Burni

Olin harmissani.. Ystäväni ja hänen miehensä olivat lähteneet kiertämään Aasiaa 6 kuukaudeksi. Itse en ollut koskaan toteuttanut mitään vastaavaa matkaa tai seikkailua kuten itse näin asian. Nyt tuntui olevan jo liian myöhäistä. Olimme ostaneet mieheni kanssa rivitalon pätkän ja esikoisemme oli syntynyt vuosi sitten.

Minusta tuntui että olin loukussa kotona. Joka päivä mieheni lähti keskustaan töihin ja ainakin kerran kuussa hänellä oli työmatka ulkomaille. Itse pääsin parhaimmillaan ystävälle kylään, mutta silloinkin kyse oli mammatreffeistä, eli lapset olivat koko ajan keskipisteessä.

Aikani valitettua asiasta miehelleni hän lopulta ehdotti seuraavaa: Minä saisin lähteä yksin seikkailumatkalle Costa Ricaan. Hän ottaisi viikon loman töistä ja olisi kotona lapsemme kanssa.

Aloin heti innoissani selvittämään asioita. Piti varata matka, hankkia rokotukset, miettiä pakkaamiset, hankkia retkivarusteita… lista oli pitkä. Sain matkan varattua marraskuulle. Normaalisti sade ja hurrikaani kausi kestäisi syyskuusta lokakuulle, joten saisin nauttia myös auringosta.

Saavuin San Joseen lähes päivän matkustamisen jälkeen. Minulla oli yksi päivä aikaa totutella aikaeroon, ilmastoon ja tutustua ryhmääni seikkailumatkalla. Kaupunki itsessään ei ollut mitenkään erikoinen, mutta yövyimme laadukkaassa hotellissa. Koska matka oli budjetti tyylinen, jaoin huoneen mukavanoloisen hollantilaistytön kanssa. Tytön englanti ei ollut paras mahdollinen, joten jutustelu jäi hyvin pinnalliseksi. Soitin iltapäivällä miehelleni kotiin ja tiedustelin miten heillä menee. Mieheni ilmoitti kaiken olevan kunnossa ja pyysi minua nauttimaan vapaudesta, eikä koko ajan olemaan henkisesti kotona. Lupasin yrittää, vaikka tietenkin koko ajan oli huoli kotiasioista.

Ensimmäisenä iltana meillä oli yhteinen illallinen koko matkaryhmän kanssa. Meitä oli yhteensä 12 henkeä, joista 8 oli matkassa yksin ja loput neljä olivat pariskuntia. Illallisen jälkeen jatkoimme jutustelua hotellin baarissa ja aulassa. Pariskunnat löysivät toisensa hyvin pian ja heistä tulikin oma ryhmä. Minä jäin siten sinkkujen ryhmään, vaikka varattu olinkin. Sinkuissa meitä oli kolme tyttöä ja viisi poikaa. Minun huonetoverini löysi yhteisen sävelen toisen tytön kanssa, joka oli Saksasta. He puhuivat keskenään saksaa, jota en ymmärrä. Minä jäin siten ulkopuoliseksi siitäkin ryhmästä.

Istuin yksin sohvalla ja siemailin viiniä kun eräs ruotsalainen poika lähesty minua. Hän esitteli itsensä Johaniksi. Johan kertoi olevansa valmistujaistensa kunniaksi matkalla. Hän oli 25-vuotias, eli 6 vuotta minua nuorempi. Kerroin itsestäni sekä perheestäni. Tulimme hyvin juttuun, sillä olihan meillä yhteistä pohjoismaalaisuus. Muut pojat olivat Etelä-Euroopasta, ja he alkoivat heti iskeä paikallisia naisia, taisi joku jonkun saadakin yövieraaksi. Me juttelimme kuitenkin Johanin kanssa loppuillan kahdestaan. Noin puolen yön aikaan menin nukkumaan.

