Uran

Sini oli riippunut parikymmentä minuuttia kun olin saanut ruoan siihen pisteeseen, että saatoin jättää sen hetkeksi ja käydä katsomassa Siniä. Hän riippui rentona, mutta vikisi hiljaa. Palasin saman tien sisään. Näytti siltä, että toiset kaksikymmentä minuuttia riittäisivät hyvin Sinille. Kun ruoka oli valmis, kävin päästämässä nyt jo äänekkäästi vikisten ja voihkien riippuvan Sinin irti. Hän oli ehtinyt olla siinä aikomani 40 minuuttia. Hänen päässään oleva huppu oli märkä otsasta silmien alapuolelta, joten orgasmin hinta vaikutti tulleen suoritetuksi. Käänsin sängyn vaakatasoon ja päästin Sinin irti naruista. Käskin hänet seisaalleen, ja Sini tarjosi pyytämättä kätensä sidottaviksi selkänsä taakse. Ne sidottuani toin Sinin sisään ja ohjasin hänet istumaan pöydän ääreen.

"Toivottavasti maistuu. Sun pitää syödä paljon että jaksat lopun päivää.", sanoin ja asetin lautasen Sinin eteen.

Sini kumartui ja äskeisestä riiputuksesta vielä vähän surkeana sanoi, että ainakin tuoksu oli hyvä.

"Mä leikkaan sun huppuun reiän suun kohdalle, se on varmaan paras vaihtoehto."

"Joo."

"Ja sitten päästän siksi aikaa sun kädet vapaiksi, että saat syötyä."

"Kiitos."

Kun olimme syöneet, sidoin Sinin kädet uudelleen. Mietin mitä hauskaa seuraavaksi hänelle keksisin. Mahdollisuudet olivat näissä oloissa aika rajalliset, eikä käytettävissä edes ollut muita tarvikkeita kuin eri mittaisia narun- ja ketjunpätkiä. Olimme alun perin ajatelleet, että Sinistä tehtäisiin vain lähinnä sänkyyn eri tavoin kahlittu seksiorja, mutta hän, näköjään myös omasta mielestään, oli parhaimmillaan kun sai kunnolla kärsiä. Talutin hänet mökin kuistille ja kahlitsin kiinni kaiteeseen.

"Odota siinä, mä vähän katselen mitä mahdollisuuksia täällä on."

Sini ei ehtinyt kauaa odotella, kun jo hain hänet ja talutin mökin taakse, missä nurmikon jälkeen alkoi hoitamaton sekapuumetsä. Asetin Sinin seisomaan nurmikon reunaan kahden puun väliin siten, että kolmas puu, keskikokoinen pihlaja, jäi hänen eteensä. Käskin hänet leveään haara-asentoon ja sidoin Sinin nilkoista narut viereisiin puihin. Hänen edessään kasvavan muutaman sentin paksuisen pihlajan sahasin mökistä löytämälläni sahalla poikki siten, että jäljelle jäi suunnilleen Sinin navan korkeudelle ulottuva suora runko. Lopuksi veistin puukolla rungon pään terävät reunat pyöreiksi. Komensin Sinin kumartumaan eteenpäin ja ohjasin pihlajan rungon ensin Sinin hupun aukon kohdalle, ja käskin sitten hänet ottamaan sen syvälle suuhunsa. Sini avasi suunsa ja painoi päänsä niin alas, että alkoi yskiä rungon osuttua kurkkuun. Lopuksi lukitsin Sinin kaulaan ketjunpätkän, jonka toisen pään kiinnitin lukolla pihlajan runkoon lähimmän oksan alapuolelle. Oksa estäisi ketjua nousemasta ylöspäin, kun Sini yrittäisi tempoa itseään irti.

"Noniin, ole hyvä!", sanoin Sinille aivan kuin olisin tuonut hänelle annoksen jäätelöä.

