Ladyy Nickoi

Sueandra kääntyili levottomana vuoteessaan. Aurinko oli laskenut jo useita tunteja sitten mutta yö ei tuonut muassaan lempeää unta. Hänelle oli tapahtunut niin paljon niin lyhyessä ajassa, ettei hän tiennyt mitä tehdä.


Aluksi hän oli ollut innolla mukana suunnittelemassa kuningas Richardin murhaa mutta nyt hän ei ollut enää niinkään varma. Kuninkaalliset olivat tappaneet hänen onnettoman äitinsä ja hänetkin ellei Othilde olisi vienyt häntä Welnoitiin. Hän oli ottoäidilleen niin paljosta kiitollisuuden velassa, ettei mikään riittäisi korvaamaan hänen lempeyttään. Sueandra oli saanut viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Welnoitin kaupungissa, minne Haltiakuninkaan rodun puhdistus ei ollut onneksi yltänyt.


Koko ikänsä Sueandra oli vihannut kuninkaallisia, eikä vallan vaihdos ollut keventänyt hänen katkeraa mieltään, vaikka heidän uusi kuninkaansa ei ollutkaan niin tiukka rodun puhtautta koskevissa asioissa. Hänellä olisi ollut mahdollisuus palata esivanhempiensa kotiin mutta Welnoit oli nyt hänen kotinsa ja sinne hän aikoisi jäädä. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt hänen kohdallaan toisin ja pahin oli tapahtunut, hän oli rakastunut.


Uuden Haltiakuninkaan ottaessa ohjat käsiinsä hän oli kutsunut palatsiin paljon juhlavieraita, aateliasia kuin aatelittomia. Sueandra ja Othilde olivat olleet kutsulistalla ja niin oli ollut myös Aaveiden kuningas Richard Plantagenet. Heidän katseensa olivat kohdanneet palatsin juhlasalissa ja Aaveiden kuningas oli rakastunut häneen. Ensin Sueandra ei välittänyt kuninkaan kiintymyksen osoituksista mutta Mustalesken palvelijat – niminen salaseura oli tarjonnut hänelle kultaa, siitä hyvästä jos hän auttaisi heitä murhaamaan kuninkaan. Raha olisi tullut tarpeeseen, Othilden tornitalo oli huonossa kunnossa, eikä ompelijan palkalla sitä saataisi kuntoon.


Sueandra oli suostunut salaseuran ehdotukseen ja hänen tehtävänään oli saada kuningas Richard luottamaan itseensä. Hän oli ottanut Richardin lemmenviestit vastaan ja kirjoittanut viekoittelevia rivejä sisältäviä vastauksia. Hän oli suostunut tapaamisiin, mutta he eivät olleet vielä kertaakaan jääneet kahden, mikä oli Sueandrasta hieman kiusallista. Hän ei nimittäin tykännyt kuningas Richardin henkivartiokaartin jäsenten tungettelevista katseista, he taatusti aavistelivat jotain.
Sueandra pystyisi ehkä huijaamaan heidän kuningastaan mutta ei heitä.


Syksy vaihtui talveksi ja talvi kevääksi ja ennekuin Sueandra huomasikaan hän vastaili Richardin kirjeisiin täydellä sydämellään, tuntematta yhtään vilppiä. Rakastuminen ei ollut kuulunut suunnitelmaan mutta hän ei voinut tunteilleen mitään, kuningas oli komea mies ja hänessä oli jotain mikä sai Sueandran sydämen leimahtamaan liekkeihin. Mitä hänen olisi nyt tehtävä, hän ei lainkaan tiennyt. Hän oli edelleen surullinen äitinsä teloituksesta mutta Richard oli siihen täysin syytön.
Samassa hän kuuli ulkoa ääniä. Sueandra pelästyi pahanpäiväisesti, sillä hän pelkäsi salaseuran olevan tulossa kovistelemaan häntä. Vaistomaisesti hänen kätensä sujahti pieluksen alle, missä hän säilytti tikariaan. Ulkona oleva köynnös rapisi, joku oli kiipeämässä sitä pitkin. Sydän pamppaillen Sueandra kohottautui istumaan pimeässä huoneessaan pitäen kädessään tikaria. Sitten hän näki tumman hahmon nousevan kaiteen yli ja pudottautuvan parvekkeelle.


Onneksi taivaalla loistava kuu oli täysi joten hän saattoi nähdä vilauksen tulijan piirteistä, se oli Richard! Sueandran sydän jätti yhden lyönnin väliin ja kylmä hiki kohosi hänen iholleen. Mitä Richard teki täällä ja missä olivat hänen ritarinsa? Richard katseli häntä parvekkeen lasioven takaa ja koputti varovasti yhteen sen ruuduista.


