Vimpain

Penttilällä oli kovan naimamiehen maine työmaalla. Sen kerrottiin käyvän vetäisemässä viikseen milloin ketäkin naiselävää, vaikka kotona perhe odotteli isää saapuvaksi. Vaimo sillä kuulemma oli hyväuskoisimmasta päästä eikä epäillyt ukostaan mitään. Penttilä itse oli reilu mies, isokokoinen ja ronski vitsinlyöjä.

Elämä meillä vaimoni kanssa oli vakiintunut jo toivottuihin uomiinsa. Molemmilla etuisa työpaikka sekä palkka ja velat maksussa. Se oli sitä aikaa, kun me suuret ikäluokat olimme nuoria. Ja lapsenmielisiäkin me vaimoni kanssa vielä olimme. Vihilläkin oli käyty kummempia aikailematta, kun pääsin sotaväestä siviiliin.

Ensi ajat oli kondomin kanssa yhdytty. Sitten oli vaimoni hankkinut heti avioiduttuamme kierukan sisäänsä. Ne olivat silloin melkoisen suosittuja härveleitä ehkäisyssä. Ei koskaan tarkemmin selvinnyt minulle kierukan vaikutus, mutta raskauttakaan ei kuulunut. Se oli tarkoituskin. Hulluna halusta naida läiskytin aina loppuun saakka ja laskin nesteeni ruiskahtamaan vaimon pimpsaan. Kierukkaan saattoi luottaa.

Pari vuotta kun oltiin naimisissa oltu, alettiin suunnitella lapsen hankkimista. Vaimo siitä sitten käväisi gynekologillaan poistattamassa kierukan ja naiminen paljaaltaan jatkui. Oli siinä ainakin meikäläisellä uudenlaiset halut päällä, kun ehkäisyn puuttumisen tiedostin ja laskin siemennestettäni avonaiseen pilluun.

Monasti luuli vaimo tulleensa heti raskaaksi. Mutta sitten tulvahtivat aina kuukautiset alushousuihin eikä hän paksuna ollutkaan. Kun neljä taikka viisi kertaa oli vesiperä raskauden kanssa vedetty, rupesin minä pohtimaan, että voisi neuvoa joltain kokeneelta lapsentekijältä kysäistä. En tohtinut jutustella kumminkaan asiasta isäukon, velimiesten tai muiden lähipiirin ukkojen kanssa.

Hoksasin sitten Penttilän työpaikaltani. Ukkomies ja monen lapsen isä ja sen lisäksi kovassa naimamiehen maineessa, kuten silloin sanottiin. Sellaiselta sitä kelpasi kyllä neuvoa lapsentekoasioihin kysyä. Penttilä oli jo yli nelikymppinen äijä. Sentään ei rintamalle ollut sota-aikaan vielä joutunut, ettei niin vanha kumminkaan ollut. Lapsenmielinen kun vielä siihen aikaan olin ja sinisilmäinen, kysäisin kerran Penttilältä, miten sitä oikein vaimon saisi raskaaksi. Penttilä heti silmiään siristelemään ja kyselemään tarkemmin, miten kauan oli yritetty ja millä menetelmillä. Taisin minä punastella ja nieleskellä siinä kertoillessani, kun nolotti sen verran puolitutulle yhteiselämästä vaimon kanssa puhua.

- Voisin käydä teillä antamassa neuvoja, kun on seuraava lapsenteon aika, Penttilä sanoi.

- Jos se vaimo siihen suostuu, minä sanoin.

- Vaimoko sen teillä päättää? Ha hah. Muistahan sitten pidättäytyä pari päivää naimisesta, että on, mitä laskea, Penttilä sanoi ja iski silmää.

Eihän siinä muu auttanut kuin kertoa töistä tultua vaimolle, että Penttilä tulisi meille kotiin neuvoja antamaan. Ei vaimo siitä oikein mielistynyt vaan säikähti. Mutta sanoin sille, että käyväthän ne ihmiset lääkäriltäkin kaikenlaisia neuvoja saamassa. Että eihän tämä sen kummempi asia olisi. Vaimo siihen alkoi jo myöntyä ja päätettiin antaa Penttilän käydä neuvomassa.

