Mariia

Korsetti kiristyi hengenveto kerrallaan, kunnes se oli niin tiukalla kuin saatoin kestää. Minun oli pakko istuutua hetkeksi, sillä minua huimasi. Tiesin etten voisi syödä kunnolla korsetin puristuksessa ja että lennokkaimmat tanssit huimaisivat minua. Mitäpä siitä, kun sain ylpeillä taatusti juhlien kapeimmalla vyötäröllä.

Istuin hetken silmät kiinni, jotta huone lakkaisi pyörimästä silmissäni. Hyvä on, minua pyörrytti muustakin syystä kuin korsetin kiristämisen takia. Tänään juhlittaisiin nimittäin minun kihlajaisiani.

Ajatukseni keskeytyivät, kun Teresa astui rivakasti sisään pukeutumishuoneeseeni. - Isabella, mitä ihmettä neiti viivyttelee. Alushameetkin vielä pukematta ja neiti tietää että hiusten laitossa menee aikaa. Neiti syyttää sitten itseään jos kaikki ei ole kuten pitää ja neiti saa hävetä.

Nousin seisomaan ja käännyin kohti oviaukkoa, jonka takana oli toinen pienempi huone täynnä vaatteitani. Katseeni pysähtyi hetkeksi kihlajaisiini varattuun asuun, kermanvaaleaan silkkipukuun, jonka miehusta ja helma oli kirjottu täyteen vaaleanpunaisia ruusuja ja nuppuja. Pudistelin päätäni. Asu oli varma nuoren naisen vaate, tiesin näyttäväni siinä juuri niin viattomalta ja hyveelliseltä, kuin nuorelta neidolta odotettiinkin.

Käännyin ja menin huoneen toiselle reunalle, jossa oli rohkein omistamani puku. Puku oli kirjottu kuukivillä ja helmillä, jotka hohtivat mustaa miehustaa ja runsaana hopeana ryöppyävää hametta vasten. Mikä tärkeintä, kaula-aukko oli syvä, eikä sitä oltu reunustettu leveällä pitsillä tai muilla nuoren neidon siveyttä korostavilla koristeilla, vaan kaula-aukkoa reunusti vain kapea hopeanvärinen nauha.

Tiesin, että isäni kyllä hyväksyisi tämän asun, niin tärkeä tämä kihlaus ja tuleva liitto pohjoisen valtavia maa-alueita ja rikkauksia hallitsevan Lordi Starkin kanssa oli. - Otan tuon puvun, sanoin ja osoitin päättäväisesti haluamaani.

Teresa henkäisi kauhistuneena. - Neiti, se on aikuisen rouvan puku, mitä isännekin... Keskeytin hänet kättäni heilauttamalla. - Tietääkseni minä olen sinun emäntäsi, eikä päinvastoin, Teresa, sanoin ja vilkaisin minua lapsesta saakka hoitanutta, pyylevää, vanhenevaa luottopalvelijaani kohti.

Teresa näytti hermostuneelta. - Kuten neiti tahtoo, hän mutisi. Neiti tietää sitten, että kerron isällenne vastustelleeni tätä asua. Minä en halua isänne vihoja päälleni. - Asia on kunnossa, vastasin, vaikka sydämeni takoi hermostuneesti. En tiennyt aivan tarkalleen, mitä isäni sanoisi puvustani, mutta luotin siihen, että hän kunnioittaisi valintaani.

Puku sujahti hetkessä ylleni ja istui kuin hansikas, aivan kuten olin tiennytkin. - Hiukset nutturalle, eikä mitään nuoren neidin korvakiharoita sitten, vaan kunnon suortuvia niskan puolelle. Ja hiuksiin äitini perintöä oleva hopeaverkko, komensin Teresaa. Hän huokasi, mutta asteli kuuliaisesti perässäni, kun menin takaisin huoneeseeni ja istuuduin kampauspöydän ääreen.

Puku korosti vihreitä silmiäni ja kullanvaaleita hiuksiani, joita Teresa jo kokosi taitavasti nutturalle.

Hän oli tavallistakin nopeampi ja näppärämpi, eikä hiusten laittoon mennyt kuin tiimallinen aikaa. Hiusverkko viimeisteli asuni.

Katsoin tyytyväisenä peilikuvaani. Mekon syvään uurrettu, neliön muotoinen miehusta paljasti altaan hopeanvärisen korsettini yläreunan. Sydämeni takoi, eikä tällä kertaa pelkästä jännityksestä. Näytin aivan luostarikoulussani tyttöjen keskuudessa salaa luettujen rakkausromaanien sankarittarelta, valmiina hurmaamaan kaikki juhliin saapuvat miehet.

Ongelmani olikin siinä, että en tiennyt lainkaan mitä hurmaantuneilla ihailijoillani tekisin. Olin asunut luostarikoulussa naisten keskellä siitä asti, kun äitini oli kuollut. Niin paljon kuin koulussa opetettiinkin, miehistä tai avioliitosta siellä puhuttiin tuskin mitään.

Ainoat tietoni olivat peräisin rakkausromaaneista, jotka päättyivät aina hääyöhön, kertomatta koskaan mitä silloin varsinaisesti tapahtui, ja äidiltäni, joka oli kertonut minulle pelkästään ihania tarinoita siitä, miten todellinen rakkausavioliitto oli ihaninta maan päällä ja neuvonut odottamaan kunnes löytäisin miehen jota todella rakastin.

Äiti ei vain enää ollut elossa ja vaatimassa minulle oikeutta tutustua mieheen jota minulle kaavailtiin aviopuolisoksi. Tiesin kuitenkin miltä hän näytti, kosiskelunsa aloitettuaan mies oli lahjoittanut minulle ensimmäisenä muotokuvansa ja toivonut, että se saisi katsella minua huoneeni seinällä hänen sijastaan.

