Uran

Olin tavannut jossakin chatissa Sinin. Onni oli ollut häntä vastaan monessa asiassa, ja Sini kaipasi irtiottoa arjesta, jossa tie oli noussut pystyyn. Hän kertoi haluavansa tehdä jotain repäisevää. Yllätyin todella kun Sini kysyi, voisiko tulla luokseni muutamaksi päiväksi. Hänen kesälomansa oli juuri alkanut, muttei kuulemma tuntunut lainkaan lomalta. Sanoin leikilläni, että voit tulla seksiorjakseni. Vähän epäuskoisena yllätyin lisää, kun Sini piti sitä loistavana ajatuksena varmistettuaan, että heitossani oli ollut toinen puoli totta.

Jos jännitystä voi lisätä, niin sitten sitä on lisättävä. Päätimme, että emme tulisi näkemään koko aikana toistemme kasvoja, vaan heti aluksi Sinin silmät peitettäisiin, ja side poistettaisiin vasta kun olisin lopuksi palauttanut hänet samaan paikkaan kuin mistä hän mukaani tulisikin. Emme koskaan saisi tietää, kuka tai edes minkä näköinen vastapuoli oli. Mikään ei myöskään estäisi meitä tekemistä koko hommaa vastoin kaikkia turvallisuusjärkeilyjä. Niinpä sovimme päivän ja ajan, jolloin Sini tulisi erääseen syrjäiseen paikkaan, noin tunnin ajomatkan päähän viikonlopuksi vuokraamastani kesämökistä, joka sekin oli kaukana muusta asutuksesta. Itse saapuisin tapaamispaikalle omalla autollani, jonka takakonttiin Sini menisi. Siellä olisi sopivan kokoinen kangaspussi, jonka Sini vetäisi päähänsä ja lukitsisi pussin suuaukon hänen kaulansa ympärille pussin suun kiertävällä ketjulla sekä mukaan laittamallani lukolla. Päätimme vielä miettiä asiaa yön yli, mutta koska seuraavana päivänä ajatus tuntui paitsi vielä paremmalta myös järjettömämmältä, päätimme toteuttaa sen. Sini vaati saada kaiken vastuun pois itseltään, hän halusi vaihteeksi vain antautua.

Viimein sovittu päivä koitti. Ajoin paikalle ja pysäytin auton ajettuani ensin selin kääntyneen tytön ohi. Se ei voinut olla kukaan muu kuin Sini, ja peilistä näinkin hahmon kävelevän kohti. Hän piti kättään kasvojensa suojana. Autolle saavuttuaan Sini suunnitelmamme mukaan avasi takaluukun, meni tavaratilan pohjalle makaamaan ja vetäisi luukun kiinni. Olin vielä sitonut narun kannen sisäpuolelle, jotta sulkeminen olisi helppoa. Ketään ei näkynyt missään, joten ihmetteleviltä katseilta oli vältytty, ja niinpä lähdin liikkeelle. Ajoin hitaasti, jotta Sinin olisi helpompi lukita kangaspussi paikoilleen. Matka kestäisi noin tunnin, vaikka todellisuudessa tiesin että se tuntuisi kestävän vähintään ikuisuuden. Viimein perillä mökin pihalla parkkeerasin auton paikkaan, johon aurinko paistoi suoraan kirkkaalta taivaalta. Ilma oli helteinen. Kävelin auton taakse ja avasin peräkontin jännittyneenä. En ollut kunnolla ehtinyt nähdä miltä Sini näytti. Hän makasi liikkumatta, kangaspussi oli paikoillaan, enkä tulisi näkemään sen peittämiä kasvoja koko aikana. Vartalo oli ainakin ensi silmäyksellä ok, eivätkä kireät farkut ja t-paita voineet paljoa valehdella. Tämä juttu oli siis kunnossa, huokaisin tyytyväisenä.

"Moi Sini, riisuudu", sanoin kummempia pohjustamatta.

"Moi.. joo", Sini vastasi.