"Häänhö hää hy hähän?", Sini mongersi ja riuhtoi päätään ylöspäin, mikä ei tietenkään tuottanut tulosta.

"Taisitpa jäädä."

"Hun hevhä ha hisha ähyy."

"Niinhän ne väsyy, mutta siihen menee kauan. Ja sulla on hyvä syy kestää, ei varmaan oo kivaa päästää sitä puuta liian syvälle kurkkuun, laatta lentää."

"Hua ohhe-aa ho."

"Hyvä. Nyt vain olet ihan paikoillasi ettei ala oksettaa enempää."

Sini huokaili.

"Niin ja lopuksi selkä notkolle. Sä pyllistät viistosti tänne mökille päin, joten mä haluun peppusi kauniisti esille."

Painoin kevyesti Sinin ristiselkää, ja hän notkisti selkäänsä. Mutta ei tarpeeksi, halusin hänet todella hyvältä näyttävään asentoon.

"Lisää, ei toi riitä mihinkään. Sun pitää oikein tarjoilla sitä persettäs."

Lopputulos ei ollut vieläkään riittävä. Sini halusi varmistaa itselleen jaksamisen kannalta paremman asennon.

"No mäpä vähän helpotan sun tottelemista."

Avasin Sinin päätä paikoillaan pitävän ketjun toisen lukon ja otin sen irti ketjusta. Aloin varovasti painaa Sinin päätä alemmas. Hän vastusteli, yski ja yritti sanoa jotain, mutta joutui tietysti antamaan periksi. Kun ketjuun oli näin tullut löysää, kiristin sen ja napsautin lukon paikoilleen. Puu oli nyt todella syvällä Sinin kurkussa, ja Sinin käytös kokonaan erilaista. Hän jähmettyi aivan liikkumattomaksi ja näytti hengittävänkin hitaasti ja varovasti, jottei olisi tuottanut kurkkuunsa pienintäkään ärsytystä ja joutunut sen myötä oksentamaan. Äännellä hän ei oksentamisen pelossa uskaltanut, mikä oli tiukennetun ketjun hauska mutta odottamaton etu. Huomasin Sinin yrittävän purra jo aivan märäksi kuolaamaansa puuta. Hän pystyi tarttumaan siihen pelkillä etuhampaillaan, mistä ei juuri ollut hänelle apua.

"No jos nyt sitten se selkä...".

Painoin taas kevyesti Siniä ristiselästä, ja tällä kertaa hän taivutti selkänsä syvälle notkolle aavistellen, että muuten kiristäisin ketjua lisää, mikä tosin tuskin olisi enää ollut mahdollista.

"Ja vielä vähän... Hyvä, noin. Nyt pidät sen siinä. Ja jos sä haluut et päästän sut joskus poiskin, pidät huolen että asento ei muutu. Yhtään. Kuten varmaan arvaat, sä kärsit siinä pitkään ja hartaasti. Kiitokseksi sä pidät perseesi alusta loppuun niin kauniisti tarjolla kuin ikinä osaat, ymmärrätkö?"

Sini ei voinut vastata. Liu'utin sormeani kevyesti Sinin klitoriksella, mutta lopetin ennen kuin hän ehti nauttia. Sini oli ääneti eikä uskaltanut liikahtaakaan. Tapansa mukaan hän sentään välillä painoi selän taakse sidotut kätensä nyrkkiin ja kohta taas suoristi sormensa. Se saattoi olla vain tukalan tilanteen aiheuttama tapa, tai sitten Sini viestitti oloaan ainoalla mahdollisella keinolla, joka hänellä nyt siihen oli.

