Kirjailija

Sieltä ne sääret taas tulevat! Kristiina huokaisi mielessään piikkikorkojen kopinan lähestyessä ja neuvotteluhuoneena toimivassa lasikopissa olevien mieskollegoiden sähköistyessä. Vaikka kaikki olivat tarpeeksi kohteliaita olemaan sanomatta mitään, koko toimipaikan täytyi kyllä tunnistaa tuon äänen aiheuttaja. Palaveri hiljeni Nooran kulkiessa ohi mustissa kiiltonahkaisissa korkkareissa ja huomaamattoman ohuissa sukissaan, jotka kieltämättä toivat muodokkaat pohkeet esille. Paljon enempää naisesta ei näkynytkään maitolasin sumentaessa näkymän polven yläpuolelta.

Ei naapuriosaston Noora muuten miltään bimbolta vaikuttanut. Hän oli sähäkkä, lyhythiuksinen platinablondi, joka olisi saattanut näyttää tiukasti rajatusta meikistään huolimatta jopa hieman poikamaiselta ilman hametta ja korkokenkiään, mutta Noora pukeutui joka päivä samalla tavalla huomiota herättävästi. Ehkä se oli hänen tapansa korostaa naisellisuuttaan. Saattoi kertoa enemmän itse työyhteisöstä, että yksi hempukka sai aikaan tuollaista hiljaista palvontaa.

Kristiina ei itse ollut mikään tiukkapipo. 26-vuotias kauppatieteiden maisteri oli sinut sopusuhtaisen vartalonsa kanssa, ja lyhyt eronjälkeinen päähänpisto laittaa muutama vaikeasti tunnistettava herutuskuva nettiin oli kerännyt huvittavan paljon kommentteja. Hän ei vain nähnyt tarpeelliseksi kerätä töissä huomiota provokatiivisella ja epämukavalla vaatetuksella.

Hengähdystauko ei toki jäänyt muiltakaan huomiotta. Sami, kokouksen koolle kutsunut kolmekymppinen mies, naurahti ystävällisesti ja ehdotti säärien kadottua asialistan käsittelyn jatkamista, mikäli sitten kukaan ei halunnut kiireesti lähteä perään hakemaan toista kuppia kahvia. Kristiina hymähti ja hymyili iloisesti takaisin Samille. Hän piti miehen huumorintajusta ja kai oli tästä hieman kiinnostunutkin.

Toisaalta ei ollut ihme, että miehet olivat tarttuneet todellisuuspakoon palaverista, sillä kokous jatkui puuduttavana. Sellaiset eivät sopineet myöhäisiin iltapäiviin. Kristiina jaksoi kiinnostua palaverin häntä koskettavista aiheista, mutta hänen oli vaikea keskittyä teknisiin keskusteluihin. Kohteliaisuuden vuoksi hän vastusti kiusausta syventyä vastailemaan sähköposteihin, sillä olisi hänenkin tehnyt hyvää ymmärtää käsiteltävien asioiden eri puolet. Toiset osallistujat taisivat olla liian kiireisiä keskittymään kokoukseen, jossa istuivat.

Kokouksen päätyttyä Kristiina tarttui vielä tilaisuuteen varmistaa muutama kirjaamansa kysymys projektipäälliköltä, eikä naista harmittanut yhtään siirtyä seuraavaksi alkavan tilaisuuden tieltä pois Samin huoneeseen. Tiedä vaikka hän olisi saanut kerättyä rohkeutta pyytää vapaaksi tietämänsä mies treffeille, jos keskustelu olisi lähtenyt sopivaan suuntaan. Sami suhtautui kollegaansa leppoisasti, eikä tällä tuntunut olla kiirettä lopettaa jutustelua, mutta sitten tilanne sai käänteen huonompaan. Korkokenkien kopina enteili jo pahaa, ja hetki oli pilalla - Kristiina näki Samin silmien seuraavan oviaukossa vilahtavaa kulkevaa naista kiinnostuneena.

