Roskis69

*** Edelleen Helgaa pyydettiin jatkamaan seikkailujaan. Kommentit ja ehdotukset tarinan suunnaksi otetaan ilolla ja kiihottuneena vastaan. ***

Helga katsoo silmät nauliintuneena tietokoneensa ruutua. Kauhu saa tehdä tilaa tuolle niin ihanalle lämpimälle tunteelle hänen jalkojensa välissä. Sormet etsivät tiensä tuttuun kosteaan koloonsa ja matkivat ruuvarin liikettä. Nyt kuvakulma kääntyy alaspäin ja ruudulle tarkentuu vahtimestarin suonikas melko kookas penis. Sen kärki kiiltää jo kosteana ja osoittaa himokkaasti Helgan suuntaan. Tämä kaikki saa videota katsovan opettajan alun lähes kliimaksin partaalle. Hän ei ole koskaan ennen tuntenut omaa lemmen luolaansa niin limaisena. Nyt hän näkee ruudulla oman orgasminsa kasvavan huippuunsa kosteutta kiiltävän ruuvarin avustuksella ja samalla Helga tuntee jalkovälinsä sykkivän uuteen orgasmiin. Suusta kuuluu äänekästä voihkintaa. Hänen jalkansa tärisevät ja nytkähtelevät holtittomasti. Sitä vain jatkuu ja jatkuu.

Hetken kuluttua Helga havahtuu unenomaisesta tilastaan pienen tuulenvireen koskettaessa hänen paljasta ihoaan. Keittiön ikkuna kolahtaa ikävästi avautuessaan kokonaan. Ulkona on jo pimeä. Helga menee sulkemaan ikkunan ja kuulee juoksevien askelien kaikkoavan. ”Ei voi olla totta. Onko joku katsellut häntä ikkunasta?”. Hän kiskaisee verhot kiinni ja tarkistaa vielä vaistomaisesti ulko-oven lukituksen. Pelko alkaa uudelleen hiipimään opettajan selkää pitkin.

Herätyskello katkaisee ikävästi Helgan unen. Kello on 7:05. ”Näinkö unta”, hän miettii. ”Olikohan tuo kaikki tosiaankin vain painajaisunta?” Nuori opettaja suorittaa pikaisen aamupesun ja kiiruhtaa keittiöön. Kauhukseen hän huomaa pöydällä ruskean kirjekuoren ja sen vieressä tuon pelkoa herättävän viestin DVD-levyyn kirjoitettuna: ”Huomenna perjantaina. Koulun keittola. Klo 21.” Se saa vilunväreet kulkemaan Helgan selkää pitkin. ”Tänään on tuo perjantai”, hän parahti itsekseen. Nuori opettaja ryhdistäytyy ja yrittää parhaansa keskittyä päivän työrupeamaan. Hän pakkaa laukkunsa ja kiiruhtaa kohden koulua.

”Hyvää huomenta, opettaja”, kuuluu iloisten lasten suusta ja koulun pihalla Helga on jo unohtanut eilisen tapahtumat. Päivä kuluu kuin siivillä. Lapset pitävät opettajan kiireisenä. Iltapäiväkahvilla opettajainhuoneessa Sari iskee silmää Helgalle ja kiittää eilisestä. Pieni puna lehahtaa nuoren kollegan poskille. Juuri sen verran, että vain Sari huomaa. Tämä yllättävä tapahtuma saa myös Helgan pienet nännit reagoimaan ja Sari hymyilee ilkikurisesti.

Keskustelu kääntyy kuitenkin nopeasti tuohon ensi viikon vanhempainiltaan ja sen järjestelyihin. Helga on jo unohtanut, että hänen pitää sopia vahtimestarin kanssa niistä salijärjestelyistä. Hän päättää ottaa härkää sarvista, mutta ensin käy päivän päätteeksi sähköpostit läpi.

Helgan mielenkiinto kohdistuu erääseen sähköpostiin, minkä kone ehdottaa olevan roskapostia. ”Taitaa taas olla niitä oppilaiden kepposia”, hän miettii ja avaa sen hymy huulilla. Se sisältää kolme huonolaatuista kännykällä otettua kuvaa. Opettaja klikkaa ensimmäisen kuvan auki. Siinä on hänen asuntonsa keittiönpuoleinen seinä ja ikkunasta kajastaa valoa. Seuraavassa kuvassa opettaja istuu keittiössä ruskea kirjekuori kädessä. Nyt eilisen illan tapahtumat alkavat kulkea Helgan mielessä, kuin juuri katsottu elokuva. Kolmannessa kuvassa, vaikka suttuisessa, opettaja näkee tunnistettavasti itsensä istumassa jalat leveästi auki, vasemman käden sormet syvällä limaisessa jalkovälissään ja oikean käden sormet vasemmalla rinnallaan. Helgan valtaa paniikki. Hän sulkee koneen nopeasti ja jää tuijottamaan tyhjää ruutua. Hän haluaisi juosta karkuun.

”Onko jokin vialla?” Sarin ääni kysyy Helgan selän takaa. ”Ei!” Helga sai vaivoin sanottua kollegalleen. ”Näitä vaativia vanhempia vain sähköpostilla…”, hän jatkoi. ”Kello on jo varttia yli viisi, etkä ole vielä lähtenyt kotiin, niin ajattelin jonkin olevan vialla”, Sari sanoi. ”Ei vaiskaan. Mä lähden nyt viikonlopun viettoon. Ehkä nähdään…”, Sari tokaisee iloisesti ja lähtee kohden ulko-ovea. ”Ehkä. Moikka”, Helga vastaa.

Nuori opettaja päättää seurata vanhemman kollegansa esimerkkiä ja pakkaa laukkunsa. Helgan kävellessä vahtimestarin huoneen ohi, hän kuulee nimensä mainittavan. Hän kerää kaiken rohkeutensa ja astuu Martin huoneen ovelle, vaikka hänen tekisi mieli juosta niin kovaa kuin pystyy. Helga katsoo hetken vahtimestaria ja vaatii sitten itkunsekaisella äänellä häntä antamaan alkuperäisen videokasetin itsestään. Martti tuijottaa Helgaa hölmistyneenä ja hymyilee. Vahtimestarissa on nyt jotain erilaista. Hän pyytää anteeksi, jos on pahoittanut Helgan mielen, mutta kertoo tilanteen tehneen varkaan. Opettaja saa taas koottua itsensä ja kysyy nyt jo lähes normaalilla äänellä: ”Mitä se klo 21 sitten oikein tarkoittaa?” ”Kello 21?”, ihmettelee Martti. ”Mistä sä oikein puhut?” vahtimestari jatkoi.

”Hei, otatko kupin kahvia ja selvitetään tämä tässä ja nyt? Kahvi rauhoittaa aina...”, Martti sanoi ojentaen kahvimukia Helgalle. Nuori opettaja kiitti ja hörppi kuumaa kahvia. Se maistui vähän kitkerältä, mutta Helga ei kehdannut arvostella hyväntahtoista elettä. Hetken kuluttua nuoren opettajan olo muuttuu kummalliseksi. Hänen mielensä kirkastuu ja kuulo herkistyy, mutta lihakset puutuvat. Helga koittaa astua kohden edessä olevaa tuolia, mutta jalat eivät tottele. Hän katsoo Marttia, joka hymyilee taas pirullisesti kuin eilen videokameran takaa...