hyvä kirjoittaja, rakastan sinua

Katselin himmeän seinälapun valossa sängyssäni makaavaa naista. Jos Millaa nyt naiseksi voi sanoa. Toisaalta henkisesti paljon kypsempi kuin monet itseään paljon vanhemmat naiset, mutta toisaalta kuitenkin täynnä sellaista viattomuutta, jonka olisi luullut karisseen jo aikaa sitten. Milla oli ollut täysin poissa tolaltaan vielä senkin jälkeen, kun oli päässyt ulos kirjastosta, ulos koko rakennuksesta. En tiedä, oliko edes tajunnut, kenen kanssa oli vihreällä nurmella seissyt. Joten olin tuonut hänet luokseni. Minun kotiini. Tajuttuani, etten edes tiennyt, missä neiti asuu, eikä hän itse ollut ollut riittävän selkeässä mielentilassa selittääkseen, niin tämä oli mielestäni ollut järkevin vaihtoehto. Huvittuneena omista kuvitelmistani naureskelin ajatukselle soittaa koulun vahtimestarille ja tiedustella, mihin tällainen kuudestilaukeava taskuraketti olisi sopivin palauttaa.

Milla kierähti selälleen vuoteella ja kulmat rutussa murahti jotain. Niin unissaan, etten saanut selvää, mutta se oli jo käynyt ilmi, ettei hän ainakaan rauhallista unta nukkunut. Saavuttuamme asunnolleni Milla oli sanaakaan sanomatta lysähtänyt olohuoneen sohvalle ja nukahtanut lähes heti. Hetken mietittyäni olin kantanut neidin vuoteeseen ja riisunut tämän vaatteet alushousuja lukuun ottamatta. Siitä oli aikaa nyt noin puolitoista tuntia. Väittäisin, ettei Milla ollut sinä aikana ollut hetkeäkään samaan aikaan sekä hiljaa että aloillaan sängyssäni. Nytkin pää kääntyili tyynyllä puolelta toiselle enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin ja kasvoilla oli rauhaton ilme. En tiedä, olisiko ollut parempi herättää Milla vai antaa nukkua painajaisensa pois.

Nousin tuolistani ja kävelin kylpyhuoneeseen. Talo oli hiljainen. Kukaan naapureista tuskin valittaisi myöhäisestä iltapesusta. Toisin kuin suurin osa koulun opettajista, minä en asunut koulun tarjoamissa asunnoissa. Työ ja vapaa-aika oli usein riittävän vaikea erottaa toisistaan ilman jatkuvaa muistutusta opiskelijoiden, kollegojen ja muun henkilökunnan muodossa.

Pikainen suihkuni ei ollut häirinnyt Millan unia, vaan hän piehtaroi samalla tavalla peitto sykkyrällä sylissään, kun palasin makuuhuoneeseen. Huoneessa oli painostava ilma avoimesta ikkunasta huolimatta. Ulkona helotti ukkonen, taivas odotti repeämistään. Miten paljon Millan rauhattomuudesta mahtoi mennä tukahduttavan lämmön piikkiin? Istuin takaisin makuuhuoneeni nurkassa olevaan nojatuoliin pyyhe lanteilla ja koitin saada selvää Millan huulilta purkautuvasta hetkittäiseen vuodatuksesta. Ääni oli hyvin hiljainen, aivan kuin hän olisi hiljaisuudellaan pyytänyt anteeksi olemassaoloaan. Oli hämmentävää kuulla sellaista ihmiseltä, joka ei ollut koskaan tuntunut olevan pahoillaan mistään tekemästään tai sanomastaan. Kieltäydyin ajattelemasta olevani itse syypää moiseen. Milla oli nauttinut. Hän oli kerjännyt. Mietin mahtoiko hän käyttäytyä samoin useinkin kontakteissa vastakkaiseen sukupuoleen. Kuin vastaukseksi sängystä kuului tukahtunut murahdus, ja naurahdin itsekseni. Päättelin, että Milla tuskin oli kovinkaan riemulla ryntäämässä seksisuhteisiin kenen tahansa kanssa. Milla ei vaikuttanut siltä, että olisi auliisti antautunut kenelle tahansa. Todennäköisesti hän halveksi miehiä yleisesti, näki kaikki toinen toistaan surkeampina tohvelisankareina ilman senttiäkään todellista selkärankaa. Mutta eipä Millaa ollut helppo lähestyäkään. Asenne oli aina valmiiksi negatiivinen ja neiti oli aina valmis puhumaan suohon aivan kenet tahansa. Mutta minulla ei ollut tapana antaa periksi.

