hyvä kirjoittaja, rakastan sinua

Laskin kämmeneni kylkiä vasten, puristin hellästi pehmeää ihoa ja varovasti siirsin toisen käden ylemmäs. Jälleen tunsin vartalon jännittyvän. Hetkeksi puhe keskeytyi taas, puristin ihoa jo hieman kovempaa. Milla ymmärsi nopeasti ja jatkoi lukemista. Hengitys oli jo todella raskasta, lähes huohotusta. Sanat alkoivat olla liian epäselviä ymmärrettäväksi, mutta annoin armon käydä oikeudesta; tuskin olisin itse pärjännyt yhtään paremmin. Sormeni ylsivät jo pyöreille rinnoille, hipaisivat kuin vahingossa niiden herkkää kaarta. Nostin toisella kädelläni topin kokonaan ylös, yli Millan pään. Tämä sai aikaan voimakkaan reaktion. Milla nosti jo toisen jalkansa ottaakseen askeleen, mutta puristin käteni puolialastoman kehon ympärille ja puristin sen omaani vasten.

- Milla lukee nyt vaan kiltisti sen loppuun, sanoin hiljaa ja irrotin toisen käteni kuumalta iholta. Silitin pitkiä hiuksia ja nykäisin hellästi.

- Se oli sun rangaistuksesi, muistatko? jatkoin itsekseni virnistäen. Milla vinkaisi turhautuneena ja valahti yllättäen rennoksi. Katse palasi papereihin, joista jo luetut olivat tippuneet lattialle, eikä jäljellä näyttänyt olevan kuin muutama arkki. Milla jatkoi lukemistaan, aavistuksen nopeammin kuin aikaisemmin. Katselin nopean hengityksen tahdissa kohoilevia rintoja, ja hymyilin; pienet nännit nöpöttivät kovana ja aivan selvästi vaativat lisää ärsykkeitä. Pyöräytin sormeani toisen nännin ympärillä, samalla kun toinen käteni oli edelleen Millan hiusten seassa. Ruskeat silmät eivät enää osanneet kohdentaa katsettaan, sanojen väliin jäi pitkiä taukoja, puhe kävi pätkittäiseksi, ääni vavahteli kosketusteni tahdissa. Näykkäisin hampaillani kaulan valkeaa ihoa ja nautin siitä, miten sanojen sekaan tuli yhä enemmän hiljaisia huokauksia, pienen pientä noloa vohketta. Jatkoin sormillani nännien kiusaamista, samalla kun laskin toisen käteni housujen vyötärönauhalle ja hivutin sitä hitaasti alaspäin.

- Älä --

- Jatka loppuun asti, keskeytin Millan piipityksen. Housut olivat reisillä saakka ja nopeasti valahtivat mytyksi neidin nilkkoihin. Poskien veino puna oli nyt jo helottavaa paloa. Tämä itseriittoinen, täysin toisista riippumaton nuori neiti seisoi yli kymmenen vuotta vanhemman opettajansa työhuoneessa keskellä yötä housut kintuissa ja paljaat rinnat pinkeinä, jokaista pientäkin kosketusta kerjäten. Itse nautin joka hetkestä. Toki myönnän, että puristus omissa housuissani kävi hetki hetkeltä tukalammaksi, mutta nyt halusin kohdistaa kaiken ainoastaan Millaan. Osoittaa neidille hänen todellisen paikkansa. Huomasin, että papereita pidelleet kädet roikkuivat jo voimattomina sivuilla, silmät olivat suljettu ja suusta tuli sanoja toisensa perään. Tehokkaasti on tyttö opetellut tekstinsä, ajattelin. Annoin Millan jatkaa jo mantraksi muodostunutta paatostaan, ja laskin kämmenen valkoisten hipstereiden peittämälle kummulle. Koko nuori kuuma vartalo värähti ja kurkusta nousi murinaa muistuttava ääni, joka pian kuitenkin tyyntyi hiljaiseksi huokailuksi.

- Onko loppu jo? kysyin, samalla kun käteni liukui alemmas. Nännit jäivät tylysti ilman huomiota, kun nostin sormet taas hiusten sekaan ja puristin hellästi.

- Onko?

- Ei, Milla henkäisi, muttei jatkanut kuitenkaan. Käteni jatkoi matkaansa alushousujen päällä ja tunsin sormissani pienen kosteuden.

- Jatka vaan... Haluan kuulla sun ajatukset, kuiskasin.

- Juuri ne, joita sä et halua mun kanssa purkaa, jatkoin.

