indie89

Koulu jatkui puolen vuoden työharjoittelu jakson jälkeen. Oli syksyinen, tuulinen päivä. Sydän pamppailen kiihkeästi jännityksestä olin kävelemässä koululle. Minua ei jännittänyt koulun alku ja uuden opiskelu, ei luokkakavereiden tapaaminen, vaikka olin iloinen heidänkin näkemisestään. Jännitin, koska tiesin näkeväni pitkäaikaisen ihastukseni, 6-vuotta minua vanhemman opettajamme Jannan (nimi muutettu) ja tiesin, että hän tulisi pitämään meille paljon opetusta alkavana lukuvuonna.

Saavuin koululle, tervehdin luokkakavereitani ja vaihdettiin kuulumiset ja naureskelimme toisillemme sattuneille mokille. Tunnin alkaessa siirryimme luokkaan ja minulla syke nousi. Luokkaan saapuessamme Janna oli jo luokassa valmistelemassa tuntia. Sydämeni melkein pysähtyi nähdessäni hänet. Hän on todella kaunis, reilut 170 cm pitkä, pitkät mustat hiukset ihanalla pitkällä otsiksella, hänen vartalonsa on kaunis ja sopusuhtainen, hän oli pukeutunut mustiin leveälahkeisiin farkkuihin ja liilaan kauluspaitaan, jossa oli strassikoristeita ja pari ylintä nappia auki. Hän oli iloinen, niin kuin aina. Hän hymyillen tervehti kaikkia ja tunti alkoi.

Tunnin edetessä oli hetki hiljaisuutta kun kirjoitimme muistiinpanoja. Kesken kirjoittamisen havahdun, tuntui kuin joku katsoisi minua. Kohotin hieman katsettani ja vilkuilin ympärilleni, muut kirjoittivat, mutta huomasin Jannan katsovan minua. Sydän meinasi vaihteeksi pysähtyä. Hän huomasi, että huomasin, hymyili ja katsoi vielä hetken kunnes käänsi katseensa muualle luokkaan. Tunsin itseni vielä punaisemmaksi ja keskittymiseni herpaantui täysin.

Aika kului ja tunti loppui. Aloin pakata laukkuani ja huikkasin luokkakavereilleni tulevani hetken päästä kahville. He menivät edeltä. Olin lähdössä, mutta juuri ennen ovelle pääsyä Janna sanoi minulle: "Niina, oisko siulla hetki aikaa? Miulla ois vähä asiaa, ei mitää hirveetä, ei tarvii pelästyy.." "Tota.. ei mulla oo kiire, seuraava tuntiki alkaa vasta puolen tunnin päästä", sain soperrettua. "Kiva juttu, mennään tonne mun opettajanhuoneeseen kun tässä alkaa tunti ihan kohta", Janna sanoi. Menimme hänen työhuoneeseensa, mielessäni pyöri yks jos toinenkin ajatus, voisiko hän olla..?

Hän avasi työhuoneensa oven ja pyysi minut ensin sisään ja sulki oven perässään. Näytin varmaan tönköltä, jännitin niin paljon. "Hei, en mie siulle saarnaa mistään, ei tarvii jännittää noin paljon", Janna naureskeli ja sai minutkin hymyilemään. "Okei, sori.. Minnuu jännittää kyllä jostain syystä, on jännittäny koko ajan.. Mut mieki haluisin kyllä puhua muutamasta asiasta harjoittelupaikkaani liittyen. Muutamasta, mitkä ovat painaneet mieltä ja saaneet tosi pahan olon välillä aikaiseksi.." sain sanottua Jannalle.

