Pena

”Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun toivotan teidät tervetulleiksi!”, Lady Sofia aloitti. Me, yksitoista halukasta orjapalvelijatarkoulutukseen saapunutta miestä seisoimme rivissä perhosten jyllätessä vatsanpohjassa. Olimme epämääräisen näköinen joukkio, kuin alokkaat ennen univormujen saamista pitkissä tukissa ja partaisina. ”Yksi teistä saa paikan! Te kilpailette siitä, ja kotiinlähtijät lähtevät sitten nöyryytettyinä häntä koipien välissä! Tämä on viimeinen mahdollisuutenne perua koulutus, joten…”, Lady Sofia katseli silmästä silmään kiertäen miehestä toiseen. ”Jokainen haluaa jatkaa, vai?”, hän varmisti kenenkään näyttämättä pelon tai pakokauhun elkeitä. ”Hyvä, RIISUUTUKAA!”, Lady karjaisi ankarasti. ”Kaikki vaatteet tähän säkkiin, joka lähtee saman tien roskakuiluun! Lompakot, avaimet ja muut henkilökohtaiset tavarat tähän kassiin! Teillä ei ole enää oikeutta mihinkään henkilökohtaiseen, tuliko selväksi?”. ”Selväksi tuli!”, mumisimme jokainen eri tahtiin. Pian olimme alastomina hänen armoillaan.
”Sinä siinä! Vie tuo jätesäkki porraskäytävän roskakuiluun, MARS MATKAAN!”. Pitkä tukka heilahdellen mies otti säkin, punastui hiukan kuullessaan porraskäytävässä liikettä ja avasi lopulta oven. Hän vilkuili ympärilleen ja sujautti alastomana säkin kuiluun palaten sitten riviin. ”Aluksi minä suoritan tarkastuksen! Ja voi varjele sitä, jonka kalu, vai leluksiko sitä olisi sanottava, esittää jotakin sellaista, joka ei orjalle sovi!”. Sieltä rivin päästä, TÄNNE!”. Lady Sofia istui punaisella sametilla verhoillussa tuolissaan mustissa saappaissaan ja lakkamekossaan. Hänen käsissään oli pitkävartiset lakkakäsineet, jotka natisivat houkuttelevasti hänen liikutellessaan sormiaan. Ensimmäinen partainen ja pitkätukkainen mies asteli hänen eteensä, ja oli selvästi havaittavissa, että hänen alapäänsä esitti elon merkkejä. Lady Sofia tarrautui miehen kaluun lujalla otteella ja nykäisi sitä voimakkaasti alaspäin. Mies voihkaisi kivusta.

”Tuo ei toistu MINUN EDESSÄNI!”, Lady tiukkasi uhkaavasti. ”E… ei toistu, uuh!…!”, mies voihkaisi Lady Sofian nykäistessä uudelleen hepistä ja hyväillen sen jälkeen sitä niin, että mies oli voimaton omille haluilleen. ”ET SIIS USKO, MITÄ MINÄ SANOIN!”, Lady karjui kalun kohotessa hitaasti. ”E… en voi sille… mi… mitään!”, mies uikutti. ”ET VOI?”, Lady toisti. ”E… een!”, mies vapisi pelosta. ”Ensimmäisenä tarkastettavana olen vielä armollinen, joten saat vielä jäädä, mutta pue tämä kalullesi!”. Lady nakkasi miehen käsiin siveysvyön. Mies nielaisi tyhjää ja yritti sovittaa sitä päälleen. Läpinäkyvä plexi-putki oli niin ahdas, että miehen seisova heppi ei mahtunut kunnolla siihen, mutta Lady Sofia painoi sen väkisin ja kiristi vyön lukitakseen sen lopulta. ”Nimesi on tästä lähtien Sanna, jota tulet tottelemaan niin kauan, kun olet täällä! Palaa riviin!”. Mies asteli kyyryssä takaisin riviin. Siveysvyön suojakuppi painoi vietävästi ja vaikeutti kävelemistä.

