Herkku-puhelin
Siinä näkijä missä tekijä
paula

Miehen penis vilahtaa. Hän korjaa nopeasti pyyhettään ja hymyilee. Näen kai jo näkyjä, pohdin kun kiinnitän tummat hiukseni taakse pienelle nutturalle. Aurinko on porottanut tulisesti aamusta asti, oikeastaan jo toista viikkoa. Miten se jaksaakaan. Hiekka liekittää pakaroita ja kutittaa varpaan välejä. Kaivan kirjan esille ja vilkuilen rantalentopallokentälle. Merikin näyttää alistuneelta, vetelän rasvaiselta. Mies tuijottaa suoraan kohti ja hätkähtää, kun yllätän hänet ahmimasta rintojani. Mulkaisen häntä tympeästi, vaikka jollakin tavalla katse tuntui hyvältä. Minua, kohta nelikymppistä kolmen lapsen äitiä, katsottiin sillä silmällä. Minua, vaikka rinnat ovat pienet ja latuskaiset, vaikkei vatsa ole pyykkilauta ja takapuoli on liian leveä. Aivan liian leveä.

On kuitenkin hymyiltävä hänelle. Mies on selvästi ulkomaalainen, vaikuttaa pohjoisafrikkalaiselta. Pitkä ja hoikka hiekanruskea mies, minua nuorempi, ehkä kahdenkymmenenviiden, kääntyy enemmän kohti ja ojentaa karvaiset säärensä. Olen nähnyt hänenlaisiaan lomalla Tunisiassa, voisi olla myös algerialainen. Mies hymyilee ja lukee lehteä. Ja, sitten taas hän paljastaa sylinsä. Voin vannoa, että se luikertelee lyhyiden shortsien lahkeesta reidelle. Penis. Nyt on puolestaan hänen vuoro yllättää minut tirkistelemästä. Nostan aurinkolasit äkkiä ruskeiden silmieni peitoksi, syvennyn kirjaan ja alan nauttia perheettömästä vapaapäivästäni. Kuulen tekstin läpi miten mies puhuu vieraalla kielellä matkapuhelimeensa ja polttaa mausteista tupakkaa. Hänen puheensa on kaunista, kuin runollinen laulu. Se hukuttaa huonon dekkarin hetkessä. Nostan kirjaa ja huomaan miehen koskettelevan itseään. En voi olla kuitenkaan varma.

Herään kun otsani tirisee grillimakkaran tavoin. Kirja on pudonnut ja rantakassini kaatunut. Mies istuu yhä edessäni reilun kymmenen metrin päässä. On pakkoa lähteä voitelemaan otsaa vilvoittavalla geelillä. Mies kuivaa otsaansa vaaleanpunaisella nenäliinalla, painaa sen hetkeksi kasvoilleen ja hengittää siihen. Mereen on ilmestynyt harjapäisiä vaahtoja. Haukottelen ja kerään viltin pois, sullon kassiin eväskääreet ja huonon kirjan. Mies kaivaa shortsejaan ja sivelee toisella kädellä karvaista rintaraanuaan. Ihme pervo!

Kiedon pyyhkeen alavartaloni suojaksi ja alan nitkuttaa bikinien alaosaa pois. Mies valpastuu, juo pullosta vettä, eikä päästä katsettaan irti hetkeksikään. Teen toimen hitaasti ja varmasti, niin ettei pyyhe pääse putoamaan. Bikinit valuvat maahan, ujutan lyhyen farkkuhameen pyyhkeen sisälle. En löydä pikkuhousuja rantakassista, vaikka sinne ne muistaakseni laitoin. Ehkä ne ovat mytyssä vesipullon alla, ainakin ne ovat niin hiekassa jo, että parempi mennä ilman. Sivelen hiekan sääristäni ja rullaan pyyhkeen pakettiin. Seuraavana bikinien yläosa.

