Mirjami

Halusin siemenet ja vähän vierasta kaluakin. Kyllä sen tällä iällä jo uskallan myöntää. Tällä iällä, elämänkokemuksella ja leskenä ollessa. Tai uudessa suhteessa oikeastaan. Päätin kirjoittaa ulos oman tarinani, jonka olen kertonut ennen tätä vain luotettavalle ystävälleni. Nyt sen uskalsin viimein tehdä. En sitä voi itselleni minnekään paperille jättää, jotteivät lapset sitä koskaan löydä. Helpompi se näin nimettömänä, toisella ristimänimelläni on tehdä, että sen kuitenkaan saan purettua ulos.

Olin kaupungin tyttöjä, mutta nuorena ja kokemattomana haksahdin maaseudun poikaan. Jos uudelleen saisin valita, en samaa erhettä enää tekisi. En ainakaan Kaukoa huolisi. Jälkeenpäin ihmetyttää, miksi hänestä edes kiinnostuin. Juro ja vähäpuheinen hän oli, omisti auton ja ajelutti minua sillä ympäri kaupunkia ja maaseutua. Ei hän ollut komeakaan, suoraan sanoen ei tosimiehen näköinenkään. Surkeat silmät ja niissä masentunut katse, perunanenä, turpeat posket ja rasvainen maalaisjörrikän tukka.

Olin 19, Kauko seitsemän vuotta vanhempi. Ehkä minua viehätti hänessä se, ettei hän ollut hanakka sen hyvän perään, mitä toiset nuoret miehet alati hinkuivat ja jahtasivat. Suutelunkin jouduin itse aloittamaan, kun ei Kauko osannut. Olisin ollut valmis antamaan naisen aarrettani jo ennen papin aamenta, mutta Kauko ei halunnut. Nyt kokeneena naisena ajattelen, että moinen mies olisi pitänyt jättää vanhaksipojaksi, kun oli sellaiseksi syntynytkin. Mutta lapsellinen kun vielä olin, halusin kohti avioliittoa ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa.

Niin sitten pääsi käymään, että 20-vuotiaana minusta tuli Kaukon vihitty vaimo. Äiti ja isä eivät koskaan Kaukosta pitäneet, eikä siskoni ja veljenikään. Tulivat sentään kirkkoon, mutta eivät maalle. Sinne minut vietiin häihini ja samalla uuteen kotiin. Eivät ne mitkään oikeat häät olleet. Muutama pikkusieluinen kylän akka ja ukko kävi kahvia juomassa ja lähti kädestä puristettuaan.

Hääyötäni odotin kiihkeästi. Olin nuori nainen, jonka jalkoväli huusi miestä. Totta kai. Olin hyvin kasvatettu, mutta olihan minullakin tarpeeni ja haluni. Nyppyläni olin itse löytänyt, mutta ei sitä silloin vielä klitoriksen nimellä tunnettu, ei meillä ainakaan. Olin sitä sormillani nypyttänyt jo rippikouluikäisestä saakka intiimeinä hetkinäni. Aluksi tunsin suurta häpeää siitä, mutta aikaa myöten se lieveni pelkäksi nautinnon tunteeksi.

Hääyöni oli suuri pettymys. Miestä en vieläkään saanut. Kun olin hääpuvustani riisuutunut ja alusmekkosillani sängyssä odottelin, ei Kaukolla ollut haluja. Vaikka pienet kopsut oli ottanut häissä. Se sanoi, ettei tohdi semmoisia kahdenkeskisiä, kun isänsä kuuntelee kumminkin. Yritin sopertaa, että eikös semmoinen kahdenkeskinen kuulu avioparin hääyöhön, mutta en saanut miestä innostumaan. Liian kärkkäästi miestä taisin hinkua, kun Kauko läksi aittakamariin nukkumaan hääyötään. Yksin jäin vanhaan puusänkyyn itkemään jalkoväli miehen koskemattomana. En ollut onnellinen aviovaimona. Oli ikävä kotiin.

