Kosketinsoittaja

Tässä tarinassa sitten huomattavan paljon lässynläätä, taustoja ja kuvailuja, joten kestää aikansa, ennen kuin päästän “itse asiaan”. Ihan varoituksena vain.

En ole ikinä nauttinut seksistä kunnolla, jos en tunne kumppania hyvin, eikä tilanteessa ole todellista tunnelatausta. En tosin paheksu todellakaan heitä, jotka nauttivat, ja yhteiskunnan asennetta ns. vapaaseen seksiin saisi viedä paljon arvoliberaalimpaan suuntaan.

Tällä kertaa en kuitenkaan tuntenut kyseistä henkilöä, mutta tunteen palo vähintäänkin tuntui hurjalta.

Olimme bändimme kanssa mestan bäkkärillä, juuri valmistautumassa keikkaan. Paikalla oli pari muutakin esiintyjää. Jo heti paikalle saapuessani olin kiinnittänyt huomioni mielettömän nättiin, lyhyttukaiseen tyttöön. En tiennyt kuka hän oli, tai mikä hänen roolinsa tapahtumassa oli. Enkä kehdannut heti mennä puhumaankaan. Tervehdin häntä kuten kaikkia muitakin bäkkärillä olleita.

Tsekkailin muita bändejä, ja yllättäen lavalle saapuu eräs metallibändi. Isoja, raavaita miehiä, vielä isommat styrkkasetit, säröt täysillä. Lavan edessä kuitenkin oli kuitenkin tämä sama pitkä, hoikka, mutta kuitenkin olemukseltaan vahva nuori nainen. Hän oli siis laulaja.

Tähän väliin voisi kertoa kuinka tajuttoman herkästi ihastun naislaulajiin, varsinkin rokimmassa ja metallimusiikissa. Mutta tämä oli ihan oma juttunsa. Kaiken lisäksi hän lauloi mielettömän hyvin, ja koko yhtyeen musiikkikin iski suoraan sydämeen. En elänyt ihan parhaita aikojani, ja päiväni oli aika huono siihen asti, mutta tuosta bändistä löysin paljon lohtua ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Ja kaikki tämä välittyi erityisesti tämän kauniin laulajattaren kautta.

Heidän esityksen päätyttyä marssin heti bäkkärille. Minun oli pakko päästä kertomaan koko yhtyeelle kuinka heidän musiikkinsa kosketti minua. Kehuin samalla laulajan ääntä, kysyin hänen nimeään ja numeroaan, jotta voisin joskus pyytää häntä laulamaan joitain omia biisejäni, kenties studiossa tai jossain muualla.

Hänen nimensä oli Tiia. En aluksi saanut häneen oikein kummempaa kontaktia, ja hän oli lähdössä jo pois. Minua ujostutti, mutta jos en olisi sanonut mitään, asia olisi jäänyt häiritsemään minua vielä pitkiksi ajoiksi..

“Tiia! Venaa vielä sekunti!”, huusin. Hän kääntyi minua kohti kysyvästi.

“Täytyy sanoa, että sun laulu, sun olemus kaikessa kauneudessaan ja sun tulkinta pelastivat mun päivän, elleipä jopa koko vuoden. Varsinkin se yksi biisi, samaistuin siihen niin paljon. Aivan kuin se olisi kertonut nimenomaan minusta.”, selitin. Tuntui tavallaan nololta lähteä avautumaan. Selitin kuitenkin hieman vaikeiden aikojeni taustasta ja vertasin niitä myös kyseisen biisin sanoihin, sen verran mitä niistä satuin muistamaan.

“Ai”, Tiia sanoi, havaitsin pientä syttymistä hänen silmissään. “Se on tosi hyvä kuulla, koska se biisi kertoo itse asiassa minusta. Taisiis se on todella henkilökohtainen laulu.”

Keskustelimme sitten pitkään mitkä asiat meitä kumpaakin olivat painaneet, ja löysimme huomattavasti yhtäläisyyksiä. Kaikista erikoisinta kuitenkin oli, kuinka helposti omista ongelmistaan saattoi puhua toiselle. Lopulta kerroin olevani viimeisen bändin lauluntekijä ja kosketinsoittaja. Pyysin Tiiaa jäämään kuuntelemaan meidän esityksen.