Seuraavana päivänä oli edessä matkan ensimmäinen etappi. Matkasimme bussilla La Fortunan pikkukylään, jossa pääsimme kuumiin lähteisiin rentoutumaan. Iltapäivällä alkoi sataa. Päätimme kuitenkin ryhmänä patikoida vuolaille vesiputouksille. Meille sanottiin, että matka olisi vain pari kilometriä mutta niitä kertyikin komeat 12. Heti 5 minuutin kulkemisen jälkeen olivat kaikki ryhmän jäsenet läpimärkiä. Juttelin Johanin kanssa matkan ajan ja pidimme yllä hyvää henkeä. Reitillä oli kylttejä, joten eksymisen vaaraa ei ollut, mutta loputtomalta tuntuva kävely sateessa oli raskasta. Putoukset olivat todella kaunista katseltavaa, mutta kotimatka tuntui vieläkin raskaammalta. Onneksi Johan jaksoi kannustaa ja kertoa mielenkiintoisia asioita luonnosta ja paikallisesta kulttuurista. Kun saavuimme La Fortunan, oli aika kirjautua paikalliseen motelliin. Tarjolla oli vain kahden hengen huoneita. Ensimmäisen yön huonekaverini oli jo sopinut saksalaisen ystävänsä kanssa, jakavansa huoneen. Täten päädyin jakamaan huoneen Johanin kanssa.

Motellin suihku oli käytävällä, jonne tulikin heti jono kun pääsimme kaikki huoneisiimme. Kun tuli minun vuoro oli lämmin vesi jo loppu. Suihkutin päivän tomut ja liat päältäni pikaisesti ja juoksin huoneeseeni lämmittelemään. Kun tulin sisään oli Johan juuri pukemassa päälle. Syntyi nolo tilanne, kun Johan repi vaistomaisesti vaatteita peitokseen, ja minä pahoittelin etten muistanut koputtaa. Näin kuitenkin vilaukselta Johanin varustuksen. Se ei ollut pienimmästä päästä. Selkeästi suurempi, kuin oman mieheni.

Kun Johan oli saanut pikaisesti puettua, sain huoneen itselleni. Vaihdoin pikaisesti vaatteet jonka jälkeen menimme aulaan odottamaan muita ryhmän jäseniä. Ruokailu oli taas todella eksoottista ja jännittävää. Suurinta osaa pöydän antimista en ollut koskaan maistanut, enkä osasta edes koskaan kuullut. Johan kertoi taas asiantuntevasti ruuan taustoista. Kävi ilmi että Johan on innokas amatöörikokki. Ruuan jälkeen Eteläeurooppalaiset ryhmänjäsenet lähtivät paikalliseen baariin iskemään naisia. Me jäimme Johanin kanssa hetkeksi juttelemaan kunnes päätimme mennä nukkumaan. Yö oli viileä, mutta nukuin t-paidassa ja pikkuhousuissa. Johan nukkui boksereissa sängyssä joka oli huoneen toisella seinällä. Välissämme oli yöpöytä jolla huoneen ainoa lamppu seisoi. Juttelimme vielä hetken huoneessa, kunnes sammutimme valot.

Heräsin yöllä siihen että palelin. Revin lattialta päälleni collegen ja yritin jatkaa nukkumista. Yhtäkkiä huomasin että viereisestä huoneesta kuuluu ääniä. Ensin en tunnistanut, mutta sitten tajusin että siellä naidaan. Joku Eteläeurooppalaisista pojista oli saanut taas jonkun yökaverin. Kuuntelin ääniä hiljaa paikoillani, kun kuulin Johanin liikahtavan. Kurkistin varovaisesti hänen suuntaan ja huomasin että hänkin oli hereillä. Lisäksi huomasin jotain muuta, huomasin miten peitto liikkui Johanin haarojen kohdalla.

Käänsin selkäni ja yritin nukkua, mutta huomasin että kiihotuin koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta käteni vaelsivat jalkoväliin ja hyväilin itseäni. Kokemus oli todella kiihottava, mutta seuraavan aamun morkkis palautti maan pinnalle.