Kaukon isä oli vanha, lipevä äijä. Minua alkoi etoa ensi hetkestä koko mies. Se oli kolmatta kertaa aviossa Kaukon äidin kanssa. Lapsia sillä oli kahdeksan, Kauko niistä nuorin. Lapset olivat suuttuneet isäänsä eivätkä käyneet kahta tyttöä lukuun ottamatta kotonaan. Vain toinen niistä kävi meidän häissä. Enkä ihmettele, etteivät käyneet. Oli se äijä niin vastenmielinen. Kyllä se varmalla meidän hääyön tapahtumia kyttäsikin, mutta joutui sekin pettymään, kun Kauko ei ryhtynyt aviomiehen hommiin.

Appi kävi jo seuraavana päivänä minuun käsiksi navetalla. Löin sitä sormille ja itkun sekaan kirosin. Se tepsi kumminkin. Kyllä se vielä pari kertaa uudelleen kävi käsiksi, mutta saman toistin eikä se pitemmälle päässyt, kun oli minua päätä lyhyempi pikku-ukko. Halut sillä vielä oli kovat, vaikka oli pitkälti yli kuudenkympin. Anoppi minulla oli hyvä. Se ei minua koskaan haukkunut. Se oli kultainen ja hiljainen nainen. Appi rupesi haukkumaan, kun en antanut käpälöidä ja yhtyä. Vaan ei se monta vuotta enää elänytkään, että siitä päästiin sillä lailla eroon. Julmaltahan tämä kuulostaa, mutta julma ja inha se osasi olla appikin.

Toista kuukautta oltiin oltu naimisissa, kun impeyteni menetin. Kauko oli jo kamariin tullut minun viereen hääyön jälkeen nukkumaan, mutta ei se milloinkaan hyväillyt ja halunnut minua. Sitten kerran elokuun alussa se murahti, että aamusella jäi halunsa tyydyttämättä. Vasta siinä vaiheessa ymmärsin, että se oli joka päivä tyydyttänyt itsensä kädellä varmastikin huusissa tai metsässä. Sen takia sen ei minuakaan enää mieli tehnyt. Ei tarvinnut minua siihen.

Mutta nyt teki Kaukolla mieli ensi kerran ja se käski avata haarat. Kuuliaisena aviovaimona minä levitin jalkani. Kauko kääntyi selin minuun ja näperteli jotakin. Heti en siinä ymmärtänyt, että se laittoi kondomin. Sitten mies kierähti päälleni ja haroi alushousujani sivuun vaon edestä. Jonkin aikaa se päälläni nujusi ja nuhersi. Jäykistyi lisää ja ähki. Yhden suukon sain huulilleni. Sitten Kauko työnsi kalunsa sisääni. Ei se ollut suuren suuri, ei paksukaan, mutta tuntui minussa kuitenkin. Enhän vielä miestä ollut aikaisemmin saanut. Kalu oli jämäkkä ja puhkaisi minut. Nipisti kipeästi ja vertakin valui lakanalle, mutta kestin sen tipat silmäkulmissa. Sen verran olin kuullutkin, että alussa sattuisi.

Kun Kauko oli päässyt sisääni, se alkoi hytkyttää. Ei se tehnyt sitä kunnolla, vaan se oli semmoista hömpsytystä vain. Kalu tuikki vakooni, ei tyydyttänyt himoani kunnolla. Liike oli liian pientä, ja kokoakin olisi saanut olla enemmän, vaikka tämä itsekkäältä kuulostaakin. Kauko hikosi nopeasti, alkoi punottaa kasvoista, ähki kuuluvasti. Sänkylaudat natisivat jonkin verran hiljaisessa kesäillassa. Ynähdettyään kovalla äänellä se lopetti. Saman tien se tarttui sormillaan kumin juureen kiinni ja vetäytyi varoen sisältäni. Mies kierähti huohottaen viereeni ja läksi siitä kohta puoliin pesulle huoneen nurkkaan. Meillä ei maalla silloin ollut vesijohtoja. Pesusaavit, vadit ja kannut vain. Minä huuhtelin itseni Kaukon nukahdettua. Verta sekoittui veteen ja alapäätä aristi. Nyt se oli kumminkin tapahtunut. Minusta oli tullut aviovaimo sänkykamarin puolellakin.