Lordi Stark oli komea, sitä ei käynyt kiistäminen. Tumman vihreinä loistavat silmät, paksut, mustat ja hiukan kihartuvat hiukset ja pieni arpi oikealla poskella olisivat saaneet kenet tahansa nuoren neidon hurmaantumaan. Isäni oli korostanut korostamistaan, että jos todella inhoaisin miestä, hän ei pakottaisi minua naimisiin. Hän oli kuulemma luvannut sen äidilleni tämän kuolinvuoteella.

Kihlauksen jälkeen sellainen peruminen kävisi tosin kovin kalliiksi ja tahraisi isäni kunnian. Isä oli selittänyt minulle, miksi hän tahtoi niin kovasti tätä liittoa ja minä olin luvannut tehdä parhaani auttaakseni häntä.

Totuus nimittäin oli, että isä oli velkaantunut pahasti. Hän tarvitsi Lordi Starkin nimeä takuuksi, saadakseen lainaa jolla maksaa velkansa ja aloittaa alusta liiketoimensa. Meidän maamme olivat täynnä viiniviljelmiä, satoa vain ei ollut viime vuosina saatu niin paljon, että tulot olisivat riittäneet kuluihimme.

Isäni viinit tunnettiin kuitenkin koko valtakunnassa, niitä parempia ei ollut ja olikin vain ajan, ja hyvän satovuoden kysymys milloin hän rikastuisi taas. Lordi Stark ei siis tekisi missään nimessä huonoja kauppoja minut naidessaan.

Pohjoisen rikkaus oli turkiksissa, metsämaassa ja koskissa, joista saatiin toista yhtä kuuluisaa herkkua kuin isäni viinit: kultaisen rauskun mätiä ja kuningasrapuja, joita eli vain pohjoisessa. Ne olivat painonsa hintaisia kullassa ja arvostetuimpia juhlapöytien ja pitojen herkkuja koko valtakunnassa.

Portaiden alapäässä oikaisin ryhtini suoraksi, vedin henkeä niin syvään kuin korsetiltani pystyin ja astelin pää pystyssä suureen juhlasaliimme. Isäni seisoi jo keskellä salia, valmiina vastaanottamaan pian saapuvat vieraat.

Hän silmäsi minua hyväksyvästi. - Ei ihan sitä perinteisintä muotia, kultaseni, mutta annat takuulla puheenaihetta koko valtakunnalle, hän sanoi. Äitisi olisi ollut yhtä rohkea, hän lisäsi ja katsoi minua lämpimästi. Olen sinusta ylpeä, ja muistutat häntä yhä enemmän joka päivä.

Niiasin kohteliaasti, katse alas luotuna kuten neidon kuului. En malttanut kuitenkaan olla hymyilemättä leveästi heti perään. Tiesin juhlien onnistuvan erinomaisesti, jotkut asiat oli sentään koulussa opetettu kunnolla. Olin kyvykäs hoitamaan kunnialla miten suurta taloa tai juhlia tahansa.

Isä tarttui minua tiukasti oikeasta käsivarresta ja käänsi minut kohti salien suuria juhlaovia, jotka johtivat suoraan pihalle, ja joita pidettiin auki vain juhlissa. - Oletko valmis, rakas tyttäreni? - Olen isä, ehdin mutista, ennen kuin ensimmäiset vieraat astuivat sisään avatuista ovista.

Isäni ystävät ja tärkeimmät liiketuttavat, meidän suvullemme uskollisuutta vannoneet vähäisemmät aateliset ja kaupunkimme tärkeimmät suurkauppiaat virtasivat sisään tasaisena nauhana. Jokainen tuijotti asuani, mutta kuulin myös runsaasti kohteliaisuuksia ja näin minuun luotuja ihailevia silmäyksiä miesten taholta.

Odotin siis jännittyneenä, posket kohteliaisuuksien tuottamasta mielihyvästä hehkuen, tärkeimmän vieraamme, tulevan sulhaseni tapaamista. Lopulta hovimestarimme kuulutti – Hänen ylhäisyytensä, pohjoisen hallitsija, Lordi Stark. Katsoin sydän takoen ovelle.

Henkäisin ja tunsin polvieni vavahtavan hieman. Lordi Stark oli, jos mahdollista, vieläkin komeampi kuin muotokuvansa. Hänen hiuksensa hohtivat korpin siipien lailla ja poskiin ilmestyivät hymykuopat hänen katsoessaan minua. Hän asteli ison kissan lailla, joustavan itsevarmasti, saapuessaan pihan ovilta suoraan eteeni. Hän katsoi minua hetken silmiin, ja kumarsi sitten, suudelleen kämmenselkääni.

Minua oli suudeltu kämmenselkään ja poskille monet kerrat ennenkin, mutta koskaan se ei ollut tuntunut aivan tältä. Lordin huulien hipaisu lähetti lämpöä ylös käsivarttani ja tuntui aina mahan pohjassa asti. Huomasin häpeäkseni tuijottavani häntä, kuin en olis koskaan kohteliasta miestä nähnytkään. Punastuin nolona ja muistin lopulta niiata hänelle ja toivottaa hänet tervetulleeksi juhliimme.

Ympäriltämme kuului naisten hiljaista tirskuntaa, epäilemättä moni muukin oli huomannut, miten typerästi olin jäänyt ahmimaan silmilläni tätä juhlien kunniavierasta ja tulevaa aviomiestäni. Minua heikotti ajatellessani häntä ja itseäni johonkin rakkausromaanieni lukuisista lemmenkohtauksista niiden sankarien tilalle.

Käännyimme isäni kanssa kohti salin toisen pään korokkeella olevaa pääpöytää kohti, muiden vieraiden alkaessa valua salin seinustojen lisäpöytiin. Tunsin Lordi Starkin aivan rinnallani. En tohtinut vilkaistakaan häntä, pelkäsin unohtuvani taas tuijottamaan keskelle salia.

Luontevan itsevarmasti, aivan kuin olisi tehnyt niin aina, Lordi kietaisi käsivartensa ristiselkäni ympärille niin että hänen kämmenensä tuki minua kevyesti. Minua huimasi taas. Olisin voinut vannoa Lordin tai itseni, hehkuvan kovan kuumeen aiheuttamaa kuumuutta.

