Pahis

Lauantai ilta, yksin kotosalla sohvan ja kaukosäätimen kaverina. Televisiosta tulee taas jotain saksalaista poliisisarjaa, uutisia ja jotain todella puuduttavaa dokumenttia ties mistä... Kanavasurffauksesta uupuneena päätän kuitenkin jättää sohvailun jollekin toiselle illalle. Pakko keksiä jotain viisaampaa tekemistä tälle ainoalle vapaapäivälle kuin kuolla tylsyyteen. Nousen sohvalta ja istahdan tietokoneelle, napsuttelen itseni facebookiin ja tarkastan josko sieltä löytyisi jotain ideaa miten tämän illan viettäisi.

Hetken selailun jälkeen vanha ystäväni Niina heittää minua viestillä. Kuulumisien ja muiden ns. muodollisuuksien jälkeen keskustelumme muuttuu hieman tuttavallisemmaksi. Niina utelee minun illan suunnitelmistani ja ehdottaa kahvittelua jossain, hänellä sama ongelma.. tylsyys tekemässä kotia myös hänen mieleen. Hetken epäröinnin jälkeen ajattelen että mikä ettei, miksipä ei. Sovimme että piipahdan hänen luonaan kylässä ja katselemme sitten josko ilta jatkuisi siitä johonkin muualle.

Suljen tietokoneeni ja käyn pikaisella pesulla, vaikka kyse onkin vain kaverin luona kahvittelusta... vai onko? Noh, koskaan ei tiedä mihin mikäkin asia johtaa joten pieni siistiytyminen lienee paikallaan. Etenkin koska olen aina aistinut välillämme jonkinlaista irstaamman sorttista kemiaa... kaksimielisiä juttuja entisellä yhteisellä työpaikalla, kaksimielisiä kommentteja naamakirjassa ja sen sellaista. Kerran nuo kaksimielisyydet jopa johtaneetkin yhteisen yön viettoon ja lievään tuhmailuun, kuinkas muutenkaan kuin baari-illan jälkeen.

Mutta joo, takaisin tähän iltaan. Suihkussa käyty ja olen pukemista vaille valmis lähtemään kohti kahvikupposta. Ainoa lähtöäni hidastava tekijä on kiusallinen pullotus boksereissani sillä ajatukseni tulevan kahvittelun suhteen tuppasivat hieman harhailemaan siellä eroottisemman puolella kun peseydyin... Kaikesta huolimatta saan itseni vihdoinkin ulos asunnostani, farkuissa on edelleen tuo pullotus mutta eipä sitä kukaan näin syksyn pimeydessä pääse huomaamaan. Ja eiköhän tuo veitikka asetu aloilleen sillä välin kun köröttelen autollani kohti Niinan kotia.

Muutaman kilometrin kaasuttelun jälkeen alan jo lähestymään Niinan pihaa. Soitan vielä hänelle koska en ole aikoihin käynyt hänen luonaan enkä siksi muista varmuudella mihin autoni parkkeeraan ja mitä rivarin ovea pimputtelen. Niina sanoi tulevansa pihalle vastaan ja opastavansa minut siitä sitten vaikka kädestä pitäen hänen asuntoonsa ettei tarvitse pelätä eksyvänsä...

Ajan autoni Niinan pihaan ja näenkin hänet jo parkkipaikan reunalla. Niina osoittaa minulle vierasparkin sijainnin, ajelen autoni sinne viivojen väliin ja nousen autostani. Niina on juuri sytyttänyt tupakan joten päätän itsekin kaivaa syöpäkääryleen askistani ja sosialisoida savujen kera hänen kanssaan pihalla ennen kuin siirrymme hänen asuntoonsa.

Sisälle päästyämme haistan heti suihkun raikkauden sekä hajuveden tuoksun. Ehkä Niinankin mielessä on jotain muutakin kuin kahvittelu, tai voi myös olla että tuo on vain hieman kuumana käyvän miehen mielikuvitusta, toiveajattelua. Oli miten oli, istahdan nyt Niinan keittiönpöydän ääreen ja höpisemme niitä näitä samalla kun Niina laittaa kahvia tippumaan.

Niina ei ole juurikaan muuttunut siitä kun viimeksi nähtiin. Hän on vaalea, n.165cm pitkä ja pyöreähkö nainen. Minua pari vuotta vanhempi, kutakuinkin 32-vuotias. Jostain syystä Niinan ulkomuoto olemuksineen on aiheuttanut minussa aina jonkinlaista himokkuutta... ja huomaan hyvin pian että tuokaan asia ei ole muuttunut mihinkään. Kaluni alkaa näet taas osoittamaan elonmerkkejä housuissani. Kiusallinen tilanne jonka toivon menevän pian ohitse, tai oikeastaan en... enemminkin tilanne jonka haluaisin johtavan johonkin mistä on tullut haaveiltua useasti omassa pääkopassani.

Juttelemme Niinan kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä samalla kun kahvi tippuu, itselläni vain tuppaa kaikki keskustelemamme menevään ohitse ja todella kaukaa koska housuissani oleva pullotus ei vain ota rauhoittuakseen. Pian kuitenkin Niinan puhelin soi olohuoneessa ja hän nousee pöydästä. Ota vain itsellesi kahvia sillä aikaa kun hoidan tuon puhelun, Niina sanoo.

Odotan hetken kunnes Niina on poistunut keittiöstä ennen kuin nousen sillä housuissani olevan pullotus on mallia väkisin silmäänpistävä. Nousen tuolilta ja syöksyn kohti kahvinkeitintä, missä helvetissä ne mukit ovat... availen kaappeja kuin jokin murtovaras koska todellakin haluan istahtaa takaisin tuon suojaavan pöydän taakse ennen kuin Niina palaa keittiöön. Vihdoinkin oikea kaappi ja kahvikupponen pöydällä, huokaisen ja alan kaatamaan kahvia kuppiini. Mutta, samalla kuulen että Niina onkin jo takaisin keittiössä. Kiroan mielessäni tilannetta ja tuota seisokkiani, miten helvetissä minä tästä nyt siirryn pöytään ilman itseni nolaamista.

”Kaadatko samalla minulle kupposen?” Niina kysyy. ”Niinpä tietenkin”, ajattelen ja kiroan entistä enemmän. Nyt en voi edes yrittää epätoivoista käsitaskuun kikkaa jolla peittää tuo ikävä teltta. Niina istuu jo pöydässä ja ihmettelee todennäköisesti mitä hemmettiä minä hidastelen... Noh, ei kai tästä voi mitenkään paeta, antaa mennä ajattelen ja käännyn kohti Niinaa.

Näen heti kuinka hänen silmät kohdistuu vyötärön seudulleni ja kuinka hänen kasvoilleen iskee hieman hämmentynyt ilme. Tunnen myös samalla kuinka paniikista kalpea naamani muuttuu paloauton punaiseksi... kävelen kohti Niinaa ja ojennan kupposen hänelle. Käännyn kohti omaa tuoliani, mutta ennen kuin kerkeän ottaa askeltakaan Niina tarttuu kiinni vyötärööni ja kääntää minut takaisin kalu kohti häntä. Mitään sanomatta Niina tarttuu tuohon pullotukseeni tiukalla otteella, vetää minut lähemmäs itseään ja hymyilee minulle.

Jatkuu...