Uran

Päivä oli helteinen, ja kuumuus alkoi väsyttää kai yhtä lailla Siniä kuin itseänikin. Sini makasi rentona auringonpaahteeseen sijoitettuun sänkyyn sidottuna, eikä mitenkään näyttänyt kärsivän olostaan. Hain itselleni aurinkopatjan ja asetin sen nurmikolle aivan sängyn viereen. Sini saisi nyt ruskettua juuri alkaneen iltapäivän ensimmäiset tunnit. Mutta jotenkin hänen olonsa näytti turhankin lokoisalta... Hetken mietittyäni keksin ongelmaan ratkaisun, joka olisi helppo toteuttaa ja jonka jälkeen ajattelin itsekin hetken lepäillä.

Tartuin uudelleen sängyn pääpuoleen ja nostin sen alas mökin terassilta. Kävelin sängyn jalkopäähän ja reilulla ponnistuksella sain nostettua sängyn pystyyn. Päädyt olivat aika korkeat, joten sänky pysyi hyvin pystyssä tässäkin asennossa. Myös Sini pysyi paikoillaan, joskin äskeisen mukavan löhöämisen sijaan hän nyt riippui pää alaspäin jalat tiukasti sängynpäädyn sivutolppiin sidottuina, kädet alhaalla toiseen päätyyn kahlittuina. Sänky ei ollut mitään kapeaa mallia, joten Sinin jalat olivat leveällä ja asento näin ollen vähintäänkin paljastava. Mikä parasta, sängyn pohjalevy oli irrotettavaa mallia. Nostin sen pois, jolloin sänky muuttui eräänlaiseksi itsestään pystyssä pysyväksi sidontakehikoksi, joka oli kuin tehty tähän tarkoitukseen. Sänkyä saattoi käännellä tarpeen mukaan siten, että siihen kahlittu auringonottaja ruskettuisi tasaisesti edestä ja takaa. Käänsin sen siten, että Sinin aurinkovoiteella käsitelty etupuoli sai valoa. Onneksi olin kietonut narua useita kierroksia Sinin nilkkoihin ja tehnyt sidonnan niin, ettei naru kiristänyt sietämättömästi.

"Kiristääkö narut pahasti?", kysyin.

"Joo, mut kai mä kestän", Sini vastasi äänellä, josta kuuli ettei hän ollut aivan sinut asentonsa kanssa.

"No mitä sä teet sitten kun et enää kestä?"

"Tuota... mä pyydän tosi kauniisti?"

"Muistat varmaan samalla pysyä hiljaa, ettei sua tarvitse kouluttaa esim ylimääräisellä puolituntisella siinä?"

"No sit... Ähh. Mä tosiaan taisin saada sitä mitä mä tilasin. Kai mä sit vaan ootan että sä lasket mut tästä."

Sini oli todellakin kertonut haluavansa päästä näiden päivien ajaksi eroon kaikesta päätösvallastaan, joka oli kuulemma jo ehtinyt vetää hänen hyvin alkaneen työuransa pahasti solmuun.

"Taisit joo. Ehkä on parempi et vaan annat mun päättää. Sitä paitsi mä näen jos sun iho saa liikaa aurinkoa."

"Niin, päätä sä. Toi äskeinen autojuttu oli kyllä ensin viedä multa luottamuksen, mut sit kun mä tajusin kuvion aloin luottaa."

"Ohoh, ihan totta? Siihen mä kyllä olisin pyrkinytkin mut mä ajattelin et se olis vähän pitempi prosessi."

"No ihan todella, kaipaatsä todisteita? Mä riipun tässä vikisemättä just niin kauan kuin sä haluut, tai ehkä mä vikisen mut tuut huomaan et mä en oleta et mä voisin vaikuttaa sun päätöksiin. En olis tuolla autossakaan remunnut jos en olis joutunut paniikkiin. Uskots? Sä voit tarkkailla miltä musta tässä oleminen tuntuu. Sitte teet päätökses vapaasti siltä pohjalta."

"Oot sä kyllä aika outo. Mut mä pidän siitä. Paitsi et justhan sanoit et pyydät sitten kun et enää kestä siinä!"