”Toivottavasti tämä opetti teitä muita! Seuraava lähtee sitten samantien! Sinä, TÄNNE!”. Rivin seuraava asteli hiukan arkaillen Ladyn eteen. Kalu pysyi kurissa, ehkä pelkästä pelosta. Lady Sofia nappasi kiinni hänen heppinsä ympärillä olevasta tuuheahkosta karvapehkosta. ”Tällaisia täällä ei suvaita!”, Lady tokaisi ja nykäisi ison nipun karvoja. Mies ulvahti ja hänen silmäkulmastaan valui kyynel pudoten sitten Lady Sofian kiiltävälle hasikkaalle. ”Itketkö sitä?”, Lady tokaisi. ”NUOLE TUO!”. Mies asettui nelinkontin ja nuolaisi kyyneleensä. ”Vauvat itkevät!”, Lady tokaisi ja antoi miehelle vaipan ja tutin. Pue nämä itsellesi ja pidät tutin suussasi!”. Naama punaisena mies pukeutui paksuun teippivaippaan ja laittoi sitten punaisen tutin suuhunsa kymmenen muun katsellessa toimitusta. Silloin ensimmäinen mies sai tarpeekseen. ”Minä lähden!”, hän sanoi ja suuntasi pois rivistä. ”MITÄ!”, Lady karjaisi. ”MINÄHÄN SANOIN, ETTÄ TÄÄLTÄ LÄHDETÄÄN NÖYRYYTETTYNÄ HÄNTÄ KOIPIEN VÄLISSÄ! LUULETKO, ETTÄ PÄÄSET NOIN VAIN?”. ”Minähän menen!”, mies sanoi uhmakkaasti. ”PISTÄKÄÄ SE LATTIAAN!”, Lady karjaisi muille, jotka pakottivat miehen mahalleen. ”Sinä saatana tuhlasit aikaani, joten siitä seuraa rangaistus!”. Lady siveli ratsupiiskaansa ja iski puolen tusinaa kipeää iskua alistetun miehen takamuksille, johon jäi paksut, punaiset raidat. ”ALA VETÄÄ! VAATTEESI OVAT JÄTEKUILUSSA, HAE SIELTÄ, JOS PÄÄSET SISÄLLE!”. Mies kirosi ja poistui alastomana.

Lopulta kaikki oli tarkastettu. Kolme muuta, minä myös saivat vaipat, kaksi siveysvyön ja loput neljä selvisivät puhtain paperein. ”Te neljä olette mukana puhtain paperein, vaippatytöt ja te siveystytöt olette vielä mukana, mutta nyt on tsempattava, jos ette halua kadulle noissa vehkeissänne! Olette saaneet nimenne, joita teidän tulee totella aina ja kaikkialla! Ette käytä edes keskenänne entisiä nimiänne, sillä niitä ei enää ole olemassakaan! Ja nyt, käytte istumaan kehään siten, että istutte toistenne jalkovälissä!”. Me kaikki istuuduimme käskyn mukaisesti, jonka jälkeen Lady Sofia käski vaippatyttöjen riisua vaippansa ja irrotti siveysvyöt niiltä kahdelta tytöltä. ”Tämä on pientä extraa teille, mutta muistakaa, että tämä on ainutkertaista, runkatkaa itsenne! Jokaiselta tulee sitten mällit edessä olevan persuksille!”. Alkoi armoton hinkkaaminen kaksi miestyttöä ei onnistunut saada edes kaluaan seisomaan. ”Tarvitsetkos apua?”, Lady nauroi toiselle heistä ja sivalsi ratsupiiskallaan miehen vehkeitä. Mies voihki ja hinkkasi minkä ikinä kykeni, mutta tuloksetta. ”Ei toimi, voit poistua! OVI ON TUOLLA! MITÄ HELVETTIÄ MINÄ TEEN TUHKAMUNALLA!”. Sillä toisella oli samanlainen kohtalo ja jäljelle jäi kahdeksan alistuvaa poikatyttöä nöyryyttävään koulutukseen.