Muutaman päivän päästä sitten vaimo minulle virkkoi, että nyt olisi taas se yrittämisen aika. Olisi antanut naida vaikka aamulla ennen töihin lähtöä, mutta en minä tohtinut, kun odotin niitä Penttilän neuvoja. Vaimo vielä sanoi lähtiessä, että jos kumminkin Penttilä antaisi ne neuvonsa minulle töissä, niin tavattaisiin sitten kahden kesken ruokatunnilla kotosalla. Minähän päätin Penttilältä tätä kysyä.

Ei se Penttilä siihen kumminkaan suostunut, että antaisi minulle neuvoja mukaan. Itse se halusi käydä meillä kotona vaseti niitä antamassa. Sanoi, ettemme kuitenkaan vaimon kanssa niitä ilman ohjausta osaisi noudattaa. Minä paljastin sitten olevani menossa ruokatunnilla kotosalle.

- No minäpä lähen mukaan sitten. Kyllä se siitä, sano tukkimies, Penttilä sanoi.

Kun koitti ruokatunnin aika, alkoi minua mietityttää koko homma. Lopulta ajattelin, että lähden yksinäni kotosalla käymään enkä ota Penttilää mukaan, jos vaimokaan ei tykkäisi koko asiasta. Mutta kun minä auton luokse pääsin, seisoskeli Penttilä kädet puuskassa autooni nojailemassa. Sanoi ihmetelleensä, missä olin viipynyt. No eihän siinä muu auttanut kuin lähteä Penttilän kanssa kohti kotia, missä vaimo jo odotteli.

Kotosalle kun päästiin, huusi Penttilä kovalla äänellä päiviä, päiviä. Vaimo vähän sitä taisi säikähtää ja tuli antamaan kättä vieraalle. Minä yritin vaimolle kohteliaasti kertoa, että Penttilä kumminkin tuli itse niitä neuvoja antamaan. Mutta Penttilä alkoi puhua päälle ja varasti minulta suunvuoron. Se heitti takin eteiseen ja meni kengät jalassa peremmälle. Vieläkin muistan, miten lattiaan jäi kurajälkiä ja niitä myöhemmin kuurattiin.

Penttilä sanoi, että mennäänpäs suoraan makuuhuoneeseen. Vaimo jo minua katsoi epäluuloisena ja hermostuneen näköisenä. Minusta se häntä jotenkin kaunisti. Hänellä oli silloin 60-luvun kampaus, sellainen iso ja pöyhkeä tukka. Vaatteetkin olivat niin 60-lukuiset kuin silloin oli muotia olla. Puserossa oli isot napit ja hame oli mukavasti pönäkkä ja takapuolta korostava. Jotenkin aavistelin, että vaimo miellytti Penttilän silmää kovasti. Se mies oli kieli pitkällä naisen kuin naisen perään.

No pääsimme kolmisin makuuhuoneeseemme. Penttilä meni istumaan vaimon peilipöydän kulmalle ja silloin narahti koko kepoinen kaluste painonsa alla. Vaimo siinä jo minua hädissään vilkaisi, että nyt se rikkoo hänen peilipöytänsä. Mutta enhän vieraalle siitä voinut huomauttaa.

- Ottakaa vaan vaatteet poies ja ruvetkaa hommiin. Kyllä minä sitten neuvoja jakelen, Penttilä myhäili.

- Ettäkö vaatteet pitäisi pois riisua? minä kysyin.

- Huonostihan se lapsenteko vaatteet päällä käypi. Ainakin hametta ja housua saatte höllätä, Penttilä naureskeli.

- Eihän me nyt vieraan nähden! vaimo kivahti.

- En kai minä muuten teitä neuvoa voi, Penttilä tokaisi.

- Eihän sentäs oikein käy, minä sanoin.

- Onpas täällä ujoa porukkata. No, minä käännän selän tässä. Riisukaa poies vaan. Jatketaan neuvomista sitten, kun ootte peiton alla, Penttilä sanoi ja sitä nauratti kovasti.

Kun se oli selkänsä meihin kääntänyt ja seisoi jalat harallaan, minä vaimolle vinkkasin, että riisutaan nyt. Vaimo kuiskutteli, että eihän se nyt käy, mutta alkoi kumminkin puseronsa nappeja aukoa. Outo tilannehan se minustakin oli, kun aina oltiin totuttu nämä intiimiasiat kahdelleen hoitelemaan. Ryhmäseksin käsite siihen aikaan oli jo tiedossa, mutta eihän semmoista tavallisissa piireissä harjoitettu. Vaimo oli hermostunut ja sen posket somasti punottivat, kun se ahtoi hametta alas. Ei meinannut lähteä, kun vaimolla oli niin leveä pylly jo nuorena. Minäkin housuja riisuin ja samalla vilkuilin Penttilään, ettei se vaan rikkonut lupaustaan ja kurkistellut meitä.

