BP

Siitä lähtien, kun taustapeilissä näkynyt tuikahdus oli osoittautunut moottoripyörän ajovaloksi, olin luopunut voittamisen ajatuksesta. Vauhdin hurma oli kuitenkin vastustamaton kiusaus, joten olin tavan mukaan antanut periksi. Helvetti, miten ihanaa. Pyöräilijä leikitteli kustannuksellani, jättäytyi ja saavutti vuoroin.

Härnääminen houkutti ottamaan autosta kaiken irti. Taianomainen hyrinä tyynessä kesäyössä vaikutti hypnoottisesti, adrenaliinin tihkuessa verenkiertoon sumentaen arvostelukyvyn.

Auton renkaat purivat sitkeästi tiehen mutka toisensa jälkeen ja tunsin suurta mielihyvää kyetessäni käsittelemään ajoneuvoa varmuudella. Luotin itseeni täysin.

Korkean ylämäen jälkeen aukeni pitkä suora, jonka pää häipyi aamuyön usvaan. Loppukirin paikka. Laitimmainen painui pohjaan raivolla, vaikka silmäkulmastani näin pyörän nousevan rinnalle keveästi. Hetkeksi vauhdista juopuneena unohdin kaiken muun ja annoin mennä. Utuinen maisema kiisi silmissä sumeana nauhana, sydämen takoessa pelkäämisen riemusta. Suoran pää häämötti. Koneen kierrokset saivat ahtimen sirittämään lujasti. Voi sellaista hekumaa!

Sekuntien hurman päässä odotti pakollinen hidastaminen. Olo oli kuin laukeamisen jälkeisen erkaantumisen hetkellä. Vastentahtoisesti jalka nousi ja vauhti alkoi sammua.

Vaalea pyörä vierelläni liukui edelleni mutkaa myötäillen. Huokaisin. Kädet tärisivät hieman. Odotin kirittäjäni katoavan uljaasti keulien kesäyön valkeuteen, mutta se jäikin luovimaan eteeni. Mitä se siihen.

Voimakas sinervä välke havahdutti. Olin kusta housuuni. Valkoinen kypärä ja sininen ajohaalari piirtyivät selkeinä näkökenttääni, vasten kesän viheriöivää tienpiennarta.

Aivot toimvat jähmeästi, huumasta ruosteisina vajaateholla, taisin olla pahan kerran satimessa. Hetken tuumin hölmönä, kauanko kestäisi, että lähestyvä otus juoksisi takaisin ajokkinsa selkään ja pääsisi ihmettelemään baijerilaisen takavaloja. Saavuin kuitenkin äkisti päätelmään, ettei maksanut vaivaa äskeisen kokeilun perusteella.

Ikkuna liukui sähköisesti suhisten auki. En tohtinut katsoa viereen seisahtuvaa henkilöä.

- Sammuta moottori, kuului syvä ääni komentavan. - Kaivapa korttia ja otetta.

Kaivoin. Mietin kuumeisesti selitystä, mitä hyvänsä valetta, joka saisi kortin päätymään takaisin haltuuni poliisiaseman hyllyn sijasta. Haikeana luovutin kallisarvoiset dokumentit suureen kouraan. Mies tutki niitä tovin.

- Mitä sä täällä ajat reikä päässä pitkin maaseutua? se kysyi vaativasti. - Aikuinen ihminen, lisäsi vielä moittivasti.

- No, mitä itte. - Aikuinen ihminen, tuhahdin.

Oliko viisasta ärsyttää. Kyttä ei vastannut, mutta ojensi rekisteriotteen takaisin.

- Tän mä joudun pitämään, totesi kortistani.

- Vittu eikö sulla ole omaa? äyskähdin kuumeten.

- Voit ajaa autos kotiin, se ohitti lapsekkaan kommenttini.

- Entäs sakot? kysyin vielä kyllästyneenä.

- Tää menee rosikseen, oli sen verran tota ylinopeutta.

Huoahdin. Kauniit kesäyöt ja kuuma moottoritie uhkasivat mennä sivu suun.

- No, eipä sitä autoa kortilla ajeta, huomautin. - Lähen tästä sitte odottelemaan sitä rosista.