Seuraavana aamuna soitin kotiin. Mieheni vastasi puhelimeen sekavan oloisena… Olin unohtanut aikaeron ja soittanut miehelleni keskellä yötä. Valitettavasti puhelimen pirinä herätti myös lapsemme, joten mieheni ei pystynyt puhumaan minulle. Sovimme soittelevamme myöhemmin paremmalla ajalla.

Seuraava matkaosuus alkoi venereissulla. Pakkasimme kaikki tavarat pieniin moottoriveneisiin ja ajoimme toiselle puolelle Lake Arenalia. Perillä metsän siimeksissä meitä odottivat hevoset. Matkatavarat kulkivat erillisellä jeepillä seuraavaan yöpymispaikkaamme. Seuraavat kolme tuntia vietimme sitten hevosten selässä kulkien kivikkoisia ja liukkaita teitä. Matka sujui kuitenkin hyvin eikä mitään ongelmia syntynyt.

Perillä seuraavassa kohteessa, huomasin, ettei matkapuhelimeni toiminut. Sain tietää että seuraavan kerran meillä olisi verkkoa vasta loppukohteessa, eli neljän päivän päästä.

Yöpyminen tapahtui pienissä kahden hengen mökeissä, ja menin taas kimppaan Johanin kanssa. Mökit olivat todella askeettisia ja me saimme mökin jossa oli parisänky. Sänky oli todella parisänky, eikä sänkyjä voinut erottaa. Sovimme että nukumme vaatteet päällä, sillä mökissä oli myös todella kylmä. Ulkona oli yöllä vain pari astetta lämmintä ja mökin seinät olivat lähinnä näköeste. Ikkuna oli yksinkertaista lasia, eikä siis juurikaan eristänyt.

Illalla ruokailimme ryhmän kanssa avotulen ympärillä. Ruoka oli askeettista, mutta pitkän päivän jälkeen se maistui todella hyvältä. Ilta oli kylmä ja olinkin pukenut lähes kaikki vaatteet jotka minulla oli mukanani, silti minua paleli. Johan toi minulle viltin mökistä. Huomasin että myös Johan paleli, joten ehdotin viltin jakoa. Niinpä istuimme iltaa yhdessä vilttiin kääriytyneenä.

Suurin osa ryhmästä meni aikaisin nukkumaan, mutta etelän pojat jatkoivat vielä illan istumista. Kömmimme sänkyyn yhdessä ja kuuntelimme leiritulelta kuuluvaa naurua ja puhetta. Minua paleli, joten liimauduin Johanin kainaloon. Tunsin hänen lihaksikkaan kehon lähelläni ja huomasin miten kiihotuin. Löin kuitenkin koko ajan tuhmat ajatukset pois mielestäni. Enhän ollut tekemässä mitään väärää, enhän minä, pikkulapsen äiti, voisi riskeerata parisuhdettani jonkun matkakumppanin takia? Juttelimme Johanin kanssa hänen kotioloista ja entisistä tyttöystävistä. Pian huomasin että keskustelu oli siirtynyt koko ajan enemmän seksin puoleen. Huomasin miten Johanin hengitys tiheni, ja sitten tunsin sen. Jokin suuri kasvoi reittäni vasten. Se oli paljon isompi kuin mieheni kalu, ja minun teki mieli koskea siihen. En kuitenkaan antanut itselleni siihen lupaa. Annoin Johanille hyvänyön suukon poskelle ja vetäydyin omalle puolelleni sänkyä. Päässäni pyöri kuitenkin vain kiima ja tuhmat ajatukset.

Yhtäkkiä tunsin Johanin kädet ympärilläni.

- Enkö voisi saada edes kunnon hyvänyön suukkoa, Johan kysyi.