Silittelin Sinin selkää, persettä ja reisiä miettien, miten hän mahtaisi kestää uudessa piinassaan. Samaa hän varmasti mietti itsekin. Asento ei ollut raskas, sillä hän ei joutunut kumartumaan kovin syvään, olihan hänen päänsä vähän lantiota ylempänä. Tämä oli hyvä, sillä helpommastakin asennosta tulisi todellista kidutusta jos aikaa vain oli käytettävissä riittävästi, ja sitähän oli. Asennon eräs parhaista puolista oli se, että Sini joutui taukoamatta keskittymään pysyäkseen täysin paikoillaan. Hän ei juuri voisi ajatella omiaan, koska syvällä suussa oleva puu oli pidettävä irti kosketuksesta sitä ympäröivän kurkun kanssa, ja se vaatisi huomiota keskeytyksettä. Toivon mukaan se alkaisi ajan kuluessa todella raastaa Sinin hermoja. Vielä nyt Sinin tunnelma oli varmaankin samalla tapaa tiivis ja piinaava kuin potilaalla hammaslääkärin tuolissa poran jo käydessä mutta kivun ollessa vielä edessäpäin...

"Sä muuten näytät mielettömän hyvältä siinä. Ja samalla vähän säälittävältä kun tietää, miten pitkä ja hidas kidutus sulla on edessä. Arvaa tekiskö mieli naida sua takaa päin, mut se ei nyt kyllä onnistu. Sua voi korkeintaan silittää ettet liikahda, ja laatta lennä... Mä meen nyt ja tuun joskus myöhemmin katsomaan miten oot sopeutunut.", kerroin ja taputin Siniä rohkaisevasti perseelle.

"Häää, ä-ä!", Sini protestoi taputuksen aiheuttamaa pientä liikahdusta ja alkoi kakoa.

"Ei varmaan kannata paljoa äännellä. Ehkä muuten olis hyvä jo nyt miettiä miten sä selviät sitten jos.. kun sä alat itkeä ja nyyhkyttää. Mut mä meen nyt, enkä tuu ihan heti takaisin. Jos alkaa tuntua tukalalta, niin voithan sä aina lohduttautua sillä ettei sentään tunnu sellaiselta kuin miltä tulee tuntumaan tunti siitä hetkestä eteenpäin... Niin ja muista se perse, mä nään sut ikkunasta.", sanoin ja lähdin mökkiin tiskaamaan. Sini painoi selkänsä mahdollisimman notkolle.

Mökissä tiskasin astiat aikaa säästämättä, ja ne hoidettuani vilkaisin Siniä ikkunasta. Mitään muutosta ei näkynyt. Hän liikutteli sormiaan hermostuneesti, mutta oli muuten kuin patsas. Sini oli noin parinkymmenen metrin päässä, mutta näin silti, että hänen suupielistään riippui pitkiä ohuita ja venyviä sylkivanoja, jotka kiilsivät alkuillan auringossa tuulen liikutellessa niitä.

Päätin käydä kysymässä, miten Sinin piina oli lähtenyt käyntiin, ja mennä sitten uimaan mökin rantaan.

"Siinä sä vaan tarjoilet persettäs vaikkei sua voi ees naida... Taidat pitää siitä kepistä kun tolleen kuolaat."

Sini huokaisi tuskastuneesti.

"No, sä näytät selviivän ihan hyvin. Turhankin. Nyt muuten tekeekin mieli laittaa sut vähän vinkumaan. Oota hetki niin saat yllätyksen."

Taitoin vieressä kasvavasta pihlajasta suunnilleen metrin mittaisen oksan. Sini sai ensimmäisen napakan iskun pakaroilleen, ja sen jälkeen iskuja vieri viereen, seuraavan aina edellisen alapuolelle, kunnes pohkeetkin olivat saaneet osansa. Toisin kuin olin kuvitellut, Sini ei uskaltanut kunnolla edes vinkua. Hän vain huohotti ja puri suussaan olevaa puuta. Häntä oli hauska piiskata, koska Sinin avuttomuus oli niin syvää. Jatkoin suuntaamalla iskut Sinin reisien herkille sisäpinnoille, ja kun kummatkin reidet oli käsitelty, kuulin Sinin sentään jo hiljaa nyyhkyttävän.