Katsoin kyttää uhmakkaana. Komea pirulainen, ehkä ikäiseni. Se katsoi takaisin ankarana.

- Pidä huolta, ettet mee ratin lähellekään pitkään aikaan.

- Niin varmaan, sanoin vinosti hymyillen.

Kyttä terästäytyi.

- Mun tarttee varmaan ajaa sun perässä kotiin asti, että päätyy auto sinne mihin pitääkin.

- Eikö sulla oo parempaa tekemistä! kivahdin kiukustuneena.

- Ei oo. Lähe ajamaan, tai kohta päädyt mun mukaan ja autos jää tähän.

Kyttä saapasteli pyörälleen. Kihisin kiukusta. Ihme mulkku. Sisu velloi yrmeänä vatsanpohjassa ja sai tekemään tyhmyyksiä. Käynnistin auton ja hivuttauduin pyörän edelle. Kyttä ei ollut vielä selässä, suki varusteitaan tai mitä lie hääri, ei selvästi ollut varautunut temppuuni.

Polkaisin kaasun pohjaan ja itsepäisyyden hulmuava viitta harteillani viiletin kuin viimeistä päivää karkuun. Taustapeilissä näkyi yllättynyt poliisi, joka sai itseensä vauhtia. Enhän sitä pakoon pääsisi, mutta kunhan ärsyttäisin. Toivottavasti sitä vitutti.

Takaa- ajo villitsi taas, nythän oli hieman kuin tosi kyseessä. Jälkeenpäin en kyennyt muistamaan, mitä järkeä olin nähnyt koko touhussa, mutta sillä hetkellä vähät välitin.

Niin sitä sitten mentiin, kaksi idioottia bensahuurut leijaillen. Saksalainen allani jaksoi kulkea hyvin, kunnes menovesi loppui. Olipa yllätys. Piti tankata aiemmin, mutta saatanan rauhanhäiritsijä- miliisi oli saanut sen unohtumaan.

Voimattomuus lannisti mieleni, kun vauhdin hyytyessä hakeuduin pientareelle. Istuin aloillani evääkään liikuttamatta, kun poliisi tuli. En avannut ikkunaa, mutta se avasi oven ja riuhtaisi minut pihalle, tönäisten takaovea vasten. Nojasin siihen varuillani ja äkäisenä palavasilmäisen kytän tullessa niin lähelle, että kuulin sen hengityksen hieman kiihtyneen.

- Mitä se teet, ootko ihan sekasin? se tiedusteli voimakkaalla äänenpainolla.

- Olen, mitä sitten, mutisin katsellen kenkiäni.

- Tajuutsä, että sä tapat ittes tai jonkun muun tolla menolla, se jatkoi kireänä.

- Minä ketään tapa, puuskahdin. - Mä osaan ajaa, mut sä voisit keksiä jotain muuta tekemistä ku mun jahtaamisen, ettei itteltäs karkaa mopo käsistä.

Kyttä oli vaiti. Kohotin katseeni, kohtako se raivostuisi ja pyytäisi kolleegat apuun. Ei maijakyyti asemalle kiinnostanut kyllä yhtään. Jostain kumman syystä kyttä hymyili. Raivostuttava komistus.

- Bensako lopahti? se kysyi naurua äänessään.

- No se, sain väännettyä ensimmäisen asiallisen vastauksen suustani.

- Paha juttu. Tästä on matkaa huoltoasemalle.

Vaivauduin, kun se oli niin liki. Pakotin itseni sovinnollisen kohteliaaksi.

- Voisitko sä viedä mut? kysyin varovasti.

- En voi, se naurahti. - Sulla ei oo kypärää.

- No mitä vittua sitte, suivaannuin taas. - Jos kerran luulet osaavas ajaa, ni mihin mä sitä tartten?

Kyttä oli taas hiljaa. Luulen, että se katseli varttani jotenkin arvioiden. Vaivaannuin lisää. Kesämekko oli vähän turhan lyhyt, kun en ollut hameeseen tottunut. Ja aika lyhyt pyörän päällä istumiseen varsinkin.

- Okei, se sanoi äkisti. - Tuu kyytiin.