Kristiina tiesi pahentavansa tilannetta sanomalla mitään, mutta hän ei voinut painaa asiaa villaisella. "Höh, pitääkö sinunkin mennä tuohon halpaan?" närkästynyt nainen tuhahti saaden vastaukseksi alentavan huvittuneen hymyn. "Taidat olla mustasukkainen?" mies kysyi, eikä ottanut kieltävää vastausta kuuleviin korviinsa vaan jatkoi: "Kylläpäs olet, se on ihan selvää. Lyödäänkö vetoa, ettet uskalla käyttää aivan samanlaisia korkokenkiä?" Kristiina oli jo suutahtaa, mutta tajusi sitten miehen kiusoittelevan häntä. Se antoi oikeuden pieneen läimäytykseen. "Sulla se on varmaan oma kaappi täynnä tuollaisia korkokenkiä!" hän antoi takaisin, ja he molemmat nauroivat.

--

Tapahtuma alkoi painaa Kristiinaa vasta samana iltana. Olikohan ehdotus ollut sittenkin miehen tapa flirttailla hänen kanssaan tavalla, jonka pystyi kääntää tarvittaessa pelkäksi leikinlaskuksi? Hitto, jos mies oli yrittänyt sanoa hänelle jotain. Ja sitä paitsi, miesten tapanahan oli kiusoitella kaikkia uusia, itseään nuorempia työntekijöitä. 26-vuotias asiantuntija tunsi itsensä jälleen aivan epävarmaksi teiniksi. Uskomatonta!

Seuraavana päivänä korkeakoulutettu nainen oli kuitenkin päätöksensä tehnyt. Hän norkoili tapojensa vastaisesti kahviossa Kauppalehteä lukien, kunnes tapahtumat alkuun saattanut neiti sipsutteli hakemaan kahvia. Kyllä - ne samat kiiltonahkaiset korkkarit nilkan ympäri kietoutuvalla remmillä, joiden 12 sentin korot keräsivät kaikkien miesten huomion. Kahviautomaatin valuttaessa juomaa kuppiin Noora huomasi toisen naisen katseen. "Ihanat kengät", Kristiina aloitti harkitusti. Toinen nainen meni nolon näköiseksi, tuijotti kahvikuppiaan ja mutisi kiitoksen. "Ei kun ihan oikeasti!" Kristiina sanoi pehmentyen ja huomasi tarkoittavansa sitä - ne olivat hyvännäköiset avokkaat, eivät vain ehkä aivan tavalliset työpaikalle. "Mistä ne hankit?"

Noora poimi valmiin kuppinsa ja kumartui sohvalla istuvan Kristiinan puoleen. "Diamondista", hän vastasi ja jatkoi: "Etkä ehkä usko, mutta nämä tuntuvat niin hyvältä jalassa, ettet kokeiltuasi haluaisi riisua niitä enää ollenkaan." Kristiina hymyili itsevarmuutensa saaneelle tytölle takaisin ja hipaisi tämän kättä kannustavasti, ihan tyttöjen kesken. Sehän kävi luontevasti.

Diamond Apparel sijaitsi kantakaupungin syrjäisemmällä pikkukadulla, mikä oli liikkeelle kyllä hieman kummallinen paikka. Asenteellinen, lähes trendikäs kauppa olisi sopinut näyteikkunansa puolesta vaikka Kampin keskukseen, vaikka liian monet hyllyt tekivätkin siitä ahtaan tuntuisen. Kaupan myyjätär oli mustahiuksinen, valkoiseen toppiin pukeutunut tyttö, jonka huulilävistys olisi niin ikään saattanut pelottaa arvokkaat leidit tiehensä. Kristiina kuvaili tälle hakemansa jalkineet, ja yhdessä he etsivät ne oikeasta hyllystä.