Kaikki kahdeksan saivat sotkettua edessään olevan alaselän. ”HYVÄ, SITTEN PARTUROIDAAN!”, Lady Sofia vaati ja antoi jokaiselle sakset. ”Leikkaatte edessä olevalta ensiksi tukat, siten siirrytään muihin osiin!”. Sakset napsuivat ja hiustukkoja putoili lattialle. Olimme kuin kynityt kanat kaljuja ja lyhyitä hiustuppoja päissämme. ”Sitten parrat!”, Lady komensi. Siitä siirryttiin kainaloihin, alakarvoihin kaikkeen, mistä niitä keltäkin löytyi. Lopuksi työ viimeisteltiin hiustenleikkurilla ja alakarvat kuumavahalla. Työn päätyttyä Lady tokaisi: ”Nyt te olette alastomia, eikös tunnu hyvältä?”. Nyökkäsimme, koska kukaan ei olisi kuitenkaan uskaltanut väittää vastaan. ”Sitten siivoatte lattian, KÄSIN JA JOK’IKISEN KARVAN! JOS LÖYDÄN YHDENKIN, TE SYÖTTE SEN VAIKKA JAETTUNA KAHDEKSAAN OSAAN, ONKO ASIA YMMÄRETTY?”. Nyökkäsimme jälleen. Kolmen tunnin ahertamisen jälkeen lattia oli puhdas – meidän mielestämme. ”Täältä löytyi kaksikymmentä kolme karvaa, onko tämä muka siivottu?” JAATTE KARVAT JA SYÖTTE NE!”, Lady vaati. Vaikeaahan se oli, mutta saimme lopulta niellyksi jokaisen niistä.

”Ymmärrätte nyt, että minä vaadin täydellisyyttä!”, Lady opasti karva-ateriamme päätteeksi. ”Onko kellään vessahätä?”, hän kysäisi yllättäen. Kolmella oli ja pääsivät käymään asioillaan. Palattuaan Lady jyräytti: ”Se oli viimeinen kerta, kun te käytitte vessaa! Teillä muutamalla on vaipat, joten pukeutukaa niihin! Tässä on lopullekin!”. Kun kaikki oli valkoisissa, paksuissa teippivaipoissa, Lady Sofia haki kaapista kahdeksat läpinäkyvät ja rapisevat muovihousut, joissa oli ketju ja lukko. ”Näillä varmistetaan, ettei tule houkutuksia vessaan!”, hän hymyili ja jakoi housut. ”Pukeutukaa niihin!”. Sitten hän kiersi tytöltä toiselle ja kiinnitti lukot. ”Tästä lähtien te kusette ja paskannatte vaippoihinne! Eihän koulutuksessa tuhlata aikaa mihinkään vessakäynteihin! Koulupukuinanne käytätte näitä!”. Lady esitteli mustaa, lyhythelmaista palvelijattaren asua, sellaista French Maid-asua, johon kuului pieni pitsiessu ja runsasröyhelöinen alushame, sekä pieni pantapäähine. ”Ennenkin puette nämä, tässä alusasunne!”. Saimme rintaliivit, joissa oli muhkeat täytteet, korsetin sukkanauhaliiveillä, pitkät punaiset sukat ja punavalkoiset reisisukkanauhat, samanlaiset saimme myös ranteisiimme. ”Tätä asua käytetään aina, sisällä ja ulkona!”.