Se oli siitä lähtien sitä samaa. Lyhyt hömpsytys ja äkkilopetus, kun miehen lasti tuli kumisuojukseen. Minä en siitä saanut nautintoa, nykykielellä orgasmia. Yleensä se tapahtui aina lauantaisin, kun Kaukon isä ja äiti olivat saunassa ja me odotimme vuoroamme. Siksipä minua ei milloinkaan naurata vitsi, missä sanotaan jotta ”kerran viikossa lauantaina saunan jälkeen”, kun itse olen semmoista melkein kirjaimellisesti joutunut kokemaan. Ei semmoinen ole naurun paikka, kun se koskee itseään.

Kaukolla ei ollut normaalin miehen haluja. Nyt sen voin jälkeenpäin sanoa. Hän halusi yhdyntää yleensä vain kerran viikossa. Joskus kesäaikaan kaksi kertaa viikossa, jos ei väsynyt liikaa töistä. Talviaikaan oli hiljaisempaa. Monesti meni kaksi-kolme viikkoakin, ettei Kauko halunnut. Minulla oli käteni ja niitä käytin salaisesti kuin ennen tyttönä ollessani. Ei silloin naisille mitään apuvälineitä ja leluja ollut. Ja omat kädethän ne parhaimmat ovatkin.

Kondomi oli Kaukolle tärkeä. Joskus koko aiottu yhdyntä peruuntui siksi, että kondomi meni rikki tai ne loppuivat. Ilman sitä Kauko ei suostunut yhtymään minuun. Minusta olisi ollut luonnollista olla ilman, kun nyt olimme naimisissakin. Lapsia olin aina toivonut saavani. Siitä kerroin Kaukollekin, mutta häntä ei kiinnostanut saada vielä vauvaa taloon itkemään. Minua harmitti, ettei kondomi koskaan mennyt rikki huomaamatta, jolloin Kaukon siemenet olisivat vahingossa päässeet sisääni. Hän huomasi sen joka kerta, jos kumi repesi. Homma pysähtyi siihen. Eikä kondomi kolmen vuoden aikana turhan usein rikki mennytkään.

Sitten viimein kun kolme vuotta olimme aviossa olleet, aloin kärttää lapsentekoa tosissani. Appikin oli siinä vaiheessa jo kuollut ja olin vapautunut talossa. Anopin kanssa tulimme hyvin juttuun, mutta hän kumminkin muutti kohta puoliin tyttärensä luokse. Usein kumminkin meillä kylässä kävi. Nyt kun olimme Kaukon kanssa isäntä ja emäntä talossa, toivoin minä lapsia tulevaksi oikein monta. Kaukokin alkoi viimein asiaan myöntyä.

Kun viimeisetkin maatyöt saatiin syksyllä tehtyä, Kauko suostui jättämään ehkäisyn pois. Paikat märkinä ja herkkinä minä odotin paljasta miehen kalua sisääni. Tilanteessa oli ihan uudenmoinen kutkutus. Vähän Kauko vielä epäröi yhtyä paljaalla vakooni, mutta suostui kumminkin. Se hömpsytti hetken ja korahti. Minä makasin liikkumatta pimeässä syksyillassa ja ajattelin, että viimeinkin sain siemenet sisääni. Muuta en saanutkaan. Kauko kierähti pian omalle puolelleen ja nukahti pesemättä itseään. Enkä minäkään pessyt, että siemenet pysyivät sisässä.

Olin vielä lapsellinen maalaisemäntä. Luulin tulevani heti raskaaksi. Molemmat sitä luulimme. Jäimme odottamaan, että vatsa alkaisi kasvaa. Mutta se ei alkanutkaan vaan tulivat kuukautiset. Sain Kaukon laskemaan siemenensä sisääni uudelleen. Taaskaan en tullut raskaaksi. Kokeilimme taas kerran kuussa. Neljän kuukauden kuluttua Kauko suostui jälleen yhtymään kerran viikossa. Vaikka sille olikin vaikeaa olla paljaalla. Se oli niin takertunut kondomeihin. Ehkäpä lapsentulo pelotti sitä. Mutta kun ei lasta alkanutkaan kuulua, se tottui siihen, että voi laskea siemeniä sisääni.

Tunsin masentuvani. Olisin halunnut äidiksi. Kävin Kaukolta salaa naistenlääkärillä. Hän käski vain yrittämään mahdollisimman usein alttiina aikoina. Mutta en minä Kaukoa saanut innostumaan tarpeeksi. Vieläkin vaan kerran tai kaksi viikossa, vaikka appi ja anoppikaan eivät enää olleet seinän takana haittaamassa.

