaan. Häpeän tunnustaa, mutta edes ensimmäinen kerta tai hääyö mieheni kanssa ei tuntunut läheskään samalta. Eikä siihen vaikuttanut pelkästään koko, se että Joukolla oli miestäni isompi penis, vaikka kyllä uskon silläkin vaikutusta olleen. Mies oli taitava rakastaja kaikin puolin, ahtaalla auton takapenkilläkin. Ja kaiken ympärillä leijui sakeana suuri tunnelataus, vaikka kyse olikin hetken huumasta.

Kaikki olisi varmasti näyttänyt sivusta paljon riettaammalta ja syntisemmältä kuin se minun kokemuksissani oli. Yhdyimme auton keinonahkaisella takaistuimella toisiimme villisti, joskin kondomilla suojautuen ja pahimman ehkäisten. Olimme hiestä kosteita ja kiihkeitä. En pysty enää sanomaan, miten kauan sitä kesti, koska upposin kiellettyyn nautintoon niin täysin. Sain useita orgasmeja, joihin olin hukkua. Sitä on vaikea kuvailla, mutta aivan suunnattoman lumoavaa se oli. Mies työntyi koko voimallaan ja antoi suurien kivestensä osua minua vasten. Hän oli niin syvällä minussa, hän avasi minut ja kaiken nautintoni valloilleen niin voimakkaasti. Kunnes kaikki päättyi syntisesti siihen, kun mies urahteli ja hänen lantionsa nyki tiuhaan auki levitettyjen haarojeni välissä. Alapääni oli aivan hellänä siinä vaiheessa, kun mieheltä tuli vahvoja siemensyöksyjä kondomiin. Muistan siinä vaiheessa ajatelleeni jo, että luojan kiitos, en olisi enää enempään pystynyt. Jouko oli tyydyttänyt minut niin perinpohjaisesti, että olin aivan uuvutettu.

Minua alkoi hävettää ja kaduttaa suunnattomasti, mutta en pystynyt itkemään miehen nähden. Jouko sen sijaan oli hyvällä tuulella, sen mitä muistan hajanaisista mielikuvistani. Muistan jälkitunnelmista paljon vähemmän. Rehvastellen hän oli vetänyt sperman täyttämän kondomin irti peniksestään ja heittänyt sen pellonpientareelle. Sen muistan, miten hän samalla naurahti siihen tyyliin, että onpahan maajusseille jotain nähtävää. Minä en sanonut sanaakaan. Toivoin punoituksen laskevan kasvoiltani ja hien kuivuvan päältäni auton tuulettimen puhaltaessa, ennen kuin saapuisimme autoliikkeelle. Märkiä alushousuja en voinut laittaa jalkaani vaan sulloin ne laukkuuni. Pelkäsin kumminkin mieheni haistavan kumin ja nesteiden hajun alapäästäni. Muistan ehkä selvimmin sen, miten koetin vähän väliä paluumatkalla vaihtaa istuinasentoa auton penkissä. Joukon yhdyntä oli ollut niin raju, että häpyni oli suorastaan kipeä. Miehen vankka kalu oli ollut liikaa minulle, kun olin tottunut vähempään. Jouko ohjasi koeajoautoa suu virneessä ja rallatteli loppumatkan iskelmiä radion tahdissa vilkaisten välillä minua. Minä en katsonut häntä. Nämä jäivät mieleeni karmeasta paluumatkasta syyllisyyden keskellä.

Koetin olla mahdollisimman luonnollinen palattuamme ja pelkäsin mieheni huomaavan petokseni. Tämä olikin kovin ihmeissään siitä, kun olimme jättäneet hänet liikkeelle ja lähteneet koeajolle. Onneksi minun ei tarvinnut juurikaan puhua, koska Jouko hoiti sen. Hän rehvasteli vieneensä rouvan koevarville, jotta tämä saisi kunnon elämyksen vieraan miehen ajotaidoista. Muistan, miten kovin minua hirvitti. Mieshän vihjaili julkeasti miehelleni, mitä oli tapahtunut, mutta onneksi mieheni ei näyttänyt tajuavan, mitä todellisuudessa oli päässyt tapahtumaan. Meillä olisi ollut edessä todellinen aviokriisi, jos mieheni olisi saanut vihiä koeajon todellisesta luonteesta.

Jouko oli taitava. Mieheni hyväksyi kaupat ja osti Toyotan - tietämättään, mitä automyyjä oli tehnyt takapenkillä hänen rouvansa kanssa. Muistin tämän koeajon joka päivä muutaman vuoden ajan, kun vain näinkin Toyotan. Sitten pelko ja häpeä alkoivat onneksi lientyä ajan myötä. Nyt tunnen tapahtuneesta enemmän kutkutusta kuin häpeää, vaikka rumasti sanottuna ajauduinkin pettämään miestäni.

Kun seuraavan autokaupan aika koitti, oli Jouko onneksi siirtynyt jo uudelle työuralle, myyntialalle kumminkin edelleen. Olen usein pohtinut, hurmasiko hän minun lisäkseni muitakin tavallisia ja herkästi vieteltäviä kotirouvia. Jos täytyisi arvata, olisi arvaukseni kyllä. Hän oli supliikkimies ja naistennaurattaja parhaimmasta päästä. En enää sen jälkeen sotkeutunut Joukoon, vaikka mieli olisi kieltämättä tehnyt. Olen nähnyt häntä tuon tapauksen jälkeen vain ohimennen. Hän ymmärsi onneksi, ettei samaa kotirouvaa sovi yhtä kertaa enempää vikitellä ja hyvä näin. Tohdin tähän loppuun tunnustaa, että Joukon kanssa kokemani koeajo oli ensimmäinen laatuaan, mutta ei suinkaan viimeinen. Elämä on myöhemmin tuonut eteeni muitakin ohimeneviä seikkailuja, joita olen ollut liian heikko vastustamaan. Mutta tällainenkin voi viattomalta vaikuttavan kotirouvan osa olla. Kun kerran on päässyt todelliselle koeajolle, ei pysty enää vastustamaan kiusausta jatkossakaan, koska sitä kaikkea ei voi saavuttaa oman miehen kanssa. Se on tosiseikka.