"Hyvältä kuulostaa, Sini-narttu. Mutta sä tarviit lisää. Sulla on reisissä vielä etupuoli ja ulkosivu pieksemättä."

Jatkoin nyyhkyttävän tytön koulutusta ja sain hänet lopulta kerjäämään armoa.

"Aa, aai. Hiihs ei ehää, hiihs.", Sini rukoili saamatta haluamaansa.

"Pohkeet vai perse seuraavaksi uusintakäsittelyyn?"

"Hiihs..."

"Ei pliis vaan pohkeet vai perse?", kysyin uudelleen jatkaen Sinin reisien viivoittamista.

"Hevhe!"

"Okei, perse. Ja sen jälkeen pohkeet."

Sini itki, yski ja huohotti, muttei uskaltanut enää puhua. En voinut kuin ihmetellä miten hyvin oksentamisen pelko piti hänet aisoissa. Lopun pieksennän Sini kärsi liikahtamatta mutta antaumuksella itkien, sillä kyyneleitään hän ei voinut pidätellä. Huppu oli etupuolelta kokonaan märkä, ja limaa valui paitsi Sinin suusta, myös kankaan läpi nenän kohdalta.

"Eiköhän se riitä tältä erää. Mutta saat lisää sitten kun olet rauhoittunut."

"Eii, ei, häähstä hut ho. Hiihs?"

Sini katsoi parhaaksi puhua, vaikka se vaikeaa olikin.

"No et sä siitä vielä mihinkään pääse, älä edes toivo. Sä jäät nyt siihen rauhoittumaan, mä meen uimaan ja jatkan sitten sun pieksemistä. Tarviit ylimääräistä kipua niin kauan että pelkkä siinä oleminen saa sut rukoilemaan. Haluun maata tossa nurmikolla ja kuunnella kun sä anelet armoa. Ja siinä tilassa sä et ole vielä pitkään aikaan. Mut mä meen nyt, nauti."

"Heii...", Sini nyyhkytti alistettuna tietämättä mitä muutakaan sanoa.

Kävin uimassa, ja palattuani hain aurinkopatjan ja toin sen Sinin viereen. Viivyin poissa puolisen tuntia, jona aikana Sini oli jo rauhoittunut mutta nyyhkytti edelleen.

"Miten menee?"

"Höyhää hähän...", Sini aneli surkeana.

"Sitä ketjua? En löysää. Taitaa alkaa jo tuntua?"

"Hooh..."

"Mutta et sä taida vielä kärsiä tarpeeksi. Mä meen sisälle vähäksi aikaa, keitän kahvit ja jotain. Sitä ennen saat vielä vähän keppiä, ja lisää kun tuun takaisin."

Sini nyyhkytti vastaukseksi ja painoi kätensä nyrkkiin odottaessaan ensimmäistä iskua. Piekseminen sai hänet itkemään, joten jätin hänet taas rauhoittumaan mennen itse sisälle.

Aikaa kului, ja viimein palattuani kyselin jälleen miten Sinillä meni.

"Hiihs...", Sini aneli jo niin tuskaisella äänellä, että päätin jättää pieksennän väliin.

"Kuulostat ihan siltä kuin sun kärsimys alkais vähitellen olla sopivalla tasolla. Mainiota. Mä meen nyt pitkäkseni tähän sun viereen."

"Hiihs...", Sini rukoili edelleen ja alkoi yskiä.

"Ainiin en muistanut kokeilla sun pillua. Ootas.. aika kuiva oot. Se on hyvä. Sä oot siinä kärsimässä etkä nauttimassa. Sun ensimmäinen nautinto tulee olemaan se, kun pääset siitä aikanaan pois. Mut siihen menee vielä kauan."

Sini ei voinut taaskaan vastata, mutta varmaankin hän alkoi olla epätoivoinen kuultuaan, ettei vapautuksesta ollut tietoa. Häntä ei voinut olla raivostuttamatta se, että joutui edelleen pitämään perseensäkin samassa alentavassa asennossa.

