Kassara

Olin käymässä läpi korjattavana olevia aineita, kun ovikello herätti minut mietteistään. Ovisilmästä näin nuoren tummahiuksisen naisen. En tuntenut häntä, mutta avasin oven. Nainen, melkein tyttö, hymyili. Hänellä oli yllään tiukat siniset farkut ja vihertävä toppatakki.

- Hei? sanoin kysyvästi.

- No, saanko mä tulla sisään? hän vastasi.

Naurahdin. Olikohan tämä jälleen kirotun huonon kasvomuistini tepposia.

- Eh, nyt on kyllä pakko myöntää, että joko mulla on varhaisiän dementia tai sitten...

- Etkö tosissaan? Entä "perhonen"? hän kysyi.

Se oli kuin isku palleaan. Hän oli siis Hanna, tyttö, jonka kanssa olin jutellut pitkät tovit aikanaan internetissä. Tapasin hänet chattipalstalla ja hän halusi puhua huonosta voinnistaan... autoin häntä parhaani mukaan ja kaipa se teki vaikutuksen, koska hän lopuksi kuvaili minua "enkeliksi, jos sellaisia on".

- No tätä en olis osannut odottaa, sanoin päästäessäni Hannan sisään.

- Mut mähän sanoin et -

Niin. Hänhän oli sanonut etten saanut "jättää häntä, tai saan nähdä". Olin lopettanut yhteydenpidon, koska viestittelyistä oli jo kauan aikaa sitten hävinnyt alun viattomuus. Ja minä olin sentään naimisissa oleva mies nyt. "Sä näytät varmasti hyvältä alastomana. Mä haluun sitoa sut tuoliin ja tulla sun syliin pelkkä nahkatakki päällä", Hanna viestitti kerran. Toisen kerran vaimoni oli vähällä lukea saamani viestin: "Mm, sä oot ollut tuhma. Mä tiedän. Saanhan mä rankaista sua? Saanhan?"

- Mutta sä et voi olla kauaa täällä, mun vaimo tulee töistä ihan kohta.

Hanna riisui takkinsa.

- Et sä halua et sun vaimo tapaa mut sitten? Hanna kysyi.

- No ei siinä välttämättä mitään pahaa ole, mutta varmaan se on helpompaa. Ei tarvii selitellä kellekään mitään.

Hanna hymähti ja lähti kävelemään olohuoneeseen. Näin nyt paremmin hänen koko vartalonsa: mustaksi värjätyt hiukset ulottuivat olkapäille. Tiukka korsettityypinen toppi. Ja - uh...

- Tsekkailet sä mun peppua? Hanna kysyi teeskennellen närkästystä. - Ai ai, mähän tiesin että sä oot tuhma.

Tulin hänen perässään olohuoneeseen. Hannan farkut suorastaan syleilivät hänen kiinteää, mutta muodokasta takapuoltaan.

- No, olen vain ihminen, nauroin.

- Onko tää sun vaimos? Hanna tiedusteli nähdessään lipaston päällä kuvan minusta ja Emiliasta.

- Öö, joo, sanoin kiusaantuneena.

- Mä voin tehdä sille näin jos sä haluut, hän sanoi ja laski kuvan kuvapuoli alaspäin lipaston päälle.

- Ei tarvii, sanoin ja käänsin kuvan takaisin.

- Tiedät sä mitä?

- No?

- Musta tuntuu että joku, Hanna aloitti astuen askeleen lähemmäksi minua. - Joku on aika innoissaan siitä että mä tulin.

Hanna antoi katseensa painua. Hitto, sen täytyi näkyä aivan ilmeisesti, ajattelin. Hän ojensi kätensä minua kohti ja oli viemässä niitä lantiolleni, mutta pysäytin hänet.

- Mutta ei se mitään, hän jatkoi kääntyen yllättäen ja kävellen kohti sohvaa. - Kyllä mäkin haluisin olla vieraitten kanssa jos mun oma vaimo olis noin paksu.

- Mitä hittoa sinä teet täällä? kysyin närkästyneenä.

Hanna oli loukannut vaimoani ja halusin ajaa hänet ulos asunnostani. En kuitenkaan voinut välttää heittämästä vilkausta hänen rintoihinsa. Hän istui sohvalle ja risti jalkansa. Niin nuoreksi Hannan vartalo oli kehittynyt ihmeen paljon - hänen kapea uumansa korosti häkellyttävän kauniisti hänen leveää lantiotaan ja suuria rintojaan.