Sueandra päästi otteensa tikarista ja kietoi peittonsa paremmin ylleen ennen kuin avasi oven. Richard tuoksui yöltä ja kuun säteet tanssivat hänen kalpeilla kasvoillaan saaden ne hohtamaan. Hänen viittansa oli yhtä musta kuin yö ja jos hän olisi peittänyt kasvonsa, niin hän olisi voinut olla mikä tahansa huoneessa olevista varjoista.

– Anteeksi, enhän vain säikäyttänyt, hän kiirehti kysymään pehmeästi.
Hänen äänensä kuuleminen oli hunajaa Sueandran korville, hän äänensä oli aina niin hillitty sekä rauhallinen. Siinä oli tiettyä itsevarmuutta ja jämäkkyyttä, mikä sai Sueandran tuntemaan olonsa aina turvalliseksi.

– Et lainkaan.

Lempeä hymy kohosi Richardin kasvoille ja hän suuteli Sueandraa kämmenelle, kuten lukemattomia kertoja aiemminkin.

– Parahin neito.
– Teidän Armonne, Sueandra vastasi hieman värisevällä äänellä.


Richardin huulien kosketus sai hänet värisemään tavalla, jota hän ei ollut ennen tuntenut. He olivat nyt kahden ja ilmassa leijuva intiimiys sai Sueandran jännittymään. Häntä pelotti ja kiinnosti tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi ja millä asialla kuningas oli liikkeellä näin myöhään ja ilman vartiota.

– Miksi tulit, luulin että olit tapaamassa ylivelho Garlasia?

– Lopetimme aikaisin ja minulle tuli hirveä tarve saada tavata sinut, koska joudun lähtemään ylihuomenna takaisin Medvigaan, hän vastasi ja pyyhkäisi yhden kurittoman kiharan pois Sueandran kasvoilta.

– Ja sitä paitsi halusin kohdata sinut kerrankin kahden, salassa uteliailta katseilta, hän jatkoi melkein kuiskaamalla.


Sueandra vetäisi terävästi henkeään, Richardin kosketus oli saanut hänen ihonsa kihelmöimään. Hänen sisällään oli herännyt epämääräinen tunne, jota hän ei osannut tarkoin nimetä. Oliko tämä nyt sitä oikeaa rakkautta, josta Othilde oli hänelle kertonut? Hän häpesi salaa kokemattomuuttaan ja pelkäsi että Richard saattaisi kyllästyä häneen sen takia. Richard kuitenkin veti hänet lähemmäksi itseään ja painoi hänet rintaansa vasten. Tuttu myskin tuoksu ympäröi hänet ja hän veti sitä ahnaasti sisäänsä, tämä mies oli kaikkea mitä hän toivoi. He seisoivat pitkään hiljaa paikoillaan, kuin odottaen jotain.
Sitten Sueandra rikkoi hiljaisuuden:

– Richard?
– Mmm?
– Minä en osaa.
– Hyvin sinä pärjäät.
– En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
– Kehosi kyllä tietää, anna sen johdattaa itseäsi.
– Ethän ole pettynyt minuun?
– Sinuunko, en ikimaailmassa.


Sueandra kohotti katseensa ja katsoi Richardin sinisiin silmiin, hän ei nähnyt vilppiä noissa silmissä.
Hän tiukensi otettaan Sueandrasta ja kuiskasi tämän korvaan:

– Saanko suudella sinua?
– Sinähän olet Aaveiden kuningas, Sueandra vastasi.
– Joskus kuninkaita on hyvä muistuttaa siitä, etteivät he voi ottaa kaikkea mitä haluavat, Richard virkkoi ja virnisti hieman.
Sueandra tunsi punastuvansa. Hän ei ollut koskaan ennen suudellut.
– Hyvä on sitten, sinä saat lupani.

Richard hymyili hänelle ja silitti hänen mustia kiharoitaan.


Sitten hän taivutti hieman päätään alemmas ja antoi Sueandralle tämän ensimmäisen suudelman.
Sähköinen tunne humahti Sueandran lävitse kuin meren aalto ja hän tunsi jalkojensa vavahtavan, ellei Richard olisi pitänyt hänestä kiinni, niin hän olisi kaatunut.

– Miltä tuntui, Richard kysyi.
– Ihanalta.
– Haluatko toisen?
– Ehdottomasti.