Kun kuusi vuotta oltiin naimisissa oltu, tärppäsi viimein. Olin jo toivosta luopunut, kun kuukautisia ei sitten tullutkaan. Olin tullut raskaaksi Kaukon siemenistä. Kun iloisena kerroin siitä Kaukolle, se vain murahti, että nytkö se sitten pääsi tapahtumaan. Kauko rupesi taas käyttämään kondomia. Sitä ihmettelin, mutta ei se enää kumeista luopunut. Ehkä se luuli uusien siemenien haittaavan raskaustilaani. Kun olin viidennellä kuulla raskaana, Kauko kieltäytyi kokonaan yhtymästä enää. Olin hyvin surullinen, koska hormonaalisessa raskaustilassani kaipasin miestä. Se hoiti kumminkin asiansa kädellään. Ja minun oli hoidettava omani käsilläni.

Niin kului raskausaikani loppuun ja vaivalla sain väännettyä maailmaan pulskan poikalapsen. Jouduttiin tikkaamaan, kun alapääni oli niin kovilla. Se tiesi taas pitkää aikaa ilman yhdyntää. Melkein puoli vuotta meni vielä synnytyksen jälkeen, ennen kuin Kauko viimein innostui taas entiseen, laiskaan rytmiin. Vakoni palautui onneksi melkoisen hyvin ennalleen. Ja nyt oli meillä poika. Terve, reipas poika. Minun iloni ja riemuni. Sille saatoin antaa kaiken sen rakkauteni ja hellyyteni, mitä Kauko ei huolinut.

Ajastaan rupesin puhumaan aviomiehelleni, että tehdään toinen lapsi. Poika oli jo kahden vuoden vanha ja kaipasi leikkikaveria. Mutta ei Kauko halunnut. Se sanoi, ettei enempää lapsia tarvita. Ei itsekään ollut läheisissä väleissä omien siskojensa ja veljiensä kanssa, niin ei se välittänyt hommata niitä omalle pojalleenkaan. Olin masentunut. Olisin itse halunnut monta lasta. Omaa tyttöäkin olin toivonut paljon.

Aika pääsi kulumaan. Poika läksi jo kouluun 7 vuotta täytettyään. Silloin minulle taas iski erikoisen kovana halu saada lisää lapsia. Kai se oli semmoinen biologinen kello, mistä myöhemmin alettiin puhua. Mutta Kauko pysyi kannassaan, ettei meille lisää penskoja hommattaisi. Silloin rupesin pyörittelemään päässäni erilaisia konsteja, miten voisin salaa tulla paksuksi. Jos saisin kondomin rikkoutumaan Kaukon huomaamatta. Mutta ei semmoinen olisi toiminut, kun se aina sen huomasi. Sitten aprikoin, josko saisin siemenet jälkeenpäin kondomista sisääni, mutta ei sekään onnistunut. Kauko hoiti kondomiasiansa sairaalloisen tarkasti. Se hankki, käsitteli ja hävittikin ne itse. Ties vaikka olisi arvannut salaiset ajatukseni, kun niin tarkka puuhissaan oli.

Kauko laski minut hyvin harvoin kaupunkiin yöksi. Joskus sain äitini ja isäni luona yöpyä. Ja joskus hyvien tyttöaikaisten ystävieni, joita oli kaksi. Mutta ei Kauko siitäkään pitänyt. Minun paikkani olisi ollut kotona hellan ääressä. Itse ei Kauko ollut laisinkaan seuraihminen eikä usein kutsujuhliinkaan kanssani lähtenyt. Silloin häpesin, kun kaikki minulta kyselivät, jotta minne sinä miehesi oikein jätit. Vaikeassa avioliitossa on paljon semmoista, mitä muut eivät ymmärrä, vaan pahentavat vain asioita kysymyksillään.