- Muistat sä kun mä kerroin sulle musta ja Petestä? Hanna kysyi.

Nyökkäsin.

- Me erottiin kuukaus sitten.

- No se on ikävä kuulla. Mutta senkö takia sinä tänne ilmaannuit, ihan odottamatta?

- Mulla ja Petellä oli aika paljon hauskaa... Hanna aloitti.

Aavistin, mihin tämä johtaa, mutta yritin olla näyttämättä sitä Hannalle. Istuuduin nojatuolille, joka on sohvan vieressä.

- Miksi sä istuit noin kauas?

- Kerro nyt vaan.

- Mulla ei oo ollu miestä sen jälkeen.

Hanna suoristi selkänsä ja antoi minulle merkitsevän katseen. Tunsin suuni kuivavan ja sydämeni alkavan hakata odotuksesta.

- Se on pitkä aika, hän jatkoi silkinpehmeästi.

Nauroin ääneen ja pudistin päätäni. Se mahtoi kuulostaa tekonaurulta, mutta minun oli tehtävä jotakin rikkoakseni tunnelman. Olin melkein kuin kiimainen teinipoika, ja jos antaisin hänen viedä tätä tilannetta oman käsikirjoituksensa mukaan, kuka tietää mitä tapahtuisi. Silloin Hanna nousi sohvalle nelin kontin ja alkoi ryömiä kissamaisesti minua kohti. Hänen lihaksensa olivat jännitettyinä ja hänen rintansa näyttivät tiukasti solmitun korsettitopinkin sisällä suurilta.

- Ei, ei, ei, sanoin.

- Eikö? Hanna kysyi.

- Ei me voida, ihan oikeesti mun vaimo voi tulla tuosta ovesta hetkenä minä hyvänsä.

Hanna tuli sohvalta nojatuolini reunalle. Nousin ylös nojatuolista kuin neulalla pistettynä ja otin pari askelta taaksepäin. Hanna näytti pettyneeltä.

- Voitko oikeesti muka vastustaa? hän kysyi.

- Pakko, totesin lyhyesti.

Hanna nousi ylös ja asteli minua kohti. Menin taaksepäin, olin nyt kahden oven välisen seinän kohdalla, miltei selkä seinää vasten. Nyökkäsin eteiseen päin.

- Sun on parasta mennä.

- Kerro ensin yks juttu, Hanna virkkoi hiljaa ja tuli aivan lähelleni. - Onko sun vaimolla...

Hanna pyörähti ympäri selin minuun. Hänen hiuksensa hulmahtivat, ja hän katsoi minuun olkansa yli.

- Yhtä hyvä perse kuin mulla? hän kysyi ja painoi takapuolensa minua vasten.

En ehtinyt vastata, hän hieroi takapuoltansa ylös alas minua vasten ja pääni humahti kevyeksi kiihotuksesta. Yritin tarttua häneen käsilläni työntääkseni hänet pois, mutta Hanna ottikin käsistäni kiinni ja ohjasi käteni rinnoilleen. Ne olivat kuin pehmeät appelsiinit. Järkeni huusi, että minun oli pantava loppu tällä leikille, mutta samaan aikaan halusin yhä enemmän hyväillä hänen rintojaan. Käteni tutkivat Hannan muotoja ja hän painautui kokonaan minua vasten. Samaan aikaan hän jatkoi käärmemäistä tanssiaan lantiotani vasten ja minusta tuntui, että tulisin pian, jollei tämä loppuisi. Sitten näin lipaston päällä vaimoni kuvan. Työnsin Hannan pois luotani.

- Ota takkis, sanoin.

Huohotimme molemmat. Hänen silmänsä olivat halusta kosteat ja hänen täyteläiset huulensa olivat aavistuksen raollaan.

Hanna otti takkinsa ja minä annoin hänelle vauhtia olkapäästä pitäen. Avasin oven raolleen ja viittasin hänelle päälläni: ulos. Nojasin raskaasti eteisen seinään ja odotin kuulevani, kuinka Hanna poistuu ovesta. Mutta hän ei poistunut, vaan tunsin yhtäkkiä Hannan vaniljantuoksuiset huulet omillani. En ehtinyt vastustella sen enempää: hänen kielensä tunkeutui suuhuni ja pian oma kieleni oli mittelössä mukana. Hän hyväili minua todella kovaotteisesti: hän uitti kätensä paitani alle ja raapi kynsillään kipeästi ja kiihottavasti. Työnsin hänet vielä kerran kauemmaksi ja katsoimme toisiamme hulluuden vallassa. Hän hieroi kädellään minua haarovälistä ja suuteli minua kaulasta. Minä tutustuin kourillani tuohon upeaan vartaloon.

