Mirjami Pyykkö

Minä viisikymppinen, rehevä, isorintainen nainen olin ajautunut elämässäni siihen tilanteeseen, mitä en toivonut kenellekään. Elin avioliitossa miehen kanssa joka ei halunnut seksiä. Ei ainakaan minun kanssani. Hän ei tuntunut välittävän minusta vähääkään. Seksielämämme päättyi noin kymmenen vuotta sitten siihen, kun hänen erektionsa lopahti samaan aikaan kun hän yritti tyydyttää minua käsin ja se kesti ja kesti.

Minä kun en ollut saanut orgasmia yhdynnässä kuin kaksi kertaa suhteen alkuaikoina joten minut täytyi aina hoidella ennen varsinaista aktia kuin välttämätön paha. Sairastin kroonista masennusta ja olin jo pitkään syönyt siihen erilaisia lääkkeitä jotka viivyttivät laukeamista. Minua häiritsi tunne siitä, että minun olisi kuulunut saada mahdollisimman äkkiä ettei mies joutuisi hieromaan minua liian pitkään vaan pääsisi nopeasti panemaan. Kyllähän yhdyntä tuntui minusta hyvältä, mutta se ei kestänyt koskaan tarpeeksi kauan mielestäni.

En ollut kertaakaan kieltäytynyt seksistä mieheni sitä ehdottaessa. Liittomme alkuaikoina seksielämämme oli hyvinkin vilkasta, mutta alkoi laimentua ja harventua vuosien kuluessa ja ennen kaikkea muuttua aina samanlaisena toistuvaksi. Hän oli hylännyt minut ennenkin lyhyeksi ajaksi, silloin kun odotin lasta ja vatsani kasvoi. Olin hyvin halukas raskauden aikana ja jouduin pettymyksekseni tyydyttämään itseni illasta toiseen. Jossakin vaiheessa välillämme tapahtui pientä elpymistä ja sain tyydyttävimmät yhdyntäkokemukseni, kun ratsastin mieheni päällä ja hän samaan aikaan hyväili minua ja suuteli myös rintojani.

Epäilin olevani jotenkin omituinen nainen seksuaalisuuteni suhteen. Nuorena aviovaimona olin usein mieheni lähtiessä töihin kaivanut hänen piilossa olleet pornolehtensä esiin ja ryhtynyt masturboimaan katsoen erityisesti alastomien naisten kuvia. En voinut kuvitellakaan harrastavani seksiä naisen kanssa, mutta alastoman naisen vartalo oli mielestäni erityisen kiihottava. Villeimmissä fantasioissani kuvittelin isorintaisen naisen orgioita kahden miehen kanssa yhtäaikaa. Viime vuosina olin alkanut salaa katsella pornoa televisiosta yksin ollessani josta sain taas uutta vauhtia runkkaamiseeni.

Sillä sitä minä olen ja olin aina ollut, itseni tyydyttäjä ja sellaiseksi ilmeisesti myös jäisin.

Varhaisimmat muistoni liittyivät itseni koskettelemiseen kielletyistä paikoista ja siihen liittyvään häpeän tunteeseen, joka aiheutui ympäristön paheksunnasta. Ihmettelen, miksi seksuaalisuus oli jotenkin ylikorostunutta elämässäni. Jos en tyydyttänyt itseäni säännöllisesti, heräsin laukeamisen tunteeseen jonka olin saanut siis unissani.

Nyt olin siis jo kymmenen vuotta ollut itse vastuussa omista orgasmeistani ja alistunut tilanteeseeni. Halusin miestäni, mutta häntä ei saanut koskeakaan. Joskus nukkuessaan hänen kätensä eksyi rinnoilleni ja jalkoväliini, mutta vain hetkeksi mikä aiheutti minulle sietämättömän pettymyksen. Sain ylimääräistä kiihoketta siitä, että masturboin hänen vieressään hänen nukkuessaan peläten koko ajan jääväni kiinni teostani. Mistään seksiasioista emme tietenkään voineet puhua hänen kanssaan. Muistelin aina kaipauksella miltä näytti kun hän aktin jälkeen pyyhki seisovaa kyrpäänsä. Mietin näkisinkö koskaan enää tuota henkeäsalpaavaa näkyä. Nyt kun kävimme saunassa yhdessä katsoin hänen velttona roikkuvaa munaansa ja olin sanoa hänelle että turhaan sinulla tuollainenkin on kun et käytä sitä muuta kuin kusemiseen. Mietin lisäksi sitä, saisinko enää koskaan miestä sisääni ja joskus tuntui lohduttomalta.