Samalla hän alkoi suudella minua suulle. Olin shokissa, en tiennyt mitä tehdä.. Toisaalta halusin Johania, mutta toisaalta en halunnut vaarantaa parisuhdettani. Johanin käsi alkoi hyväillä ensin rintojani ja sitten se jo etsi tietään jalkojeni väliin. Samalla Johan alkoi suudella minua ahnaammin ja ahnaammin. Minä huomasin suutelevani häntä takaisin, kunnes Johanin käsi löysi tiensä pikkuhousujeni sisälle. Työnsin Johanin pois ja sanoin:

- Ei, En voi tehdä tätä..

Johan ymmärsi ja vetäytyi omalle puolelleen, mutta selvästi harmissaan. Minä taas mietin mitä ihmettä minä olen tekemässä, sillä halusin Johania nyt enemmän kuin koskaan. Makasin pitkään valveilla miettien asioita. Lopulta nukahdin kevyeen uneen.

Seuraavana aamuna saimme runsaan aamiaisen. Emme Johanin kanssa juurikaan puhuneet ja välttelimme katsekontaktia.

Päätin unohtaa edellisen yön tapahtumat ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päivän ohjelmaan kuului pitkä patikkamatka viidakon halki. Sade valitettavasti jatkui koko päivän, joten jouduimme kävelemään läpimärkinä. Pilvimetsät itsessään kätkevät suojiinsa tavallisesti enemmänkin elämää, mutta sateiden takia niiden bongaustulos jäi laihaksi. Metsän vehreys viehätti silti.

Illan suussa saavuimme leirintäalueelle josta meillä oli bussikuljetus takaisin sivilisaation pariin.

Bussi kuljetti meidät kivistä ja huonokuntoista tietä pitkin Queposin kaupunkiin. Se sijaitsee Tyynen valtameren rannalla ja toimii porttina Manuel Antonion kansallispuistoon, jonka sademetsät ja silkkiset hiekkarannat ovat legendaariset. Pääsimme muutaman tunnin bussimatkan kuluttua vihdoin hotelliin. Hotelli vaikutti tasokkaalta ja sainkin pian tietää että kaikilla oli omat huoneet, paitsi seurueen pariskunnilla.

Huoneeseen päästyäni riisuin välittömästi yltäni märät vaatteet ja menin kuumaan suihkuun. Tätä luksusta en ollut saanut kokea moneen päivään. Olo oli todella hyvä suihkun jälkeen. Istuin huoneeni sängylle ja otin esiin matkapuhelimeni. Täällä oli vihdoin verkkoa ja soitinkin välittömästi kotiin.

Perheen äänen kuuleminen oli todella tunteita herättävä hetki. Jouduin kuitenkin lopettamaan puhelun suhteellisen nopeasti puhelun hinnasta johtuen. Puhelun jälkeen istuin sängyllä kunnes purskahdin itkuun. Olin sekä henkisesti että fyysisesti aivan poikki, ja se purkautui nyt suurena vollotuskohtauksena. Kun sain itseni hetken kuluttua kerättyä, tunsin oloni paremmaksi. Itku oli helpottanut oloani ja huomasin että minulla oli nälkä. Tälle illalle ei ollut ryhmälle järjestettyä ohjelmaa, joten kukin saisi käydä oman mielen mukaan kaupungilla syömässä.

Lähdin yksin kävelemään pitkin pääkatua etsien mahdollista ruokapaikkaa. En halunnut mennä hotellin ravintolaan, vaan etsin jotain vähän eksoottisempaa. Pääkadun päästä, sataman kupeesta löysin mukavan oloisen ruokapaikan, jossa menyykin miellytti. Nautin kevyen iltapalan yksin miettien kokemuksiani ja katsellen ohikävelevää ihmisvilinää, sekä sataman upeita purjeveneitä.

Ruokailun jälkeen kävelin takaisin hotellille ja menin nukkumaan. Olin aivan uupunut koko päivästä ja nukahdin lähes välittömästi.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa snorklausretki. Menimme satamaan, jossa meitä odotti vanhako moottorivene. Kun kaikki oli saatu kyytiin, alkoi pari tuntia kestävä puksuttelu snorklauskohteeseen. Aurinko paistoi vaihteeksi ja siirryin veneen kannelle ottamaan aurinkoa. Auringossa köllöttely maistui viidakon sadekelien jälkeen ja suljinkin silmäni ja nautin lämmöstä.