Mitäpä jos kiusaisin hieman ihailijaani. Käännyn ensin häveliäästi selin ja esittelen hänelle valkoista, pienten pisamien kesittämää selkääni. Olen varma, että ulkomaalaistaustaisen miehen nälkäiset silmät lipovat uumaani, kapenevaa lantiotani ja farkkuhameen kätkemää takapuoltani. Riisun bikinien narut ja annan läpysköiden pudota vatsalleni. Sitten, miehenkin suureksi yllätykseksi, käännyn häneen päin ja alan viikata yläosaa. Seison siinä hävyttömästi rusketusraitaiset rinnat paljaana, pienehköt, imetyksistä turvonneet ja valahtaneet rinnat esillä, tummat ja rapeat nännit tarjottimella. Mies on tukehtua veteensä. Hän kiemurtelee shortseissaan ja hiplaa hermostuneesti savuketta esille. Kaivan esille valkoisen topin ja hetken mielijohteesta päätän laittaa sen ylleni ilman hiostavia rintaliivejä.

Annan miehelle ovelan hymyn ja tyttömäisen nauruntirskahduksen, sitten kipitän puolijuoksua metsänrajaan ja polulle, joka vie kadulle ja tielle. Varjossa lehmusten alla minua jo naurattaa koko episodi. Miehen putoavat silmät, paksut avonaiset huulet ja ihmetyksen kareen. Saipas mitä kerjäsi. Vaikka kai minun pitäisi olla imarreltu siitä ihailevasta katseesta ja kiimasta tummissa silmissä. Mietin näitä pysäkillä ja ravistan sandaalista santaa, sitä on punaisissa varpaankynsissäkin. Ihoni suorastaan liekehtii, ruskea matta hiipii lumen päälle ja huuleni tuntuvat rutikuivilta auringonoton jäljiltä. Loikkaan bussiin kun se on vielä liikkeessä ja alan vasta sitten kaivaa kuukausilippua esille. Takana seuraava tulija astuu jo kannoille. Luon vihaisen katseeni olkani yli, mutta se jähmettyykin vaivautuneeksi ilmeeksi. Kuukausikortti putoaa. Se on tuijottajamies. Punastuisin ellei rusketus olisi peittänyt talvi-iholta elintilaa. Mumisen jotain epäselvää ja kumarrun nostamaan korttia. Miehen polvi työntyy hameeni alle ja kova lumpio koskettaa reisien herkkiä sisäpintoja. Kädet täristen käytä korttia leimalaitteessa ja lähden harhailemaan paikkaa etsien.

Muistan nähneeni ensimmäisen penkin tyhjänä ja pyörähdän käytävällä täyskäännöksen. Juuri sillä hetkellä hopeanharmaa Mercedes kiilaa toiselta kaistalta eteen ja bussi tekee nopean jarrutuksen. Heilahdan eteenpäin ja paniikki kiipeää pintaan, mutta pysähdyn miehen muodostamaan seinään. Hän nostaa kätensä torjuvasti tai tukevasti – kuinka nyt vaan – ja paiskaudun hänen muodostamaan esteeseen. En kaadu. Mies nauraa, olen vahvassa etunojassa. Hänellä on valkoiset hampaat ja piikikäs sänki. Nyt vasta tajuan, että törmäyksessä hänen kouransa ovat ottaneet vastaan rintani. Hän puristaa niistä yhä, aika rajusti jopa. Tuijotan hänen mantelinruskeita silmiään ja pahoittelen. Hän nyökkää, kouraisee rinnoistani, toisenkin kerran, sitten vasta hellittää.

Kävelen posket helottaen aivan bussin perälle ja istun viimeiseen penkkiin. Mies jää seisomaan käytävälle, vaikka tilaa olisi. Toppini on rutussa ja kankaassa on sormien jäljet. Rinnoissa tuntuu voimakas kosketus. Vilkuilen ulos ja puren huultani, en minä tällaisia saisi ajatella. Minun pitäisi mennä kotiin keittämään pastaa ja pesemään pyykkiä. Minun pitäisi hieroa illalla mieheni työstä kankeita hartioita ja antaa tämän kietoa omat sormensa rinnoilleni, sen jälkeen antautua selälleni vuoteelle ja levittää polveni. Mutta, vieras mies huojuu kahden penkin välissä, shortseissa on irvokas kohouma ja suupielessä toispuoleinen irvistys.