Toinen suudelma oli edellistä rohkeampi ja vaateliaampi. Sueandra tunsi sydämensä jyskyttävän kuin riivattuna ja se huusi saada enemmän.
Richard vaistosi hänen janonsa ja siveli käsillään hänen hentoa vartaloaan.
Hiljaisina kyteneet kuumat väreilyt leimahtivat ilmiliekkeihin, hänen kosketuksensa voimasta ja Sueandra tunsi uuden sekä tuntemattoman maailman raottavan oveaan hänelle, houkutellen häntä astumaan sisään. Hän kosketti kielellään Richardin huulia ja tämä raotti hieman huuliaan, päästäen hänet tutkimaan. He hyväilivät toisiaan suudelmalla lietsoen intohimon liekkejä toistensa sisällä.
Sueandra kietoi luunvalkeat käsivartensa Richardin kaulalle, päästäen vartaloaan verhonneen peitteen putoamaan kahisten lattialle. Richard kuljetti käsiään Sueandran silkkisellä iholla, tutkien hänen virheettömiä muotojaan, kaarevaa selkää, leveää lantiota, litteää vatsaa ja täyteläisiä rintoja.


Sueandra sulki silmänsä nautinnosta, Richardin kosketus oli yhtä hellä kuin peitteen sisällä oleva untuva. Hän antoi Sueandran edetä omaa tahtiaan, eikä hoputtanut häntä lainkaan. Sueandran käsivarret vapauttivat Richardin kaulan ja alkoivat suorittaa omaa tutkimusretkeään. Hänen raskas viittansa putosi kuin itsestään pois hänen harteiltaan, paljastaen sen alla piilossa olleen kalliin tunikan. Kärsimättöminä Sueandran sormet yrittivät päästä kankaiden alle mutta turhaan.

– Opitpa sinä nopeasti, Richard totesi avatessaan kultaisia nappeja.
– Älä herjaa minua.
– En minä herjaakaan.


Kallis tunika, nahkavyö ja pellavapaita lensivät kaikki yhdessä lattialle muiden vaatteiden joukkoon.
Sueandra tutki herkeämättä Richardin taisteluharjoitusten kiinteyttämää vartaloa ja sotien jättämiä arpia.

– Mistä tämä on tullut, Sueandra kysyi ja kosketti Richardin selässä olevaa arpea.
– Tewkesburystä.
– Entä tämä, hän tiedusteli ja kosketti vasemman olkapään tienoilla olevaa jälkeä.
– Barnetista.
– Ja tämä, hän kuiskasi suudellen kevyesti Richardin kaulalla olevaa arpea.
– Redemoresta.


Sitten hän tarttui äkkiä Sueandran vaeltavaan käteen ja vei sen housujensa etumukselle.
Polttavan tarpeen jäykistämä penis pullisteli hänen kättään vasten ja se sai Sueandran hieman pelästymään. Hän puraisi huultaan hermostuneena mutta Richard ei antanut hänen enää vetäytyä.
Hänen pelkonsa haihtui kuitenkin nopeasti uuden suudelman tieltä ja entistä kuumottavampi tunne heräsi hänessä.

– Mitä nyt on tehtävä, hän kysyi suudelmien lomasta.
– Kosketa minua.

Richard avasi housujensa nyörit ja päästi miehuutensa vapaaksi.
Sueandra katseli pelon sekä uteliaisuuden sekaisin tuntein täyteen mittaansa kohonnutta elintä ja ojensi kättään varovasti sitä kohti.
Hän siveli sen silkkistä pintaa hellästi sormillaan ja sai Richardin huokaisemaan mielihyvästä.
Hän tarttui Sueandran käsiin ja puristi ne tiukemmin kalunsa ympärille.


Kuuma väreily voimistui Sueandran sisällä ja hän siveli sekä puristeli penistä kovemmin tunnustellen sitä entistä tarkemmin.
Richard hengitti raskaasti ja laski kätensä Sueandran olkapäille painaen häntä hellästi alemmas.

– Kosketa sitä suullasi, hän pyysi.

Sueandra nielaisi hermostuneesti ja katseli kasvojensa korkeudella olevaa kalua.
Hän kuitenkin voitti pelkonsa ja otti kalun suuhunsa, imaisten sitä voimakkaasti.
Richardin kurkusta purkautui parahdus ja Sueandra perääntyi vaistomaisesti.