Se oli lokakuun puoliväli sinä vuonna, kun poika oli ensimmäisellä luokalla koulussa. Silloin minä sen toteutin, kun pääsin taas kaupunkiin yöksi. Vieläkin hämmästyn päätöstäni ja sitä, että siihen kykenin. Mutta olin Kaukon vastusteluun niin kyllästynyt. Joku voisi sanoa, että minun olisi pitänyt ottaa ero Kaukosta tykkänään, mutta ei sekään olisi ollut ratkaisu tilanteeseen. Rakastinhan minä sitä, jollain lailla. Se oli mieheni ja meillä oli koti, yhteinen poikakin. Mutta biologinen kelloni pani minut tekemään tempun miehelleni.

Kaukolle sanoin meneväni yöksi ystävälleni, joka oli muuttanut kaksioon lapsineen. Heille oli tulossa miehensä kanssa ero. Oli se ikävä asia minusta. Olivat olleet melkein yhtä kauan naimisissa kuin Kauko ja minä ja heillä oli kolme lasta. Mutta ystäväni sanoi, että parempi se oli niin. He eivät sopineet enää yhteen. Itse sen parhaiten tiesivät. Kumminkin minä läksin käymään ystäväni miehen luona. Menin muka puhumaan erosta hänen kanssaan. Alusta asti olin suunnitellut muutakin hänen varalleen. Olin vielä valmis perääntymään, jos kaikki ei olisi edennyt suunnitelmani mukaan.

Ensin Raimo vähän säikähti, kun ilmestyin hänen ovelleen kerrostalon käytävään. Luuli tietysti, että olin ystäväni lähettämänä asialla. Haukkumassa tai urkkimassa, onko hänellä uutta naista. Mutta kohta jo tilanne laukesi, kun sanoin tulleeni muuten vaan jutustelemaan kaupungissa käydessäni. Vaikka olihan aika jo epätavallinen siihen, kello kävi jo kahdeksaa illalla ja pimeää oli. Raimo pyysi kumminkin minut peremmälle ja tarjosi kopsutkin. Vaikka aluksi kohteliaasti yritin evätä semmoisen. Kohta jutustelimme kuin ennenkin, eikä heidän avioeronsa enää painanut kummankaan mieltä.

Sitten minä tein ratkaisuni. Yrittäisin ainakin sitä, minkä olin päättänyt. Panin peliin kaiken viehätysvoimani ja aloin hitaasti riisua puseroa, sitten hametta. Siihen aikaan en käyttänyt housuja kuin maalla töissä ollessani. Raimo katsoi minua kummissaan. Minä jatkoin riisumista, vaikka sydän alkoi takoa rinnassa. Kyllä Raimo varmasti jo tajusi, mihin pyrin. Olin tullut antamaan itseni hänelle kuin nainen miehelle. Saadakseni siemenet sisääni. Aika oli mahdollisimman otollinen, jos mies vain innostuisi.

Raimo ei uskaltanut kajota minuun. Olin rintaliivisilläni ja alushousuissani hänen edessään. Pakotin häpeän piiloon ja nousin ylös. Menin hämmästyneen miehen luo ja rupesin hyväilemään hänen rintaansa ja selkäänsä käsilläni. Availin hermostuneena Raimon paidan nappeja. Melkeinpä vahingossa kosketin miehen sepalusta, jonka takana oli kalu. Se tepsi. Mies hurjistui kerta kaikkiaan. Se kävi elukan lailla kiinni kaulaani kuumalla suullaan. Imi ja suuteli sitä. Yritin varoa, ettei jäisi jälkiä. Suulle se ei suudellut enkä sitä halunnutkaan. Se olisi ollut liian läheistä eikä tässä semmoisesta lemmensuhteesta kyse ollut. Tässä oli kyse kahden hedelmällisen aikuisen parittelusta. Niin minä olin sen jo päättänyt. Raimolla oli jo näyttöä kolmen lapsen verran. Näyttöä hyvistä siemenistä siis.

Himosta hurjana Raimo repi vaatteita yltään ja työnsi minut voimalla selälleni sohvalle. Sen huohotus kohisi korvissani. Mies oli selvästi kiimassa ja halusi yhtyä minuun kaikesta halustaan. Semmoista en vielä koskaan ollut saanut kokea. Vaikka kirjoista ja puheista olin ymmärtänyt juuri tämmöistä kiimaa olevan olemassa miesten ja naisten välillä.