Milla makasi sängyssä selällään, vartalo hitusen ikkunaan päin kääntyneenä. Ohut peitto peitti vain vähän pehmeästä vartalosta; toinen rinta oli paljaana, samoin reidet ja kauniit sääret. Kädet olivat molemmin puolin tyynyä niin ikään paljaana olkapäitä myöten. Peitto oli kietoutunut tiukasti Millan vartalon ympärille tämän kiemurtelun tuloksena. Kehon ääriviivat piirtyivät selvästi valkoista puuvillakangasta vasten. Minun ei tarvinnut kuin muistella sitä, miltä Milla oli pöydällä maatessaan näyttänyt, ja tunsin kiihottuvani. Minä tiesin, miltä Milla tuntui. Miltä hän tuoksui. Tiesin miten suloisen hädissään silmät hakivat rohkaisua, kun mentiin uudelle maaperälle eikä itsellä ollut taitoa edetä. Minä tiesin, miten paljon opittavaa vielä oli. Ja miten helposti se olisi opetettavissa. Milla oli kuin tyhjä taulu. Hänestä saisi tehtyä aivan mitä vain. Muokattua mielensä mukaisen. Millasta saisi hyvinkin nopeasti aikaiseksi riettaan pikku nymfon. Mutta minä en halunnut sellaista. Minä halusin paljonkin erimoisia asioita, mutten mitään sellaista. Millan kanssa oltiin vasta alussa.

Nousin tuolilta, heitin pyyhkeen yltäni ja kävin kyljelleni Millan viereen. Varoin herättämästä häntä, kun siirsin sekaiset kiharat pois kasvoilta. Kesän kasvattamat pisamat koristivat epäsymmetrisesti Millan nenää ja poskia. Ihosta näki, ettei Milla tuhrinut kasvojaan meikeillä. Iho oli tasainen ja pehmeä, niin kasvoissa kuin muuallakin. Milla ei ollut vielä kertaakaan tuoksunut hajuvedeltä. Ihosta huokui unen tuoksu, joka yhdessä täysin huolittelemattomien sotkuisten hiusten kanssa oli lähes vastustamaton yhdistelmä. Mutta olin päättänyt olla tekemättä mitään, mitä Milla ei erikseen pyytänyt. Kerjännyt. Minä en antaisi mitään ilmaiseksi. Halusin saada itse ensin jotain. Mieluiten kaiken. Pala palalta. Vaikka olihan sekin varsin tyydyttävää, että sai toisen täysin holtittomaan tilaan silloin, kun itse niin halusi. Mutta halusin vielä enemmän.

Hieroin hellästi sormellani Millan paljasta nänniä. Härnäävästi, niin että kosketus tunkeutui painajaisten läpi ja muutti unen joksikin muuksi. Keho värähti heikosti, kasvot rentoutuivat. Katselin kauniita huulia, kielellä jo unissa kostutettuja. Raottuivat kuin valmiina päästämään ulos huokauksen, mutta mitään ei kuulunutkaan. Siirsin sormeni rinnalta solisluulle, seurasin tarkkaa kaarta. Kosketin kaulakuoppaa matkalla kohti kaulaa. Piirsin sormella kasvojen piirteet. Hellästi hivellen, ilman tarkoitusta herättää. Mutta Milla heräsi kuitenkin. Silmät eivät auenneet, neiti ei liikahtanutkaan, mutta aistin hänen olevan hereillä. Jatkoin hajamielistä hyväilyä. Jatkoin matkaani olkapäälle, olkavarrelle, kyynärtaipeessa piirtelin sormenpäällä ylimääräisiä kiehkuroita, hipaisin kyynärsyrjän herkkää ihoa. Milla oli edelleen hiljaa. Sormet värähtivät pienesti, kun omat sormenpääni tavoittivat kämmenen pehmeän ihon. Kiersin sormeni kämmenselän puolelle, pujotin sormeni lomittain Millan kauniiden sormien kanssa ja painoin kämmenelle pienen suudelman. Palasin hivellen takaisin kyynärtaipeeseen, edelleen verkkaisesti hyväillen.