Itse teen lauluja melkoisesti romantiikan tai surun, ahdistuksen teemoja kunnioittaen (kukapa ei..). Ja halusin ensimmäistä kertaa elämässäni omistaa erään kappaleeni jollekin. Halusin omistaa sen Tiialle.

“Haluaisin omistaa tämän meidän viimeisen biisin eräälle uudelle tuttavuudelle. En ole tuntenut häntä kovinkaan pitkään, mutta meissä on paljon yhteistä, ja suoraan sanottuna hän pelasti minut tänään. Tämä seuraava biisi ei ehkä ole se maailman iloisin, mutta se jollain tavalla kuvastaa sellaista ajatusmaailmaa, johon olen varma että tämäkin henkilö saattaisi samaistua. Tiia, oletko täällä? Haluan omistaa tämän biisin sinulle. Äläkä sitten nirhaa mua jos alan itse itkemään tämän biisin aikana. Kiitos Tiia!”

En nähnyt Tiiaa silloin. Ensimmäinen fiilis oli, että hän olisi lähtenyt paikalta. Se tietenkin masensi hieman, ja koko biiis alkoikin hieman miten sattui. Toisen säkeistön alkuun hän kuitenkin ilmestyi ihan lavan eteen, ja katseli minua. Huomasin sen, ja se heijastui kyllä heti soitossanikin. Ja esiintymisessä. Kumpaankin tuli huomattavasti enemmän eloa. Ja tokaan kertsiin menessä taisin itkeä. Se ei ole ensimmäinen kerta, kun tunnelataus omalla keikalla on niin suuri, että itkettää.

Biisin jälkeen oli erikoinen, jokseenkin latautunut olo. Kävimme bändin kanssa kumartamassa. Meidät oltaisiin haluttu takaisin lavalle, mutta keikkajärjestäjä ei sellaista sallinut, vaan ohjelma jatkuikin jollain yllätysjazz-bändillä.

Istahdimme bändin kanssa meille osoitettuun huoneeseen. Kaikilla bändeillä oli bäkkärillä oma huone, jossa oli lukollinen ovi. Huoneessa oli sohvia, oma vessa, tarjoiluja ja kaikennäköisiä enemmän tai vähemmän tuoreita lehtiä luettavana.

Tiia ilmestyi huoneen ovelle.

“Moi pojat! Vitsi te veditte ihan tajuttoman hyvän keikan! Mä olin niin fiiliksissä. Siis ihan mielettömän hyvä!”

“Mjoo, no.. kiitti”, koko bändi mutisi yhteen ääneen.

Siinä sitten Tiia tuli viettämään meidän kanssa hetken aikaa. Muut bändin jäsenet olivat sopineet oman kyytinsä siten, että he joutuivat jo lähtemään, joten jäin kahdestaan Tiian kanssa. Kun olimme kahden, hän nousi ylös sohvalta ja sanoi: “Ja kiitos sulle ihan mielettömästi siitä yhdestä biisistä. Se oli ehkä ihaninta mitä mulle on koskaan tehty.”

Nousin itsekin omalta tuoliltani ylös. “No, mitäpä tuosta. Se oli kyllä ihan koko sydämestä sulle, vaikkei se biisinä sillein kauhean hääppöinen olekaan”, sopersin.

Halasimme. Se halaus kesti tosi pitkään, ja oli tosi lämmin. Siinä vaiheessa tajusin, että tämä ei ehkä jäisi vain juttelun tasolle. Laitoin huoneen oven kiinni ja lukkoon. Seurasi päivän ainoa painostava, hiljainen hetki. Kumpikin tuijotimme toisiamme.

“Tiedätkö..”, aloitin, mutta Tiia keskeytti minut: “Älä sano sanaakaan”, hän sanoi hiljaa ja hymyillen. Hän tuli lähemmäksi minua. Näin hänen silmissään kumman loiston, hohteen.