Rannalla herännyt ekshibitionisti saa minusta taas otteen, en tiedä miksi, mutta minä alan toimia konemaisesti. Unohdan kolme lastani, mieheni, palkanlaskijan työni, olen jotain ihan muuta. Tuhma lunttu kenties. Levitän rivosti reiteni, kuin entisajan piikatyttö lypsyllä. Hiekkainen ja hikinen farkkuhameeni nousee ja valkoiset reiteni paljastuvat rusketusrajojen takaa. Nojaan penkkiä vasten ja kaikki kanssamatkustajat ympäriltäni häviävät. Aurinko paistaa kuumasti bussiin likaisten ikkunoiden läpi, haisee hiki ja vanha viina, bussi heilahtelee kaarteessa, miehen kiharainen tukka näkyy mutta kirkas vastavalo hukuttaa hänen kasvonsa. Olen varma, että hän näkee suoraan jalkoväliini ja löytää sieltä paljaaksi ajellun häpykummun, hieman turvonneet ja lämpimät häpyhuulet, punakkana pilkottavan halkion. En voi olla kostumatta. Termostaatti pyörittää hormoneja, nänneissäni tapahtuu liikettä, ne muistavat äskeisen kosketuksen ja yrittävät kuvitella taas vieraan miehen kädet itseään vasten. Ne paisuvat ohutta valkoista toppia vasten ja haluavat puhkaista kankaan. Minulla on vaikeuksia hillitä itseäni. Haluaisin koskettaa rintojani, laittaa käden kuumottavalle kummulle. Suljen hetkeksi silmät ja hengitän rauhallisesti.

Kun avaan luomeni, mies on hävinnyt käytävältä. Aurinko vetää häveliäästi pilven lieparetta eteensä. Säikähdän tai paremminkin pelkään säikyttäneeni miehen tiehensä. Seuraavalta pysäkiltä nousee lisää väkeä bussiin ja etuosan tyhjät paikat täyttyvät. Sitten haistan vahvan tupakan hajun, jopa myskisen. Siihen sekoittuu kevyttä hikeä, nahkeiden sukkien lemua, partavettä ja jotain muuta, suolaista. Seuraavaksi tulee kahiseva ääni, lopulta kuuma hengitys, joka lakaisee sillä niskaani. Mies seisoo aivan penkkini takana, pitää kiinni toisella kädellään tukinojasta ja paljastaa karvaisen kainalokuoppansa t-paidan hihasta. En uskalla vilkaista enempää taakseni. Sydän tuntuu kurkussa saakka, veri kiertää ranteissa villisti, laskeutuu alaspäin. Auton jarruttaessa hän osuu minua vasten. Alan hikoilla, hengitykseni laahaa raskaasti. Tajuan, että hän seisoo ja näkee paikaltaan suoraan minun rintani, kovettuneet nännini ja pienen hikipisaran, joka valuu pisamien välistä kaula-aukkoon. Ja aivan varmasti hän katsoo niitä, sen tiedän kiihtyvästä hengityksestä ja yltyvästä kankaan kahinasta.

Puristan rantakassin nyöriä kipeästi. Mies on aivan lähellä. Liikennevaloissa hänen rinta painautui penkkiäni vasten ja tunsin hänen hikensä hajun. Tunsin jo melkein, miten hänen karvainen kätensä osui niskaani. Nyt siinä on jotain muuta. Vilkaisen ikkunan heijastusta sen verran, että huomaan ruskean peniksen lähes korvani juuressa. Se on turpea ja pitkä, verisuonten syleilemä ympärileikattu siitin. Katson kuskin peiliin, mutta hän pitää katseensa tiessä. Olen varma, että kaikki tietävät ja vilkuilevat. Silti painostavassa autossa on rauhallista. Mummot katsovat ikkunasta vihreää kesää, teini kuuntelee napit korvissa äänekästä musiikkia ja juoppo nuokkuu puoliksi lattialla.