Käsivarsi ja kämmen suorastaan polttivat minua kaikkien vaatteideni lävitsekin. Ymmärsin nyt, mitä lukemissani kirjoissa oli tarkoitettu lemmensairaudella, sillä tämä olotila kieltämättä aiheutti samanlaisia tuntemuksia kuin kova kuumetauti: kuumia ja kylmiä väreitä, heikotusta, pyörrytystä ja poissaolevuutta muusta ympäristöstä.



En tiedä miten, mutta jotenkin onnistuin kävelemään kunnialla juhlapöytään, sen keskelle varattuun emännän sijaan. Viittasin isän hovimestarille, joka aloitti tarjoilut välittömästi. Lordi Stark istui oikealla puolellani, isäni vasemmalla. Isä ei ollut huomaavinaan meitä, vaan kääntyi kohteliaasti toisella puolellaan olevan Lady Folkin, toiseksi arvokkaimman juhlien naisen puoleen ja alkoi keskustella tämän kanssa.

Minä käännyin puolestani sulhaseni puoleen. - Toivon, että en ollut teille pettymys, arvon Lady, mies sanoi ja hymyili katsoessaan minua suoraan silmiin. - Ette toki, vastasin kepeästi, mutta sydän takoen. Mies kaatoi minulle viiniä ja kohotti sitten oman lasinsa minua kohden.

- Tutustumisellemme ja kauneudelle, hän sanoi vakavasti, mutta hymyili sitten taas. - Olisi voinut luulla, että näitte aaveen, hän jatkoi, siksi pitkäksi aikaa jäitte tuijottamaan minua. - Ei toki, arvon Herra, vastasin kiireesti ja tunsin miten kuumuus poskillani syveni entisestään. Minä vain hämmästelin sitä, että näytitte... Huomasin samassa mitä olin sanomaisillani.

Oli aivan eri asia miesten ihailla naisten kauneutta, mutta erittäin sopimatonta, että nainen huomaisi muiden kuin oman aviomiehensä ulkonäköä millään lailla. Purin huultani, mutta päätin sitten uskaltaa. - Paljon miellyttävämmältä kuin muotokuvanne antoi ymmärtää, päätin lauseeni.

Katsoin miestä hengästyneenä ja epäillen omaa rohkeuttani. Toivoin että hän ei pitäisi minua liian röyhkeänä ja huonosti kasvatettuna. - Kiitos, mies lausui ja katsoi minua sitten silmiin. - Tekin puolestanne olette paljon ihanampi, kuin mikään kuvanne antaa ymmärtää, etenkin tuossa asussa, mies sanoi ja vilkaisi miehustaani, joka jätti osan rintojani näkyviin. Miehen kate poltti ihoani, huomasin, että jopa rintakehäni lehahti vaalean punaiseksi miehen katseen aiheuttamasta kuumuudesta.

En tajunnut sen jälkeen koko ateriasta juuri tuon taivaallisia, varsinkaan sitten, kun Lordi Strakin käsi livahti omaani pöydän alla, liinojen suojissa. Hän silitti kämmentäni ja sormiani yksitellen ja jokainen sormien liikahdus sai lähes tuskaiselta tuntuvan kuumuuden lisääntymään ruumiissani. Mietin kuumeisesti mitä tehdä ololleni, en voisi vain istua ja lähes kirjaimellisesti sulaa paikoilleni.

Ainoaksi pakokeinokseni keksin käynnin naistenhuoneessa ja nykäisinkin sormeni irti. - Anteeksi, mutisin ja kompuroin ylös ennekuin mies huomaisi, miten häpeälliseksi oloni oli käynyt. Olin varma, että tällaisten lemmentuskien kokeminen ei ollut sopivaa nuorelle, viattomalle neidolle. Kauhistuin jo ajatustakin siitä mitä isäni, tai Lady Folk sanoisivat jos tietäisivät millainen olo minulla oli.

Kävelin kiireesti salista ulos, enkä ollut kuulevinani minulle sivupöydistä huudeltuja tervehdyksiä, etten joutuisi loputtomiin, kohteliaisuuksien ja kuulumisten tulvaan muiden vieraiden taholta.

Naistenhuoneessa leyhytin itseäni viuhkalla, kiitollisena syrjäisen huoneen viileydestä, joka lievensi ihoni kuumotusta. Miten ihmeessä selviäisin ikinä ensimmäisestä yhteisestä tanssistani miehen kanssa? Purin hampaani lujasti yhteen. - Älä ole hölmö, Isabella, mutisin itselleni. Ryhtiä ja arvokkuutta nyt.

Lähdin naisten huoneesta, vaikka oloni ei juuri ollut helpottunut. Pelkkä Lordin ajatteleminen sai kuumuuden lehahtamaan takaisin ja se kutitteli jo mitä sopimattomimpia paikkojani, sellaisia, joiden nimiä ei lausuttu koskaan ääneen naisten seurassa.

Käytävä naistenhuoneen ulkopuolella oli autio, ja keksinkin että voisin mennä läheiseen, verhojen peittämään ikkunasyvennykseen hetkeksi. Avoin ikkuna epäilemättä selvittäisi päätäni ja saisi edes osan kuumuudesta hellittämään.

Ehdin tuskin astua ikkunakomeroon, kun tunsin lujan käden painuvan suulleni. Se olikin tarpeen, koska muuten olisin varmasti kirkaissut säikähdyksestä. - Älä huuda, Lordi Starkin ääni kuiskasi korvaani. Hän irrotti otteensa niin äkkiä, että horjahdin, mutta sieppasi minut samassa syliinsä tukevaan otteeseen estääkseen minua kaatumasta.

Yritin katsella hämmentyneenä muualle, sillä lordin kasvojen katsominen tuntui liian kiihdyttävältä. Ne olivat aivan lähellä, itseasiassa seisoin mitä sopimattomimmin miehen syliin koko vartaloni mitalta puristuneena, ja pääni nojasi hänen rintakehäänsä vasten.