Vaimo livahti sänkyyn peiton alle heti, kun ilkosilleen pääsi. Minä vielä alushousuja vetelin pois jalastani. Penttilä kuulosteli, että vaimo kahisteli jo sängyssä, ja kääntyi ympäri. Minä seisoin siinä alushousut käsissäni vehkeet levällään.

- Elä nyt vielä käänny! minä hätäännyin.

- Mitäs hittoa, eihän tässä enää mitään piiloteltavaa ole. Pillu piilossa jo, Penttilä sanoi kovalla äänellä.

- Minä en ennättänyt sänkyyn vielä, sanoin.

- No perkele, ukkojahan tässä molemmat ollaan. Kyllä mies miehelle kyrpänsä voi paljastaa häpyilemättä, Penttilä julisti.

- Tämä tilanne nyt on niin eriskummallinen, sanoin ja koitin peitellä sukuelintäni vieraalta.

- Hah hah hah! Pitäähän minun sun lapsentekovarustus tarkastaa, jotta nähdään, missä vika on, Penttilä hekotteli.

Se sai vaimon jotenkin vapautumaan, koska peiton alta kuului nauruntirskahdus. Minua kumminkin hävetti siinä ilkosillaan seisoa. Kun niin laiha pojannulkkikin vielä olin siihen aikaan ja toinen oli raavas aikamies. Penttilä käveli viereeni ja joka puolelta katseli kuin kikkelini olisi jokin myyntitavara ollut. Lopuksi se ilmoitti ronskiin tyyliinsä, ettei mitään vikaa päällisin puolin heti huomannut.

- Vaan mahtaako sitä potenssia ja pituutta löytyvä? Penttilä sitten kajautti.

- En minä sitä osaa niin sanoa, sopersin.

- No, hommaapas nyt se vehkeesi seisomaan ja menepäs vaimon päälle, niin katotaan sitten, Penttilä komensi.

Minä en sillä kertaa meinannut kikkeliäni saada seisokkiin ensinkään, kun hermostutti ja nolotti niin. En kumminkaan Penttilän nähden vehjettäni suostutellut, vaan menin vaimon luokse peiton alle ja siellä suojassa kädelläni nylkkyytin. Sain siihen jonkin verran verta pakkautumaan, että homma pääsi jatkumaan.

- Helvetin vaikea se on noin ujoa porukkata neuvoa, mutta koetetaan, koetetaan, sano Asikainenkin, Penttilä hörähteli.

Se komensi minut vaimon päälle yhtymään. Yritimme vaimon kanssa pidellä koko ajan peittoa suojana, ettei Penttilä liikoja näkisi. Vaimo levitti hädissään jalkansa auki ja pimpsa aukesi naitavaksi. Kömpelösti kömmiskelin hänen päällensä ja asettauduin yhtymään puolikovalla elimellä.

- Hetkonen, hetkonen! Onkos vaimo hyvästi märkänä? Ei se homma muutoin luista eikä lapsenalku pääse uimaan sutjakasti perille, Penttilä huusi.

- En minä tiiä. Ootko sinä märkä? kysyin vaimolta.

- En minä taida olla tarpeeksi, vaimo kuiskasi.

- Sitten kostutetaan, sano vanhapiika, Penttilä ilmoitti.

En minä oikein ennättänyt kysyäkään, mitä se Penttilä sillä meinasi, kun se jo kumartui meidän luokse ja työnsi kätensä peiton alle. Vaimo siinä pikkuisen inahti, kun tunsi Penttilän sormet hävyn seudulla. Me olimme tottumattomia tämmöiseen touhuun ja aloimme hätääntyä. Penttilä selosti, että hän kostuttelee vaimon joutuisasti, ettei koko ruokatunti siihen tuhraannu. Minä kun en oikein näyttänyt osaavan. Kurkistin peiton alle. Siellä Penttilä kaiveli paksuilla sormillaan vaimoni pimpsahuulia. Vaimo minuun hämmentyneenä ja nolona katseli, kun häntä kostutettiin. Penttilä hieroi kaikessa rauhassa. Naamalla tyytyväinen virne. Mutta taisi se osata asiansa kumminkin, kun alkoi vaimon pillu alta aikayksikön litisevää ääntä päästellä.