Vaihdevuodetko villiinnyttivät minut vai mikä, mutta aloin ajattelemaan seksiä enemmän ja enemmän ja sitä kaikkea mistä jäin paitsi. Ryhdyin puhumaan seksiasioista kaikkien niiden ihmisten kanssa kenen kanssa niistä saattoi puhua, joka leikkiä laskien tai omista kokemuksistani kertoen. Siitä puhe mistä puute. Sitten alkoi tapahtua. Aloin saada orgasmeja melkein joka paikassa ja ihmisten kanssa joilla ei voinut minkäänlaista käsitystäkään mitä minussa tapahtui, käsin sukupuolielimiin koskematta. Kampaajalla, niskahieronnassa ja lopulta kaikkein kiusallisimmaksi muodostui yritykseni liittyä erääseen uskonnolliseen ryhmään. Etsin tuskassani apua uskonnosta, olinhan aina uskonut Jumalaan, vaikka olin tuntenut itseni saastaiseksi kaikkien näiden seksimieltymysteni takia. Ajattelin että uskon avulla voisin saada itseni jotenkin parantumaan tai paremmaksi tai ainakin kestämään elämän ilman fyysistä rakkautta toisen ihmisen kanssa. Kävin viikoittain rukouspiirissä jossa rukoiltiin yhdessä ja välillä niin että kaikki kerääntyivät vuorotellen kunkin rukoiltavan ympärille kädet hänen olkapäätään koskettaen. Kun oli minun vuoroni, uppouduin niin täysin tilanteeseen että jouduin jonkinlaiseen hurmostilaan ja kun ympärilläni oli huohottavia ihmisiä, jotka supattivat korvaani "kiitos Jeesus" en kestänyt vaan sain jatkuvasti orgasmeja, jopa useampia peräkkäin. Minun oli pakko lopettaa ryhmässä käyminen.

Olin ajatellut, miltä tuntuisi olla joskus jonkun miehen kanssa silleen, mutta olin kieltänyt itseltäni sen mahdollisuuden kokonaan koska en halunnut pettää miestäni. Tulin siihen tulokseen, että kahden ihmisen välinen seksi ei ollut minulle tarkoitettu lainkaan. En ollut elämäni aikana ollut kovin monen miehen kanssa ja suurin osa yhdynnöistä oli ollut minulle pettymyksiä, vain mies sai tyydytyksen, minä en. Välillä runkkaaminenkin tuntui tylsältä mutta sain aina lisää vauhtia siihen kun työnsin sormet sisääni ja tunsin miten märkä olin. Levitin kosteutta koko jalkoväliini mikä sai minut innostumaan. Ajattelin usein että minulle sopisi olla useamman kuin yhden miehen nainen mutta eihän se tietenkään olisi mahdollista. Kun on monet tartuntavaarat ja se kauhea syyllisyys mikä estäisi kaiken nautinnon.