Milla tuntui olevan hädissään. Suusta pääsi nyyhkäisy, nyt jo avoimien silmien katse haki vastausta katosta. Haparoiden neiti kuitenkin jatkoi. Luulen, että puolet sanoista olivat spontaaneja, tajunnanvirtaa. Sellaisia asioita, joita Milla ei varmasti ollut papereihinsa kirjoittanut. Tiedostamatta itsekään mitä puhui, Milla sopersi henkäysten välistä yksittäisiä sanoja; anoi, lähes kerjäsi, pyysi lisää, ja kuitenkin halusi minun lopettavan. Hieroin ihanaa kosteutta, ujutin sormeni alushousujen sisään. Täydellistä, aivan täydellistä. Milla oli kuin lentoon lähdössä. Paniikissa varmaankin, yritti karkuun, mutta tarrasin hiuksista kiinni enkä antanut liikkua senttiäkään. Puristin jo kovaa, varmasti teki kipeää. Vedin päätä taaksepäin, vasten olkapäätäni. Sormeni tutki kuumaa kosteutta hetki hetkeltä syvemmältä, löysi mukavan pikku onkalon ja jäi sinne. Otti seurakseen toisenkin sormen ja tutki syvemmältä. Milla värisi avuttomana, haki armoa katseestani, muttei kuitenkaan löytänyt sitä. Huoneessa kuului vain Millan tiheä, katkonainen hengitys ja litinä, jota rytmitti sormieni liike. Levitin liukasta lihaa enemmän auki, hieroin kämmenellä sitä ihanaa märkyyttä, herkkää pientä klitorista, joka reagoi jokaiseen liikkeeseen tuomalla lisää avuttomia äännähdyksiä Millan huulille.

- Kiltti tyttö ei taidakaan olla niin kiltti... Siinä anelet surkeana etkä edes tiedä, mitä oikeasti haluat. Ihan kiimassa niin kuin pienen nartun kuuluukin olla, kuiskailin Millan korvaa vasten. Vastaukseksi sain tulvahduksen lisää kosteutta ja itkunsekaisen nyyhkytyksen. Purin hellästi korvalehteä, kaulaa, hämärässä hohtavaa olkapäätä. Jätin pieniä merkkejä pitkin Millan ihoa, purin ja imin niin, että tunsin veren maun suussani. Sormeni syöksyivät vuoroin nopeasti, vuoroin hitaasti kiduttavan syvälle pilluun, joka oli jo niin lähellä, niin reunalla. Ja kun se lopulta vyöryi yli, Milla oli aivan hiljaa, paikalleen pysähtyneenä, silmät avoinna. Jatkuin surutta sormieni liikettä, kunnes Milla hiljaisuus yltyi tahdottomaksi itkuksi ja kyyneleet valuivat äänettöminä poskilla. Hitaasti liikuttelin sormiani yli klitoriksen, uudestaan ja uudestaan, hajamielisesti, merkkejäni suudellen. Milla värähteli ja huojui. Lopulta oli vain kasa värisevää lihaa, joka nojasi tiedottomana minua vasten.

Pitelin hohkaavaa kehoa sylissäni, heijasin varovasti, kunnes Milla tuntui lopullisesti tajuavan, mitä oli tapahtunut. Vedin housut takaisin ylös, laskin topin alas rintojen suojaksi ja sidoin neuletakin uudelleen kiinni. Milla astui täristen kauemmas, eikä tarvittu kuin nopea vilkaisu silmiini, kun posket taas punottivat.

- Se oli oikein onnistunut suoritus, sanoin. Nuori neiti ei vastannut, katseli häpeissään lattialla lojuvia papereita ja hiusneulojaan.

- Mähän sanoin, että sun suulliset taidot on omaa luokkaansa, hymyilin. Milla ei edes katsonut minuun. En tiedä, oliko ainoastaan nolona vai hämmentynyt. Vai peloissaan siitä, mitä nyt tapahtuisi.

Keräsin paperit lattialta, laitoin ne siistiin pinoon pöydälle ja nostin hiusneulat käteeni. Milla ojensi kätensä ottaakseen neulat kädestäni, mutta tartuin ojennettuihin sormiin ja pyöräytin Millan selin itseeni. Kokosin hiukset nykerölle ja kiinnitin ne hiusneuloilla. Laskin käteni sormet Millan kaulaa hipoen ja tartuin hellästi neidin leukaan. Kallistin päätä taaksepäin, ja painoin huuleni poskelle.

- Vietä oikein mukava kesäloma. Syksyllä alkaakin taas ihan uudet jutut, kuiskasin.