- No nyt on kosteana värkki! Penttilä ilmoitti tyytyväisellä äänellä.

- Kiitos, minä sanoin, kun en muuta osannut.

- Sopii nyt isännän työntää kyrpä sissään, Penttilä kehotti ja seisoi vieressä.

Kumma kyllä seisoi minulla nyt jo kovemmin kuin äsken. Vaikka nolotti ja harmitti Penttilän sekaantuminen vaimon ja minun kahdenkeskiseen yhdyntään, niin kiihotuin siitä kovasti. Minua kiihotti, että Penttilä oli sormeillut vaimon pimpsaa ja kostuttanut sen minulle märäksi.

- Muna pitää viiä hyvin sissään sitten, Penttilä sanoi.

- Mitenkäs se tapahtuu? minä kysyin ihmeissäni.

- Mitenkäs? Ei ole ihmekään, ettette lasta ole alulle saaneet, kun mitään ette osaa neuvomatta, Penttilä naureskeli meille.

Sitten se äkkiä työnsi taas kouransa peiton alle ja otti kiinni sukuelimestäni. Minä parkaisin siihen, että elä nyt siitä ota kiinni! Oli se semmoinen tunne, kun vieras äijä koski omaan seisovaan mulkkuun ensi kertaa elämässä. Ja kun siinä vaimon päällä kontallani könysin. Tulipahan minulle tunne, että isä oli neuvomassa poikaansa.

- Rauhotu, hyvä mies. Minä ohjaan mulkkus hyvin sissään vittuun. Minulta tämä käypi, Penttilä vakuutteli.

Oli se vaan melkoinen jännite, se Penttilän käsi siinä välillä. Se veti kikkeliäni lähemmäs vaimon märkää pimpsaa ja hieroi terskallani häpyhuulia. Vaimo ihan peloissaan vapisi ja takertui minuun kiinni. Penttilä oli varma hommistaan. Sanoi, että just ja just elimestäni otteen sai. Se sovitteli penistäni sisään ja hoki, että sinne se menee, sinne se menee. Äkkiä tunsin minä Penttilän suuren kouran irtoavan munastani, kun se saatiin menemään hävynsuusta sisään. Koura painoi minua nyt takapuolesta ja komensi työntymään.

- Noin ikkää, noin ikkää, sano Viipurin herra, Penttilä hykerteli.

Se ohjasi minut ihan pohjaan saakka työntymään. Enhän minä semmoista ollut ennen tehnyt, kun pelkäsin vaimoon sattuvan. Mutta ei se peräseinä sieltä pimpsasta vastaan tullutkaan, vaikka niin luulin. Ei minun mitoillani. Penttilä minulle selitti, että pitää yrittää työntyä mahdollisimman lähelle kohtua, koska sinne ne siemenet piti päästä roiskauttelemaan. Niille piti saada väylä auki naimalla syvälle alusta asti.

- Ei tätä tohdi! vaimo inahti.

- Jos kääntysit selin taas! minä pyysin hädissäni.

- Helvetin ujoa porukkata. Ihan kun rippikoulutyttöjä, Penttilä naureskeli, mutta totteli.

Se meni vähän etemmäs ja seisoi selin meihin. Jälkeenpäin minä sen vasta tajusin, että olihan siinä vaimon peilipöytä ja ison peilin kautta se kumminkin meidän touhumme näki. Äkkiä se alkoi taas jakaa neuvojaan. Se komensi vaimolle hengitysrytmin ja sitten se sanallisesti ohjaili minun työntöni sen rytmin mukaan. Oli Penttilän mukaan tärkeää semmoisen rytmin löytäminen lapsenteossa, jos oli vaikeampi tapaus kyseessä. En minä kumminkaan tohtinut kysyä, oliko se oppinsa kirjoista vai käytännöstä saanut.