Kun Raimo sai farmarinsa ja alushousunsa pois, työntyi jäykkänä pystyyn hänen kalunsa. Se näytti pitkältä ja vahvalta. Siinä oli paksuja ja kiemuraisia verisuonia pinnassa. Esinahka paljasti terskan puoliksi ja jäykän elimen päässä näkyi siemennysreikä. Siitä halusin siemenien pian syöksyvän sisääni ja tekevän minut raskaaksi. Raimolla oli myös isot roikkopallit. Tiesin, että ne olivat miehen siemenvarasto. Sieltä saisin kohta toivomaani tavaraa. Keskellä rintaa sillä oli tummia karvoja tuuheana tupsuna. Siitä läksi karvavana kulkemaan vatsan yli alakarvoitukseen saakka. Tämä oli mies, jonka halusin minut siittävän. Tekevän minulle kaipaamani toisen lapsen, kun oma mieheni ei suostunut tekemään.

Villisti elukan lailla Raimo tuli päälleni sohvalle ja riipi pois rintaliivit ja alushousut. Se kouri ja imi rintojani kuin vasikka utaretta. Semmoiselta se minusta tuntui. Ahnaalta. Jäntevät sormensa ehtivät jo vaolleni ja koettelivat sitä. Olin valuvaa kiimaa täynnä. Nesteeni litisivät pimpissäni ja kastelivat miehen sormet. Se sai Raimon ihmeelliseen hurmioon. Hän työnsi pillumehuista märät sormet suuhunsa ja imeskeli niitä. Minusta semmoinen meni jo aika hurjaksi, kun ei meillä kotosalla koskaan tämmöistä peliä pidetty. Kiihotuin ja kiihkoonnuin kumminkin entisestäni miehen otteista.

Jo oli aika levittää haarat Raimolle. Siinä vaiheessa kävi mielessäni, että nyt olen huono vaimo Kaukolle, kun annan vieraan tulla ja yhtyä. Mutta se meni ohi. Mies oli himossaan maltiton ja kävi heti kimppuuni. Se laittoi suuren kalunsa suojaamatta häpyhuulilleni ja työnsi sisään. Se upposi ja upposi, kunnes ei enempää mahtunut. Se täytti pimppini kunnolla. Se venytti ja kiristi ja oli syvällä. Se oli niin mittava ja paksu, etten siihen mennessä samanmoista ihanaa tunnetta ollut saanut koskaan kokea. Raimo huomasi kai tuntemukseni, kun haukoin henkeäni. Hymyili viekkaasti. Olin tikahtua miehen suureen, jäykkään elimeen. Se oli jotain paljon, paljon parempaa kuin Kaukolla.

Sitten se alkoi. Mies alkoi yhtyä. Ei malttanut rauhallisesti ja varoen, vaan otti minua heti rajusti ja kiimaansa tyydyttäen. Samalla se tyydytti minun suureksi kasvaneen kiimani. Yritin oikoa reisiäni pois päälleni puskevan sonnin tieltä, mutta sohva oli ahdas. Mies ei kumminkaan välittänyt siitä, vaan nai minua minkä pystyi. Yritin ottaa kiinni Raimon leveästä selästä, joka nousi ja laski päälläni. Mies haki vahvoilla käsillään sohvasta tukea ja nai. Nai niin ahnaasti kuin pystyi. Häpyni ei kestänyt enempää tätä ihanuutta. Se herkistyi ja herkistyi, kunnes laukesin suureen orgasmiin. Raimon suurenmoinen siitin sai minun patoutuneen naiseuteni purkautumaan. Valtaisa tunne valtasi hetkessä koko vartaloni eikä semmoista oikein voi sanoin kuvata.

Mutta Raimo ei lopettanut. Mies oli tosissaan hurja kuin kiimainen sonni, joka pääsee lehmälle. Hetken aikaa minuun suorastaan koski, kun se survoi vartevaa kaluaan sisääni, vaikka herkisti niin suunnattomasti. Mies oli raju, koska ei varmastikaan ollut saanut naista aikoihin eron vuoksi. Tai kuka ties olikin, muttei vaan kyltynyt millään. Semmoiselta sonnilta Raimo tuntui minusta. Kun se sai käsivarret kunnolla tuettua sohvaan, se nai taas kunnolla. Pitkät elimen survoutumiset olivat mahtavinta, mitä koskaan olin kokenut. Ja mies jatkoi ja jatkoi eikä lopettanut alkuunsa, kuten aviomieheni Kauko. Tunsin Raimon roikkopallit itseäni vasten. Niin pitkissä nahoissa ne molluivat. Tuntui niin hyvältä sekin, ettei kumia ollut pilaamassa tätä ainutkertaista hetkeä ja päämäärääni.