Tunsin lämpimän, ei suorastaan polttavan kuuman käden pujottautuvan niskaani, varoen sotkemasta hiuksiani liikaa. Vilkaisin ylös miehen kasvoihin hämmästyneenä. Oliko mahdollista, että lordi kärsi samanlaisesta tuskasta kuin minä itse? Näin vastauksen hänen silmistään. Ne katsoivat minua kuin janoon kuolemaisillaan oleva katsoo raikasta vesilähdettä.

- Miksi pakenitte, arvon Lady? Olinko minä sittenkin teille vastenmielistä seuraa? Sydämeni takoi. - Ette...kuiskasin ja annoin kasvojeni lähetä miestä kuin itsestään. Jouduin kurottamaan hiukan yltääkseni koskettamaan hänen huuliaan omillani. - Saitte vain oloni sietämättömän kuumaksi, kuiskasin aivan lähellä hänen huuliaan, niin hiljaa, etten tiennyt kuuliko mies minua lainkaan.

Hänen otteensa niskastani kuitenkin tiukkeni ja kuumuus sisälläni roihahti täydeksi tuleksi huuliemme kohdatessa. Olin toki lukenut tästäkin, tällaiset kohtaukset olivat rakkausromaanien parasta antia. Mikään ei silti ollut valmistanut minua tällaiseen pyörryttävään, sopimattomaan nautinnon tunteeseen.

Jäykistyin pelästyneenä. Minussa oli varmasti jotakin vialla, sillä en ollut koskaan huomannut yhdenkään naisen, etenkään naimisissa olevan, osoittavan mitään mielenkiintoa tällaista puuhailua kohtaan. Pelästynyt vastusteluni suli kuitenkin miehen otteen tiukentuessa ympärilläni, hänen vetäessään minut niin lähelle, että suorastaan sulin hänen ihoonsa kiinni. Sydämeni hakkasi hulluna ja taivutin päätäni vaistomaisesti hiukan taakse, että mies saisi paremmin tilaa tehdä mitä sitten halusikin.

Mies kuitenkin vetäytyikin hiukan taaksepäin. - Kuka on opettanut sinua, hän kysyi yhtäkkiä. Katsoin häntä pelästyneenä. Luuliko mies todella, että olin tehnyt jotain näin sopimatonta kenen kanssa tahansa? Häpeä tulvi ylitseni ja tunsin miten silmiin kihosivat kyyneleet.

- Ei kukaan. Sinun on uskottava minua, sanoin kiihkeästi, peläten että mies haluaisi perua koko kihlauksen ja syyttää minua nuorelle naiselle sopimattomista taidoista. Olin purskahtaa itkuun hätäännyksestä ajatellessani miten isäni saisi hävetä ja maineeni olisi ikuisiksi ajoiksi tahrattu.

- Minä uskon sinua, mies sanoi katsottuaan minua silmiin hyvän aikaa. - Suo anteeksi, hän kuiskasi ja veti minua uudelleen lähemmäs. Minua on kohdannut se harvinainen onni, että löysin paitsi kauniin, myös luonnostaan lemmenasioissa lahjakkaan naisen. Saatan olla itsekäs, mutta huomaan ajattelevani, että en tahdo kenenkään muun koskaan pääsevän nauttimaan lahjoistasi tässä asiassa.

Painuin lähemmäs miestä helpottuneena. Hänen huulensa lähenivät omiani ja tällä kertaa taivuttaessani päätäni taakse, miehen suu valloitti omani. Tunne oli huimaava ja kiihotti lisää kuumia väreitä hiipimään pitkin selkärankaani. Miehen suu tuntui niin ihanalta, että en voinut saada tarpeekseni hänestä. Halusin yhä lisää ja lisää. Mies näykkäsi samassa alahuultani kevyesti ja vastasin hänelle sipaisemalla hänen huultaan omalla kielelläni.

Sen seurauksena hän jotenkin järjesti huuleni hiukan raolleen ja tunsin samassa miehen kielen omaani vasten. Sävähdin järkytyksestä, mutta miehen yrittäessä heti vetäytyä poispäin, huomasinkin kietoneeni omat käteni hänen niskansa taakse ja estin häntä karkaamasta.

Halusin näet selvittää, missä kohtaa huumaava hyvänolon tunne lakkaisi lisääntymästä. Kohta sen olisi pakko, sillä kykenin hädin tuskin enää hengittämään normaalisti, ja pelkäsin jalkojen pettävän altani hetkellä millä hyvänsä.

Mies vetäytyi kuitenkin vastustamattomasi kauemmas minusta. - Rauhallisesti kultaseni, hän mutisi ja tarttui käsiini estääkseen minua heittäytymästä uudelleen hänen syliinsä. Jos et ota nyt hiukan välimatkaa , en takaa että menet tänään kihlajaisvuoteeseen kunniallisena naisena.

Ajatukseni räpistelivät kuin pelästyneet pienet linnut. Mitä ihmettä isäni oli mennyt oikein lupaamaan tälle miehelle? Halusiko hän todellakin näin kiihkeästi kihlauksen vahvistamista, että turvautuisi ikivanhaan, mutta yhä voimassa olevaan lakiin siitä, että keskenään samassa huoneessa yön viettäneet kihlautuneet katsottiin aviopariksi lain edessä?

Ajatukseni keskeytyivät, kun saavuimme saliin, kynttiläkruunujen pehmeän valon loisteeseen ja pyörähdimme kuin tilauksesta alkaneen musiikin ensimmäisiin pyörteisiin. Pyöriessämme salin keskilattian ympäri, sain ajatuksiani sen verran järjestykseen, että ymmärsin isän pelaavan vaarallista peliä.

