Woolgear

Piia ja Päivi


Syksy. Kylmät ilmat saapuivat jälleen ja äiti meni vinttikomeroon hakemaan talvivaatteita. Minulle se ei ollut miellyttävää aikaa. Alkaisi villahousupakko. Olin jo täyttänyt 18 vuotta, mutta isäni ja äitini olivat hyvin ankaria pukeutumisen suhteen vieläkin. Mitään muotihössötyksiä ei sallittu, vaan kaikki perustui käytännölliseen ja ennen kaikkea lämpöiseen pukeutumiseen syksyisin ja talvisin. Äiti kantoi useita pahvilaatikoita alakertaan ja lajitteli ne vaatekomeroon oikeille hyllyille.

- Päiviii.. Äiti huusi.

- Huomenna sitten pistät nämä mummon tekemät villahousut päällesi kun menet kouluun. Tämä pitkä villapaita sopii siihen hyvin vyön kanssa.

Katsoin kauhuissani noita ruskeita, karkeita ja paksuja housuja. Tiesin kuinka ne kutittaisivat ja oilisivat tukalan kuumat näin alkusyksystä. Villapaita oli ihana, mutta ne housut....

- Huomenna on aika lämmin ilma sanoin. Voisinko laittaa vain nuo paksut sukkikset kysyin epätoivoisesti. Tiesin kyllä mitä kuulisin.

- Taasko tämä kiukuttelu alkaa, äiti tiuskaisi vihaisesti. Tiedät kyllä mitä isäsi on mieltä asiasta!

Niin tiesin tarkalleen mitä isä oli mieltä. Olin saanut aikoinaan koivuvitsasta pyllylleni kun en ollut pukenut villahousuja äidin käskyjen mukaan. Muistan vieläkin viime tammikuisen syntymäpäiväillan kun olin sopinut lähteväni tyttöjen kanssa ravintolaan juhlistamaan täysi- ikäisyyttäni. Olin menossa jo ovesta ulos kun isäni näki minut vain ohuissa kiiltävissä stay upeissa ja minihameessa. Hän raivostui ja kysyi mihinkäs olet menossa pakkasella ilman kunnollisia vaatteita. Häpeissäni selitin, että olemme menossa vain ravintolaan ja kulkisimme matkat autoilla. Näin kuinka isäni otsa kurtistui selitys yrityksistäni.

- Tästä talosta ei astuta ulos pakkaseen ilman kunnollisia vaatteita!

Isäni osoitti sormellaan yläkertaan ja tiesin mitä se merkitsi. Saisin lähteä kunhan pukisin paremmin päälleni. Menimme peräkkäin yläkertaan ja isäni suoraan vaatekaapilleni.

- Pistät ensin nämä mummon tekemät harmaat villahousut ja sitten vaihdat tuon minihame höpösötyksen tähän pitkään villahameeseen.

Katsoin itkussa silmin noita vaatteita. Isän katse oli niin tuima että tiesin vastaväitteiden olevan turhia. Vedin nuo housut sukkisten päälle ja tunsin niiden läpikin kuinka karheat ne oli. Villan pistely tuntui niin epämiellyttävältä. Otin minihameen pois ja sujautin sen salaa laukkuuni, että voisin vaihtaa sen takaisin päälleni jossain porttikongissa. Laitoin tuon raskaan villahameen ylleni ja asettelin kauluspaitani helman sen vyötärönauhan alle.

- Saanko nyt menää? kysyin.

- Kauluspaita voi olla alla mutta pistät tämän villapaidan siihen päälle.

Otin paidan ja vedin sitä päälleni kun samalla näin isäni vielä penkovan kaappiani.
- nämä säärystimet noiden korkokenkien suojaksi. Tällä kertaa ei tarvitse laittaa huopikkaita. Sitten voit mennä!

Vedin kiltisti säärystimet jalkoihini ja keräsin laukkini ja takkini. Menin alakertaan. Kävin hakemassa keittiön kaapista äkkiä muovikassin laukkuuni, jotta voisin laittaa nämä villavaatteet siihen jossain portikongissa ja jätää kassin piiloon. Voisin sitten takasin tullessa käydä laittamassa villavaatteet päälleni kotiin tullessa. Tiesin että isäni valvoisi saapumiseeni asti.

- Päivi! Pistät nämä lyhyet villahousut vielä.

Isä roikotti noita ruskeita paksuja palmikollisia reisipituisia villahousuja käsissään. Katsoin niitä epätoivoisesti.

- Isä, minulle ei varmasti tule kylm....

- Haluatko sinä lähteä ollenkaan? Laitat nämä housut tai sitten et mene!