"Hei ainahan mä pyytää voin. Sä yksinkertaisesti vain vaiennat mut jos haluut. Tai sit suostut jos haluut."

"Täytyy sanoo että hyvin sut on koulutettu."

"Ihan itseoppinut kuule."

"Just joo ja tässä sulle lisää oppia", nauroin.

Läimäytin Siniä perseelle ja jatkoin:

"Mut nyt hiljaisuutta kiitos, turha pyydellä mitään vähään aikaan, mä haluan kohta ottaa rauhassa aurinkoa."

Sini alistui melkein liian helposti. Se oli toisaalta hauskaa, toisaalta sopiva mutta murrettavissa oleva vastus olisi tuonut jännitystä. Mietin missä hänen rajansa mahtoivat olla. En kuitenkaan aikonut tarttua syöttiin ja alkaa jahdata niitä. Roolimme olisivat sen myötä jos eivät vaihtuneet, ainakin mutkistuneet.

Sinin uusi asento oli ollut kannattava valinta. Mikään kohta hänessä ei jäänyt nyt näkemättä, ja karvojen nyhtämisen jäljiltä punoittava pillu oli kuin tarjottimella. Jonkin verran karvoja oli vielä jäänyt sinne tänne, joten viimeistelin työn loppuun. Sini ei inahtanutkaan. Vielä hän ehtisi inistäkin kun veri pikku hiljaa alkaisi pakkautua päähän ja narut nilkoissa kiristää. Kokeilematta näin, että Sini oli märkä muutenkin kuin hiestä. En ollut ajatellut vielä tarjota hänelle nautintoa, mutten vain voinut vastustaa houkutusta. Aloin nuolla juuri sopivalla korkeudella olevaa pillua, ensin aivan kevyesti ja sitten vähän voimakkaammin. Sini vääntelehti naruissaan ja alkoi hengittää raskaammin. Jatkoin vielä jonkin aikaa, mutta lopetin kun Sini alkoi vaikuttaa turhan kiihottuneelta. Oli tietysti mukava huomata hänen pitäneen siitä, mutta muuten hän ainakin vielä toistaiseksi tulisi saamaan nautintoa vain satunnaisesti ja silloinkin hänen olisi se todella ansaittava. Halusin nähdä tyytyisikö hän osaansa. Jos tyytyisi, palkitsisin sen kyllä.

"Ihan muuten vastaisen varalle tiedoksi, että orgasmia et sitten saa ilman että annan siihen erikseen luvan. Tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, jonka aikana sä ehdit moneen kertaan katua sitä pientä hetkeä."

Sini ei tietenkään voinut sanoa mitään. Ensimmäiseksi minua kiinnosti miten hän selviäisi riiputuksesta. Menin aurinkopatjalle pitkäkseni. Aurinko lämmitti niin, että päätin pikapuolin siirtyä varjoon. Sitä ennen silmäilin ruskettumaan ripustamaani Siniä, jonka ainut vaatekappale oli huppu päässä. Loikoilu patjalla oli mukavaa, ja Sini saisi odottaa ainakin niin kauan kuin ei pahemmin vikisisi.

En tiedä kauanko aikaa kului, reilusti kai. Saatoin torkahtaa jonkin aikaa, enkä huomannut siirtyä varjoonkaan. Havahduttuani totesin Sinin pysyvän edelleen hiljaa. Nousin ja kävelin hänen luokseen.

"Mitäs aurinkokuivattu pikkupillu?", sanoin ja venytin auki Sinin häpyhuulia, joissa näkyi taannoisen kiihottumisen kuivuneita jälkiä.

"Anna mulle vähän nautintoa jooko, ihan vähän? Se tulis tarpeeseen. Nuole mua, ihan pieni hetki jooko?"

Sini aneli äänellä josta kuuli, että hänen olonsa oli ehtinyt muuttua sopivan tuskalliseksi. Minkäänlaista nautintoa ei silti vielä olisi tulossa. Vähän myöhemmin pieni hetki vaakatasossa voisi ehkä tulla kyseeseen. Sini ei osoittanut tyytymättömyyttä kun kerroin, että hän tulisi pysymään siinä vielä hyvän aikaa ilman mitään helpotuksia. Mikään ei tietenkään velvoittaisi minua riiputtamaan häntä enää pitkään, mutta hauskempi oli pitää Siniä siinä uskossa, että piinaa jatkuisi vielä kauan.