Jos en tekisi miestä täysin tyytyväiseksi, niin että hän tahtoisi viettää yön kanssani, saisimme aloittaa koko työn alusta, isä ja minä. En kuitenkaan halunnut joutua aloittamaan alusta. Halusin kiihkeästi samaan huoneeseen juuri tämän miehen kanssa, ottamaan selvää siitä, mihin asti huimaava hyvänolon tunne ja kuumuus minut voisi viedä.

- Kertoisitteko minulle, lordini, mitä oikein olette sopinut isäni kanssa? - Ymmärsin puheestanne, että suunnittelette vanhanaikaista lupausliittoa kanssani. Miksi isäni halusi järjestellä asiat kansanne tällä tavalla ja miksi, voi miksi hän ei sitten kertonut minulle mitään aikeistaan, kiukkuinen pieni ääni lisäsi ajatuksissani. Tunsin itseni loukatuksi. Kuukausien suunnittelu olisi voinut mennä hukkaan, jos jotakin olisi mennyt tai menisi vikaan.

- Ei isäsi mitään ole järjestellyt. Minä vaadin häneltä jo alun perin kihlauksen vahvistamista tällä tavalla, sillä se on enemmän sääntö kuin poikkeus pohjoisessa. Isäsi vain suostui tähän järjestelyyn, mutta salasi sen sinulta, koska halusin antaa meille molemmille mahdollisuuden perääntyä, jos toinen tuntuisi aivan vastenmieliseltä. - Minua kutsutaan pelkästään Starkiksi, hän jatkoi. - Minä olen Isabella, vastasin, suotuen näin sinutteluun.

- Asetin isällesi toisenkin ehdon, Stark jatkoi hitaasti minua suoraan silmiin katsoen, mikäli kaikki menisi hyvin ja me molemmat mieltyisimme toisiimme, ei yö samassa huoneessa tarkoittaisi sinulle pelkästään avioliittoa vastaavaa lupausta, vaan myös vapautta minulle lähteä kanssasi pohjoiseen milloin tahdon ja kohdella sinua muutenkin kuin vihittyä aviovaimoa. - Valinta on kuitenkin sinun.

- Mitä tarkoitat? Ääneni oli hengästynyt, sekä lupauksen sitovuuden aiheuttaman pelästyksen, että Starkin aiheuttaman kiihtymyksen tähden. - Sinä voit valita, joko tulet yöksi minun huoneisiini, tai jäät omiisi.

- Jos jäät omiisi, me jatkamme isäsi suunnitelmien mukaan vierailuani, kunnes tulet luokseni jonakin toisena yönä. Jos taas vierailuni loppuun mennessä et ole tullut, katson, että et ole myöskään minulle mitään velkaa ja kaikki sopimusneuvotteluni isäsi kanssa raukeavat.

Pääni meni entistä enemmän sekaisin hämmennyksestä. Kukaan mies koskaan ei ollut puhunut minulle näin rohkeasti, näin vapaasti. Kukaan tuntemani mies, itseasiassa, ei olisi vaatinut naiselta kykyä päättää näin suuresta asiasta yksin. Miehen suoruus ja sivistymätön käytös pelottivat minua.

Vilkaisin olkani ylitse tungokseen asti täyden tanssilattian poikki. Isäni sattui juuri silloin katsomaan meitä, oli katsellut jo kenties pidemmän aikaa ja hän vain hymyili ja kosketti huolettomasti toista silmäkulmaansa.

Tajusin sen viittauksena äitiini, sillä kaikki sanoivat, että minulla oli täsmälleen hänen silmänsä. Miksi ihmeessä äiti olisi vaatinut minulle tällaisen vapauden ennen kuolemaansa? Menin entistä enemmän ymmälle.

Seuraavan kappaleen loppuessa Stark pyöräytti minut sopivasti isäni eteen ja poistui seurastamme kumartaen. En nähnyt häntä enää juhlissa, enkä myöskään pitkään toviin päässyt etsimään, koska olin aivan pääsemättömissä vierailta, jotka halusivat kommentoida pukuani, lausua kohteliaisuuksia tai udella jotakin Lordista.

Päästyäni lopulta livahtamaan pakoon suuresta salista, kiirehdin jälleen naisten huoneen turviin. Yritin rauhoittua ja selvittää ajatuksiani. Tietysti halusin mennä Starkin luo yöksi. Mutta miten ikinä voisin? Sehän olisi sama kuin huutaa ääneen suuressa salissa kaikki ne sopimattomat tuntemukset, joita tottelematon kehoni nytkin tunsi, vain ajatellessani miestä.

Miten voisin kieltäytyä? Se merkitsisi perikatoa isälleni ja minulle loputonta piinaa tuntemusteni kanssa, jotka eivät helpottaneet kuin Starkin sylissä. Kävin salissa vielä sen hetken verran, että ehdin ilmoittaa isälle meneväni nyt nukkumaan. - Minä luotan sinuun, olivat isän viimeiset sanat, enne kuin kompuroin ylös torniin, omiin huoneisiini.

Teresa riisui vaatteeni ja kietouduin sen jälkeen tummansiniseen, silkistä tehtyyn löysään yökauhtanaani. Se ylsi nipin napin polvien alle ja oli mukavan ohut kuumassa kesäilmastossa, kuten nyt. - Minne vieraamme on majoitettu?

Yritin kuulostaa viattomalta, sillä Teresa, vanha hössö kun oli, pilaisi varmasti hienon suunnitelman menemällä hössöttämään alakertaan kesken juhlien siitä että olin karannut lordin huoneisiin. Tapoihin näet kuului, että tällaiset asiat piti hoitaa ainakin näennäisesti ilman lupaa, niin että isä voisi huomenna sopivasti mekastettuaan muka pakottaa minut naimaan lordin.

- Jaa, aika kummaan paikkaan, Teresa vastasi. Hän on kartanosta ulkona, siinä majassa jonka isänne rakensi äidillenne sinne järven rantaan. Kummallinen paikka majoittaa vieras, sen minä vaan sanon, kun täällä olisi huoneita jotka on kerran kelvanneet itse keisarillekin.