Johan nyt, enpä olisi uskonut. Mutta mitä sitä kummastelemaan. Muitta mutkitta nappasin lompakon sekä avaimet autosta ja sipsutin korkokengillä soraista piennarta pyörälle kummissani. Miten sen hameenkin kanssa nyt kävisi.

Kyttä istahti paikoilleen tottuneesti ja kääntyi katsomaan.

- Noh, tuletsä?

Liikahdin epäröiden. Jalka nousi ja horjahdin eteen, niin että jouduin ottamaan tukea kytän

olkapäästä. Perhana. Istahdin alas penkin nahan liimautuessa paljastuviin reisiini, hameen hivuttautuessa ylemmäs. Saakeli. Yritin nyhtää helmaa alemmaas, mutta lyhyt mikä lyhyt.

Kyttä katseli olkansa yli huvittuneena räpellystäni.

- Pidä kiinni. - Lujempaa, se kehotti, kun neiteilin tarttuessani sen vyötäsiltä.

Karhea ajohaalari hipoi poskea ja tuoksui ulkoilmalle ja pakokaasulle. Emmitytti olla niin intiimin oloisesti. Mutta oliko vaihtoehtoja. Kai se veisi bensanhakuun, kun kerran lupasi. Olihan se virkavallan edustaja, tuskin jättäisi yksinäistä naista tienposkeenkaan.

Ajoviima oli yllättävän kalsea ja jouduin lämmikkeeksi tarrautumaan miekkoseen tiiviimmin. Hame lepatti miten halusi, mutta eihän kyttä voinut nähdä paljaita reisiäni, kun se ajoi. Jokaisessa mutkassa tunsin, miten vahva vartalo myötäili liikkeitä ohjatessa. Koetin olla ajattelematta asiaa, sekä pulleita rintojani, jotka painuivat vasten kyttää. Nännit kovettuivat kylmästä ja hankauksesta, mutta toivoin ettei sitä voisi huomata haalarin läpi. Olin kiusallisen tietoinen myös seikasta, että pehmeitä pillunhuuliani erotti nahkapenkistä ainoastaan ohut kesämekon kangas, jonka olin alleni onnistunut kietaisemaan.

Huoltamolle oli melkoinen taival, joten perillä olin aivan kohmeessa. Roskiksesta löytyi sentään kanisteri, johon sain lorotettua muutaman litran. Kyttä laittoi astian satulalaukkuun. Paikalla ei onneksi ollut ketään, kylmäasema ei kai houkutellut palveluillaan yöllä. Olisi siinä varmasti muutama oudoksuva katse herunut, jos olisi ollut yleisöä. Mutta luulen, että kyttä tuijotti, kun tankkasin siihen selin kääntyneenä.

Lähdimme paluumatkalle. Hytisin kauttaaltaan ja ilahduin, kun vilkun oranssi tuike heijastui penkasta. Matka tuntui lyhyemmältä siihen suuntaan. Kohta kuitenkin huomasin, ettemme olleet autollani. Sivutiellä tuoksuivat syreenipensaat ja kun pyörän ripeä kone sammahti, oli jäljellä vain hiljaisia kesäyön ääniä. Mitä me siellä.

Hypähdin pois selästä ja kyttä perässä.

- Miks sä tänne pysähdyit? kysyin hieman hermostuneena.

- Tauolle, kyttä ilmoitti ja riisui kypäränsä.

Se oli ruskettunut hienosti. Ohut sänki tummensi jykevää leukaa. Mitä minä sitä vahtasin, miltä se näytti? Ei kiinnostanut yhtään, huomautin itselleni.

Kyttä riisui hanskat, kaivoi tupakkansa ja sauhutteli verkalleen pyöräänsä nojaten. Seisoin vaivautuneena kengilläni hiekassa huojahdellen. Nyt se katsoi peittelemättä.

- Kauanko tää sun tauko kestää? tiedustelin rikkoakseni hiljaisuuden.

- Niin kauan, ku mä haluan.

Hymähdin.

- Mä oon ihan jäässä, valitin.

- Hypi, kyttä lausui huvittuneena.

Mulkaisin pahansuovasti.

- Älä oo noin äkäinen, kyttä maanitteli. - Mä pysähdyin, koska ajattelin vähän neuvotella sun kanssa. Haluaisit varmaan pitää korttis?