Huomasin ulko-oven jääneen raolleen rappukäytävään, mutta en tehnyt sille mitään, vaan ennen pitkää löysin itseni olohuoneesta keskeltä kosteaa suudelmaa. Hanna työnsi minut rajusti istumaan nojatuoliin ja hypähti sitten syliini. Hän tarttui minuun olkavarsista ja hieroi liikkeillään siitintäni. Sitten hän nousi ylös ja komensi:

- Housut pois. Nyt.

Olin lähes yllättynyt hänen auktoriteetistaan. Oli kuin jokin outo voima olisi vallannut hänet. Minä, uskollinen aviomies, riisuin omassa kodissa farkkujani toisen naisen käskystä, vaikka vaimoni saattoi olla tulossa vaikka rappukäytävässä. Pujotin housuni äkkiä lattialle ja istuin jälleen nojatuoliin. Hanna ei ollut vielä riisunut housujaan. Hän availi farkkujensa nappeja yksi kerrallaan ja kääntyi selin.

- Sä et muuten vastannu?

- Ai mihin?

- Onko sun vaimolla yhtä hyvä perse ku... tää? Hanna kysyi ja ujutti ihonmyötäiset farkut pienen nytkäyksen kerrallaan yli hänen upeasta takapuolestaan.

Alla olivat tiukat punaiset alushousut.

- Ei. Ei oo, sanoin ja menin polvilleni maahan hänen taakseen.

Puristelin hänen takapuoltaan käsilläni ja suutelin sitä. Sitten hän kääntyi ja ohjasi minua nousemaan laittamalla etusormensa leukani alle. Sitten hän painoi kämmenensä rintaani vasten.

- Nyt sä saat jotakin mitä sun vaimos ei koskaan voi antaa sulle.

Istuin nojatuoliin kolmatta kertaa ja Hanna polvistui eteeni. Hän otti taidokkaasti penikseni suuhunsa, imi sitä ja nuolaisi muutaman kerran, jotta se kostui.

- Paljosta vetoa se läski ei ees ota sulta suihin.

Pudistin päätäni. Hanna nauroi. Hän kiipesi päälleni ja ohjasi kädellään elimeni hänen pillunsa suuaukolle. Se luiskahti sisään helpommin kuin koskaan ja Hanna alkoi hurjan tanssin päälläni. Hän liikkui ylös alas, eteen ja taakse ja pyöritti lantiotaan rytmikkäästi. Minusta tuntui että olin tulossa hulluksi nautinnosta.

- Oota, ei tää vielä mitään.

Sitten Hanna alkoi tehdä lantioni päällä erikoista, kiemurtelevaa liikesarjaa. Hän nosti hiuksia käsillään koholle ja minä puolestani puristelin hänen rintojaan, aika ajoin hamuten hänen korsettitoppinsa reunaa. Hanna voihki äänekkäästi ja myös minusta alkoi tuntua siltä, kuin olisin aivan lähellä kliimaksia. Hanna nopeutti ratsastusta ja kumartui lähemmäksi kasvojani. Olimme molemmat aivan hikisiä. Minulla ei ollut mitään käsitystä tästä maailmasta. Silloin Hanna kumartui korvani juureen ja kuiskasi:

- Sun vaimos taisi tulla.

Silmäni rävähtivät auki ja toden totta näin vaimoni seisomassa eteisen suulla, katsomassa järkyttyneenä. Hanna hypähti pois päältäni, mutta minä en voinut tehdä mitään, sillä juuri sinä hetkenä sisälläni kiehui ja laukesin niin villiin orgasmiin, etten ollut sellaista eläessäni tuntenut. Valkea sperma pulppusi reisilleni ja nojatuolille. En voinut muuta kuin vaikertaa nautinnosta. Hanna kikatti.

- Sulla ei oo vissiin muuta sanottavaa, Emilia totesi hiljaisella äänellä, murtuneena.

Emilia kääntyi kannoillaan ja kuuli vielä rappukäytävässä aviomiehensä kiroilun, Hannan kikatuksen säestämänä.