hyvä kirjoittaja, rakastan sinua

Matkani pysähtyi kuitenkin nopeasti, kun näin Tonin istuvan tietokonepöydän reunalla ja selailevan muistivihkoani, johon olin kirjoittanut omia muistiinpanojani eri luennoilta.

- Oletpas sä ahkera... Heti alkuun puurtamassa näin myöhään, Toni sanoi katsettaan kirjasta kohottamatta. Kaula pitkänä etsin katseellani kirjastonhoitajaa hänen työpöytänsä takaa, mutta ketään ei näkynyt.

- Ei täällä ole enää muita kuin me kaksi, Toni sanoi kuin arvaten ajatukseni. Hän sulki kirjan ja tiputti sen takaisin pöydälle. Katsellessaan aikaansaamaani sekasortoa papereiden ja kirjojen keskuudessa Toni hymyili.

- Oletko sä aina näin epäsiisti? Jotain kuria ja järjestystä pitäisi kyllä olla, hän sanoi. Minä olin kuin halvaantunut paikoilleni. Miten tässä aina käy näin, ajattelin. Itseni rohkaisseena kävelin pöydän luo Tonin läheisyydestä välittämättä ja pakotin itseni toimimaan järkevästi. Nyt vaan kamat kasaan ja kotiin. Ilmeisesti kello oli kymmenen, sillä salista sammuivat valot, ja samalla koko kirjastosta. Pimeässä olin entistä tietoisempi lämpimästä miehestä vieressäni, enkä kyennyt estämään käsieni tärinää.

- Pelkääkö pikkuinen pimeää? Toni kysyi hiljaa. Äkillinen muka-huolestunut asenne ei ainakaan helpottanut oloani.

- Mä luulin, että sä lähdit jo, sopersin hätäisesti ja sulloin summamutikassa tavaroita laukkuuni.

- Joo... niin mun pitikin. Mutta sitten tajusin, että nuo tavarat olivat sun, enkä mitenkään voinut jättää sua tänne yksin rehkimään, Toni sanoi.

- Olisit mennyt vaan, mutisin. Taas mies seisoi ihan lähellä. Niin kuin siellä työhuoneessa. Samalla tavalla jokin kuuma tuntui laskeutuvan päälleni ja sai keuhkot vetämään ilmaa sisäänsä pari kertaa turhan nopeasti.

- Enkä... Viimeksikin onnistuin helpottamaan sun oloas, Toni supatti hiusteni sekaan. Ei nyt taas, ajattelin. Tonin ei olisi tarvinnut muuta kuin käskeä, niin olisin jo heittäytynyt selälleni lattialle ja nainut missä asennossa tahansa. Mutta mitään sellaista oli tuskin miehellä mielessä. Se ei olisi riittävän tyydyttävää.

- Se essee oli oikein hyvin tehty. Kauniisti kirjoitettu. Ja ulosanti oli vähintäänkin kiihottavaa, Toni sanoi ihan kuin olisi puhunut täysin arkipäiväisistä asioista. Tai mistäs minä sitä tiesin, vaikka hänellä olisi useinkin ollut tapana kiusata opiskelijoitaan. Sormenpäät tuntuivat jo kaulallani, enkä silti saanut itseäni liikkeelle. Yritin venyttää kaulaani pidemmäksi ja pidemmäksi, etteivät sormet olisi yltäneet kasvoille, mutta siellä ne kohta kuitenkin olivat. Leuan kaarella, kohottaen kasvojani omiaan kohti. Häiritsevän vihreät silmät katselivat omiin ruskeisiini, eikä niissä taaskaan näkynyt armoa. Toni aikoi tehdä tasan niin kuin itse halusi, minun haluillani ei ollut merkitystä. Tuskin olisin päässyt lähtemään, vaikka olisin halunnutkin. Ja minähän en todellisuudessa halunnut. Vaikka järki kyllä sanoi, että olet sinä saatanan typerä kakara, niin keho ei antanut myöten. Nännit painuivat jo herkkinä rintaliivien kuppeja vasten, ja alushousuissa tykytti kipeästi. Sormet irrottivat otteensa leuastani, mutten saanut katsettani irti Tonin silmistä. Tunsin miten sormet työntyivät jo paidan alle, nostivat helmaa ylemmäs, ylös asti, yli pääni.