Olimme vain noin 15 sentin päästä toisistamme. Hän otti minua lantioista kiinni ja sanoi: “Sä olet mielettömän upea ihminen”

Mietin mitä sanoisin. Lopulta päädyin vastaamaan vain “Niin sinäkin” Ilmeisesti se riitti. Tai ainakin minusta tuntui siltä. Merkkinä siitä kasvomme lähestyivät yhä toisiaan.

Suudelma. Se ensimmäinen oli jotenkin hyvin hellävarainen, herkkä, hento. Tunne kuin kaikki hyvä maailmassa olisi yllättäen vallannut ja täyttänyt minut. Ja silloin minut valtasi tunne siitä, että oikeasti välittäisin tästä ihmisestä. Kun huulemme irtaantuivat toisistaan, katsoimme hetken toisiamme. Kumpikin hymyilimme. Ja kuin yhteisestä tahdosta otimme toisen kierroksen. Tällä kertaa suudelma ei ollutkaan enää niin hellävarainen, vaan tällä kertaa sanat intohimo ja lataus kuvaavat sitä paremmin. Olimme kumpikin tiukasti toisissamme kiinni, emmekä tahdo päästää irti.

Kaaduimme pian sohvalle, edelleen kuin yhtenä hahmona. Hyväilimme ja tunnustelimme toistemme kehoja. Hienointa hetkessä oli erityisesti tunne luottamuksesta. Kumpikin halusi saada toiselle mahdollisimman hyvän olon. Ja tämä luottamus oli hyvin erikoista, olimmehan tunteneet vain muutaman tunnin ajan.

Kysymättä vein käteni hänen rinnoilleen. Tiia säpsähti, mutta kun katsoin häntä silmiin, hän selkeästi hyväksyi sen. Tunnustelin noita upeita, pyöreitä, ei kuitenkaan liian isoja rintoja paidan ja rintaliivien läpi. Samalla hän alkoi avaamaan keikkaliivini nappeja. Yksi kerrallaan. Ja sen jälkeen kauluspaidan nappeja. Pian olimme siinä sohvalla, hän pelkissä rintaliiveissä, minä ilman paitaa. Alaosastolle emme vielä kerenneet. Liikutin kättäni Tiian vatsalla. Se energia, joka meistä kummastakin hohkui, oli käsin kosketeltavaa. Eikä meillä ollut mikään kiire. Välillä saatoimme vain hyväillä toisiamme useita minuutteja.

Taas suudelma. Tällä kertaa lähdinkin viemään suutani alaspäin. Suutelin hänen kaulaansa (tästä hän tuntui pitävän aivan erityisen paljon). Suunnistaessani kaulalta alaspäin, riisuin hänen rintaliivinsä yhdellä pienellä käden liikkeellä. Halusin tutustua hänen rintoihinsa tarkemmin. Tunnustelin kielelläni hänen nänninsä olevan kivikovat. Samalla kun tutkin suullani toista tissiä, oli toinen käteni jo toisen tissin kimpussa.

Aivan yllättäen Tiia pyöräytti minut (ison miehen) ympäri. Hän nousi päälleni kuin ratsuille. Hän suuteli minua intohimoisesti. Nyt oli hänen vuoronsa edetä alaspäin. Ja nopeasti hän etenikin, nimittäin pian oltiin siinä vaiheessa, että housut tuli vastaan. Hän tunnusteli kaluani farkkujen läpi. Kivikovanahan se oli. Osasin toki odottaa kosketusta, mutta jo korkealla olleet haluni nousivat vähintäänkin miljoonakertaisiksi sillä hetkellä. Tiia kuitenkin osaa kiusata, sillä hän ei heti avannutkaan housujani, vaan hiplaili kädellänsä. Laukean suhteellisen herkästi, eikä ollut kaukana sekään tilanne, että olisin jo tuossa tilanteessa lauennut omiin housuihini. Tiia ilmeisesti aisti sen, koska palasi takaisin hyväilemään rintakehääni, sekä suutelemaan. Siinä kun hän oli minussa kiinni, kurotin hänen jalkojenväliinsä, ja sainkin hieman kosketeltua farkkujen läpi.