"Oot sä kyllä aika herkku. Mä siirrän tän patjan tänne sun alle jalkojen väliin, niin näen sut lähietäisyydeltä. Sun reidet, pillu, vatsa ja rinnat on sitten siinä mukavasti näkösällä."

Tein kuten olin sanonut, ja menin patjalle selälleni.

"Näyttää hyvältä kun sä läähätät. Saat jatkaa vielä kauan."

Ja Sini jatkoi. Hän liikutteli sidottuja käsiään kuin toivoen saavansa ne vapaiksi.

Loikoilin mukavasti Sinin alla katsellen ja kuunnellen tilanteen kehittymistä. Sini vikisi ja kuulosti vähä vähältä yhä epätoivoisemmalta, kunnes lopulta alkoi yskiä niin että pelkäsin hänen oksentavan. Nousin, avasin toisen lukon ketjusta ja löysäsin ketjua parin lenkin verran. Se helpotti Sinin oloa ja hän lopetti yskimisen. Huolimatta siitä, että yritti purra runkoa, hän ei tahtonut jaksaa kannatella päätään, koska se vähän väliä painui liian alas. Ja taas Sini itki, kakoi ja yökkäili, mikä ei kuulostanut kovin hyvältä.

"Haluutko vielä vähän lisää helpotusta?"

"Hahuun, hä e heh-hä ehää."

"Ootko ihan varma?"

"Hoo. Hiihs, oiheeh-hi. Auha hua hiihs..."

"Okei, autan."

Päästin Sinin kädet vapaiksi, ja hän tarttuikin heti kaksin käsin pihlajan runkoon siten, että pystyi tukemaan päänsä käsiään vasten. Olin kiinnittänyt Sinin aloillaan pitävän ketjun kummastakin päästä lukolla, joten sitä hän ei pystynyt irrottamaan eikä siis saanut puuta pois suustaan, vaan jäi samaan asentoon kuin missä oli ollut tähänkin asti. Persettäänkin hän piti edelleen siten kuin olin käskenyt, ei ehkä vain uskaltanut kokeilla mitä tapahtuisi, jos muuttaisi asentoa.

"Helpottiko?"

"Hevhohhi, hiihoh.", Sini kiitti huojentuneena.

"Mutta arvaa mitä?"

"Hoh?"

"Nyt kun sulla on kädet apuna, mä voin pitää sua siinä miten pitkään tahansa, vaikka koko illan. Arvaas ootko sä puhki sen jälkeen, arvaa? Onnea Sini, ja kiitti!"

Sini oli hetken hiljaa tajuttuaan mihin oli päätynyt, kun oli ottanut tarjoamani helpotuksen vastaan.

"Eii, EI, hä e hahuu, HÄÄHHÄ HUH HAAHANA!", Sini raivosi vihaisella ja pelästyneellä äänellä nyt kun puu ei ollut aivan niin syvällä hänen kurkussaan, että olisi estänyt metelöinnin. Sinin avuton raivoaminen oli aivan yhtä koomista kuin aiemmin auton takakontissakin.

"Jos jaksan niin mä tuun ehkä parin tunnin päästä katsomaan sua, jolloin saat lisää keppiä ja mahdollisesti mä sidon sun kädet vielä uudelleen sitten."

Sini metelöi edelleen raivoissaan ja epätoivoisena, mutta yllättäen hänen hampaaton kiukkunsa purkautui äänekkäänä itkuna. Eipä Sinillä tosin muutakaan keinoa olisi ollut. Hänen itkiessään katkaisin ketjun yläpuolella olevan oksan niin lyhyeksi, ettei Sini saisi sitä sormivoimin poikki ja siten pääsisi irti. Itse puulle hän ei mahtaisi mitään.

"Pärjäilehän, vilkaisen välillä ikkunasta miten narttuparka riutuu paalussaan. Muistahan se perse sitten edelleen.", nauroin pois päin kävellessäni.