Olin töissä eräässä suurehkossa tavaratalossa, jonne tuli uutena työntekijänä eräs mies, johon en kiinnittänyt aluksi paljoakaan huomiota. Kyllähän minä tietenkin miehiä aina katsoin sillä silmällä ja jonkinlaista pilkettä olin joskus näkevinäni joidenkin katseessa, mutta se jäi aina vain siihen. Jouduin kerran pyytämään tältä mieheltä apua eräässä työasiassa ja hän tulikin auttamaan minua. Minulle jäi jotenkin sellainen lämmin tunne, että tuota ihmistä on helppo pyytää ja hän on avulias. Kerran naispuolisen työkaverini kanssa jouduimme kysymään jostakin syystä tuon miehen nimeä ja hän kertoikin nimensä mutta hetken päästä en enää muistanut sitä. Eräänä iltana seisoimme rinnakkain dvd-hyllyn edessä. Hän jutteli siinä hiljakseen ja kertoi mitä kaikkia elokuvia hän oli nähnyt, enkä kiinnittänyt häneen mitenkään erityisempää huomiota. Kunnes lähdin pimeässä ajamaan kotiin. Tunsin jotain outoa sisälläni mistä en tiennyt mitä se oli.

Ajattelin että eihän tässä ole mitään järkeä. Olenko ihastumassa työkaveriini mikä tekisi kaiken vain kauhean hankalaksi. Päätin karkottaa nämä ajatukset pois mielestäni. Yritin olla näkemättäkään tuota miestä ja välittämättä hänestä. Eräänä päivänä hän lähestyi minua selkäni takaa ja ojensi päivän lehden. Oli kuin jonkinlainen sähköisku olisi käynyt koko kroppani läpi vaikka hän oli noin puolen metrin päässä. Säikähdin aika lailla reaktiotani enkä pystynyt sen jälkeen suhtautumaan häneen luonnollisesti. Hän tuli aina ajoittain juttelemaan kanssani työn lomassa ja huomasin etten ollut enää oma itseni. Myös työtoverini huomasivat sen mikä oli äärimmäisen kiusallista. Joka päivä toivoin että hän ei tulisi enää sanomaan minulle mitään ja samalla toivoin että hän tulisi. Huomasin hänen flirttailevan useiden muiden naisten kanssa mikä sai minut raivoihini. Ja sitten tietenkin kävi ilmi että hän oli varattu. Hän oli tutustunut elämänsä naiseen juuri samana vuonna, kihlautunut ja muuttanut yhteen tämän kanssa. No olinhan minäkin varattu ja mitä oikein kuvittelin, olisinko odottanut että joku mies alkaisi tuosta noin vaan suhteeseen kanssani vaikka olin naimisissa.

Mitään ongelmaa ei ollut kun en ollut töissä mutta aina kun hän oli lähettyvillä, oli kuin olisin ajautunut johonkin mielenhäiriöön. Minusta tuntui siltä että hän katsoi minua jotenkin sillä tavalla jännästi että huomasin tulleeni täysin märäksi. Mietin mikä tuossa miehessä oikein oli, mikä aiheutti minussa niin voimakkaan reaktion ja miksi kuvittelin että hänkin olisi ajatellut minusta jotakin. Eihän hän ollut mitenkään erikoinen tai erilainen, ihan tavallinen mies, mutta jotakin salaperäistä hänessä oli. Minä pidin hänen äänestään, hänen tavastaan puhua, hänen suustaan, hänen huulistaan, hänen käsistään, hänen hiuksistaan, hänen miehisyydestään ja hänen huumoristaan ja hänen puheistaan. Ja hänen vahvuudestaan. Hän oli yksinkertaisesti juuri se mies jota halusin. Muutaman kerran hän jonkin hauskan jutun yhteydessä kosketti minua kevyesti olkapäähän, sain onneksi hillittyä itseni suuremmilta mielenliikutuksilta silloin ja toisinaan hän kutsui minua kaunokaiseksi. Yritin saada itseäni kuriin ja unohtaa koko jutun tilapäisenä sekoamisena, joka menisi kyllä ajan kanssa ohi, varsinkin kun hänen oli määrä siirtyä työskentelemään toiseen toimipisteeseen aivan lähiaikoina. Ajattelin että elämäni palautuisi takaisin tuttuihin uomiinsa, harmauteen ja yksitoikkoisuuteen.