Viimein tuli aika jolloin hän avasi vyöni ja riisui minulta farkut pois. Oli siis enää vain bokserit, jotka pullottivat. Taas Tiia kiusasi koskettelemalla kaluani boksereiden läpi. Eipä hänkään tosin kauaa malttanut. Hän repäisi bokserini pois jaloista, ja otti kaluni hyvin luontevasti suuhunsa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en nauti suihinotosta niin paljoa kuin vaikkapa suutelusta, mutta eipä sekään pahalta tuntunut. Hän imi ja nuoli kaluani melko ahkerasti. “Rajoita hieman, muuten mä laukean ihan just”, sanoin Hän ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa, vaan päinvastoin lisäsi tahtia. Tunnen kuinka kaluni säkenöi jo siihen tahtiin, kyse on enää ihan parista sekunnista. Toki olin taivaissa, mutten halunnut vielä laueta. “Kuulitko sä, mä tuuuuun”, sanoin ja juurikin samaan aikaan laukesin. Hän oli juuri ehtinyt ottaa kaluni suustansa pois, joten kaikki sperma levisi pääasiassa hänen naamalle ja suuhun.

Hetken aikaa tunsin katumusta. Olin juuri lauennut käytännössä tuntemattoman tytön suuhun. Tytön joka vain muutama tunti sitten hurmasti minut laulullaan. Ja tällä tytöllä oli varmasti vielä haluja. Ja tämä kaikki tosissaankin keikkapaikan bäkkärillä.

“Tiedätkö Tiia, mua kaduttaa nyt hieman”, sanoin rehellisesti, kuten tapanani usein on.

“Ai, miksi?”, Tiia kysyi pyyhkien samalla spermaa naamaltaan.

“No emmehän me oikeasti tunne toisiamme. Mikä meitä yhdistää?”

Tiia hymyili. “Totta. Emme tunne kunnolla. Siksi me tutustumme toisiimme paremmin lähipäivinä.” “Ja se mikä meitä ilmiselvästi yhdistää on samankaltainen historia, mutta ennenkaikkea musiikki.”

Hymyilin. Musiikki on aina ollut mielettömän tärkeä osa elämääni. Olenhan pianisti, säveltäjä, sanoittaja, ja ties mitä muuta.

“Kuitenkin”, Tiia jatkoi, “minusta tuntuu että sinulla on vielä vähän homma kesken, kadutti sinua kuinka paljon tahansa”.

Naurahdin. Tiia oli oikeassa. Siinä makasin, alasti, juuri Tiian naamalle lauenneena, ja hän istui päälläni yhä farkut jalassa. Hupshei.

Aloin pikkuhiljaa kiihottua uudelleen. Nousin istumaan ja aloin suutelemaan Tiiaa. En tosin muistanut, että olin juuri lauennut hänen naamalleen, joten maistoin oman spermani Tiian lisäksi. Ei liian järkyttävä kokemus. Kaadoin hänet makuulleen, ja aloin riisumaan häneltä farkkuja pois. Farkkujen alta pilkisti viininpunaiset stringit. Hyväilin hänen sisäreittään. Levitin hänen jalkojaan ja vein sormeni pillulle. Hyväilin häntä aluksi stringien läpi, mutta lopulta riisuin ne pois. Tiia oli pillusta aivan lapimärkä. Hyväilin sormillnani klitorista hetken aikaa, ja kuin yllättäen ja pyytämättä, vein etu- ja keskisormen hänen sisälle. Tiia voihkaisi melko kovaa. Aloin miettimään, että näinköhän meistä on päässyt paljonkin ääntä bäkkärihuoneen ulkopuolelle. Ainakaan kukaan ei ole vielä tullut koputtelemaan. Tai sitten kukaan ei ole kehdannut.

Suutelin Tiiaa niin intohimoisesti kuin vain osasin, ja vapaalla kädellä seikkailin ympäri hänen kehoansa, kaulasta rintoihin. “Nuole mua”, Tiia pyysi. En ollut koskaan pitänyt ajatuksesta itseäni varsinaisesti nuoleskelemassa kenenkään pillua, mutta päätinpä nyt sitten kokeilla. Maku oli erikoinen, mutta pystyin suulla ja kielelläni tuottamaan selkeästi suurta nautintoa Tiialle. Hän voihki kovempaa, hän kääntelehti ja vääntelehti. Arvelin että siellä olisi orgasmi tuloillaan. Ja helevetin vahva sellainen, sillä Tiia laukesi niin kovaa, että pillumehua purskahti naamalle aika reippaasti.