Olin kuin kiimaan tullut lehmä sonnin alla. Tarjosin tavaraani kunnolla. Otin sonnin kalua vastaan saadakseni siemenet sisääni. Ja saadakseni uudelleen sen äskeisen nautinnon. Vaikka suurta nautintoa se oli koko toimitus. Aikansa rajusti naituaan mies alkoi ähistä kovemmin ja kovemmin. Aloin aavistaa, että kohta se syöksee siemenensä minuun. Raimon suuret silmät katsoivat omiini ja sen suusta purkautui epämääräisiä sanoja. Tulee, tulee. Niin se sanoi. Se rupesi kampeamaan itseään ylös päältäni. Meinasi vetäytyä ajoissa, ettei laskisi sisääni omia, vieraita siemeniään. Oli sen verran lojaali aviomiehelleni, vaikka toisen omaan olikin himopäissään kajonnut. Ja käyttänyt rajusti suurella halulla. Ja suurella kalulla. Kumminkin tajusin ajoissa, mitä mies aikoi. Käteni olivat sen selässä ja tarrasin lujasti kiinni. Sain vedettyä sen takaisin päälleni. Paljaita rintojani vasten. Nopeasti heitin jalkani Raimon takapuolen ja reisien päälle. Nilkkani kiedoin ristiin ja pakotin miehen pysymään päälläni.

Pyysin käheästi miestä naimaan loppuun asti. Raimo katsoi silmät suurina minua, mutta jatkoi. Miehen lantio liikehti. Siitin työntyi yhä rajusti tiukkaan vakooni. Aloin saavuttaa uutta orgasmia. Äkkiä Raimo painoi minua lujasti sohvaan. Lantionsa painui hurjalla voimalla omaani vasten. Miehen vahva siitin työntyi kovana ja paksuna syvälle sisääni, mahdollisimman lähelle päämääräänsä. Samassa se alkoi tykyttää hurjasti. Raimolta korahteli kurkkuääniä. Miehen lantio nyki ja nyki. Ja minä ymmärsin, että nyt! Se syöksee nyt siemenensä minuun! Olin siemennettävänä ja nautin joka sykäyksestä. Mies siemensi ja siemensi. Korisi ja vapisi hiessään. Pysyi jäntevänä ja lantio nykien paikoillaan päälläni. Pimppini täyttyi siemennesteestä hetkessä. Olin uuden orgasmin partaalla. Yritin saada Raimon vielä liikuttamaan lantiotaan, naimaan. Mies ymmärsi haluni ja alkoi taas liikkua. Suuri kalu survoi edestakaisin liukkaassa, siemennetyssä vaossani. Silloin minä laukesin uudelleen siihen valtaisaan ihanuuteen.

Raimon siemennestettä oli joka puolella, kun aloin tajuta, mitä olimme tehneet. Sitä lorahti vaostani sohvallekin. Kangas meni varmastikin pilalle. Hämilläni koetin laittaa alushousuja jalkaani. Nekin kastuivat hetkessä miehen siemennöksestä. Olin saanut sisälleni melkomoisen lastin. Aluksi se oli paksua hyytelöä. Sitten se alkoi valua. Mutta sitä olin tullut hakemaankin.

Raimo alkoi mutista ja kirota itsekseen. Hän raapi hiuksiaan ja pyöri hermostuneena edestakaisin. Raju kiima oli laantunut molempien suureen tyydytykseen. Miehen kalu roikkui nyt suurena ja velttona pallien tavoin. Sekin oli ihan limainen nesteistä. Selvästi meitä kumpaakin hävetti kovasti se tapahtunut. Enkä minäkään kovin vakuuttavasti osannut sanoa, että ei se haittaa, kun molemmat sitä haimme. Jonkin aikaa istuin vielä nojallani sohvalla. Vaistomaisesti kai tajusin antaa miehen siemenille pääsyn maaliinsa. Lopulta minun oli pakko nousta, pukea ja poistua. Syyllinen olohan siitä kummallekin jäi. Menin äidille ja isälle yöksi enkä kertonut, mistä olin tulossa. Jalkoväliäni en sinä iltana pessyt vaan pidin Raimon siemennesteet sisälläni. Olin muutenkin aivan hellänä sonnin astumisesta.