Sini alkoi riisua paitaansa, ja sen riisuttuaan napitti farkkunsa auki riisuen nekin. Vähän epäröiden hän riisui rintaliivinsä ja pikkuhousunsa, viimeisenä saivat lähteä sukat. Käskin hänet vatsalleen ja hain mukaan varaamani narut. Ensin sidoin Sinin kädet hänen selkänsä taakse. Seuraavaksi sidoin narun hänen reitensä ympärille aivan nivustaipeeseen, painoin jalan koukkuun ja sidoin narunpäät nilkan ympärille. Vedin narut tarkoituksella niin kireälle, että paine teki taatusti kipeää, ja nopeasti kipu vielä moninkertaistuisi. Toisen jalan sidottuani Sini olikin tiukassa paketissa. Hän ei joutusi olemaan siinä pitkään, mutta saisi kokea alkupalaksi pienen paniikin.

"Nähään, haen sut illalla. Muista pysyä hiljaa", valehtelin Sinille ja mätkäisin takaluukun kiinni.

"Mitä sä.. hei.. miks sä mut..", Sini protestoi suljetusta peräkontista.

Kävelin muutaman metrin päähän mökin pienelle terassille. Odottelin lehteä selaillen miten Sini reagoisi. Peräkontissa tulisi nopeasti todella kuuma, sillä aurinko paistoi siihen suoraan. Arvasin oikein, sillä ei kulunut kauaakaan kun autosta alkoi kuulua ensin hiljaista kyselyä.

"Hei ootko siellä, heii.”

Vähitellen ääni voimistui ja muuttui käskevämmäksi. Vaatimalla hän ei pinteestään tulisi pääsemään, joten pysyin hiljaa ja annoin tilanteen kehittyä.

"Hei täällä on kuuma.. hei kuuletsä, tää ilma on tosi huono, kuuletsä.."

Tuulta ei juuri tuntunut ja ilma väreili kuumana auton pinnan yläpuolella. Sini jatkoi toisteluaan. Hänen äänensä nousi ja muuttui yhä huolestuneemmaksi, pian hätääntyneeksikin.

"Hei ilma loppuu, hei eii!"

"Päästä mut.. hei.. heeii.. ootsä siellä, hei PÄÄS-TÄÄÄ", Sini huusi jo niin kovaa kuin jaksoi oltuaan kontissa parikymmentä minuuttia.

Tiesin että ilma vaihtui kontissa hyvin, mutta Sini ei sitä tiennyt. Kuuma hänellä taatusti alkoi olla, ja niin pitikin. Hän saisi lulla jääneensä sinne tuntikausiksi. Sini ei tyytynyt pelkästään vaatimaan poispääsyä, sillä näin auton vähän heilahtelevan. Hän yritti epätoivoisesti rimpuilla, millä ei tietenkään ollut muuta vaikutusta kuin että hänen olonsa kävisi entistä tukalammaksi. Olin sitonut hänet juuri siksi, ettei hän potkimalla saisi rikottua autoa tai itseään. Tiukalle kiristetyt narut vielä hillitsisivät hänen rimpuiluhalujaan.

Sini saisi käydä kaukana paniikin rajojen tuolla puolen, joten hain sisältä juotavaa ja jatkoin lehden selailua. Sinin äänet voimistuivat ja auto heilui välillä niin, että olisi voinut kuvitella hänen päässeen vapaaksi naruistaan. Hän luuli hapen pian loppuvan kokonaan, ja välillä jo kirkui paniikissa niin ettei sanoista saanut selvää. Muutaman minuutin kuluttua mekastus kuitenkin alkoi hiljetä ja muuttua epämääräiseksi ulinaksi ja nyyhkytykseksi. Sini oli kai luopunut toivosta ja antautumassa. Hän varmaankin luuli minun häipyneen ilman että tajusin jättäneeni hänet vangiksi peräkonttiin, jossa lämpötila oli melkein normaalin saunan lukemissa. Annoin minuuttien kulua, sillä Sinillä ei tosiasiassa ollut mitään hätää vaikka toista luulikin. Hän parkui ja rukoili, tosin aina vain hiljemmin.

Viimein nousin ja kävelin autolle.

"Miten menee, Sini."

"O ootsä siellä, päästä hei pää.. päästä mut, jooko voit tehdä mulle mitä ikinä haluut", Sini nyyhkytti.

"Heh, hei mä en tiennytkään että sä oot noin pateettinen. Sitä ulvomista oli hauska kuunnella."

"Olitsä.. päästä avaa jooko, joo.."