Nyt olisi aika saada päivällistä!”, Lady tokaisi. Iltapäivä oli jo pitkällä, ja nälkähän siinä oli jo itse kullakin. ”Maisa ja Justiina aloittaa kauppareissulla!”. He valahtivat punaisiksi. ”Käytte hankkimassa päivällistarvikkeet, lista löytyy keittiön pöydältä! Sen jälkeen valmistatte sen!”. Sanna, Leena Hillevi, te siivoatte vessan, kun kerran kävittekin siellä! Jenni pesee pyykit ja vie ne sitten pihanaruille kuivumaan! Seija ja Raija siivoavat salin, TOIMIKAA!”. Menin pesuhuoneeseen, jossa odotti valtava pyykkipino, useita Lady Sofian alusvaatteita, sukkia, paitoja ja mekkoja, sekä valtaisa pino näitä läpinäkyviä, jotka olivat jaloissamme, lakanoita ja tyynyliinoja ja ties mitä. Jouduin laittamaan mekkoni suojaksi kukallisen muoviesiliinan ja sitten pyykkäämään. Olin pessyt vasta kolmanneksen, kun meidät kutsuttiin syömään. Upea mahonkipöytä oli katettu yhdelle ja lattialla oli kahdeksan koirankuppia, niissä meidän nimemme. Pöytä koreili vaikka mitä, mutta kupeissamme oli jotakin mössöä. ”Nauttikaa ateriastanne, ja pitäkää huoli, että lattialta ei löydy tähteitä! Kupin nuollaan lopuksi, ALOITAKAA!”. Lady nautti herkullisen näköisistä pöydän antimista ja me lurputimme vetistä mössöä koirankupeista vaipat vilkkuen. Ruokailun jälkeen muutaman kupin alta löytyi hiukan roiskeita. Lady komensi Raijan Maisan ja minut takaisin. Jouduimme nuolemaan lattian ja saimme muutaman kipeän iskun hänen ratsupiiskastaan. Reisiimme jäi punaiset juovat.

Jatkoin pyykkäämistä, kunnes sain kaiken pestyksi. Sitten ison pyykkikorin kanssa pihalle ja ripustamaan niitä naruille. Siellä oli joku naapurin eukkokin, joka naureskeli minulle, kun ripustin kymmenkunta läpinäkyvää muovihousua kuivumaan. ”Vai on Lady antanut piiskaakin!”, nainen hihitteli katsellessaan juovia reisissäni. Palasin naama punaisena. Kaikki muutkin olivat saaneet tehtävänsä tehtyä ja Lady komensi meidät riviin pesuhuoneeseen. ”Helmat ylös!”, hän komensi ja kopeloi vuoronperään meidän vaippojamme. ”Maisa, olet tehnyt isot hädät, häpeä!”. Sitten lady avasi hänen lukkonsa ja käski riisuutumaan. ”Suihkuun!”. Lady suihkutti Maisan kylmällä vedellä ja käski hänen kuurata itsensä karkealla harjalla ja mäntysuovalla. Maisa oli suihkusta märkänä, kun Lady antoi hänelle uuden vaipan ja siihen kolme paksua lisävaippaa. ”Pue nämä!”. Vasta sen jälkeen hän sai kuivata itsensä ja pukeutua uudelleen. Meillä muilla oli suunnilleen samanlainen kohtalo, mutta vain kastelleet saivat pelkästään yhden lisävaipan, minäkin. Pesutapahtuman jälkeen hän komensi meidät saliin. Seisoimme rivissä hänen aloittaessaan: ”Tämä päivä on pulkassa! Nyt menette kotiinne ja tulette aamulla kello seitsemän tänne!”. ”A… anteeksi Lady Sofia, mutta onko meidän…”, Justiina kyseli arasti. ”ON, EIKÖS SE OLE SELVÄ!”, Lady jyrähti. ”Mutta jos… siis illalla tulee…”, hän yritti vielä. ”VOI HELVETTI, ETKÖ SINÄ TAJUNNUT VIELÄKÄÄN, MIKSI HELVETISSÄ TEILLÄ ON NUO LISÄVAIPATKIN!”. ”Niin mutta…!”. ”RIISUUDU!”, Lady jyrisi. Justiinan naama valahti kalpeaksi. Lady avasi lukon ja käski hänen riisua muovihousut. ”ALA VETÄÄ!”, Lady oli armoton ja Justiina lähti itku kurkussa pelissä vaipoissaan etsimään vaatteitaan jätekuilusta, johon oli päivän mittaan tullut paljon lisää ruoka- ja muita jätteitä. Me muut läksimme kotiin kuka punaisena ja häveten, kuka mitenkin.