Ajoitus oli oikea. Tulin raskaaksi Raimolle, kuten olin toivonut. Aluksi tulin suunnattoman iloiseksi. Sitten iski hirvittävä syyllisyys ja pelko. Mitä Kauko sanoisi, kun huomaisi minun tulleen raskaaksi? Salaisesta kaupunkikäynnistäni oli kulunut viikko, kun Kauko yhtyi minuun. Tietysti kondomin kanssa. Ei hän varmastikaan aavistanut minun olleen vieraalla. Kauhuissani mietin kaikin keinoin, miten oikein saisin hänet yhtymään edes kerran ilman kondomia. Silloin voisin sanoa lasta hänen tekemäkseen. Tunsin itseni hirvittäväksi ihmiseksi.

Hain kuitenkin parsinneulan ja pistin varmuuden vuoksi muutamia kondomeja puhki. Olin tullut salaa kesken navettatöiden kamarissa käymään, jottei Kauko puuhiani olisi huomannut. Ja niinhän siinä kävi, jotta ne kondomit puhkeilivat jokaisessa yhdynnässä viikon välein. Kauko kiroili ja raivosi. Jokainen yhdyntä keskeytyi siihen, mutta sainpa ainakin syyn tulla raskaaksi aviomiehelleni. Siemeniään Kauko ei tosin koskaan laskenut sisälleni, koska vetäytyi saman tien kumin hajottua.

Kun raskauteni lopulta paljastui Kaukollekin, se oli aivan raivoissaan. Se alkoi syyttää, ettei lapsi ollut sen tekemä. Minä itkin ja vakuuttelin, että on se. Muistutin kondomien hajonneen monta kertaa ja että kyllä silloin oli jokunen siemen päässyt sisääni karkaamaan. Mutta Kauko ei uskonut. Aikaa myöten se rauhoittui, mutta suhteemme ei ollut enää entisellään. Yhdessä kuitenkin otimme uuden tulokkaan vastaan. Se oli pieni tyttö. 8-vuotias poikammekin ilostui ikihyviksi siskosta.

Vielä minulle sai Raimokin palan nousemaan kurkkuun. Yhtenä päivänä soi seinäpuhelin. Onneksi itse vastasin sillä kertaa. Raimo oli kuullut minun saaneen lapsen ja osasi kai laskea yhdeksän kuukautta taaksepäin. Hän tiukkasi, oliko lapsi hänen. Minä valehtelin kauhuissani, että ei tietystikään ole. Sanoin myös, että älä enää meille soittele, ettei Kauko saa tietää yhteisestä illasta mitään. Mies uskoi ja lakkasi kyselemästä. Jatkoi omaa elämäänsä ja sai vielä lisää lapsia uuden naisensa kanssa.

Minä en enempää lapsia enää saanut, mutta en kaivannutkaan. Olin ikionnellinen pojasta ja tytöstä ja omasta kodista. Kauko oli Kauko loppuun saakka. Jäin leskeksi 51-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin tapasin uuden miehen. Hän ei kuitenkaan ollut paljon Kaukoa parempi. Maaseudun mies hänkin. Kahdeksan kuukautta yhdessä oltuamme halusin erota. Uudestaan en samaa virhettä halunnut tehdä. Mies oli sänkykamarissa halukkaampi kuin Kauko, mutta muuten juro ja hiljainen.

Sitten tapasin Erkin. Näin hyvää miestä en olisi kuvitellut saavani. Erkissä koen olevan paljon Raimoa. Varsinkin sänkykamarissa. Mutta ei siitä sen enempää. Olen nyt onnellinen, kypsä nainen. Vaikeat ajat muistuvat toisinaan mieleeni kaiken tämän onnen ja tyytyväisyyden keskelläkin. Siksi nämä halusin purkaa ulos itsestäni, jotta lopultakin pääsisin niistä eroon. Toivoisin palautetta. Kiitos.