Jotenkin onnistuin lopulta saamaan Teresan ulos huoneistani. Huomasin ovensuunaulassa paksun, lämpimän mustan villaviittani, jossa sulautuisin yöhän kuin varjo konsanaan. Kiedoin sen oitis ympärilleni ja hiivin ulos pienestä sivuovesta tornin juuressa, jota vain palvelijat tavallisesti käyttivät siivotessaan huoneitani.

Juhlat olivat metelistä päätellen täydessä käynnissä eikä kukaan huomannut, kun livahdin nurmen poikki kohti suurta ja vanhaa puurivistöä, jonka takana pienen järven rannassa oli Teresan tarkoittama huvimaja. Menin kiireesti, varpaat kosteassa nurmessa kylmästä kirristellen, ennen kuin ehtisin ajatella liikaa ja menettää rohkeuteni.

Pian seisoin pienen, kauniista vaaleista puulaudoista rakennetun majan ovella. Koputin päättäväisesti. Ovi lennähtikin pian auki ja minut kiskaistiin sisään. - Sinä siis halusit tulla, Starkin ääni sanoi pehmeästi, ennen kuin ahneet huulet peittivät omani ja kuumuus tulvahti ylleni peittäen hetkeksi kaikki pelkoni alleen.

Vasta perääntyessäni hetkeksi hengästyneenä, sain vilkaistua tarkemmin ympärilleni. Majassa oli suloisen lämmin takkatulen takia. Sen edessä lattialla oli kasa pehmeän näköisiä isoja tyynyjä, ja huoneen toisella reunalla leveä vuode. Lattia oli peitetty paksuilla matoilla niin että jalat eivät osuneet missään kohtaa kylmille laudoille.

Huonetta valaisi takan lisäksi joukko kynttilöitä. Vilkaisin Starkia. Hänkin oli riisunut juhlavaatteensa ja vaihtanut ne vaaleaan koruttomaan paitaan ja löysiin, mustiin housuihin. Paita myötäsi tiukkana hänen harteitaan ja rintakehäänsä ja minua hengästytti ajatella miltä tuntuisi koskettaa niitä, kokeilla vieläkö mies oli saman kuumeen vallassa kuin minä itse.

Mitään sanomatta Stark auttoi minua riisumaan viittani. Hän ei sanonut mitään rohkean lyhyestä kauhtanastani, vaan käveli perässäni takan eteen ja kehotti sitten istumaan tyynyille. - Toin ne mukanani kota, hän sanoi ennen kuin ehdin edes kysyä. Meillä on tapana istua lattiatyynyillä eikä tuolissa, enkä tunne oloani kotoisaksi ilman niitä, hän selitti istuessaan minua vastapäätä.

- Saanko tarjota viiniä? Vastaustani odottamatta mies kaivoi tyynyjen takaa esiin pullon ja kaksi savikuppia. Hän kaatoi kupit täyteen ja ojensi toisen minulle. - Kerroppa sitten, hän sanoi kun olin hädin tuskin ehtinyt siemaistakaan juomaani, mitä oikein haluaisit tänä yönä tapahtuvan?

- Se lienee itsestään selvää, sanoin ja katsoin häntä silmiin. - Tahdon kihlauksellemme teidän tapojenne mukaisen vahvistuksen. Muusta en uskaltanut puhua, ettei mies pitäisi minua omituisena tai villinä, en siitä miten ihoni huusi hänen kosketustaan, ja miten kaipasin kiihkeästi hänen lähelleen.

Stark kumartui eteenpäin ja laski kätensä polvelleni. Vavahdin hänen kosketuksestaan, jännityksestä ja kosketuksen tuottamasta mielihyvästä. - Juo viinisi, niin pääsemme alkuun sopimuksen vahvistuksessa, hän sanoi hiljaa ja kulautti sitten oman juomansa kurkkuunsa yhdellä kertaa ja paiskasi sen jälkeen mukinsa seinään niin että se särkyi palasiksi.

- Se tuo onnea, hän sanoi, kun näki kysyvän ilmeeni. Päätin matkia miestä, join viinin kerralla ja heitin oman mukin sitten kaikin voimin samaan suuntaan kuin mieskin. Tuotti merkillistä tyydytystä nähdä miten se särkyi pieniksi paloiksi.

- Pelkäänpä että meillä voi olla hiukan erilaiset käsitykset siitä mitä yhteinen yö tarkoittaa, Stark sanoi. En ollut huomannut hänen liikkuvan, mutta yhtäkkiä hän istui aivan lähelläni. - Minulle se tarkoittaa läheisyyttä, johon sinä et ehkä ole valmis, hän jatkoi minua katsoen. Katsoin hetken käsiini keräten rohkeutta.

- Jos läheisyys tarkoittaa sinulle suutelemista ja muuta sellaista, olen valmis, kuiskasin. Vilkaisin miestä kysyvästi. Hän hengähti syvään ja tarttui sitten harteisiini, alkaen vetää minua hitaasti lähemmäs. - Sano heti jos et pidä jostakin mitä teen, hän sanoi matalasti, voin edetä hitaasti ja teen mielelläni kaiken mitä pyydät, mutta älä pyydä minua lopettamaan, kun kerran aloitan, sillä en ehkä pysty siihen.

Miehen tunnustus sai kuumuuden sisälläni roihahtamaan taas. Tunsin samoin, arvelin että minua ei saisi enää kiskomallakaan miehestä irti, kun kerran pääsisimme alkuun. Taivutin pääni taakse sanattomana myöntymyksenä kun mies suuteli minua.

Hänen huulensa aiheuttivat taas saman pyörryttävän nautinnon tunteen, jollaisen olin kokenut aiemmin illalla. Tällä kertaa mies ei epäröinyt, vaan pakotti huuleni avoimeksi, niin että pääsi koskettamaan kieltäni omallaan.

