Panda

Tämä tarina on omistettu teille, rakkaat lukijat, ja erityisesti niille, jotka ovat vaatineet parodioihin juonta ja jännitystä – tai edes järkeä.

Aamuauringon ensimmäiset säteet hiipivät vaivihkaa keittiön pöydän pinnalle ja havahdun mietteistäni. Joko on valoisaa? Keskiyön aikoihin nousin yksinäisestä kihlavuoteestani ja laahustin jääkaapille juodakseni maitoa. Maitolasi lepää vieläkin edessäni kalliilla Ikea-pöydällä. En ole pystynyt juomaan pisaraakaan, vaan olen lohduttomasti tuijottanut kuppia yli kuusi tuntia.

Nipistän itseäni hauiksen alta. Olen hereillä, tämä kaikki – aamu, viime yö, edellisyö, kirje kädessäni, ihan kaikki - on siis totta. Voi vittu, kiroan mielessäni. Tatuointini viereen muodostuu punainen nipistysjälki. Hankin tatuoinnin samana päivänä, kun menin kihloihin rakkaan Allini kanssa. Hauikseni alla löysällä iholla lukee äärimmäinen rakkaudenosoitus, ”I love Alli”. Kihlattuni otti vastavuoroisesti pakaraansa tatuoinnin ”Panda was here”. Söpöä.

Tuijotan edelleenkin maitolasia. Se tuo mieleeni sen kohtalokkaan yön. Sen kohtalokkaan valinnan, jota kadun varmasti ajasta iäisyyteen. Kauan kestänyt kidutus, jonka lopetin väärällä tavalla. Maitokuppi tuo mieleen… *dramaattista musiikkia… tissit. Sen toisen naisen tissit.

Kolme päivää sitten Allin oli pakko lähteä työkeikalle toiselle puolelle Suomea. Joku turha julkkis oli karannut Lappiin syömään koiranruokaa, ja Allin piti tehdä siitä suuri paljastusartikkeli. ”Ei se vie kuin muutaman päivän. Pärjääthän sinä täällä yksinäsikin.” hän rauhoitteli minua. ”Minun on pakko saada tietää, onko se Pedigreetä vai Jahti-muroja?” hän intoili. Totta kai minä ymmärsin asian tärkeyden laatujournalistille, mutta seurauksena minä jäin täysin yksin kotiin.

Ensimmäisen aamun pärjäsin jotenkuten, mutta mitä pitemmälle päivä mateli, sitä suuremmaksi paine kävi. Yritin lukea lehteä, mutta sarjakuvissa oli Viivi tai Niiskuneiti. Radiossa juonsivat ainoastaan naiset tai Antti Tuisku lauloi. Yritin katsoa televisiota, mutta jo pelkästään Kauniiden ja Rohkeiden alkutunnari oli silkkaa pornoa minun silmissäni. Kuinka joku pystyisi selviämään ilman seksiä kolme päivää?

Aloin järkeilemään, että Alli tekee tämän kiusallaan minulle. Se karmea pihtari! Eihän hän ole edes kahta tuntia putkeen antanut suuhoitoa varmaan kuukauteen. Mukamas sattuu nielurisoihin ja pah! Tekosyitä. Häntä ei enää kiinnosta seksi minun kanssani. Mitä jos hän menikin Lappiin panemaan sitä koiranruokamiestä?

Sinnittelin klo 22.00 asti, mutta sitten oli pakko soittaa hätäapu paikalle. Valitsin numeron ja soitin. Tyttöni vastasi toiselle tuuttauksella. ”Tänne ja heti”, käskin. Subwayksi kutsumani tyttö vastasi kuuliaisesti: ”Kyllä Sensei. Kiitos, Sensei.”

Alle vartissa olin jo sitonut hänet ylösalaisin seinälle ja panin häntä suuhun. Upotin samalla rakkaan kihlattuni lempidildon kattoa tavoittelevaan avuttomaan pyllyyn ja nuolin sub-henkisen kaunottareni klittaa. Tulin hänen suuhunsa äärimmäisellä voimalla ja mällit lensivät ulos toisesta päästä omille kasvoilleni.

Tämä riitti hetkeksi, mutta en uskaltanut päästää Subwaytä vielä kotiin. ”Ole nyt vielä hetki seuranani. En pärjää yksin. Yritetään olla panematta.” sanoin hänelle. ”Kyllä Sensei”, hän sanoi seinäryijyn vierestä. Avauduin Subille siitä, että Alli pihtaa ja pahoittelin, että en ole ollut Subiin yhteydessä sitten Herkku-parodia 2:sen. Subway oli ymmärtäväinen: ”Kyllä Sensei”.

Loppuyö oli pitkä, mutta onnistuin olemaan kajoamatta seinäkukkaseeni.

Havahdun nykyhetkeen ja maitolasin välähdykseen. Ajovalot? Tuliko joku autolla pihalle? Alli? Ei, vaan päivä on jo valjennut ja aurinko porottaa koko voimallaan sisälle. On aika.