Kädet minulla jo tutisivat, kun nolotti ja pelotti siinä yhtyä vieraan läsnä ollessa. Vaimokin oli ihan säikkynä ja puristi minua käsillään, että koski. Yritin tyrkkiä munallani niin syvälle kuin pääsin. Tunsin vaimon pillun kunnolla imevän tällä kertaa. Kenties aiheutui sekin vaimon kiihkoisasta ja hätääntyneestä tilasta. Semmoiset asiat kuin suutelu ja muu hyväily saivat unohtua, kun Penttilä oli paikalla ja neuvoi. Nyt oltiin lapsenteossa kolmisin eikä sopinut semmoiseen muu kuin ohjeiden noudattaminen.

Kai minä aloin siinä jo ääniä päästellä, mutta sitä en itse tarkasti muistakaan. Penttilä jo ehätti kyselemään, että joko syöksy lähestyy. Minä huusin, että jo tulee, jo tulee, mutta älä sinä vielä käänny. Penttilä siitä innostui ja rupesi mättämään neuvoja toisensa jälkeen minulle.

- Nyt pidätä! Nyt työnnä! Oikein syvälle nyt! Joko tulee? Ei vielä, pitää pysyä rytmissä, mies! Nyt taas syvälle muna! Oikein vitun perille! Työnnä, perkele! Sinne ne siemenet pitää saada heitettyä! Vitun pohjaan! Penttilä elämöi.

Minulla sen sanat jo menivät sekaisin päässä, kun vaimo imi alapäällään ja kiljui yläpäällään ja terska minulta jo herkistyi. En minä osaa sanoa, missä kohdassa oli työntö menossa, kun minulta tussahti lasti ulos. Oli se niin voimakas kokemus, että silmissä pimeni ja munaan ihan koski, kun hellää teki. Sinne ne minun siemennesteeni jonnekin karkasivat terskansuusta. Vaimon pimpsaan ne levähtivät, niin kuin niiden pitikin. Enkä ollut enää varma, huusiko Penttilä jostain takaa neuvoja, kannustusta vaiko kirosanoja.

Kun ylin orgasmitunne alkoi haihtua, minä vasta tajusin makaavani vaimon päällä hikisenä. Muna oli lauennut ja pehmeni pimpsassa. Tuntui olevan pillu ihan limainen nesteistä. Penttilä komensi minut ylös häiritsemästä siittiöiden liikkeellelähtöä.

- Nyt on isännän työt jo tehty. Ylös siitä, se käski.

Minä nousin hikisenä ja meinasin koko ajan painua kasaan. Kehnoksi olin mennyt, kun niin raju oli ollut laukeaminen. Raskasta puuhaa oli lapsenteko silloin minun mielestäni ja on se myöhemminkin ollut. En heti jaksanut jalkeille nousta vaan kierähdin omalle puolelleni sänkyä. Vaimo siinä vieressä raskaasti hengitteli munaa saaneena ja minäkin huohotin kuin olisi loppu tullut.

- Sehän hienosti kävi! Neuvojan vuoro on nyt, Penttilä sanoi.

Siinä me vaimon kanssa katsoimme ihmeissämme, miten Penttilä alkoi aukaista vyötään ja riisua housujaan. Likaiset työhousut putosivat alas paljastaen sukuelimet. Nilkkoihin jäivät, kun oli kengät jalassa. Ei se niitä pois ottanutkaan. Penttilällä oli iso mulkku minun mielestäni. Mahtimulkuksi joku sanoisi. Paljon paksumpi kuin minulla. Selvästi oli se jo turvoksissa kiimasta. Kivekset olivat myös suuret ukkomiehen kivekset. Naimamiehillä taitaa järjestään olla isot vehkeet. Housut nilkoissaan taaritteli Penttilä sänkymme luokse ja aikoi kömpiä sekaan.

- Mitäs sinä nyt meinaat! minä huusin.

- No, pitähään sitä minunkin päästä vähän peuhaamaan vaimon päälle. Palkaksi hyvistä neuvoista tietenkin, Penttilä sanoi totisena.

- Ei semmoisesta puhetta ollut! minä pelästyin.

- Ei ollut! vaimo kirkaisi.

- Eikö ollut? No enhän minä ilmaiseksi ketään neuvomassa käy. Kylläpä on täälä huono tarjoilu vieraalle, on perkele, Penttilä kirosi, mutta jatkoi sänkyyn tuloa samalla.