Pian päälleni lankesi varjo. Johan oli tullut kannelle seurakseni.

- Sinähän palat jos et käytä aurinkovoidetta, hän sanoi.

Hän tarjoutui levittämään aurinkovoidetta selkääni. Samalla hän pyysi anteeksi käytöstään mökissä. Annoin anteeksi ja tuntui että keskustelu olisi vapautunut. Juttelimme taas ystävinä niitä näitä, kunnes saavuimme snorklauskohteeseen.

Opas selitti snorklauksen perusteet, jonka jälkeen hyppäsimme mereen. Johan viittoi minua seuraamaan häntä. Hän lähti uimaan kohti äkkijyrkkää mereen laskeutuvia vuoria. Merenpinnan korkeudella oli kallioissa luolia, jonne Johan meidät johdatti. Johan kertoi että oli lukenut eräästä upeasta luolasta jonne hän uskoi löytävänsä.

Maamerkkejä seuraamalla Johan löysikin oikean luolan aukon, jonne hän lähti edellä. Jonkin matkan kuluttua luolan katto laskeutui niin että pidemmälle ei päässyt. Minä halusin kääntyä takan, mutta Johan halusi kokeilla sukeltamista tunneliin. Hän oli varma että toisella puolella olisi se upea luola josta hän oli lukenut.

Johan otti reippaasti ilmaa keuhkoihin ja katosi veden alle. Minä odotin jännityksellä. Minuutit tuntuivat ikuisuuksilta, mutta Johania ei näkynyt. Mietin, että joko jotain oli tapahtunut, tai sitten hän löysi luolan. Toivoin näistä myöhempää.

Pian Johan kuitenkin pulahti esiin viereeni.

- Löysin luolan, sinne on vain lyhyt sukellus.

Olin hieman epävarma, sillä en ollut koskaan pitänyt sukeltamisesta, eikä luolaan sukeltaminen tuntunut järkevältä, mutta Johanin suostuttelu voitti.

Otin syvään henkeä ja lähdin seuraamaan Johania veden alle. Ensin en nähnyt mitään, mutta pian näin pilkottavaa valoa tunnelin päässä. Aloin kauhomaan valoa kohti, kun yhtäkkiä jokin osui uimalaseihini ja ne täyttyivät vedestä. Näkyvyys katosi ja tunsin paniikin iskevän. En nähnyt mitään ja lähdin vaistomaisesti nousemaan pintaan. Pintaa ei löytynyt, vaan luolan katto joka esti nousun. Tunsin miten ilma alkoi loppua keuhkoistani ja paniikki voimistui.

Yhtäkkiä tunsin voimakkaan käden tarttuvan minun kädestä. Johan veti minut viimeiset pari metriä luolaan sisälle ja pääsin vihdoin pintaan. Haukoin henkeä ja tyhjensin uimalasini. Johan otti minut syleilyyn ja lohdutti minua. Olin pahasti säikähtänyt tapahtunutta.

Rahoitettuani katselin ympärille. Luola oli todella kaunis. Luolan perällä valui vesiputous suoraan sisälle. Vesiputouksen yläpäästä pääsi lisäksi valoa luolaan, joka loi todella upean sinertävän valistuksen. Ihailin luolaa aikani kunnes päätimme palata veneelle.

Tällä kertaa Johan sukelsi kanssani koko matkan käsi kädessä, joten mitään ongelmia ei tullut.

Veneeseen palattuamme menimme kannelle ottamaan aurinkoa. Makasimme koko kotimatkan sylikkäin samalla kun veneen tasainen puksutus keinutti meidät uneen. Satamaan päästyämme menimme hotellille vaihtamaan vaatteet. Päätimme Johanin kanssa juhlistaa viimeistä yhteistä iltaamme hieman paremmassa ravintolassa. Nautimme alkudrinkiksi shampanjaa ja pääruuaksi ostereita.