Ymmärsin, mitä nyt seuraisi. Saisi levittää pillua.

- No, haluisin joo.

Katseltiin siinä hämärässä toisiamme silmiin tovi jos toinenkin. Sitten kyttä tumppasi ja kaivoi raudat vyöltään.

- Ai sä halut silleen, huomasin.

- Tuu tähän, kyttä sanoi taputtaen pyörän penkkiä.

Selvähän se. Astelin pyörän luo ja kumarruin kiltisti penkille. Sille kelpaisi takaapäin. En kyllä olisi arvannut, että se haluaisi panna, mutta olisipa helppo ja tuurilla myös nautittava tapa sovittaa synnit.

- Sua ei tartte paljoa houkutella, kyttä totesi.

- Mitä tässä leikkimään. Jos mun perse sulle kelpaa luottokortista, niin mikä siinä. Molemmat voittaa.

Koetin olla piittaamattoman oloinen, kun kyttä tuli luo ja nosti muitta mutkitta hameenhelman selälleni. Eihän minulla pikkuhousuja tavan mukaan ollut ja jostain kumman syystä nolotti hieman. Kyttä pyyhkäisi vaaleaa ihoa keveästi ja murahti hyväksyvästi.

- Rehevä maksuväline, se sanoi matalasti.

- Niinpä. Mennäänkö nyt sitten asiaan, kiirehdin yrittäen kuulostaa tottuneelta ja kovalta.

Kyttä nosti käteni ja napsautti raudat ranteisiin. Pienoinen kiihotus heräsi sisälläni. Taivuin suostuvaisena alemmas ja annoin kiinnittää raudat alas pyörän toiselle puolen, jolloin makasin varsin hyvin tarjolle aseteltuna.

Kyttä asettui taakseni tarkastelemaan tavaraa. Sen lämpimät kädet levittivät pakaroitani varoen. Tunsin, kuinka poskieni väri syveni purppuraksi. Sormi hipaisi huulien väliä, muttei tavoittanut kosteutta, joten kädet vetäytyivät pois. Ei kai sitä nainen ilman esilämmitystä vesiputoukseksi ala.

- Tietkö , että mä olen tosi kyllästynyt mun duuniin, kyttä sanoi odottamatta.

- Aha, ähkäisin hankalassa asennossani.

- Ja tietkö mistä se johtuu? Siitä, että mä oon vuosia katellu, miten mä ja jätkät tehdään parhaamme saadaksemme porukan johonkin aisoihin ja sitten ne pääsee ku koira veräjästä, sakoilla ja ehdollisella ja muilla aivan vitun mitättömillä rangaistuksilla.

- Ja tää liittyy muhun jotenkin?

- Liittyy silleen, että mä luulen ettei sun kaltaisiin uppiniskaisiin neitokaisiin tehoa sellaset keinot.

En oikein tiennyt mitä sanoa. Perse pystyssä kaukana sivistyksestä, kädet raudoilla poliisin moottoripyörään kahlittuna ei erityisemmin kiinnostanut odottaa suuntaa, johon kyseinen keskustelu oli ajautumassa.

- Joo, no, on teillä varmaan paskamainen työ, mutta jospa nyt ilahdutat itseäs yhden kriminaalin panemisen verran, niin voidaan varmaan jatkaa surkeaa elämäämme tahoillamme.

- Nii että panna sua pitäis? kyttä kysyi ivalliseen sävyyn.

- Viittaako susta tää mun asento ihan normaaliin sakotuskäytäntöön, vai?

- Ei viittaa siihen, ei. Mutta kyllä sä ne sakot saat maksaa ensin ja pannaan vasta sitte, kyttä tuumasi ja hiekan rahinasta päätellen se käveli pois päin.

Mitähän vittua oikein oli tapahtumassa. Kuulin rapistelua ympäröivästä koivikosta ja terävän napsahduksen, kun puun oksa taittui. Ei voinut olla totta.

Pian kyttä oli takaisin luonani ja tunsin, miten norja koivuvitsa kosketti pakaroitani kevyesti.

- Tota... , sain päästettyä suustani. - En mä kyllä tällasta...