– Teinkö jotain väärin?
– Et ollenkaan. Varoitan sinua kuitenkin, että jos vielä teet noin niin minusta ei ole sinulle enää iloa.
– En taida ymmärtää.
– Ei se mitään, kohta näet sekä tunnet, Richard virkkoi ja virnisti veitikkamaisesti.


Hän auttoi Sueandran ylös lattialta ja käänsi hänet ympäri. Hän piti Sueandrasta tiukasti kiinni toisella kädellään, kun taas hänen toinen kätensä vaelsi hänen vatsaansa pitkin alemmas.
Sueandra jännittyi tuntiessaan Richardin sormet hävyllään, polttava tunne alkoi sykkiä hänen jalkojensa välissä Richardin koskettaessa hänen kosteaa syvyyttään. Hänen sormensa hieroivat hitain liikkein hänen klitoristaan, ohjaten häntä kohti ennen kokematonta tunnetta.

– Pidätkö tästä?
– Pidän.
– Haluatko että jatkan?
– Kyllä.


Richard jatkoi hänen hellää hieromistaan vielä hetken aikaa. Tuo omituinen tunne voimistui hetki hetkeltä Sueandran sisällä, eikä hän halunnut sen loppuvan. Samassa Richard kuitenkin lopetti.

– En jaksa enää odottaa, minun on saatava maata sinut, hän kuiskasi ääni himosta käheänä.

Hän kahmaisi Sueandran käsivarsilleen ja kantoi tämän hänen vuoteeseensa. He suutelivat uudelleen ja tottuneesti Richard erotti Sueandran polvet toisistaan, tehden itselleen enemmän tilaa. Hän siveli vielä sormillaan kosteaa häpyä ennen kuin ohjasi itsensä sen sisään.


Äkillinen kipu sai Sueandran kiljahtamaan hiljaa.

– Satutinko pahasti, Richard kysyi huolestuneena.

Kipu kuitenkin meni ohi nopeasti ja Sueandra pudisti päätään.

– Jatka vain, hän pyysi ja hymyili.




Richard työntyi perille asti ja alkoi sitten hitaasti kuljettaa Sueandraa kohti mielihyvän huippua.
Heidän vartaloissaan kytevä kuumuus yhdistyi yhdeksi isoksi poltteeksi, joka sitoi heidät tiiviisti yhteen. Polttavat väreilyt kulkeutuivat päästä jalkoihin ja takaisin uudelleen, voimistuen jokaisella kerralla. Sähköinen säkenöinti poltteli Sueandran vartalon jokaista kolkkaa jokaisella kerralla Richardin työntyessä häneen. Hän tunsi olonsa hyväksi, sen kasvaessa sykäyksittäin. Richard tiesi mitä teki ja Sueandra tunsi olonsa turvalliseksi hänen kanssaan, hän ei halunnut satuttaa häntä ja hän oli niin hellä.


Sitten Sueandra tunsi sen alkavan. Kaikkein kuumin ja kieputtavin tunne teki tuloaan.
Hän jännitti selkänsä kaarelle odotuksesta upottaen kyntensä Richardin nahkaan.
Jokainen työntö sysäsi hänet lähemmäksi ja lähemmäksi, kohti tutkimatonta huippua, joka aukeni aivan hänen edessään.
Richard nopeutti liikkeitään, hän halusi päästä yhdessä Sueandran kanssa huipulle.
Huippu häämötti jo aivan heidän edessään, enää yhden askeleen päässä ja sitten he saavuttivat sen.


Räjähtävä mielihyvä sai Sueandran parkaisemaan kovemmin kuin hän oli odottanut.
Heidän huutonsa sekoittuivat yhdeksi isoksi primitiiviseksi täyttymyksen ääneksi, heidän kohotessa mielihyvän huipulle. Yössä leijunut jännitys lävisti Sueandran mitä miellyttävimmällä tavalla, kulkien hänen lävitseen ja taas sisälleen. Hän oli yhden pienen hetken täysin yhtä rakkaan kuninkaansa kanssa, heidän molempien antautuessa toisilleen.
Sitten hitaasti he palautuivat itsenäisiksi yksilöiksi irtautuen himojen kutomasta verkosta.


He makasivat pitkään vaitonaisina kuunnellen toistensa hitaasti tasaantuvia hengitysääniä.
Kylmyyden koskettaessa heidän vartaloitaan, he syleilivät toisiaan.
Sueandra käpertyi pieneksi keräksi Richardin syliin ja sulki silmänsä nautinnosta hymyillen.

– Ruusun nuppuni, hän kuuli Richardin kuiskaavan yöhön, ennen nukahtamistaan.