"Niistä mie haluisinki puhua siun kanssa, kun luin siun laittamat sähköpostiviestit nii mie huolestuin siusta tosi paljon. Se on todella väärin että harjoittelija joutuu käymään läpi harjoittelussa joutuu välillä käymään läpi asioita, joita ei pitäisi harjoittelupaikan puolesta tulla. Mie ajattelin monta kertaa soittaa siulle tai tulla käymään, mutta en mie sitte päässy. Oot sie nyt iha varmasti kunnossa? Eihä ne oo satuttanu sinnuu mitenkää fyysisesti tms? Onko siulla ollu hyvä olo?" Janna kyseli. "Ei ne mitää fyysistä tehny miule. Mutta muuten olivat ilkeitä yms, työnantajat ja toverit siis. En mie oikeestaa ees tiiä että miks. Haukkumista ja juoruilua, suoraa huutoa jne. Välillä oli kyl tosi paska fiilis mut periaatteen vuoks en antanu itelleni lupaa keskeyttää työharjoittelua.. en vain voinut", kerroin Jannalle. Puhuimme tovin kuluneesta työharjoittelukesästäni, joka ei ollut kovin unelma. Hyvältä tuntui päästä puhumaan Jannan kanssa, hän jaksoi kuunnella eikä keskeyttänyt.

Olin saanut asiani loppuun kerrotuksi ja aloin tehdä lähtöä seuraavalle tunnille. Oli hetki hiljaista, huomasin Jannasta, että häntäkin jännitti mitä hän sanoisi seuraavaksi. Sitten hän sanoikin: "Tota.. voisitko oottaa vielä hetken? Mie haluisin kertoo siulle yhen asian, ihan näin meidän kesken." Hän katsoi minua ja olin jälleen myyty. Onneksi istuin, muuten polvet olisivat pettäneet.

Näin että häntä jännitti, mut silti hän katsoi minua silleen oudosti, kivalla tavalla ja hymyili. "On yks toinenkin syy miks mie oon halunnu soittaa monta kertaa, mut en oo vaa voinu.. En oo uskaltanu.. (Tässä vaiheessa miulla nous sydän kurkkuun.) Mie oon huomannu, että sie oot miun seurassa vähän jännittyny, ehkä vähän haahuilevakin.. sillee kivalla tavalla... Mie oon tosi monta kertaa yrittäny rohkastuu nii paljon, että uskaltasin tulla puhumaan siulle.. että.. miulla on samanlainen olo siu seurassa.. Että siis mieki tykkään siusta.. Oon tykänny jo viime keväästä asti ja harmittaa hirveesti kun en saanu sanotuks, ennen kun lähditte harjoitteluun. En vaan saanu sanotuksi. Anteeks. Mut enää en vaa voinu pitää tätä sisälläni.." Hän huokaisi syvään ja katsoi minua silmiin suoraan, pieni kaunis hymy huulillaan.

Olin aivan ymmälläni.. Tuntui että pyörryn. Janna tuli viereeni ja kyykistyi. "Järkytyit sie? Voit sie huonosti?" hän kysyi.. "No joo ja en.. siis Janna. Mie oon ihan sanaton ja onnellinen.. kun mieki oon tosi paljon ihastunu, jopa rakastunu sinnuun.. jo kans pitemmän aikaan, mut en vaa uskaltanu tulla sanoo ku pelkäsin että sie et oo... niiku.. kyl sie tiiät. Mut kiitos, oot ihana.." sanoin ja uskalsin jo hymyillä, jännitys alkoi laueta mutta syke oli ja pysyi.

Nousimme ylös käsikädessä, käännyin Jannaa kohti. Kehomme lähenivät, huulemme lähenivät.. Suutelimme. Tuntui kuin olisin leijunut metrien korkeudessa. Hän haroi hiuksiani sanoen: "Sie oot ihana, mie tahon olla siun kanssa." Vastasin "sie kans ja mieki siun", ja suutelimme uudemman kerran.

Tästä alkoi ihastuttava matkamme tähän päivään saakka. Muutaman vuoden ajan joka aamu tunne on ollut sama, kuin ensi tapaamisessamme, kun olen herännyt kultani kainalosta omassa kodissamme. Hän on ihana ja rakastan häntä täysillä koko sydämestäni <3