Aamulla paikalle ilmestyi enää neljä, Sanna, minä, Hillevi ja Seija. ”Vai on tullut harvennusta!”, Lady aloitti. ”Tiedoksi, että illalla jätekuilu tyhjennettiin, joten nyt kotiinlähtö on aika… sanoisinko ikävämpi! Minulla ei ole teille vaatteita, joten saatte sitten vaikka jätesäkin, tai lähdette vaipoissanne, kuinka vain, ei se minua häiritse! Muistanette kai, että kolme lähtee kuitenkin ennen pitkään!”. Kilpailu paikasta kiristyi, ja tuskin kukaan halusi sitä nöyryytystä. Nöyryytystä oli kuitenkin luvassa entistä ankarammassa muodossa.

”Tänään on kaunis ja lämmin ilma, joten eiköhän mennä ulkoilemaan!”, Lady hymyili. ”Sitä ennen laitatte minulle aamiaisen, Jenni käy kaupassa, Hillevi keittää kahvin ja Seija siivoaa makuuhuoneeni!”. Me neljä söimme aamiaisemme koirankupeista Ladyn nauttiessa mahonkipöydästään ja mukavasta samettipintaisesta tuolistaan. Punaiset juovat reisissäni loistivat vielä kirkkaina kyykkiessäni ruokakupillani. ”Teillä taitaa olla aika märät vaipat!”, Lady tokaisi ja ryysti kahviaan nauttien. ”Jospa vaihdamme ne vasta uimarantaretken jälkeen. Seija oli tukehtua aamiaismössöönsä. ”VAI NIIN!”, Lady ärähti. ”RIISUUDU JA HÄIVY!”. Seija purskahti itkuun. Hän sai mustan jätesäkin ja poistui se päällään.

”Lähdetäänpä sitten!”, Lady opasti ja suuntasimme naamat punaisina kohti ovea. Kävelimme rantaan, jossa oli vasta parikymmentä muuta vapaasta nauttivaa auringonpalvojaa. Lady kantoi kannellista koria sanoen, että siellä olisi vähän evästä, jos sattuisi hiukomaan jossakin vaiheessa. Päästyämme rannalle, Lady komensi meidät riisuutumaan. Jalkoihimme jäi ainoastaan ne lukitut muovihousut ja litimärät vaipat. ”Istukaa tuossa!”, Lady määräsi ja otti korin poistuakseen vähän kauemmaksi. Hän laski korin jonnekin viidenkymmenen metrin päähän ja palasi hakemaan vaatteemme. Hän vei nekin samaan paikkaan, istui hetken ja nousu sitten. Hän vilkutti meille ja poistui rannalta. Olimme kauhuissamme. Ihmiset vilkuilivat meitä. Ei ollut edes pyyhkeitä ja istuimme paljaalla hiekalla.