Paita lojui lopulta lattialla, enkä edes huomannut, missä vaiheessa olin auttanut sen riisumisessa.

Valkoiset rintaliivit olivat kaikkea muuta kuin seksikkäät, mutta Toni kosketteli niitä kuin ne olisivat olleet osa jotain kuumaa ja hikistä ja kiimaista unelmaa. En taaskaan osannut tehdä muuta kuin seistä ja hengittää – aina vaan raskaammin ja nopeammin. Sormet työntyivät satiinikuppeihin, vuoronperään kumpaankin. Hivelivät nännejä, puristivat kipeästi. Satuttivat niin, että teki mieli itkeä. Mutta en saanut suustani ulos muuta kuin epäselvää möngerrystä ja naurettavaa ulinaa. Toni avasi rintaliivien hakaset, ja liivit tippuivat päältäni jalkoihini. Ja sitten – ei mitään. Odotin, mutta ei minkäänlaista kosketusta, ei ääntä, ei edes hipaisua.

Käännyin ympäri ja tajusin, että Toni oli astunut hieman kauemmas ja katseli minua nyt vieras ilme silmissään. Enää ei voinut sanoa, että katseessa ei ollut armoa. Nyt siinä ei ollut edes mitään lämmintä, inhimillistä. Toni näytti siltä kuin olisi juuri saanut jonkin mahtiajatuksen. Hullunkiiltoa, sitä se oli! Äkisti minua pelotti. Pelotti se ilme. Pelotti se, että oli pimeä ja että me olimme kahden siellä pimeässä. Epäröiden nostin toisen käteni rintojen suojaksi ja kurotin toisella kädellä kohti lattialla mytyssä lojuvaa t-paitaa.

- Anna sen olla, Toni sanoi. Liikkeeni pysähtyi välittömästi.

- Laske käsi alas, kuului taas ääni. Vasten käskyä nostin toisenkin käden rintojen suojaksi ja tunsin kyyneleiden puskevan esille.

- Laske kädet alas, Toni sanoi hitaasti. En tehnyt mitään. En uskaltanut. Toni vastasi liikkumattomuuteeni tulemalla rauhallisesti luokseni, tarttumalla ranteisiini ja vetämällä käteni sivuilleni.

- Älä peittele itseäsi. Se on ihan turhaan. Mä olen jo nähnyt sut, mies sanoi. Tilanteessa ei ollut enää mitään jännittävää tai kiihottavaa. Toni nykäisi minut liikkeelle ja päädyin pitkän tammipöydän eteen.

Ikkunasta osui sisälle kaistale himmeää valoa, ja nyt näin Tonin selvemmin kuin aikaisemmin. Kasvot olivat vakavat, katse pysyi kasvoillani eikä vahingossakaan siirtynyt paljaille rinnoilleni. Tunsin oloni noloksi. Ehkä siksi, että minä olin puolialaston, kun taas Tonilla oli kaikki vaatteet päällä. Tai ehkä siksi, että nännini edelleen itsepintaisesti nöpöttivät kovina. Kiihottuneina. Toni tuli lähemmäs, jäi aivan eteeni seisomaan. Olin häntä päätä lyhyempi, mutta vaikka kokoero olisi ollut toisinpäin, olisin joka tapauksessa tuntenut itseni mitättömän pieneksi. Itsekontrollista ei ollut enää tietoakaan. Käsi nousi kaulalleni, puristi muttei liian kovaa, pakotti kasvoni ylöspäin.

- Osaatkos sä olla taas kiltti tyttö? Totella kun jotain sanotaan? Toni kysyi. En pystynyt edes avaamaan suutani, saati sitten tuottamaan järkevää vastausta.

- Käy selälles siihen pöydälle, Toni sanoi hiljaa. Todella hiljaa. Ja minä tottelin. Tosin puolustuksekseni voin sanoa, että motiivina toimi enemmän pelko kuin oma halu. Pöydän pinta oli viileä selkääni vasten. Tuijotin kattoa sen enempää asiaa ajattelematta.