Miehen elin tuoksahtaa maskuliiniselta. Eihän penis koskaan hyvälle tuoksu, mutta jotenkin sen aistikas lemahdus saa minut hereille nännipohjia, kainaloita, selkäpiitä ja emätintä myöten. Äänet yltyvät, pehmeä palanen sipaisee korvalehteäni, sitten hiusnutturaani. Sama sileä sieni silittää kaulaani, sen kosketus on keveä ja miltei olematon, mutta se pistää ihoni kananlihalle. Kova varsi osuu paljaaseen olkapäähäni, liikkuu solisluun kuopassa, terska törmää kaulaani, tekee ristiretken kauemmaksi poskelle saakka, hiestää poskeni nukkaa, ja pakenee jälleen. Mielessäni käy hävytön hetkellinen toive, että voisin kääntää pääni ja antaa vieraan miehen työntää kalunsa huulieni väliin. Juuri sillä hetkellä valo vaihtuu punaiseksi ja bussi jarruttaa äkäisesti, mies työntyy rajusti minua vasten ja penis on puhkaista poskeni. Hän jää kuitenkin siihen, hieroo kalullaan poskeani nopealla liikkeellä, peniksen varren pulleat suonet jyskyttävät minua vasten kärsimättöminä. Mummo kilauttaa summeria. Miehen toinen käsi koskettaa hiuksiani, en uskalla kääntää päätäni.

Vapisen paikallani, kun poskelleni ruiskahtaa haaleaa ainetta. Mies ei vie penistään pois ja siementä heilahtaa lisää. Kolmas ryöppy on hallitsematon ja valahtaa kaulalleni, neljäs karkaa rintakehälleni ja lähtee valumaan alas hikipisaran perässä. Lopetan laskemisen siihen. Minusta tuntuu, että tulen juuri siinä paikassa – paljas alapääni kuumaa nahkaistuinta vasten, kosteat häpyhuulet toisistaan irrallaan, kutsuva vaginanreikä tyhjänä. Yksikin kosketus hameen sisälle ja räjähtäisin. Spermaa pulppuaa valkoiselle topilleni ja paitaani jää välittömästi siveetön leima. Kaulani ja rintavakoni tuntuvat tahmeilta, poskeni se vasta onkin yhtä hyytelöä. Miehen penis touhuaa hiuksissani ja nekin ovat kohta tiukassa tärkkelyksessä. Osa posken siemenestä tarrautuu ihoon kiinni, mutta osa jatkaa matkaansa leualle ja hipaisee suupieltä.

Alan änkyttää sanoja, mutta ne takertuvat hampaisiini. Siemenneste on liimannut kasvoilleni hölmön nuken ilmeen: silmät ymmyrkäisinä, suu supulla ja huulet törröllä. Bussi sihahtaa ja ovet massahtavat auki, sisälle puskee painostavaa helleilmaa. Shortsit vilahtavat ja miehen kiharainen pää häviää ovesta pysäkille. Hän ei vilkaise taaksepäin, vaan kävelee selkä suorana ja häviää kerrostalojen väliin. Hänen säärensä katoavat puskan taakse, ennen kuin bussi ehtii kiihdyttää liikenteen sekaan. Olisin halunnut sanoa hänelle jotain, ajattelen ja mielessä käy haikea pettymys.

Vilkaisen ympärilleni pelokkaasti ja painan kassin turvaksi syliini. Minä jään pois seuraavalla pysäkillä ja kävelen hitaasti kotiin. En halua kuivata vielä kasvojani, vaan haluan nauttia kielletystä hedelmästä. Jos joku naapuri näkisi minut nyt, hän tajuaisi kyllä mistä on kyse. Vieraan miehen sperma kiehuu kuumassa ja haisee katkeralle, se on tärkkelysmäistä ja napsahtanut kuivaksi suolakuoreksi poskelleni. Kokeilen hiuksiani ja nekin ovat samassa mahlassa. Yhtä aikaa jännittää ja kiihottaa, yritän vakuutta itselleni kilpaa, ettei tuollainen ole pettämistä. Enhän minä mitään tehnyt. Työnnän avaimen lukkoon ja kohennan ryhtiäni. Ei piru, muistan kassin. Alan penkoa sitä hermostuneena ja etsiä rantakamppeiden seasta lompakkoani. Hänhän olisi voinut kähveltää sen helposti. Rutattu paperilappu osuu silmääni ensimmäisenä. Taitan sen auki. Siihen on kirjoitettu numero.

Copyright © Herkku.net 2003-2021 - Tietosuojaseloste - Palaute