- Luulet varmaan , että mä sitä sulta kysyn, kyttä naurahti. - Tässä on sakot mun makuun. Näin se ennen vanhaankin hoidettiin, niille jotka ei maksaneet lankesi raipparangaistus. Puret siinä hammasta vähän aikaa, niin asia on sitten hoidettu.

En ehtinyt sanoa mitään, kun notkea varsi viuhui ilman halki ja pureutui ihoon. Kiljahdin, vaikka olisin toivonut voivani pysytellä hiljaa. Toinenkin isku kirvoitti ulvahduksen, kun ohuen vitsan jättämä juova alkoi kipristellä hieman viiveellä. Kyttä kai halusi säännöstellä läimintää, jotta kuumotus olisi tuntunut kunnolla lyöntien välillä. Sain muutaman epäsäännöllisen iskun, joita seurasi tauko ja luulin hetken päässeeni niinkin helpolla.

- No, miltäs tuntuu? kyttä kysyi aavistuksen kiihotuksesta samenneella äänellä.

- Vitun sekopää, huohotin. - Päästä mut irti tästä just tasan nyt!

- Ehen, eihän se ollu ku alkua. Tästä ei o mitään hyötyä, jollet oikeasti kadu tekemisiäs.

En ehtinyt kommentoida asiaa mitenkään, sillä samassa alkoi tasaisen varma ja kirpaiseva piiskaaminen. Nopeasti persnahka oli liekeissä ja ulisin kuin pikkulapsi.. Iskut sattuivat ensin, mutta kun iho turtui, omituinen kiihko työnsi kivun syrjään. Rimpuilin ja kiljuin, mutta lopulta luovutin.

Minkäs olisin asialle mahtanut? Enkö yhtä hyvin voinut alistua osaani? Pyörä vielä kaatuisi, jos kovin riekkuisin. Oli oikeastaan hyvinkin vapauttavaa, etten voinut tilanteelle mitään. Makasin avuttomana satulassa, hiekan tunkeutuessa kenkieni avoimista kärjistä sisään, ottaen rangaistuksen vastaan.

Varmuudella kyttä nautti puuhastaan, sen verran antaumuksella se hommansa hoiti. Vaikka vitsa viuhui ripeästi, jotain harkittua liikkeeseen sisältyi. Ehkä se halusi pitkittää iloaan. Taisi tietää, että liika olisi liikaa, ennenpitkää.

Hieman omaksi yllätyksekseni aloin kohta tuntea orastavaa epätoivoa, mutta juuri silloin vitsa viimein taukosi. Tajutessani kurituksen loppuneen, huokasin syvään ja niiskautin hieman. Muutama kyynel oli tirahtanut poskelle.

Kyttä tuli lähelle ja laski kätensä punervalle iholle saadeen tuskaisen värähdyksen puristamaan voihkaisun purruilta huuliltani. Jalkani tärisivät. Koetin saada vedettyä ne tiukasti yhteen, kun tunsin kytän työntävän sormensa pilluuni töykeästi.

- Näin sitä pitää, se sanoi itsevarmasti, kun havaitsi vuolaan kosteuden, jota yllätyin suuresti.

Olinko noin lämmennyt koivuvitsan kirpeästä kosketuksesta?

- Saitko sä nyt tarpeeksesi? se kysyi.

Hymähdin tuskastuneesti. En halunnut sanoa mitään, olo oli harvinaisen kummallinen, kivuliaan ahdistava ja absurdin kiihottunut. Sormet sisälläni herättivät ristiriitaisia tuntemuksia.

- Jos tuntuu, ettet vielä saanu kylliksi, ni voin kyllä jatkaa.

- Eikä, inisin vastaan nopeasti.

- Ai eikö? Täällä tuntuu siltä, että saattaisit haluta vielä, kyttä myhäili liikutellen kättään, saaden vienoa litinää aikaan.

- Ei enää piiskaa, mutisin puoliääneen.

Sormet vetäytyivät ulospäin ja painuivat takaisin syvemmälle muutaman kerran. Se tuntui hyvältä. Nutturalla ollut tukkani roikkui kampauksen hajottua maassa asti kun riiputin päätäni alaspäin antaakseni hartioitten levätä. Annoin tunkeilevien sormien hieroa sisintäni tovin, välittämättä siitä, etten olisi saanut haluta sitä. Sitten kyttä veti sormensa pois.