Sen sukuelin oli alkanut jäykistyä itsestään. Silloin vaimo vilkaisi huolekkaana minuun. Siinä me sen varmaksi tajusimme. Penttilä aikoi yhtyä vaimoon minun jälkeeni! Uudelleen huusin sille ihmeissäni, että mitä se oikein meinasi. Mutta Penttilä vaan viskasi peiton syrjään ja kömmähti sänkyyn hiestä märän vaimoni päälle.

- Elä nyt, hyvä mies! minä huusin kovalla äänellä.

Vastarintaa en kyennyt tekemään. Ilmaan vain käsilläni sohin ja uhosin, mutta en hipaissutkaan Penttilän isoa ruhoa, joka vaimon päällä möyrysi. Vaimo inahti ja vilkuili kauhuissaan vuoroin minuun, vuoroin Penttilään, joka sen päälle oli tullut.

- Kyllä minunkin pitää saada nussia, kun kerroin neuvoin lapsenteossa. Työkavereitakin ollaan, Penttilä ilmoitti.

Se ponnisti lantiotaan vaimon päältä ylös ja näin, miten sen mulkku oli kasvanut metrisiin mittoihin. Iso, muhkea sukuelin ronskilla miehellä! Ja takana keinuivat suuret pallit kuin jollakin elikolla. Penttilä otti kourallaan kiinni ruskeasta kullistaan ja sitten löysää esinahkaansa veteli eestaas. Terska näytti muhevalta ja pelottavalta esille tullessaan. Vaimo oli ihan vieraan armoilla ison ruhon alla ja samalla tavoin inahteli kuin hento peilipöytä äskettäin Penttilän istuessa sen päälle.

- Mitäs te äimistelette, sano suutarin akkakin. Eihän tässä mitään ihmeellisempää oo. Kai sinun eukkoas on ennenkin muut naineet? Penttilä naureskeli äkisti.

- Ei sentäs! minä kauhistuin.

- Hah hah hah! Sitä kun en minä usko, Penttilä hekotti ja hieroskeli suurella mulkullaan vaimon pimpsan suuta.

- Elä nyt! Sinulla on vaimo ja lapsetkin! minä yritin.

- Ohan mulla. Mitäpä nyt niistä? Eihän tämä niin ihmeellistä oo. Pelkkä naiminen vaan, Penttilä sanoi.

- Eikö ole? minä hämmästyin.

- No ei oo. Voi perkele, kun ootte vielä lapsellisia molemmat. Tämmöistähän tää elämä on. Neuvoista on maksettava palkka ja nussia voipi välillä muitakin kuin omaa akkaansa. Monastihan ne isännät antaa kaverinsa nussia eukkoaan. Tämmöistä se elämä on. Niin ja lapsenteko, Penttilä valotti.

- Onko? minä kysyin ja vilkaisin vaimoon, joka hämillään huohitti Penttilän alla.

- Joo, semmoista tää on! Nyt vasta aikuisten elämästä jottain tiiätte! Penttilä julisti.

- Eikö sinulla kumminkaan kortonkia oo? minä kysyin hikisenä.

- Ehei mulla semmosia koskaan oo, Penttilä nauroi.

- Paljaallako meinaat olla minun vaimoni kanssa? minä kysyin, kun en muuta enää voinut.

- Paljaalla hyvinkin! Mitäpäs tämä paljaalla nussiminen meinaa tällä kertaa? Johan vahinko on käynyt. Isäntä itte jo laski plöröt vittuun! Niin että kyllä se vahinko jo on sattunut ja sitähän tässä toivotaankin. Kyllä tässä nyt voipi rauhassa sekaan laskea muutkin! Penttilä puhui juhlallisesti.

Sen jälkeen olikin homma selvä. Minä en enää avannut suutani eikä vaimokaan. Penttilä katsoi, että se oli sitten sovittu ja rupesi hommiin niine hyvineen. Mulkku sillä seisoi niin suurena ja yläkäyränä kuin vaan voi. Minulle tuli mieleen siitä joku sonnin tai oriin kalu. Penttilän piti pingottaa lantiota ylös, että pääsi työntämään sukuelimensä vaimoni märkään pimpsaan. Sitä piti sovitella ja kiehnätä joltisenkin, että rupesi sujumaan.

- Aaahh! Penttilä ölähti silmät ummessa, kun sai mulkkunsa luistamaan sisään.

