Kuutamokävelijä

Säpsähdin hereille. Kivi räsähti ikkunaani vasten ja henkäisin terävästi. Murtovarasko tai ryöstäjä? oli ensimmäinen aatteeni herättyäni. Sydämeni hakkasi hullun lailla ja haparoin käteeni tulitikut. Sytytin kynttilän pienen etsimisen jälkeen ja otin sen, juuri silloin lennähti toinenkin kivi ja oloni alkoi olla ärtynyt. Kynttilä kädessäni menin ikkunan luokse ja tähyilin ikkunasta, mutten nähnyt mitään. Avasin ikkunan ja kiipesin ikkunalaudalle, jospa siellä oli jotakin mutten vain nähnyt. Katsoin alaspäin ja näin sinut.

Muistin, että meidän oli määrä mennä romanttiselle kuutamokävelylle kun äitini ja isäni nukkuivat ja palvelusväkikään ei tähän aikaan tainnut paljon liikkua.

"Elisabeth!" henkäisit ilosta nähdessäsi minut mutta vaiensin sinut heilauttamalla kättä. "Tulen keittiön ovelle", kuiskasin ja suljin ikkunan. Otin kynttilän ja liikuin varovasti pois huoneestani. Jokainen lattialaudan nitinä sai minut hätkähtämään ja pelkäämään ihmisten heräämistä. Laskeuduin alakertaan ja katsoin ympärilleni. Nostin hieman silkkisen, valkean pyjamani helmaa ja menin keittiöön. Kävin ensin kurkkaamassa leipurin makuuhuoneen ovea, joka oli hieman raollaan ja totesin tämän olevan sikeässä unessa. Saavuin ovelle ja avasin sen.

Sinä seisoit siellä komeana kiharan hiuspehkon kera, silmäsi kimmelsivät kuutamossa kuin hopea ja suttuinen talonpoikaisulkonäkösi puki sinua.

"Sallitko minulle kuutamokävelyn, Elisabeth? Juuri niinkuin lupasit", sanoit ja siristit silmiäsi leikitellen.

Pudistin päätäni hieman. "En minä uskalla enää, kun kolinani luultavasti herätti jonkun enkä enää viitsi ottaa riskiä", selitin ja ilmeesi synkkeni, murahdit hieman. "Mutta voit kyllä tulla sisään, tosin silloinkin on oltava hyvin varovaisia. Tiedän että se on sopimatonta, mutta minä pidän sinusta aivan hirveästi ja tahtoisin mielelläni kuulla elämäsi tapahtumia, joten mentäisiinkö minun huoneeseeni?" kysyin ja vedin sinut sisään. Suljin oven niin että se naksahti ja pidättelin hengitystäni, kuin sinäkin. Odotimme, kukaan ei ollut huomannut. "Minä teen meille purtavaa, mene sinä vain jo", sanoin ja nyökkäsit. Riisuit kenkäsi ja piilotit ne pärekoriin.

Jäin pilkkomaan kinkkua sopiviksi suupaloiksi ja laitoin painikkeeksi inkiväärijuomaa ja viikunoita. Asetin syötävät tarjottimelle ja lähdin horjuen omaan huoneeseeni. Vatsassani kihelmöi, minulla oli kiire taas nähdä sinut. Tarjotinta oli vaikea kantaa, mutta sain sen turvallisesti huoneeseeni ja lukitsin oven perässä. Henkäisin helpotuksesta. Olit riisunut henkselisi ja makasit peittoni päällä raukeana ja katsoit tuloani. Laskin kantamukset peitolle ja hyppäsin seuraksesi sinne.

Aloit kertoa kotikyläsi kuulumisia, minä pistin sopiviin väleihin kommentteja ja kuuntelin lumoutuneena kertomuksiasi. Sitten hiljenit hetkeksi ja pureskelit kinkkua miettiväisenä.

"Tiedätkö, on eräs tyttö. Hän on kauneinta maailmassa ja olisin iloinen jos saisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Hänen hiuksensa ovat kultaa ja silmät kuin tuoreinta lähdevettä", kerroit ja tunsin möykyn mahassani. Räpyttelin silmiäni kiivaasti.

