Aamut on viileitä vielä näin alkukesästä, mutta sopivaa vauhtia kävellessä ei kylmä päässyt tulemaan. Aurinkokin alkoi pilkottamaan puiden lomasta kun kävelin tuttua pururataa pitkin, vilkaisin taakseni ja huomasin jonkun kävelevän kauempana samaa vauhtia minun kanssani, olin tarkoituksella valinnut kireät mustat juoksuhousut lenkkareiden kanssa ja väljä fleece peitti ylävartaloani.
Pysähdyin ja kumarruin mukamas solmimaan nauhojani tarkkaillen samalla seuraajaani, hän jäi välimatkan päähän ja vilkaistuani vaivihkaa, näytti katselevan takapuoltani.
Jatkoin matkaani ja siirryin radalta polulle joka johti metsään, olin etukäteen käynyt paikan katsomassa ja toivoin että seuraajani oli eräs henkilö kenen kanssa olimme puhuneet yllätetyksi tulemista jne. Kävelin polkua pitkin harjanteen taakse ja oksa risahti takanani, en kääntynyt katsomaan vaan nojasin polun vieressä olevaan suureen kiveen venyttelemään jalkojani. Askeleet lähestyivät minua ja pysähtyivät sitten muutaman metrin päähän, näyttelin välinpitämätöntä ja seisoin jalat harallaan koskettaen vuoronperään varpaita käsilläni, tiesin että housujeni ja paitani välistä pilkotti kirkkaan punaiset stringini. Vilkaisin ja lenkkeilijä oli katselemassa minua käsi puristellen kaluaan verkkareiden läpi...
Jatkoa tulee...