Sini alkoi uudelleen vuorotellen vaatia ja rukoilla, eikä hiljennyt edes kun olin ollut jo hyvän aikaa mökissä. Mutta vähitellen hän vaikeni. Näin ikkunasta miten hän yritti sormeilla ketjua, mutta lopetti tajuttuaan, ettei pakokeinoa ollut. Siniä ilmeisesti rauhoitti täydellisen avuttomuutensa varmistuminen.

Muistin, että nyt Siniä pystyi naimaankin, kun ketjussa oli hiukan varaa ja Sinillä kädet tukenaan. Päätin siirtää naimista vielä noin tunnilla, minkä ajan Sini saisi virua yksin nieleskelemässä uusinta pettymystään. Tunti tulisi olemaan hänelle sietämättömän pitkä aika etenkin yksin ja ajan kulusta tietämättömänä vietettäväksi. Sini oli ollut siinä jo niin pitkään, että vaikka pahin rasitus olikin nyt helpottanut, tiesi hän itsekin ettei silti kestäisi ikuisuuksia. Epäilemättä hän myös joutui miettimään, mitä tapahtuisi jollen saapuisi ennen kuin hänen voimansa loppuisivat. Arvelin kuitekin, että jos kävisin naimassa häntä tunnin kuluttua, voisin jättää hänet siihen vielä sen jälkeen, ja seuraavan kerran naituani voisinkin ottaa mukaani varmasti täysin palvelleen orjattareni. Ja ikkunasta olisi hyvä tarkkailla Sinin jaksamista ilman että hän tietäisi siitä mitään.

Istuin melkein koko tunnin ikkunan ääressä Sinin kamppailua seuraten, mutta viimein oli aika jalkautua ulos. Kävelin Sinin luokse.

"Kelpaako nautinto?", kysyin vaikka arvelin, ettei Sini ehkä ollut yhteistyöhaluisella tuulella.

"Haihhi häy.", Sini vastasi alistuneesti. Ihme ja kumma, Sini oli tyyntynyt ja painoi jopa selkänsä paremmin notkolle.

"Kaikki? Kaikki nautinto vai haluutko keppiä?"

"E, hauhi-hoa."

Halusin saada Sinin ensin liukkaaksi, joten menin polvilleni nuolemaan häntä. Tässä suhteessa Sini oli kuin kone, eikä minun tarvinnut jatkaa kauaakaan, kun viimeisten tuntien aikana täysin epäreilua kohtelua osakseen saanut Sini oli jo valmiina naitavaksi. Lopetin heti kun hän tuntui tarpeeksi liukkaalta, joten orgasmi jäi häneltä tällä kertaa saamatta. Siniä oli nautinto naida, mitä en ollut epäillytkään. Hän tuntui taivaalliselta, ja vaikutti nauttivan itsekin. Lauettuani Sini pyysi minua jatkamaan nuolemista, mutta en halunnut hänen nauttivan enempää.

"Sä tunnuit ihanalta, aivan ihanalta. Mutta nyt saat jäädä taas yksin siihen. Noin ihana pikku narttu pitää kiduttaa hitaasti ja perusteellisesti."

Sini ei vastannut mitään, hänellä ei tainnut olla voimia vastustella. Menin takaisin sisään ja katselin Siniä ikkunasta. Tajusin alkaneeni pitää hänestä enemmän kuin mihin olin varautunut. Paitsi että Sinillä oli kaunis vartalo, hänessä oli myös jotain mistä tiesin, etten tulisi saamaan häntä mielestäni pitkään aikaan sen jälkeen, kun tiemme erkanisivat. Lopulta tulin niin kärsimättömäksi saada puhua hänen kanssaan, että päätin nopeuttaa Sinin riutumista vapautuskuntoon.