Sähköinen, päihdyttävä aalto löi samassa ylitseni. Minun oli nyt helppoa kietoutua mieheen kiinni, kun korsetti ei estänyt liikkumistani. Ennen kuin huomasinkaan, makasin selälläni tyynyillä ja mies makasi päälläni koko painollaan. Tunsin kuumuuden joka hohkasi hänestä minuun, kuulin hänen kiihkeän hengityksensä, joka sekoittui omaani. Se vain lisäsi tuskaista haluani päästä miestä vielä lähemmäs.

Kosketin epäröiden hänen selkäänsä ja niskaansa. Mies vastasi irrottamalla huulensa omiltani. Ne lähtivät vaeltamaan pitkin leukaani ja alas kaulaani. Sävähdin kuuman hengityksen osuessa iholleni. Kuulin itse miten kiihkeästi hengitin, enkä voinut estää pientä mielihyvän huokaisua miehen hampaiden osuessa kevyesti kaulaani. - Lisää, mutisin, miehen nostaessa päänsä ja katsoessa minuun kysyvästi.

- Jos haluat, että nautin tästä yhtä paljon kuin sinä, niin työnnä kätesi paitani sisään, mies kuiskasi korvaani, ennen kuin antoi suunsa peittää taas omani. Vastasin innokkaasti miehen suudelmaan, työnsin jopa oma-aloitteisesti kieleni hänen suuhunsa, kun hän ei tehnytkään niin minulle. Miehen sormet liukuivat hiusteni sekaan, samalla kun hapuilin käsilläni hänen paitaansa ylös ja annoin sormieni liukua hänen selkäänsä.

Tunsin hänen lihastensa jännittyvän käsieni alla. Vedin kokeeksi kynsieni kärjellä hänen selkäänsä ylhäältä alas saakka. Mies sävähti ja naurahti sitten. - Mitä minä sanoin, luonnon lahjakkuus, hän kuiskasi minulle. - Sinä olet myös aika hyvä tässä, vastasin hengästyneesti. Mies suuteli minua taas ja kierähti sitten kyljelleen oikealle puolelleni. Henkäisin pettyneenä, en olisi halunnut lakata hivelemästä hänen selkäänsä kynsieni kärjellä, koska hän tuntui nauttivan siitä niin kovasti.

Sain kuitenkin muuta ajateltavaa, kun tunsin miehen käden polttavan kuumana paljaalla ihollani. Se liukui ylös reittäni yökauhtanan alle, ylös mahaani. Hän henkäisi koskiessaan vasenta rintaani kevyesti. Sävähdin nautinnosta. Turha sitä oli kieltääkään.

Voihkaisin pettyneenä, kun mies vetikin kätensä alemmas. - Mitä nyt? Hän kysyi minua kiusoittelevasti katsoen. En kehdannut vastata, mutta miehen käden pysyessä aloillaan tajusin että hän ei tekisi elettäkään ellen pyytäisi. - Tee se uudestaan, pyysin lopulta, silmät kiinni, koska minua ujostutti.

Tunsin poskieni kuumottavan nolotuksesta, olin varma että yksikään nainen ennen minua ei ollut käyttäytynyt tällä tavoin. Sillä jos he tietäisivät tällaisten tuntemusten olemassaolosta, miten he ikinä malttaisivat pysyä hetkeäkään erossa miehistään? Minulla täytyi siten olla jotenkin merkillinen keho, joka koki autuaallisia väristyksiä miehen kosketuksesta.

Mies vetikin heti kätensä ylemmäs ja alkoi piirtää sillä ympyrää rintani kohdalla. Voihkaisin käden osuessa rintani keskipisteeseen, nännin päälle, joka oli jotenkin oudosti kovettunut ja kiristynyt. Mies siveli sitä aikansa ja alkoi sitten liikuttaa kättään kohti toista rintaa. Puristin käteni epätoivoissani nyrkkiin, sillä olisin muuten hyökännyt mieheen kiinni. Jokin sisälläni janosi päästä lähemmäs ja lähemmäs, eikä mikään kosketus tuntunut riittävältä.

Huomasin samassa yökauhtanani liukuvan kokonaisuudessaan ylös ja autoin miestä saamaan sen pois tieltään. Sitten tajusin hänen aikovan riisua sen kokonaan. Tunsin oloni merkillisen rohkeaksi ja olin utelias tietämään mitä tästä seuraisi. Siksi autoin miestä riisumisessani ja jäin sitten makaamaan selälleen antaen hänen katsoa minua kaikessa rauhassa.

Mies heitti omankin paitansa pois, ennen kuin tuli jälleen viereeni makaamaan. Nostin käteni epäröiden hänen rintakehälleen ja vedin sitten sormellani kokeeksi ympyrää hänen nänniensä ympärillä. - Sinä opit nopeasti, mies kuiskasi, ennen kuin suuteli minua taas. Käänsin itse päätäni pois tieltä huulien vaeltaessa kaulaani. En voinut estää pientä nautinnon voihkaisua karkaamasta huuliltani.

Miehen suu vaelsi alemmas ja alkoi tehdä ympyrää rintojeni kohdalla. Suun osuessa nänniini, selkäni vääntyi kaarelle ja huohotin mielihyvästä. Kuumuus iski alamahaani kuin nyrkki ja hetken pelästyin naisellisteni alkaneen, koska reisieni väli valahti niin märäksi.

Se ei kuitenkaan ollut mahdollista ja päättelinkin sitten olevani ihan kirjaimellisesti sulamassa kuumaan nautintoon, jota mies minulle kosketuksillaan aiheutti. Ihmeellistä tässä oli se, että en vieläkään ollut löytänyt rajaa sille miten suureksi mielihyvä voi kasvaa, vaan se vain laajeni sitä mukaa kun mies jatkoi.

Miehen noustessa taas ylöspäin, hivelin omilla sormillani hänen rintakehäänsä ja mahaansa yhä alemmas. Aistin, että mies halusi minun jatkavan sinnepäin, mutta housut tulivat tielle. Pysähtyessäni epäröiden, mies tarttui itse käteeni ja ohjasi sen jonkin kuuman ja kovan päälle housujen etupuolella. Hieraisin sitä kämmenelläni ja tunsin miehen sävähtävän. Hän henkäisi terävästi kun tein niin uudelleen.