Vaimoltakin pääsi epäselvää mutinaa suusta. Vaistomaisesti kai tarrasi vaimo kiinni Penttilän isoon yläruumiseen. Vahvoilla, karvaisilla käsivarsillaan kurotteli Penttilä kontilleen vaimon yläpuolelle, että lihakset vaan piukkuivat. Minä kauhulla vierestä katselin, kun en muuta osannut. Tämä on nyt maksu neuvoista, minä ajattelin. Mutta en minä tämmöiseen touhuun olisi suostunut, jos ennalta olisin tiennyt.

- On velliä vitussa! Penttilä örähti äkisti.

Karmaisi ihan vieraan roisit jutut. Kuulin minä sen itsekin, miten litisi. Penttilä alkoi tuuppia vaimoa. Vaimo rupesi vikisemään, kun iso sukuelin nuiji hyvin. Taisi ujuttautua sinne peräseinään, pohjaan, kun oli sitä kokoa. Minun spermaani oli pimpsa täynnä ja siksi syntyi Penttilän ja vaimon naimisesta melkoinen lätinä. Kun pääsi Penttilä rytmiinsä, se takoi ja takoi vaimoani kuin leppymätön seppä.

- Liukasta on! Liukasta on! Ahh! Ähh! Penttilä karjui naidessaan.

Kauan Penttilä jaksoi kurmuuttaa hentoista vaimoani allaan. Sänky ihan natisi, kun ne nussivat niin kovasti. Ei vaimo enää alkuhämmennyksen jälkeen muistanut minua vilkuilla. Se otti vaan pillu levällään vastaan Penttilän mahtavaa mulkkua kuin viimeistä päivää. Huusi ja ulisi vaan vimmoissaan. Mahtoi tuntua Penttilän suuri kyrpä paremmalta kuin minun tavanomainen pippelini. Kateus minuun siinä tilanteessa tuli ja on tuosta saakka ollut minussa isomunaisia miehiä kohtaan.

- Näin ikkää, näin ikkää, sano entinen poika, Penttilä rehenteli, ähki ja nussia lotisti.

Joltisenkin shokkiin luullakseni menin siinä, kun näin Penttilän naivan rajusti vaimoani ihan vieressä. Vain katkoksia enää muistan tilanteesta nyt jälkikäteen. Hurja kokemus se oli. Penttilä ölisi ja ähki kovalla äänellä. Vaimo vikisi myös eläimen lailla. Lätinä ja lotina yltyivät. Kuulin, miten Penttilä nuiji isolla elimellään pimpsaan laskemani spermat ulos. Kun katsoa uskalsin, näkyi valkoista vaahtoa nussivan parin tummissa häpykarvoissa. Sitä oli Penttilän alituiseen hytkyvissä kiveksissäkin. Joka paikka märkänä limasta. Sitä pursui kunnolla ulos suuren mahtimulkun tieltä. Vaimolla oli ahdas pillu ja hyvä imu. Oli sinne Penttilänkin selvästi hyvä naida. Minun liukkaisiini kun oli ruvennut.

- Ähh! Ahh! Tiukkaa tekee! Uhh! Penttilä korskui.

Ei ole minulla tietoa, montako orgasmia sai vaimoni siitä kauheasta nussimisesta. Arvaukseni on, että useampia kumminkin. En ole koskaan tohtinut ottaa asiaa puheeksi eikä vaimokaan. Naimisen loppukirin muistan. Penttilä alkoi huohottaa lujasti. Olisi sen jo luullut slaakiin kohta kuolevan. Kaikin voimin se punnersi naama punaisena ja köyristi lanteitaan vaimoa vasten. Painoi rajusti sisään haaroihin. Syvälle senkin piti päästä laskemaan. Vaimolta pääsi kimeä vaikerrus. Varmasti oli Penttilä pohjassa saakka suurella kullillaan eikä antanut perää. Sitten huusi mies kovalla äänellä kuin villi-ihminen. Sinne, sinne se lösötti kaiken siemennesteensä paksulla siitintruutallaan. Minun vaimoni pilluun otollisena lapsentekoaikana. Muka palkkioksi neuvoistaan.