Ruuan jälkeen kävelimme pitkin hiekkarantaa, kunnes palasimme hotellille. Johan saattoi minut huoneeni ovelle.

- Kiitos tästä illasta, ja koko matkasta. On ollut todella mukava tutustua sinun kaltaiseen upeaan naiseen, Johan sanoi.

Halusin kutsua Johanin sisälle, mutta pelkäsin mitä siitä seuraisi. Lopulta päätin nauttia hetkestä ja miettiä seurauksia myöhemmin.

Suutelin Johania suulle ja sanoin,

- Haluatko tulla sisälle?

Johan nyökkäsi ja minä avasin oven.

Aloimme riisua toistemme vaatteita heti sisälle päästyämme, samalla suudellen kiihkeästi. Johan repi paitani päältä ja alkoi hyväillä rintojani. Saatuaan minulta loputkin vaatteet päältä hän nosti minut ylös ja laski sängylle. Hän riisui paitansa ja housunsa, jolloin näin Johanin suuren kalun.

Otin sen käteeni ja aloin imeä. Käteni ylti tuskin koko komeuden ympärille. Pian Johan irrotti itsensä minusta.

- En halua tulla vielä, hän sanoi.

Johan laskeutui päälleni ja aloitti kehoni tutkimisen huulillaan. Lopulta hän päätyi jalkojeni väliin. Tuntui taivaalliselta tuntea Johanin kieli siellä.

Pian Johan nousi takaisin päälleni ja alkoi työntymään minuun sisälle. Olin aivan märkä. Tunsin kuinka kalu työntyi joka työnnöllä syvemmälle ja syvemmälle venyttäen samalla minut äärimmilleen.

Pohjaan päästyään Johan aloitti rauhalliset työnnöt samalla suudellen minua. Sain ensimmäisen orgasmini lähes välittömästi. Johan jatkoi ja samalla kiihdytti hiljalleen vauhtia. Tunsin seuraavan orgasmin olevan lähellä, kun Johanin keho jännittyi. Johan teki vielä pari nopeaa työntöä kunnes hänen kalu alkoi sykkimään sisälläni. Tunsin miten lämmin neste täytti minut.

Makasin raukeana sängyllä. Johan kaatui huohottaen viereeni. Keskustelimme vielä pitkään ja rakastelimme aamuyöllä vielä uudestaan.

Istuin kahvilassa ja katselin ihmisten vilinää. Oloni oli epätodellinen. Olin juuri kokenut todellisen seikkailun, en sellaista kun olin odottanut, mutta sitäkin miellyttävämmän. Lento takaisin Suomeen lähtisi iltapäivällä, joten minulla oli vielä hetki aikaa pyöriä kaupungilla.

- Hei, minne katosit

Kuulin selkäni takaa

Säpsähdin kosketusta ja käännyin katsomaan tulijaa Se oli Johan.

- Halusin vielä hyvästellä ennen kun lähden kentälle.

Hyvästelimme toisemme ja vaihdoimme yhteystietoja. Tiesin kuitenkin etten näkisi Johania enää koskaan.

Katselin vielä kauan Johanin perään kunnes hän katosi ihmisvilinään. Aloin tehdä lähtöä takaisin hotellille.

Pakkasin matkatavarani ja chekkasin ulos hotellista. Kotimatkalla sujui ilman kommelluksia. Ja kotona minua odotti rakas mieheni ja yhteinen lapsemme.

En koskaan kertonut miehelleni Johanista, mutta muistelen usein lämmöllä meidän yhteistä seikkailua.

Seuraavana keväänä istuin hiekkalaatikon reunalla ja katselin lapsemme perään. Kädessäni oli postikortti joka oli juuri tullut postissa. Siinä oli kuva trooppisesta rannasta ja takana teksti,

Kunpa olisit täällä - J