Tunsin miehen suun nännilläni uudelleen, samalla kun hänen kätensä liuku alavatsalleni, sinne minne nautinto tuntui kerääntyvän ja kerääntyvän yhä kasvavassa määrin. Sormet löysivät nautinnon keskipisteen jalkojeni välissä ja kiljaisin miehen alkaessa hieroa minua sieltä. Se oli ihanaa, mutta sekin aiheutti vain suuremman kaipuun päästä vieläkin lähemmäs.

Hapuilin tietä miehen housujen sisään, halusin päästä koskemaan häntä samoin kuin hän teki minulle. Mies irrottautui siksi aikaa, että repäisi housunsa pois ja asettui sitten taas viereeni. Hän ohjasi kättäni, kun tutkin häntä uteliaana.

Sormeni kietoutuivat jonkin kuuman ja kovan ympärille ja mies puristi omalla kädellään sormiani, kunnes ymmärsin tarttua melko kovalla otteella kiinni. Aloin liikuttaa kättäni edestakaisin ja huomasin hämmästyksekseni, miten miehen nytkähtely ja huohotus kosketukseni takia kiihotti minuakin vain lisää.

Hetken päästä mies irrotti käteni lempeästi, mutta päättäväisesti. - Jos jatkat tuota, tämä hauskuus loppuu ennen kuin ehtii edes alkaa, mies sanoi hengästyneenä. En ehtinyt ihmetellä asiaa sen kummemmin, sillä samassa miehen suu siirtyi jalkojeni väliin, sinne missä sormet olivat hetkeä ennen ollut. Voihkaisin nautinnosta. Kohotin lantiotani vaistomaisesti ylemmäs, niin että mies pääsi tekemään mitä halusi. Hänen kielensä hieroi ja tökki nautinnon keskustani. Kuulin miehen huohotuksen yhdessä omani kanssa.

Tajusin hänen nauttivan siitä mitä hän minulle teki. Se lisäsi omaa nautintoani, joka oli viemässä viimeisetkin järjen rippeet päästäni. Samassa tunsin miehen sormen, ensin yhden ja sitten kaksi, jotka työntyivät sisääni. Se sattui ja kiljaisin, sillä kertaa kivusta. Kipu unohtui kuitenkin hetkessä miehen kielen jatkaessa ihanaa työtään. Sormet sisälläni alkoivat liikkua hitaasti ja hellästi edestakaisin.

Värisin ja huohotin, nautinto kerääntyi ja kerääntyi yhä tiukemmalle mykkyrälle mahanpohjaani. Juuri kun ajattelin etten kestäisi enää, se laajeni vielä suuremmaksi, kunnes räjähti sisälläni niin suureksi, että silmissäni pimeni hetkeksi aikaa. Tullessani taas tokkuihini, huomasin miehen makoilevan vieressäni minua katsoen.

- Luonnonlahjakkuus, sanoinhan minä, hän hymyili ja suuteli minua sitten taas. Nyt halusin kuitenkin jotakin muuta, halusin tutkia miestä perusteellisesti. Painoin hänet selälleen. - Älä liiku, sihahdin hänelle hänen yrittäessään estellä. Mies katsoi minua hämmästyneenä, mutta laski kädet kiltisti sivuilleen. Aloitin suutelemalla häntä pitkään. Sitten annoin suuni liukua hänen kaulalleen ja sieltä alas rintakehää.

Mennessäni alemmas, huomasin miehen jännittyvän ja hänen hengityksensä kiihtyvän. Se rohkaisi minua entisestään. Miehen kiihkeä hengitys tuntui jalkojeni välissä, paikassa jossa oma nautinnon keskipisteeni sijaitsi, kuten olin äsken oppinut. Lopulta olin aivan pystyssä ja jäykkänä tököttävän elimen kohdalla. Kiedoin sormeni sen ympärille ja aloin sitten liikuttaa kättäni kuten mies oli opastanut.

Katsoin häntä, hän huohotti silmät kiinni, kädet puristuneina nyrkkeihin, mutta liikkumatta, aivan kuten olin pyytänyt. Uteliaana otin miehen elimen suuhuni. Se liukui suuhuni yllättävän helposti. Mies nytkähti rajusti ja alkoi voihkia. Siitä ihastuneena aloin liikuttaa suutani edestakaisin hänen elimensä ympärillä. Mies voihkaisi hiljaa. - Lopeta. Hän sanoi katkonaisesti. Nostin hämmästyneenä pääni.

Mies kiskaisi minut ranteista alas, niin että päädyin mahalleen tyynylle. Tunsin hänen huulensa, tällä kertaa selälläni, liukumassa alas pitkin selkärankaa. Mies käänsi minut selälleen ja asettui päälleni. Tunsin valuvani kosteutta pitkin reisiä, äsken täyttymyksensä saanut kaipaus roihahti entistä kuumempana miehen kiihtymyksen takia.

Samassa miehen elin liukui sinne missä sormet olivat hetkeä aiemmin olleet. Voihkaisin. Mies työntyi asentoon, jossa polveni olivat koukussa hänen molemmilla puolillaan, tyynyn kohottaen lantiotani ylös. Miehen jokainen liike tuntui kuin hyväily sisälläni, hänen keinuessaan sisälläni edestakaisin.

Nautinto alkoi kerääntyä alamahaani, kasvaen suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta en kestänyt enää, vaan aloin valittaa ääneen. Nautinto saavutti pian huippunsa ja oma purkaukseni ravisteli minua päästä varpaisiin. Myös mies voihkaisi ja lysähti rentona päälleni. - Kiitos, kuskasin miehen korvaan, ennen kuin annoin autuaallisen oloni kuljettaa minut uneen.

Haluatko jatkoa? Lähetä siinä tapauksessa palautetta.