"Olin mä tässä koko ajan. Ja onhan siellä kuuma, tiedän. Mut jos sulla ei olis se pussi päässä, näkisit et siellä katossa on isot aukot auton sisälle molemmin puolin. Sivuikkunatkin on auki."

"Mä en saanut ilmaa..."

"Miltä tuntuu nyt?"

"Paremmalta."

"Ei sitä ilmaa mistään nyt oo sen enempää tullut."

"Mut... Avaa hei.. saat mut täältä.."

"Niinpä. Avaankin."

Sini tuntui toipuneen nopeasti. Hän kuulosti yhtä aikaa nololta ja onnelliselta, vaikka vielä välillä nyyhkäisikin. Luukun avattuani näin, että hän kiilsi hiestä. Narut olivat tehneet tummia viivoja ranteisiin, reisiin ja nilkkoihin.

"Sä varmaan haluat vielä lämmitellä auringossa kun pääsit jo alkuun?", tokaisin.

"En, en ikinä, ihan mitä tahansa muuta. Ihan mitä tahansa."

"Siispä saat aurinkoa. Sä tarvitset rajattoman rusketuksen, ihan valkoiset reidetkin sulla", sanoin.

"No, no joo, sunhan ne on nyt, laita mut ruskettumaan..", Sini jatkoi voimattomana. Karmivan alkukoettelemuksensa jälkeen hän kuitenkin ilmaisi olevansa täysillä mukana.

Olin tuonut mökin pihalle vanhan rautasängyn, jonka putkirunkoon Sini olisi kätevä sitoa. Patjaa ei ollut, vain vanerilevy. Päästin Sinin jalat vapaiksi ja käskin hänet pois peräkontista. Vaivalloisesti hän viimein pääsi pihamaalle kädet yhä sidottuina. Käskin hänen seisoa paikoillaan. Hain mökistä aurinkorasvaa ja voitelin hänet kokonaan etupuolelta. Sinin iho tuntui ihanalta hikisenä ja liukkaana, mutta päätin vielä hillitä itseni, koska aurinko paistoi kohta kuumimmillaan.

Käskin Sinin selälleen sängylle ja sidoin hänen jalkansa sängyn tolppiin. Päästin kädet vapaiksi ja sidoin ne sängyn yläpäähän. Lopuksi nostin sängyn pääpuolen jalat mökin terassin päälle, jolloin X-asentoon kahlittu Sini sänkyineen oli kohtisuorassa auringonpaahteessa. Hän valui muutaman sentin alaspäin, kunnes käsiin sidotut narut kiristyivät. Kävin kiristämässä jalkojen naruihin tulleet löysät pois, sillä kohta seuraavaa toimenpidettä varten mahdollinen rimpuilu oli eliminoitava.

"Miltäs tuntuu, paahtopaisti?"

"Tässäpä oon."

"Niin oot, ja pysyt. Nauti. Kuuma siinäkin tulee."

"On jo."

"Joo, mut nyt turpa kiinni, mä kerron sitten kun taas haluun kuulla sun ääntä."

Jatkossa sainkin puhella yksin.

"Haluun muuten pillusikin ruskettuvan."

"Karvat estää valon pääsyä, ne on saatava pois."

"Partaterää ei oo... hmm."

Hain autosta pihdit, joilla tartuin pieneen karvatupsuun ja vetäisin sen irti. En yllättynyt Sinin parkaisusta.

"Sheivaus jatkuu", sanoin ja nyhdin lisää karvoja.

"Aissaatana.. ai ai vittu pliis."

"Pitikö sun pitää turpa kiinni?"

"Piti mut..."

"Pidä sitten. Voit valita itse mölyätkö samalla kun kynin sut, jolloin sidon sut yöksi tuohon mökin lipputankoon, vai totteletko ja pääset mun viereen nukkumaan."

"Mut se sattuu..."

"Joo. Ja nyt se jatkuu."

Sini piti mölyt mahassaan, vaikka puristi kätensä nyrkkiin rystyset valkoisina ja jännitti koko ruumistaan. Taisi tosiaan tehdä makeaa, mutta hyvin hän sen kesti. Lopulta karvat oli lähes kauttaaltaan nypitty, ja Sini valmiina auringonottoon. Siinä ruskettuessaan hän oli samalla täysin avuton, valmiina naitavaksi ja kiusattavaksi.

Palaute tervetullutta!