Kuulin samassa moottorin murinaa. Nostin päätäni vaivalloisesti ja huomasin toisen pyörän lipuvan paikalle. Lievä paniikki hiipi luokseni. Kuka vittu sieltä nyt tuli? Eikö se jätkä tajunnut päästää minua irti?

- Moi, kyttä hihkaisi hilpeästi.

- Morjens, kuului vastaus.

Toinen poliisi asteli paikalle jätettäen kypärän ja hanskat ajokkinsa päälle. Olisin voinut kuolla häpeästä, kun kiihotus haihtui tiehensä ja tajusin tilanteeni kristallinkirkkaasti. Pareittainhan nuo perkeleet yleensä liikkuivat.

- Jaa, että tällanen, tulija sanoi katsellen ilmeisesti suuntaani.

- Joo, löysin sen bemareineen täältä korvesta kaahaamasta.

- Näköjään osa rangaistuksesta on jo suoritettu, toinen naurahti.

Mitä vitun hauskaa tilanteessa muka oli? Mistä se toinen poliisi paikalle tiesi tulla? Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun olivat moisella asialla.

- Kyllä, voidaan jatkaa tästä yhessä, piinaajani totesi. - Jos ei piiskata enää saa, ni sitten tarttee varmaan panna, se lisäsi suunnaten sanansa minulle.

- Irrotatko sen ni voidaan pikkasen katella sitä, äsken tullut kehotti. - Vittumainen ilta takana, on ajatukset vähän muualla.

- Joo, mullakin meni hommat perseelleen vuoron alussa. Olin jo ihan valmis ampumaan jonkun tuning- pellen. Tätäki akkaa luulin kundiksi, kun se ajo niin kovaa. Pikkasen lämmitti mieltä, kun ei ollukaan.

Naurunremahduksen saattelemana kyttä irrotti raudat pyörästään ja pääsin vihdoin nousemaan. Hame valahti armeliaasti peittämään punertuneita pakaroitani ja sain pyyhkäistyä hurjistuneen kuontaloni pois suusta ja silmiltä.

Samassa kuulin risahduksen, kun kesämekon selkämys repäistiin rikki. Kyttä otti takaa päin raudoista kiinni pitäen kädet aloillaan ja toinen repi mekon edestäkin. Se kouri rintani ulos liiveistä, jättäen ne törröttämään kaaritukien varaan.

- Otanko rintsikat pois? kyttä kysyi.

- Eiku anna olla, pysyy pystympänä tälleen, ei tää mikään pikkutyttö enää ole.

Olin hieman toipunut järkytyksestäni ja aloin kyllästyä koko touhuun. Sisuunnuin ja raivoissani sain itseni riuhtaistua irti. Otin pari juoksuaskelta metsikön suuntaan, mutta kuten arvata saattaa, en ehtinyt kauas.

Kaaduin yhden taitavan kädenliikkeen seurauksena maahan, saaden onneksi kyynärpäilläni estettyä kasvojani osumasta soraan. Polvissa tuntui polttavaa kipua, kun kyttä käänsi minut rajusti selälleni. Se piti siinä aloillaan, kunnes toinen ehti paikalle.

- Saatana päästä sitä juoksemaan, toinen hymähti laskeutuen pääpuoleeni.

Se otti kiinni raudoista pakottaen käsivarteni maahan, kun toinen avasi haalarinsa ja kaivoi seisovan elimensä esiin. Muunlaisessa tilanteessa olisin ihaillut ryhdikästä vartta ja kiiltävää terskaa, mutta nyt vasta tajusin, kuinka peloissani olin. Yritin potkia vastaan, mutta armotta kyttä pakotti reidet erilleen ja tunkeutui sisääni. Se ei sattunut, koska oli niin märkä.

Hiukseni sotkeentuivat pölyyn, polvia ja kyynärpäitä jomotti ja tunsin selkäni alla ilkeästi raapivat kivet, kun kivikova aisa seivästi jalkovälin venyvää pehmeyttä.

- Onko hyvä pillu? käsiä pitelevä poliisi kysyi.

- On, on, toinen huohotti työntöjen lomassa.