Kristiina punnitsi kenkiä käsissään. Mustien kenkien kiiltonahka tuntui syntisen pehmeältä, ja niiden uhmakkaan suipot korot tihkuivat seksuaalista valtaa. "Kokeile niitä jalkaan", myyjätär kannusti nähdessään asiakkaan epäröivän ilmeen ja jatkoi: "Niiden erikoisvalmisteiset pohjalliset ovat hellät päkiälle, mutta silti jalan pitäisi kuin liukua kenkään. Ne on tosi ihanat!"

Myyjän kannustamana Kristiina sovitti jalkansa siroihin kenkiin ja myyjä kumartui kiinnittämään nilkkaremmit. Lesti oli juuri oikea, ja nahan pehmeys kietoi jalkaterät sisäänsä. Tällaiseltako hyvin istuvat kengät tuntuivat? Ne eivät pienuudestaan huolimatta rusentaneet varpaita aivan kasaan. Kristiina kohottautui varovasti seisomaan ja tuntui kasvavansa monta senttiä pituutta. Ensimmäiset askeleet tuntuivat horjahtelevilta, ennen kuin tottumaton nainen omaksui ylväämmän ryhdin. Olkapäät takana ja rinnat enemmän esillä - Kristiina lähes punastui ajatellessaan itseään miesten katseiden kohteena. Oli kuin kengät olisivat pakottaneet itsevarman naisen kuorestaan. "Laitetaanko pakettiin, vai jätetäänkö jalkaan?" myyjätär kysyi hymyillen. Kristiinaa huimasi ja hän tunsi verenkiertonsa kiihtyvän. "Jätetään", hän henkäisi.

Kuin unessa kulkeva, korkokengillä sipsutteluun totutteleva nainen ei silti päässyt suoraan kotiinsa. Eurooppalaisten vaateliikkeiden kevätmuotia pursuavat näyteikkunat olivat liian houkuttelevia. Tuntui tyylivirheeltä käyttää upeita korkokenkiä vaatimattomien housujen kanssa. Kengäthän suorastaan vaativat jalkoihin jotain tyyliin sopivaa. Sopivat sukkahousut ja uusi hame oli hankittava, mutta siihen Kristiina veti rajan. Mihin työpaikalla Guccin käsilaukkua muka tarvitsee?

---

Tuttu työpaikka vaikutti seuraavana aamuna aivan uudenlaiselta, vaikka kaikki olikin näennäisesti ennallaan. Työtoverit olivat puuhaavinaan omiaan, vastaantulijat toivottivat hyvät huomenet iloisesti, mutta Kristiina tiesi heidän katsovan peräänsä. Hän oli nyt huomion keskipisteenä. Sen olisi kuvitellut olevan nolottavaa, mutta se ei ollut sitä. Korkokengillä näki avokonttorin sermien yli, ja Kristiina tunsi itsensä vähintään tuplasti pidemmäksi. Katsokaa minua nyt, hänen teki mieli huutaa! Miten niin älyä ja kauneutta ei voinut yhdistää? Itsevarmuutensa löytänyt nainen tarttui työtehtäviinsä varmalla otteella, eikä antanut työnsä jäljen lipsua.

Kahvitauoilla Kristiina uskaltautui jo sosiaalitiloihin, istahti reippaasti sohvalle ja risti sievästi jalkansa. Nyt kysymyksiä alkoi tulvia - mitä, miksi, mistä, kuinka...? Toisten kollegoiden äänessä kuului ihastusta ja ihailua, toiset puolestaan tuntuivat ajattelevan työtoverinsa tulleen hulluksi. Hameeseen ja korkkareihin pukeutunut bisnesnainen tuntui olevan maailman kummallisin ilmestys! Kotona mietityn selityksen mukaisesti Kristiina kertoi lähtevänsä suoraan töistä hienoihin juhliin.