Runsaan tunnin kuluttua Lady Sofia palasi ilman koria tai vaatteitamme. ”Tulette päivälliselle tunnin kuluttua! Minä teen sen tänään!”, Lady hymyili pirullisesti. ”Näinkö!”, Sanna huudahti. ”Ei, ei! Vaatteenne ovat tuolla toisella reunalla, tuolla, näettekös!”. Kuumalla rannalla oli jo satakunta auringonpalvojaa. Lady vilkutti kädellään ja poistui. Katselimme toisiamme. Naamojamme kuumotti muukin, kuin kirkas aurinko. Kävellä vai juosta, joka tapauksessa oli nöyryyttävyyden huippu päästä niissä vaipoissa korille, pukeutua niihin korsetteihin ja sukkanauhaliiveihin, mekkoon ja ja muihin rimpsrampsuihin. Se oli kuitenkin pakon sanelemaa – joka tapauksessa. Sitten päätimme ”hyökätä”. Olimme suunnitelleet pukeutuvamme nopeasti ja juoksevamme pois etukäteen valitsemamme reittiä pitkin. Sillä oli vähiten auringonpalvojia ja puita suojana. Syöksyimme liikkeelle kymmenien naurunpurskahdusten saattelemana. Avasimme korit ja yllätyimme. Korissa oli nyörikiinnitteiset, mustat korsetit sukkanauhoineen, huoramaiset verkkosukat, punainen, sininen ja keltainen PVC-mekko, nekin nyörikiinnitteiset ja korkeakorkoiset korkokengät, joilla ei ollut helppoa liikkua ainakaan sellaisiin tottumattoman. Näiden alta löytyi muutakin, kolme jätesäkkiä ja lappu, jossa luki: ”Voitte valita, puette nämä ja tulette aamiaiselle, tai otatte jätesäkin ja painutte helvettiin!”. Hillevi läksi suuttuneena. Minä ja Sanna palasimme häpeissämme.

”Vai kaksi haluaa jatkaa!”, Lady Sofia tokaisi päästyämme perille. Hyvä, nyt sitten lopputesti! Eiköhän orjapalvelijattareni selviä vielä tänään! Mitenkä olisi – jokos vaihdetaan vaipat?”, hän irvaili. Nyökytimme noloina. Sydän jyskytti hullun lailla. Menimme pesuhuoneeseen, jossa Lady avasi lukot. Vaippani vuoti kuin seula ja keltainen neste valui pitkin reisiäni jättäen noron lattialle. Niin jäi Sannaltakin. Vääntäkäähän nyt paskat vaippoihin, enne kuin riisutte ne!”. Ähelsimme kumpikin ja tulihan sitä. Lady Sofia puristeli muovihousujen läpi ja taputteli sen ne litteäksi, hieroi niin, että koko alapäämme olivat hetkessä yhtä liejua. Sitten hän komensi ottamaan muovihousut jaloista, mutta vaippoja emme saaneet ottaa pois. ”Ja sitten testataan, kumpi on se oikea!”, Lady Sofia hymyili oikein somasti nauttien selvästi tilanteestamme. ”Ennen kuin saatte laskea vaippanne, käytte nuolemassa lattian! Tehän sen sotkittekin!”. Konttasimme rinnakkain ja nuolimme kaiken, mitä löysimme. Ikävä kyllä koko ajan valui lisää ja entistä… kuinka sen sanoisi sotkuisempaa. Minua yökötti, eikä Sannakaan oikein hyvinvoivalta näyttänyt. Selvisimme kuitenkin, vaikka toivoinkin jo, että Sanna oksentaisi. Pääsimme takaisin pesuhuoneeseen. ”Nyt voitte riisua nuo haisevat paskavaipat!”, Lady hymyili ivallisena. ”Laitatte na naamanne eteen!”. Minua yökötti niin, ettei henki meinannut kulkea. Sanna Katseli minua ja sai kai lisävoimia jostakin. Vaipat olivat naamoillamme ja Lady Sofia paineli niitä entistä tiiviimmin kyselemällä samalla, haiseeko paska hyvälle. Hän kysyi vuoronperään, haluaako jompikumpi piiskaa. Nyökytimme molemmat, että haluamme. Tiesimme jo, että olimme loppukokeessa, ja se joka ensiksi kieltäytyy, lähtee kotiin, missä kunnossa, sitä emme tienneet. Takapuoleni kirveli niin vietävästi. Purin hammasta, jotta en huutaisi kivusta. Lady Sofia työnsi vaippaani suuhuni. Hän käski avata suun ammolleen, jotta saisi oikein paljon vaippaa sullottua suuhuni. Samoin Sannalle.