Hetken päästä Tiiaa nauratti. “Nyt ollaan ainakin tasoissa. Kumpikin tuli toisen naamalle.”

Minullakin alkoi taas olemaan kalu aika kovana. Eiköhän nyt ollut jo aika käydä niin ikään tositoimiin. Levitin hänen jalat ja kävin lähetyssaarnaaja-asentoon. Katselin hetken Tiiaa silmiin. Hetki oli yllättävänkin levollinen. Hänen syvänsiniset silmänsä loistivat hänen hymyillessä, eikä minustakaan ole koskaan tuntunut paremmalta. Tunsin todella kuuluvani yhteen tämän tytön kanssa.

Suuntasin takaisin täyteen mittaan kasvaneen kaluni Tiian pilluun. Siitä eteenpäin hetki oli taivaallinen. Aloitin homman hellästi, kuten kuuluukin, pikkuhiljaa tahtia lisäten. Tiia voihki minkä kerkesi ja piti minua kädestä kiinni. Suutelimme samalla.

Vaihdoimme asentoja. Kun hän oli päällä, pystyin helpommin hyväilemään hänen muuta kroppaansa. Lopulta olemme asennossa, jossa hänen jalkansa ovat hartioideni päällä. Silloin annoin itsestäni kaikkeni. Koskaan en ole tuntenut omistautuneeni toiselle enempää kuin sinä hetkenä. Kaikki nautinto hänelle. Ja hän laukesi pian, useammankin kerran. Olimme kiinni, suorastaan liimautuneet toisiimme, ja pian minäkin laukeaisin.

“Mä laukeen ihan nyt. Nyt mä tuun, mä tuun”, sanoin huohottaen ja toistaen.

“Älä sisään!”, Tiia huusi.

Myöhäistä, kihelmöivä tunne valtasi kroppani kun syöksin spermani Tiian sisään. Kuin minut olisi työnnetty jään ja laavan läpi samaan aikaan. Tajusin kuitenkin, että kämmäsin hieman. En ehtinyt tulla pois Tiian sisältä. En oikeastaan edes ajatellut asiaa, olin niin hurmoksessa. Eikä ollut muustakaan ehkäisystä mitään puhetta.

“Sori”, sanoin hänelle. “Ei ollut tarkoitus.”

Hetken olimme vain hiljaa ja huohotimme. 
“Tämä on uskomatonta. Tutustuimme hetki sitten, ja nyt morkkiksen sijasta tunnen olevani ihan mielettömän onnellinen.”, sanoin.

“Niin”, Tiia mietti. “Minulla on ollut koko ajan tosi turvallinen olo. Tuntuu kuin olisimme tunteneet tosi pitkään ja sinä olisit suojannut minua kaikelta pahalta. Ihan niin kuin näin kuuluisikin olla. Ehkä meidän kuuluisi olla yhdessä.”

Olin hieman shokissa. En todellakaan ollut valmistautunut ihan tälläiseen, kun lähdin treenikseltä kamojen kanssa sinä päivänä. En lopulta vastannut Tiialle suoraan aiheeseen liittyen.

Puimme päällemme. “Meidän pitäisi ehkä käydä apteekin kautta”, sanoin. Tiia ei sanonut mitään. Lähdimme yhdessä kävelemään keikkapaikalta pois. Suuntasimme kohti apteekkia. Tiia ei ollut puhunut vähään aikaan mitään.

“Tiedätkö”, Tiia aloitti yllättäen. Käänsin katseeni häneen. Hän hymyili, ja hänen silmänsä loistivat kirkkaina, kuin täynnä toivoa. “Mehän voisimme pitää sen.”

Se onkin sitten jo kokonaan aivan oma juttunsa...

---

Kaikki palaute on hyvin hyvin tervetullutta. Tälläinen tarina tuskin tosin palvelee suurinta osaa tämän palvelun käyttäjistä...