Eräänä iltana harmistuin niin erään naistyökaverini käytöksestä että menin purkamaan mieltäni tälle miehelle. Hän humoristisesti kuittasi kollegani kiukuttelun munan puutteeksi. Ajattelin etten halua alkaa puhua tämän ihmisen kanssa seksiasioista koska koin silloin liikuttavan vaarallisella alueella. Tilanne kuitenkin ryöstäytyi käsistä, huomasin ajautuvani jatkuvasti laukomaan kaksimielisyyksiä hänen seurassaan ja samoin teki hänkin. Juttu meni yksinkertaisesti ihan liian pitkälle. Johonkin hänen kommenttiinsa vastasin, että sano vaan missä ja milloin niin tulen paikalle. Hän oli saman tien juonessa mukana ja ehdotti minulle erästä huoltotilaa jonne ei kukaan tulisi häiritsemään. Tutkiskelin itseäni ja niin teki hänkin, sillä sanoi suoraan ettei tahtoisi pettää kumppaniaan, koska heillä meni niin hyvin. Hän myönsi kyllä olevansa pienessä puutteessa, koska häntä halutti paljon enemmän kuin mitä sai. Minä taas tunsin etten voinut edes tuntea syyllisyyttä, niin paljon halusin häntä. Kyllä se kai niin on että miehen on vaikea kieltäytyä jos nainen suoraan tulee itseään tarjoamaan.

Me teimme sen. Keskellä kirkasta päivää. Kenenkään tietämättä ja näkemättä. Mutta me teimme sen toisillemme vaikeaksi. Olisi ollut helpompi, jos oltaisiin edes oltu kännissä, jos oltaisiin oltu edes pimeässä ja jos emme olisi jännittäneet niin paljon. Olisi ollut parempi ettei olisi ollut niin vähän aikaa.

En pysty ajattelemaan että sitä ei olisi pitänyt tapahtua vaikka nyt täytyy olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Meidän täytyy kummankin vain unohtaa. Olin varautunut siihen ettei hän halua suudella minua ollenkaan, mutta siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen että hän suuteli minua niin ihanasti ettei minun tarvinnut tuntea itseäni niin halvaksi huoraksi joka pakottaa työkaverinsa seksiin. Hän pyysi minua ottamaan sen suuhuni. Ajattelin etten millään voi, olin ottanut suihin viimeeksi mieheltäni joskus viisitoista vuotta sitten. Se olikin mahtavaa. Hänellä oli ihana muna. Kaikki hänessä oli niin suloista, jopa se viattomuus ja epäröinti ja se syyllisyys jota hän tunsi. Ymmärsin sen niin hyvin. Olisin halunnut supattaa hänen korvaansa kaikkea ihanaa, olisin halunnut että hän olisi ottanut minut jotenkin rajusti, väkisin, pakottamalla. Takaapäin. Ettei hän olisi lopettanut ikinä. Tiesin että tämä oli se mies jota olin odottanut kaikki nämä vuodet. Muutaman päivän jälkeen yritin vielä myydä itseäni hänelle halvalla. Lupasin hänelle suihinoton loppuun asti. Hän oli maininnut että hänen puolisonsa ei siitä puuhasta välittänyt joten ehdotin että voisin olla hänen oma pikku huoransa jolta hän saisi tämän palvelun milloin vaan ja minä pysyisin vain hänelle uskollisena. Mutta me olimme järkeviä aikuisia ihmisiä jotka erehtyivät vain kerran ja palasivat omiin elämiinsä ja olivat kuin eivät olisikaan olleet. Joskus sitten vanhainkodissa voimme kiikkutuolissa huvittuneesti muistella kuinka tuli pantua työpaikalla. Silti en voinut olla ajattelematta, että näinkö meille aina täällä käy, rakkautta hukkaan heitetään. Minä toivoin että minun rakkauteni auttaisi tätä miestä koko hänen elämänsä ajan, aina kun hänellä olisi epätoivon hetkiä tai kun hän tuntisi itsensä pettyneeksi ja torjutuksi, hän voisi muistaa että tämä yksi nainen rakasti häntä ja olisi halunnut antaa hänelle kaiken.

Olin kuitenkin onnellinen siitä että hän suostui toteuttamaan minun hartaimman toiveeni, saada vielä kerran elämäni aikana.