Otin mukaani noin kolmimetrisen ketjunpätkän ja kolme lukkoa. Sini oli hiljaa, ei itkenyt eikä sanonut mitään. Kysyin menestystä ja Sini kertoi, ettei jaksanut enää vastustaa mitään mitä hänelle tapahtui. Hän sanoi vain odottavansa ja että ottaisi vastaan mitä tuleman piti. Pitkä piina oli alistanut Sinin nähtävästi täysin.

"Sä taidat olla jo melkein ansainnut päästä irti."

"Oonho?"

"Melkein. Mutta sulla näkyy olevan vielä voimia jäljellä, vaikka henkisesti ootkin jo kai luovuttanut. Sä oot ansainnut vapauden vasta kun oot antanut aivan kaikkesi, myös fyysisesti. Mä vähän autan sua siinä."

Laitoin tuomani ketjun riippumaan Sinin vyötärölle siten, että sen päät koskettivat maata. Lukon napsautin vatsapuolelle kun olin ensin kiristänyt ketjun vyötärön ympärille.

"Niiaa. Polvet kunnolla koukkuun."

Sini niiasi, jolloin kiinnitin ketjun päät hänen nilkkoihinsa, eikä Sini voinut enää suoristaa polviaan.

"Saat olla noin lopun aikaa. Tää tekee susta selvää nopeammin."

Sini alkoikin pian surkeasti vikistä.

"Hyvä, sä kuulostat juuri siltä kuin nartun pitääkin tossa tilanteessa."

Kymmenessä minuutissa Sinin vikinä muuttui itkuksi ja ulinaksi. Hän tärisi, huohotti ja vääntelehti. Annoin hänen jatkaa vielä joitakin minuutteja, jotka Sinistä taisivat tuntua vuosikausilta.

"Sulta menee kohta jalat alta. Ehkä sä oot jo ansainnut loppuillan vapaata."

Päästin ensin Sinin jalat vapaiksi sekä naruista että ketjusta, ja sen jälkeen irrotin ketjun hänen kaulastaan. Sini vierähti nurmikolle pitkäkseen, ja itse menin hänen viereensä. Silitin Sinin päätä ja hän itki edelleen painautuen minua vasten. Vähitellen hän alkoi rauhoittua.

"Sini, sä oot ihana kidutettava."

"Se teki mulle hyvää.", Sini nyyhkytti.

"Mäkin nautin joka hetkestä. Aivan älyttömästi. Mut mä tiedän mikä muu tekee sulle hyvää. Kun oot levännyt niin me mennään uimaan, tuutsä?

"Tuun. Mut ihan vielä mä en jaksa... En ees nousta."

"Ei sun pitäskään, nyt ollaan vaan."

Loppuilta meni vähän rennommissa merkeissä kuin alun perin olin ajatellut. Neuvottelimme hetken, ja tuloksena päätimme riisua Sinin hupun, joka todella oli pesun tarpeessa. Hetki oli vähintään jännittävä, mutta kannatti. Nukkumaan mennessämme Sini halusi minun sitovan ranteensa ja nilkkansa yöksi. Se kyllä sopi minulle. Mutta kun Sini oli kahleissaan, sanoin päästäväni hänet kohta vapaaksi paitsi jos hän suostuisi siihen, että kun seuraavaksi tapaisimme, hän viettäisi yönsä paljon tiukemmin sidottuna ja nipistimet reisiensä sisäpinnoilla.

"Sä siis haluut auttaa mua sitten kun mä taas tarviin jotain tällasta ku tää päivä?"

"Ai auttaa? Oot sä Sini aika tollo jollet oo huomannut millanen päivä tää musta oli. Mutta tyhmyydestä rangaistaan!", lisäsin nauraen, hain ketjun ja kiinnitin sillä Sinin jalat tiukasti koukkuun.

"Tässä sulle, hyvää yötä."

"Hiihs...", Sini sanoi matkien itseään rukoilemassa pihlaja kurkussaan ja hihitti.

* * * L O P P U * * *