Suljen kirjeen, jossa pahoittelen kaikkea ja kerron lähteväni junalla Nepaliin viljelemään vuohia. Jätän kirjeen keittiön pöydälle maitolasin viereen. Laitan kihlasormuksen kirjeen päälle ja tahtomattani kastelen kuivan paperin kyyneleilläni.

Yritän vielä saada syötyä jotain, mutta edellisyön jälkeen ei ole oikein maistunut mikään.

Päästettyäni Subwayn kotiin kestin puutetta tasan viisi tuntia. Sitten hän jo makasikin köytettynä olohuoneen pöydällä edessäni. Sivelin hänen vartalolleen suklaakastiketta ja kuorrutin rinnat kermavaahdolla. Nuolaisin pitkän vedon säären sisäpinnalta vasemmalle nännille asti, keräten paljon suklaata ja kermavaahtoa, jonka jälkeen suutelimme ahnaasti ja maukkaasti. Seuraavaksi kävin jääkaapilla ja aloin lusikoimaan mämmiä avuttoman seksiorjani kasvoille. Hän nautti suunnattomasti.

Nostin hänen jalkansa ylös ja valutin kattilasta lämmintä sipulikeittoa säärtä pitkin pillulle. Lämmin keitto huuhtoi suklaakastikkeen ja kostutti haarojen väliä kivasti. Toista jalkaa pitkin valutin piimää, joka loi nätin konk.. kont.. kontrastin mustan mämmin kanssa. Ahmin häntä kuin viimeistä päivää. Lopuksi uitin vehjettäni katkarapukastikkeessa ja survaisin melani Subwayn moniväriseen mekkoon. Unelmatorttu purkautui useiden orgasmien voimalla, rikkoen vaivalla rakennetun rapean kuoren, paljastaen pehmeän sisällön.

Siinä vaiheessa, kun aloin survoa rypäleitä perseeseen, aloin miettimään, mitä hittoa olen tekemässä? Petän rakastamaani naista hänen talossaan, hänen ruuillaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni en pystynyt laukeamaan, joten lähetin Subwayn suihkun kautta kotiinsa. Sen jälkeen olen yrittänyt vain nukkua, mutta se ei ole onnistunut.

Juna-asema on ruuhkainen. Lippu Nepaliin maksaa 15 euroa. Istun penkille odottamaan taajamajunaa, jolla pääsen perille asti. Juna on myöhässä, ja saapuu puolen tunnin päästä.

Tähän mennessä Alli on varmaan jo palannut Lapista ja lukenut kirjeeni. Olen sulkenut kännykkäni, sillä en kestäisi kuunnella naiseni itsevarmaa raivoa. Ex-naiseni.

Taajamajuna saapuu kolme tuntia myöhässä. Nousen vaunuuni ja löydän ikkunapaikkani. Istun. Vartin kuluttua juna nytkähtää liikkeelle. Katselen laituria. Pitkään reissussa ollut travelleri raahaa reppuaan. Vanha mies ilahtuu nähdessään poikansa pitkästä aikaa. Meksikaani pääsi viimein Suomeen. Alli juoksee junan vierellä. Alli juoksee junan vierellä. Hei hitto herää jo! Alli juoksee junan vierellä!

Hän kiljuu, ”Annan anteeksi! Älä lähde! Mennään naimisiin!” Alan panikoida. Uskallanko ottaa riskin tämän naisen kanssa? Entä jos mokaan myöhemmin uudestaan?

Uskallan! Tämän naisen kanssa haluan jakaa koko loppuelämäni! ”Kyllä”, karjun ikkunaan ja ryntään ovelle. Aion hypätä liikkuvasta junasta, mutta en saa ovea auki. Alli jää koko ajan kauemmas jälkeen. Paniikki!

Yhtäkkiä juna alkaa jarruttaa rajusti. Pysähdymme jostain syystä. Saan oven auki ja juoksen naiseni syliin. Hän nostaa minut ilmaan ja suutelee tunteikkaasti. ”En enää koskaan jätä sinua yksin”, hän vannoo. Itken onnesta.

Taustalla junan kaiuttimista kuuluu: ”Pahoittelemme viivästystä. Edessä on havaittu pieniä routavaurioita radassa ja matka jatkuu arviolta kolmen kuukauden kuluttua. Pahoittelemme. Ravintolavaunussa on tarjolla ruokaa.”

Happy Ending.

Semmoinen tarina tällä kertaa. Juonellisesti Pandan seikkailut ja Herkku-parodiat taitavat loppua tähän. Olen saanut uskomattoman paljon hyvää palautetta ja valtava määrä ihmisiä on kiitellyt minua tämän sivuston hennosta ravistelusta ja uusien tuulien tuomisesta. Kiitän nöyrästi teitä jälleen kerran. Paras lopettaa, kun on vielä voitolla.

Kommentoikaa. Mitä piditte tästä saippuaoopperasta? Mikä oli paras Herkku-parodia? Saitko?