Yököttelin ja pelkäsin tukehtuvani, jos nyt oksentaisin. Sanna oli vaikeuksissa, mutta kesti kuin mies. Lady hieroi vaippaa päähäni, sitten Sannalle sama kohtelu ja kysymys, maistuisiko piiska. Sehän maistui, joskin jo melko väkinäisesti. Iskut olivat kovia. Takapuolemme, mikäli sen paskaliejun alta pystyi näkemään, olivat kirjavia kuin pakanamaan kartat. Lady paranteli vaippoja päissämme siten, että silmämme peittyivät. Hän kietoi teippiä ja nauroi: ”Tuntuuko hyvältä?”. Nyökytin hyväksyvästi tietämättä, miten Sanna reagoi. Seuraavaksi Lady kysyi, kuka haluaa kääriä paskaperseensä tuorekelmuun. Nyökytin peloissani. Sain paksun rullan ja sokkona etsin sen alkupäätä. Kuulin, kuinka Sannakin teki samaa. Aloitin käärimisen ja kirvely sen kun kasvoi. ”Kääritte koko rullan!”, Lady komensi. Se oli hidasta näkemättä mitä teki. Hän oli tarkka, että muovikalvo tuli tiukalle, eikä mihinkään kohtaan jäänyt aukkoja. ”Kun olette käärineet haisevat alapäänne, minä piiskaan ne riekaleiksi!”, Lady lohdutteli meitä, sillä kuulin, kuinka Sanna lähes itki, eikä se kaukana ollut minultakaan.

Puolisen tuntia myöhemmin seisoimme kuin ankat. Ne tuorekelmurullat olivat sellaisia 140 metrisiä ja jalkovälimme olivat tiukassa paketissa. Lady kysäisi, haluammeko vaipat pois naamaltamme, mutta nyökytin, etten halunnut. Ilmeisesti Sanna teki samoin. Silti Lady Sofia poisti vaipat ja sanoi, että nyt olisi edessä se lopullinen koe. Hän komensi meidät halaamaan toisiamme. Hän kiinnitti käsiimme raudat siten, että jäimme halaamaan toisiamme. Sannan paskainen naama yökötti entistä enemmän, mutta tunne oli molemminpuolinen. Lady Sofia aloitti ratsupiiskansa käytön. ”Se, joka inahtaa ensiksi, lähtee nuo paskavehkeet jaloissaan!”, hän tokaisi ja iski lujan iskun takapuolelleni. Eihän se juurikaan sattunut, mutta tiesin, että isku iskulta muovi repeilisi ja tulisi joka iskun jälkeen ohuemmaksi. Iskuja sateli tasapuolisesti. Kymmenen minuuttia, kaksikymmentä ja alkoi jo polttaa. Ja sitten se tapahtui – minä inahdin kivusta lähes tajuttomana. Lady Sofia avasi kahleet ja katseli minua. ”Olisin toivonut, että sinusta olisi tullut orjani, mutta toisin kävi! Tiedät mitä se merkitsee, sinä lähdet pakoissasi kotiin! En ole liian ankara, olihan mittelönne harvinaisen pitkä ja kestitte hyvin. Tässä on puhdas lisävaippa, pyyhi sillä naamasi! Sitten puet sen ja paskavaippasi noiden muoviriekaleiden päälle! Saat lahjaksi sen PVC-mekon, jolla tulit rannalta. Voit pukeutua!”.

Puin itseni itkuisena ja häpeissäni. Lady kiinnitti nyörit. Muovin riekaleet roikkuivat mekon alta. Haisin. Naamani ja kaljuni oli kuitenkin kohtalaisen puhtaita, mitä nyt haisi. Alapääni sitä vastoin… no, se oli aika huonokuntoinen lähtiessäni nöyryytettynä ja hävinneenä kotiin.