Voihkin epämääräisten tuntemusten viidakossa, tietämättä mitä olisi pitänyt tuntea, pelkoa, kipua, nautintoa? En ehtinyt tulla mihinkään lopputulokseen, kun tunsin miten sisällä sykähti ja lämmin tulva täytti kirnuavan kullin ympäristön. Lyhyen aikaa kyttä viipyi ylläni silmät suljettuina sydänten hakatessa lujasti, toisen hengästymisestä ja toisen pelosta. Pian se vetäytyi pois ja sperma valui perässä reisille.

- Nyt alko tehdä mieli, kiinnipitäjä huomasi ja päästi käteni.

Pyyhin vaistomaisesti hametta alemmas rautojen hiertäessä ranteita ja koetin vääntäytyä kyljelleni, mutta sain samassa vauhtia, kun miehet retuuttivat minut kovakouraisesti vatsalleni.

- Perse ylös, äsken ilman jäänyt komensi kiskoen lanteitani pystyyn.

Tottelin, koska raastaminen sattui polviini. Näin, että ne vuosivat verta, tomun sotkeutuessa likaisiin haavoihin.

- Vittu lopettakaa, sanoin tukahtuneesti. - Päästäkää mut.

Vastaukseksi toinen poliisi survoutui sisälleni ja nyt tunsin aristusta, sillä äskeisen panon jäljiltä olivat huulet hellänä, sperman kirvellessä hankautunutta vulvaa. Se oli kuitenkin pientä verrattuna jaloissa tuntuvaan kipuun. Sora raastoi polvien lisäksi sääriä ja kämmeniä, kun yritin pysytellä tasapainossa takaapäin tapahtuvan rynkytyksen kourissa. Tällä kytällä oli toista isompi mulkku ja se jysähteli ilkeästi kohdunsuuhun. Vinguin.

Äsken nesteensä minuun saattanut jätkä oli toipunut laukeamisestaan ja siirtyi istuksimasta polvilleen eteeni, tarjoten puolijäykkää kalua suuhuni. En tehnyt elettäkään suostuakseni, mutta se tarttui toisella kädellä tukkaani ja toisella poskiini ja väänsi, kunnes avasin ulvahtaen.

- Ja kato saatanan lutka, että imet kunnolla. Unohdat ihan tyystin, että sulla on hampaat, se sähähti.

Kyrpä tuli suuhun voimalla ja painui kurkkuun säälittä. Alku sujui jotenkin, mutta kyrvän kovettuessa kunnolla, tuli vaikeuksia ja aloin kakoa. Yritin taivuttaa kaulaa ja vääntää miehen ulos suustani, mutta takana päin pantiin lujempaa ja edestä tartuttiin leukaan, joten olin täysin puolustuskyvytön. Purra en uskaltanut. Ulvoa rähjäsin sikäli, kuin oli molo suussa mahdollista. Se vaikutti häiritsevän miehiä.

- Lyö sitä, takanaolija kehotti.

- Emmä viitti, kyttä torjui.

- Lyö ny! Ei multa tuu, jossei se itke.

Kova avokämmenen isku lävähti poskeen ja leukaan. Veren rautainen maku levisi kyrvän liikkeiden mukana kurkkuun. Aloin ihan toden teolla uskoa tukehtuvani.

Toinen isku kasvoihin sai nyyhkytykset purkautumaan nenästä, josta itkun paine purkautuessaan rikkoi kaiketi suonen ja veri valui vuolaasti pitkin kasvoja, värjäten mulkun varren ja ajohaalarinkin punaiseksi.

Etummainen poliisi sai tarpeekseen, tuli kohteliaan nopeasti suuhuni ja vetäytyi ulos. Syljin spermaa ja verta ympäriinsä kyynelten saadessa meikin valumaan.

Painoin rintani maahan, jolloin tissitkin saivat osansa soran kovasta syleilystä, mutta en kyennyt olemaan polvillani vapaaehtoisesti. Pölyä ja pikkukiviä tarttui eritteistä tahmeisiin kasvoihin. Sitten tunsin muun kivun läpi, miten toinen sykähdys kasteli pillun uudelleen.