"Eikö se sitten onnistu?" kysyin happamena, en halunnut tietää edes vastausta. Pohdin mikset ollut jo sen tytön luona.

"Me olemme eri säädyissä. Hänen vanhempansa eivät liiemmin pidä minusta. Hänellä on maailman kauneimpia vaatteita ja hienot käytöstavat, paljon rahaa", selitit surumielisenä ja katsoit minua silmiin, tuntui että olit hiukan ilkikurinen.

Olimme hiljaisuudessa ja vilkuilit minua aina välillä ja huomatessani sen käänsit katseesi. Kuu loisti sisään. "Kello on varmaan todella paljon. Minun täytyy käydä taas maate", sanoin kuivasti enkä tehnyt elettäkään lähteäkseni saattamaan sinua. Nielaisit ja kiitit yöpalasta. Nousit seisomaan ja menit ovelle. Tartuit kahvalle mutta katsoit sitten intensiivisesti ja intohimoisesti minua, että se oikein säikäytti. Rupesin hengittämään katseesi vuoksi hieman kiivaasti ja katsoin sinua. "Se olet sinä, se tyttö, jonka vielä joskus tahdon vaimokseni", sanoit vakavana.

Tiesin sen olevan täysin epäsoveliasta, olit yöllä huoneessani ja lausuit romanttisia sanoja. Mutta ei sillä ollut väliä. Ponkaisin pystyyn. "Älä mene", kuiskasin. Näytit hiukan piristyneemmältä, kiersit sänkyni toiselle puolelle ja sammutit kynttilän puhaltamalla. Pienet kipunat sinkoilivat välillämme ja katsoit minua sängyn toiselta puolelta. Istahdimme kumpikin sängylle ja laitoit kätesi poskelleni. "Voi, Lina. Tunnetko sinä samoin?" kysyit ja painoit hyvin pehmeän suukon poskelleni. Suukkokohtaa poltteli ja vaistonomaisesti kosketin kohtaa. Nyökkäsin hitaasti. En nähnyt sinua hirveän hyvin, mutta sen ei ollut väliä.

Silittelit poskeani varovaisesti, kuin olisit pelännyt että olisin särkynyt kuin posliininukke. Olinhan minä kahdeksantoista ja sinä jo kahdenkymmenenviiden, joten ilman muuta tunsit itsesi minua vanhemmaksi. "Lopeta", kuiskasin. "En ole enää mikään pikkutyttö, joten älä kohtele minua niin", sanoin ja katsoin sinua. Sokeasti suunnistin omilla huulillani sinun huulillesi ja tunsin niiden lämmön ja pehmeyden. Vastasit suudelmaan ja työnsit kielesi suuhuni. Säikähdin hieman, mutta annoin sinun tehdä sen. Kääntelit päätäsi ja suutelimme. Kaadoit minut sängylle ja tulit kontalleen yläpuolelleni, hivelit sormillasi kylkiäni ja lannettani. Teit kiemuraista liikettä sormillasi ja painoit huuliani omillasi. Hitaasti availit pyjamannappini ja tunsin poltetta alapäässäni, sykähtelyjä klitoriksella. Nousit hetkeksi ja pyysit minua sulkemaan silmäni. Menit riisumaan ja sillä aikaa haparoin omat vaatteeni pois ja heitin ne jonnekin. Odotin silmät kiinni.

"Avaa suusi", sanoit ja avasin suuni sokeana. Hetken nieleskelin ja odotin, mutta sitten tunsin jotakin paksua, hiukan virtsanhajuista suussani. Sitten aloit liikkua suussani ja työnsit syvemmälle kurkkuuni sitä paksua. Avasin silmät yökäten, huomasin sinun olevan yläpuolellani istuen naamani päällä ja työnnellen melaasi suuhuni. Tartuin palleihisi ja aloin puristella niitä. Tunsin valuvani kosteutta puhtaille lakanoilleni. En ollut ikinä kokenut tällaista. Kuulin himokkaan huohotuksesi ja ääntelin hiljaa.

Jatkoa tulossa.