Tässä minä nyt olin. Toni varmaankin raiskaisi minut, enkä edes yrittänyt laittaa hanttiin. Tyhmä, tyhmä, tyhmä! Toni tarttui jalkoihini, levitti niitä aavistuksen toisistaan, työntyi jalkojeni väliin seisomaan. Sormenpäät hipaisivat vatsaani, sitä liian isoa, pehmeää kumpua. Kaivoivat tiensä ihoa pitkin ylemmäs, melkein kainaloihin asti, palasivat sitten takaisin. Kipeästi nykäisivät verkkahousujen vyötärönauhan alemmas, pakaroiden alle ja lopulta housutkin olivat somassa mytyssä lattialle. Käsi laskeutui alushousujen etumukselle. Painoi hellästi. Suljin silmäni. Vatsanpohjassa kupli samaan aikaan pelko ja jokin muu. Jokin ehkä voimakkaampi tunne. Toni veti minua lähemmäs pöydän reunaa, laski kätensä pakaroilleni, veti alushousutkin pois.

- Älä liiku, Toni sanoi, kun yritin nousta istumaan. Tämä oli liikaa. Minä en ollut täydellinen. Vartaloni ei ollut täydellinen. Se oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä olisin sen halunnut olevan. Enkä minä paljastanut sitä kenelle vaan. Saati sitten vastoin omaa tahtoani. Toni kuljetti käsiään pitkin herkkää ihoa. Ei koskenut rintoihini, ei millään lailla edes hipaissut pilluani. Ja silti tuttu tunne alkoi valua kehooni. Se, joka silloin pari kuukautta aikaisemmin oli estänyt minua juoksemasta karkuun kiljuen kuin pikkutyttö. Kosteus alkoi vähitellen juosta pitkin herkkää vakoani, valui alemmas kastellen Tonin sormet, kun hän hyväili reisiäni kiertäen alas pakaroille. Haistoin jo itsekin kiiman tuoksun ja se lisäsi kosteutta entisestään. Tajuamatta itsekään työnsin lanteitani kohti Tonia, yritin ohjata Tonin sormia sisääni.

- Kiltit tytöt osaa odottaa, Toni sanoi. Äkkiä tunsin napakan iskun reidelläni. Älähdin kivusta, mutta tunsin lisää kosteutta valahtavan tehden pillusta entistä liukkaamman. Pian tunsin saman toisella reidellä. Tajuntani oli jossain ihan muualla. Kipu ei tuntunut edes kivulta. Se oli vain jokin käyrä, joka kiidätti tuntemuksia pillun perukoille saakka.

- Kosketa itseäs, Toni sanoi. Avasin silmäni ja katsoin miestä. Mitäh?! Toni tarttui käsiini, ja nosti ne rinnoilleni.

- Näytä mulle, miten sä kosketas itseäs, mies jatkoi. Häpesin. Ja silti tein niin kuin käskettiin. Puristin rintojani varovasti, katselin Tonin reaktiota. Oli nöyryyttävää nähdä ilmeettömät kasvot. Todeta se, että samalla kun itse makasin alasti, kiimassa ja kiimaisena, mieheen tilanne ei tuntunut vaikuttavan millään lailla. Äänettömästi Toni kannusti toimimaan, tekemään mitä vaan. Puristin toista nänniä, samalla kun toinen käteni hiveli rinnan herkkää ihoa. En saanut aikaan samanlaisia tuntemuksia, joita Tonin otteet aiheuttivat. En saanut, vaikka yritin. Miksen minä osannut? Pikkuhiljaa ymmärsin, että vaikka olisin miten rintojani hyväillyt ja rutistellut, ei se olisi tuntunut riittävän hyvältä. Olivat minua ennenkin miehet kosketelleet, mutteivat niin röyhkeästi ja itsekkäästi kuin Toni silloin työhuoneessaan. Sekös se sitten oli kiihottavaa?