Kytän vetäessä kalunsa ulos, lysähdin kyljelleni vetäytyen niin pieneen sykkyrään, kuin ikinä osasin. Voi saatana, miten sattui kaikkialle.

Makasin paikallani peläten, että jos liikahdan, kaikki alkaa uudelleen. Raudat kilisivät ranteissa hengittäessäkin, kuin varoitellen. Lähestyvät askeleet saivat sävähtämään, mutta päälleni aseteltiinkin huopa. Askeleet loittonivat. Tervetullut lämpö saapui viimein.

Kuulin miesten keskustelevan tupakkaa poltellen vähän matkan päässä.

- Virkisti kyllä pitkästä aikaa, myöhemmin saapunut poliisi totesi tyytyväisellä äänellä.

- Joo, älä muuta sano. Jaksaa taas painaa hommia.

- Vähän kovaa tuli otettua tällä kertaa.

- Niin tuli. Hae se ensiapulaukku sun boksista, meen vähän vilkasee kimmaa.

Yritin kietoa huopaa tiukemmin ympärilleni ja suljin silmät. Kyttä nosti kuitenkin puoliväkisin istumaan ja veti vilttiä syrjään. Verentahrimat jalat olivat hirveän näköiset. Tärisin hieman, kivusta, pelosta ja kylmästä.

- Sattuu? kyttä tiedusteli.

- Mitä vittua luulet, kuiskasin nyyhkäisten.

- Noi on pintanaarmuja, se sanoi ystävällisesti.

Toinen poliisi toi ensiapupakin ja pari huuhtelupulloa. Ranteeni vapautettiin raudoista ja yksissä tuumin jätkät pesivät haavani ja sitoivat ne, ylen varovaisin ja hellin ottein, kuin parhaatkin hennot, valkeat sisaret.

Tuntui käsittämättömältä. Nuo kaksi poliisia, jotka juuri olivat kiduttaneet ja raiskanneet, käyttäytyivät nyt kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuten oikeat turvallisuusalan ammattilaiset. Ne jopa pyyhkivät varovasti veren tahrimat kasvoni sekä levinneen meikin silmien alta.

En uskaltanut vastustella, vaan annoin heidän auttaa. Operaation päätteeksi toinen pakkasi pakin ja totesi olevan aika palata töihin. Ja niin se lähti, suuremmitta juhlallisuuksitta.

Toinen jäi vielä luokseni.

- Nousetko ylös, se sanoi, ei mitenkään käskevästi, vaan suostuttelevasti.

Nousin. Jalkoja aristi, mutta ne oli laastaroitu hienosti. Kyttä auttoi, kun työnsin naarmuuntuneet rintani liiveihin sisään. Kavahdin kosketusta, mutta se käyttäytyi kuin pelästyneen hevosen kanssa, piti tiukasti ja rauhallisesti kiinni, ja jostain kumman syystä luotin siihen. Revitylle mekolle ei kuitenkaan voinut mitään.

- Ota se viltti mukaan, kyttä sanoi.

Sitten se istui pyöränsä penkille ja vilkaisi minua. Ymmärsin, että oli aika lähteä. Pää tyhjänpuoleisena nousin satulaan ja tarrauduin toisella kädellä vilttiin ja toisella kytän vyötäisille.

Kun saavuimme autolleni, kaivoin konemaisesti omaisuuteni ja bensakanisterin satulalaukusta.

- Istu sä kuule sinne autoon ku palelet, kyttä kehotti ja tein työtä käskettyä.

Se lorotti menovedet tankkiin ja odotti, että sain moottorin käyntiin. Sanomatta mitään vedin oven lämähtäen kiinni. Kyttä koputti ikkunaan ja tällä kertaa avasin.

- Meinaatko taas ajaa karkuun? Kannattaa varmaan muistaa, mitä siitä voi seurata, jos jää kiinni, se virnisti.

Katsoin sitä tietämättä, mitä sanoa. Sekään ei sanonut enää mitään. Olimme siinä kauan, kauan, niin että nousevan auringon säteet alkoivat hiljalleen kullata itäistä taivasta. Sitten äkisti, kun tunsin lämmintä nestettä valuvan reisieni välistä mekolle, tiesin.

- Onko tässä jollain muka parempaa tekemistä, tokaisin ja painoin kaasun pohjaan.