Noora oli kollegansa muodonmuutoksesta iloisen yllättynyt ja jopa vähän otettu. Ei voi sanoa, että tyttöjen välille olisi syntynyt sielunsisaruutta, mutta Kristiina ei enää pitänyt vastaavasti pukeutunutta kollegaansa mitenkään kummallisena. Hupsua oli, että osaston ilveilijät halusivat jopa ottaa kännykkäkameralla kuvia naisparista henkilöstöpäällikön kummallakin puolella. Mies olisi voinut jopa saada pusun poskelleen, jos ei olisi ollut parrakas ja turhan vanha olematta kuitenkaan karismaattinen.

Projektipäällikkö Sami sen sijaan... Tällä kertaa iltapäivän palaverissa oli seksiä ilmassa. Kristiina laitettiin merkille heti palaverin alussa, ja kuvitteliko hän vain, että häntä kuunneltiin tarkkaavaisemmin? Tylsien asioiden käsittelyn aikana Kristiina leikki silmäpeliä ihastuksensa kanssa ja siirsi jopa tuoliaan pari senttiä lähemmäksi vieressään istuvaa miestä. Kun mies ei siirtänyt kenkäänsä syrjään Kristiinan asettaessa jalkansa viereen, niin Kristiina alkoi silittää miehen nilkkaa kengänkärjellään. Sami oli suloinen nielaistessaan ja alkoi kiusaantua silminnähden kujeellisen naisen kuljettaessa kengänkärkeään puntista sisään miehen pohkeelle. Vähän ajan kuluttua vuorossa oli kuitenkin miehen vastaveto - Sami laski kätensä Kristiinan sukan verhoamalle polvelle ja hieroi polvilumpiota kämmenpohjaansa vasten. Kristiina levitti toiveikkaina jalkojaan, muttei kuitenkaan saanut miestä hyväilemään reittään korkeammalta. Silti miehen leikkiin lähtö sai Kristiinan säteilemään.

Kevätaurinko paistoi ulkona, ja palaverin loputtua Kristiina huomasi ajatuksensa karanneen peruuttamattomasti. Hän nojaili tuokion aulatilan parvekkeeseen, katsellen syrjäsilmällä ohikulkevia ihmisiä ja nauttien joidenkin miesten katseista, kunnes hän päätti lähteä kotiin. Hänen jalkojaan kivisti, mutta toisaalta oli jopa sääli lopulta riisua nuo ihanat kengät. Kristiina joi tilkan vettä ja asettui pehmeälle nahkasohvalleen. Miten hyvältä kosketus tuntui sukkahousujen läpi... Kristiina sulki silmänsä, nojautui taaksepäin ja alkoi hieroa reisiään. Hän kuvitteli olevansa yhä neuvotteluhuoneessa ja Samin käsittelyssä. Se sai hänen sydämensä pamppailemaan. Se tunne oli kaipausta, miehenkaihoa ja suoranaista himoakin, mutta pohjalla väreili silti toivo oman kullan löytymisestä. Kunpa tuo raamikas mies osaisi koskettaa häntä oikealla tavalla, hieroa nilkkoja, pohkeita ja reisiä, ylempää ja ylempää... Kristiinalta pääsi voihkaisu, ja hän kuvitteli sen tapahtuvan keskellä palaveria. Kaikki miehet kääntyisivät katsomaan. Katsokaa vain, katsokaa häntä. Kotisohvalla makaava nainen veti sukkahousuja alemmaksi ja työnsi kätensä pikkuhousuihin. Niin märkä jo! Kristiina alkoi voihkia kuvitellen Samin hierovan häntä kaikkien nähden. "Oih, oih, oih, niin lähellä", Kristiina kuiski ääneen, "Katsokaa kaikki miten seksikäs nainen nauttii, älä Sami lopeta!" Hetken kuluttua parikymppinen bisnesnainen voihki vavahduttavan orgasmin kourissa.