Suljin silmäni, enkä edes yritellyt kuvitella mitään muuta kuin sen, mitä oli; me kaksi isossa salissa, kahdestaan hämärässä. Sormeni elivät omaa elämäänsä, liikkuivat iholla oman mielensä mukaan. Hetkeksi unohdin sen, että Toni seisoi edelleen jalkojeni välissä. Täristen käteni liukui alemmas, ylitti vatsan, karhean karvan häpykummulla, liukui liukkaiden huulien väliin klitorikselle. Murisin mielihyvästä välittämättä siitä, miltä kuulostin. Toni silitteli vapisevia reisiäni, puristi ja taas silitti. Antoi hellää kipua kiihottaen koko ajan enemmän. Avasin itseäni enemmän, levitin häpyhuulia. Halusin, että Toni näkisi, miltä minusta tuntuu. Miten paljon haluan. Vieras käsi liukui kylkeäni pitkin ylemmäs, ohitti kainalon, painui niskakuoppaan. Vetäisi minut kipeästi pöydän reunalle istumaan. Ääni käski edelleen hyväillä. Koskettaa. Kiihdyttää. Sormeni liikkuivat edelleen, pyörittelivät klitorista, nykivät häpyhuulia. Toni puristi sormensa hiusteni ympärille, nykäisi kipeästi pääni taaksepäin, painoi poskensa omaani vasten. Kuiskutteli ihania sanoja korvaani. Riettauksia, suloisuuksia. Siitä, miten ihanalta kiimani tuoksui, miten ihanalta vapiseva ääneni kuulosti.

- Kerro miltä tuntuu... Kerro miltä se märkä ja liukas liha tuntuu sun sormissa, Toni sanoi hiljaa. Ja minä kerroin. Kerroin kaiken. Sen, miten ihanaa se teki. Miten paljon halusin, miten kovasti minä halusin tulla ja tulla vielä uudestaan. Hukkua siihen kaikkeen ja aloittaa alusta.

- Työnnä sormi sisälle. Syvälle. Pohjaan asti, Toni kuiskasi. Ote hiuksistani oli tiukka, repi päänahkaa. Satutti. Selkäni oli kaarella, lähes kramppasi. Mikään sen hetkisessä asennossani ei ollut rentoa. Se oli hallittua päästä varpaisiin. Ja sitä hallitsi ainoastaan Toni.

Työnsin yhden sormen sisääni. Toisen heti kun Tonin hämärtävä ääni niin käski. Kolmannenkin. Venytin pillua äkisti melkein liikaa, valuin aina vaan enemmän. Tonin lämmin hengitys pyyhki korvalehteäni uudestaan ja uudestaan, levitti lämpöä joka puolelle kehossa. Mies laski kätensä omani päälle, jakoi liikkeen käteni kanssa. Edelleen supattamalla kannusti antamaan enemmän. Tuntemaan enemmän. Käteni liikkui nopeammin, liukui syvemmälle. Väristykset alkoivat lantiosta, levisivät reisille asti ennen kuin iskivät pilluun valtavalla voimalla.

- Hiljaa, Toni kuiskasi, eikä muuta vaadittu. Minä laukesin ääneti, hengitystä pidellen. Vapisin ja vavahtelin, olisin varmasti tippunut lattialle, ellei Toni olisi edelleen pitänyt kiinni hiuksistani ja seisonut lujana edessäni. Tonin käsi liikkui edelleen, pakotti omanikin liikkeeseen. Pillu oli jo niin herkkä, nautinto oli melkein liikaa. Kipu ylitti nautinnon. Eikä Toni siltikään lopettanut.

- Tule vaan. Tule, tule, mies kuiskutti. Lopulta kun jäljellä oli vain nytkähtelevä hikinen vartalo ja äänettömästi itkevät silmät, Toni veti kätensä pois, otti minun käteni mukaansa. Nosti sormeni huulilleni. Työnsi yksitellen pillunmakuiset sormet suuhuni ja rauhallisesti käski imeä puhtaaksi. Minä tein niin, koko ajan Tonin silmiin katsoen. Ja kun sormet olivat puhtaat, Toni irrotti otteensa hiuksistani ja puki minut kuin pienen lapsen, vaatekappaleen kerrallaan. Keräsi tavarani laukkuun, nosti sen olkapäälleni ja laski kätensä selälleni, samalla kun ohjasi minut ulos kirjastosta. Enkä minä osannut sillä hetkellä tuntea muuta kuin kiitollisuutta.