Taas minuutit kuluivat, kunnes jossain vaiheessa aloin kuulla hiljaista nyyhkytystä. Sinillä taisi olla aika tukalat oltavat.

"Voin ehkä hetkeksi päästää sut vaakatasoon, minkä jälkeen katsotaan jatkoa."

"Kiitos... Mä en ansaitse sitä mut sä oot kiltti.", Sini vastasi onnellisen kuuloisena ja nyyhkytti äänekkäästi.

Vaakatasossa Sinillä ei kuitenkaan tulisi olemaan paljoa helpompaa. Sängyssä ei enää ollut pohjalevyä, joten hän ainoastaan jäisi riippumaan kaikista raajoistaan saamatta edes persettään maahan. Sini ei ollut tainnut tajuta tätä, ja minua hymyilytti. Sängyn voisi kääntää myös ylösalaisin, jolloin Sini joutuisi venymään kaarelle lantion koskettaessa maata melkein muttei aivan.

Käänsin sängyn varovasti neljälle jalalle.

"Mitä eiks tässä ole pohjaa enää?", Sini tiedusteli turhautuneena ja tempoili naruissaan.

"Ei taida olla. Neliraajariiputusta, ole hyvä."

Sini ei vastannut eikä taatusti voinut olla pettymättä. Annoin hänen maistella pettymystään jonkin aikaa. Edelleenkin hän tyytyi niskuroimatta tilanteeseensa, mistä päätin palkita hänet. Hain mökistä pienen jakkaran, käskin Sinin nostaa persettään ylemmäs ja asetin jakkaran sen alle, jotta Sini saisi siitä tukea.

"Aah, taivaallista, kiitos...", hän iloitsi kun venytys helpotti.

Menin sängynkehikon sisäpuolelle ja aloin uudelleen nuolla Siniä. Hän kiihottui yhä helposti ja oli jonkin ajan kuluttua orgasmin partaalla. Lopetin ja kysyin, muistiko Sini säännöt. Hän kuiskasi muistavansa. Jatkoin nuolemista kunnes Sini pyysi että pitäisin tauon.

"Anna mun saada", Sini kuiskasi epäselvästi.

"Valitse: orgasmi ja sen jälkeen uudestaan riippumaan pää alaspäin, tai ei orgasmia ja pysyt siinä jakkaran päällä."

"Orkut ja armoa."

Jatkoin nuolemista, ja hetken päästä Sini huokailikin voimakkaan orgasmin kynsissä. Vähitellen hän rauhoittui, ja orgasmin hinta palautui Sinin mieleen.

"Kiitos... Joudunko mä nyt siihen?", Sini kysyi tarkoittaen pää alaspäin riipputtamista.

"Mitä luulet? Ja olet siinä hiirenhiljaa."

"Mä yritän."

"Sä olet."

"Mä olen.", alistunut Sini huokaisi.

"Saat nauttia olostasi vielä muutaman minuutin, sitten puolen tunnin riiputus alkaa."

"Puolen tunnin?! Hei pliis!"

"Sulta ei kysytty, pillu. Hiljaisuus muuten alkaa nyt. Seuraavan kerran käytät ääntäsi sitten kun lasken sut aikanaan alas."

"Niin mut--"

"Puolesta tunnista tuli juuri 40 minuuttia."

Nyt sentään tuli hiljaista. Nostin sängyn saman tien pystyyn. Sinillä ei ollut paljoa muita vaihtoehtoja kuin aloittaa orgasminsa katkeran hinnan suorittaminen. Itse lähdin sisälle mökkiin, sillä noin puolessa tunnissa ehtisin juuri valmistaa meille ruoan. Sini tulisi edelleen olemaan hyvässä hoidossa, tai ainakin saisi parasta ruokaa mihin kohtuulliset kokkaustaitoni riittivät.

Kiitos kaikille palautetta lähettäneille - saa kommentoida edelleen!