miehenalut

Tämä tapahtui maalla parikymmentä vuotta sitten.
Olimme naapurin pojan kanssa molemmat 17 vuotiaita. Naista teki mieli molemmilla. Siinä kylässsä melkein naapureina oli maalaistalo. Isäntä siinä 60 vuotias aika lihava äijä. Emäntä nelikymppinen iloinen, verevä nainen. Kylällä vähän kuiskuteltiin, että emäntä saattoi myös antautua vieraallekin miehelle. Ainakin minulle hän oli hyvin tuttavallinen. Naapurin pojan kanssa joskus keskusteltiin, mitenkähän alkaisimme emäntää piirittää. Sitten kerran kesällä kuulimme että isäntä on mennyt puoluekokoukseen parinsadan kilometrin päähän silloin lauantaina. Tulisi vasta sunnuntai-iltana. Silloin meille hurjille tuli ajatus että on tilaisuutemme. Olimme vähän jo kiljuntekemisen aakkosilla. Sitähän meillä oli nytkin, kun keskikaljaa ei voitu vielä ostaa kyläkaupasta. Lähdettiin muka ongelle.

Meillä oli tarkoitus mennä pikkuisen matkaa ohi siitä naapurin rannasta. Mutta nyt kohtalo puuttui peliin. Siinä talon kohdalla oli heidän karjanlaidun. Siinä soutaessamme kuulimme lehmän huutelua,vaikka ei sillä suunnalla pitänyt olla lehmiä. Tulimme aivan lähelle rantaa, kas kummaa, yksi lehmä olikin savihaudassa. Sarvet ja pää näkyivät. No meille tuli hätä. Äkkiä taloon emännän luokse. Hän olikin siinä pihamaalla. Sanoi hänkin kuulleensa samanlaista ääntä.

Siinä ei kauan jahkailtu,löysimme lujaa nostoliinaa,lapion, kirveen sekä isännän traktorin
pihamaalta. Traktorissa oli vielä etukuormaaja. Aivan olin ihmetellyt isäntää, vahhhaa miestä
miten hän oli niin aikaansa seuraava maanviljelijä. Niin mentiin pikavauhtia lehmää pelastamaan.
Emäntä tietenkin mukana. Siinä montussahan oli vettä jonkin verran. Sanoin kaverille,ala kone-
mieheksi, me emännän kanssa menemme tuonne monttuun, että saadaan nostoliinat pujotetuksi leh-
män mahan alitse sitten aletaan etukuormaajalla varovasti nostamaan. Ei auttanut muu kuin meil-
lä emännän kanssa vähentää vaatteita, aivan pikkuhoususilleen. Saviliejuiseen veteen vaan. Onneksi vesi ei ollut kylmää. Niin saimme liinat lehmän alle,annoin kaverille merkin, nyt nostetaan.
Sieltähän se lehmä alkoi nousta, jalat olivat syvällä pohjaliejussa. Meidänkin jalat tuntui
tarttuvan kiinni, mutta saatiin kuitenkin kun olimme ilman kenkiä. Lehmä talutettiin yöksi
navettaan.

Aita oli särkynyt siitä läheltä niin olipahan jo yksi sarvipää löytänyt reijän.
Aita korjattiin ja sitten taloon kahville. Emäntä sanoi, aivan sydämestä ottaa. Sitten hän
kysyi? Miten on pojat pienen ryypyn laita? No ei olla vääryyttä vastaan, ei tässä aivan äk-
kipoikia olla. Sillon emäntä haki isännän kaapista konjakkipullon, se oli puolillaan konjak-
kia. Siitä hän kaatoi kolmeen lasiin kunnon loraukset. Emäntä sanoi: Meidän paras lehmä. Käythän pojat saunassa kunhan se lämpiää? Kyllä, mutta yhdellä ehdolla, emäntä tilee pesemään meidän selät. No ilman muuta, emäntä virkkoi samalla naurahti että nyt saattekin selänpesijän, joka
ei ujostele. Siltä seisomalta hän lähti lämmittämään rantasaunaa. Lähtiessä vielä sanoi että lämmitettiin se eilen illallakin mutta oli tämä sellainen homma että ei ollenkaan pahasta. Onneksi
ei enää tarjonnut konjakkia, se olisi saattanut olla liikaa, ainakin meille. Tämän illan ilot
olisi saattaneet mennä penkin alle. Mutta siitä sitten seuraavassa jutussa.