Otin housut alistuneesti ja vedin ne jalkaani hameen alle. Ne oli niin paksut että toisten housujen kanssa haarani tuntui paksulta möykyltä. Paksu palmikkoneulos osui juuri pyhimpäni ja aiheutti stringien ja alimmaisten villahousujen painumisen pimppivakooni.

- Taitaa olla parasta että vien sinut autolla ravintolalle, kun on kuitenkin 20 astetta pakkasta, isä sanoi katsoessaan ulkolämpömittaria.

- Ei sinun tarvitse vaivautua. Piian vanhemmat lupasivat viedä meidät yritin epätoivoisesti. En ollut sopinut Piian kanssa mitään, vaan nyt tarvittiin hätävalhe.

- Soita Piialle että olemme siellä kohta. Isä otti autonavaimet ja veti paksun villapaidan päällensä.

Soitin Piialle, joka kummeksui ohjelman muutosta, mutta oli hengenheimolaisena heti mukana asiassa.

Menimme autoon joka oli ihan jäässä ja penkit kivikovia. Istuin etupenkille ja lähdimme Piialle joka asui ihan vieressä. Piia hyppäsi takapenkille juhla-asussa ja katsoi vaatteitani hieman ihmetellen. Vaihdoimme merkitsevät katseet. Piia tiesi millainen kuri meillä oli pukeutumisessa. Piian vanhemmat oli melkein samaa kaliberia, mutta ymmärsivät kuitenkin päästää hänet ravintolaan juhlavaatteissa.

Ajoimme talvista pääkatua joka oli todella huonosti aurattu. Katu oli aivan nimismiehen kiharalla ja auto tärisi kuin horkassa.

- Perkele tätä kaupungin touhua, kun eivät auraa kunnolla. Tässä tärinässähän auto hajoaa!

Jotain muutakin tärinässä tapahtui. Kivikova peki teki sen, että paksujen villahousujen palmikkokuvio painautui haaroihini. Yritin muuttaa istuma-asentoani, mutta ei se auttanut. Villahousut hieroivat klittaani stringien läpi ja tunsin kostuvani. Pikkareiden ohut kangas suikale painui kokonaan vakooni ja karhea villa painui hankaamaan klittaani. Tärinä jatkui ja jatkui. Juuri 18v päivän kunniaksi paljaaksi ajeltu pimppini oli tosi herkkä. Tunsin huippuni tulevan ja painoin pääni niskatukea vasten ja suljin silmäni. Nyyytthh.. Laukesin ihan väkisin ja huokaisin.

- Onko sulla paha olo, isä kysyi, kun oli kuullut huokaukseni.

- Ei, ei, tämä tärinä vain.... Olin aina ollut nopea kiihottumaan ja laukeamaan, mutta tämä tuli tosi nopeasti.

Saavuimme ravintolan eteen, jossa oli aikamoinen jono. Nousimme autosta ja yritin mennä Piian taakse piiloon. Ei se kuitenkaan auttanut, vaan jonosta yksi koulumme ääliöistä Markku huuteli heti.

- Hei villapöksy-Päivi on tullut bilettämään!

Häpeän puna nousi kasvoilleni kun melkein kaikki kääntyivät katsomaan asuani. Jotkut osoittelivat ja naureksivat. Kuulin muitakin kommentteja asustani eikä ne olleet kehuja.

Sanoin Piialle kuinka autossa oli käynyt. Emme voisi mennä ravintolaan ja vaihtaa vaatteita, koska lauetessani olin kastellut pikkarini ja villahousuni. Minulla on taipumusta squirttailuun ja nyt olin kastellu itseni perin pohjin.

Nousimme lähimpään taksiin ääliön huudellessa jotain lampaan asusta....

Ajoimme Piialle ja itkin koko matkan pieleen menneitä synttäreitä. Piialla hipsimme hiljaa yläkertaan ja riisuin vaatteeni. Sain pikkarit ja sukkikset lainaan. Vietimme illan katsoen elokuvaa......

Havahduin ajatuksistani ja katselin kuinka äitini nosteli villavaatteita hyllyihin ja lokeroihin. Sinne meni useat villahousut, paidat lapaset, sukat, säärystimet....

Pidin yleensä villapaidoista, lapasista ja muista villavaatteista, mutta nuo villahousut. Tunsin aina häpeää kun jouduin pukemaan ne ylleni kouluun. Onneksi minulla oli Piia. Heillä varmaan käytiin samoja syksy rituaaleja läpi. Odotin masentuneena huomista kouluaamua, sillä tiesin mitä joutuisin laittamaan päälleni.