Erikoisen hyvällä tuulella oli Penttilä, kun kaikki oli vihdoin ohitse. Myhäillen vetäytyi ja antoi pillun valuttaa liiat spermat lakanoille. Se veti housuja jalkaan ja sanoi niitä omia hokemiaan. Sitä sano suutari ja tätä sano Anselmi. Minä olin veltto. Vaimokin oli veltto ja pelästynyt. Minä olisin jäänyt kotiin, mutta ei antanut Penttilä. Sanoi, että naisväki osasi huolehtia näistä jälkihommista. Piti antaa siittiöille rauha uida perille. Puoliväkisin se minut ulos vei ja läksimme takaisin töihin. Näin vielä lähtiessä vaimon huolekkaan ilmeen. Kunnolla en päässyt näkemään, miten spermainen oli vaimoni kahdesti nussittu pimpsa. Mutta valkoista vaahtoa oli hävykarvoissa reilusti ja sänkyynkin väkevää nestettä valui norona. Senhän voi arvata, kun kaksi miestä lastinsa tyhjentää samaan pimpsaan, mikä tulos on. Ja kun on toisella suuret pallit, jotka siemennestettä runsaasti tuottavat.

Työmaalla sitten kaverit heti kyselemään, mitä sille Penttilälle nyt oli sattunut, kun sellainen virne naamalla oli. Säikähdin, kun Penttilä heti kertomaan, että pillua sai kesken päivän. Kaverit heti kovalla äänellä tivaamaan, että ketä Penttilä nyt oli nussimassa käynyt. Hauskaa niillä riitti asiasta. Mutta onneksi ei Penttilä paljastanut, että hän minun vaimoani nai. Että olimme olleet kolmestaan lapsenteossa ruokatunnilla. Se olisi jo ollut liikaa minulle, kun tunsin nytkin itseni kovin nöyryytetyksi. Penttilä hekotteli vaan, että eihän tästä maailmasta vielä naisen tavara ole loppumaan päässyt, sano sulttaani.

Kyllä se elämä siitä lähti sujumaan taas, vaikka ensin vaikeaa olikin. Muutamaan viikkoon en tohtinut vaimoani naida, kun tuntui likaiselta koko rouva. Toisen miehen paljaalla munalla nussima ja siementämä narttu. Melkein huoraksi olisi jo voinut sanoa. Kun meiltä molemmilta spermat sisälleen otti. Sitäkin minä pelkäsin, että Penttilä nyt alkaisi meillä käydä ja vaimoani vikitellä. Mutta ei alkanut sentäs. Oli kai niitä miehiä, jotka kerran naivat kutakin naiseläjää kokeilunhalussaan ja sitten taas seuraavan perästä alkavat laukata. Onneksi muuttikin perheineen Penttilä jonnekin keski-Suomeen myöhemmin, ettei tarvinnut enää hänen naamaansa katsella töissä eikä muuallakaan.

Mutta silloin se paukahti kohdalleen, se hedelmöityminen. Vähän ajan päästä ilmoitti vaimo minulle, että nyt hän taitaa raskaana olla. Siitä jotenkin riemastuin ja naiminenkin alkoi taas lukeutua avioelämäämme. Kun tuli aika täyteen, pyöräytti vaimoni meille terveen poikalapsen. Aikaa myöten olen pohtinut, että onko se varmasti minun. Ettei olisi Penttilän siittämä. Tummempi on pojan tukka kuin minun, mutta silmät on meillä molemmilla siniset. Penttilälläkin muistaakseni oli. Ei poikaa kumminkaan ulkoisesti voi varmuudella sanoa minun tai Penttilänkään tekemäksi.

Toisinaan on ajatuksissani käynyt dna-testin tekeminen, kun se nykytekniikalla onnistuisi. Vaan miten voisi asian ilmaista pojalle, joka minua isänään on aina pitänyt. Ja isähän minä hänelle olenkin. Saimme vaimon kanssa myöhemmin kaksi muutakin lasta. Yhtyessä käytimme Penttilän neuvoja ja rytmitystä, niin jo tärppäsi. Muuten ei Penttilää meidän perheessämme ole muisteltu yhdessä. Vasta nyt vanhoilla päivilläni olen ruvennut runkkaamaan sitä muistellen, miten Penttilä ronskilla tyylillään vaimoani nussi keskellä kirkasta työpäivää. Isolla kyrvällä pohjaan asti ja siemensi lopuksi. Silloin tulee minulta aina äkkiä ja sperma lentää voimalla ulos terskansuusta.

-

Elämässä tapahtuu joskus tämmöistäkin. Onko muilla kokemuksia työkaverini kaltaisista ukoista tai epävarmuutta isyydestä? Kommentoikaa vapaalla sanalla.