Herkku-puhelin
Unohdettu rouva
Kirjailija

Mitä isompi firma, sitä huonommat bileet. Se väite tuntui pitävän hyvin paikkansa. Hyvinkään Sveitsin kongressikeskus tarjoaa kyllä erinomaiset puitteet juhlien järjestämiseen, mutta tällä kertaa juhlien suunnittelussa oli todella menty siitä, missä aita on matalin. Bussikuljetus paikalle oli järjestetty vain suurimmassa toimipaikassa työskenteleville, loput työntekijät joutuivat hankkiutumaan paikalle omin neuvoin. Majoitusta ei tietenkään ollut tarjolla, joten omilla autoilla paikalle saapuneilla oli edessä kuiva ilta. Olin tietysti yksi heistä.

Paikan päällä ilmeni, ettei juhla ollut todellisuudessa suunniteltu yrityksen työntekijöitä ajatellen. Kyseessä oli edustustilaisuus yrityksen tärkeimmille asiakkaille, jossa tavalliset työntekijät taisivat olla läsnä vain näön vuoksi. Olin ihmetellyt, miksi ylemmille toimihenkilöille suunnatut kutsut olivat avec-kutsuja. Syyksi paljastui, että yritysjohdolle ja yritysvieraille oli oma kabinettinsa, joka eli omaa elämäänsä pääsalin kyljessä.

Järjestetyn ohjelman alku viivästyi, koska myöhässä olevia työporukoita jouduttiin odottelemaan. Lopulta toimitusjohtaja sai kuitenkin pidettyä tervetuliaispuheen muistaen siinä arvoisia vieraitaan, ja saimme kohotettua maljan tekemällemme hyvälle tulokselle. Vaimeiden aplodeiden jälkeen joukko jatkoi aiempaa pulinaa ja jäin seisomaan mietteliäänä paikalleni.

Silloin kuulin naisen pehmeän äänen kutsuvan nimeäni. Kun käännyin yllättyneenä, tunsin pitkään tyylikkään mustaan iltapukuun pukeutuneen vaalean naisen laskevan kätensä olkavarsilleni ja tulevan minua liki kuin halatakseen minua. Pystyin aistimaan kauniin naisen huumaavan hajuveden tuoksun, ja pysyessäni yhä liikkumattomana hän kurottautui halaamaan ja suutelemaan minua tuttavallisesti poskelle kuin rakasta ystäväänsä. Hänen yläosaltaan hyvin istuva pukunsa jätti hänen yläselkänsä ja käsivartensa alastomiksi. Käsivarsien paljaan ihon kosketus tuntui lähes sähköiseltä.

"Ai hei, Maarit", sain sanottua ensihämmästykseni laannuttua. "Ei ollakaan nähty vähään aikaan", jatkoin neutraalisti. En uskaltanut hymyillä saamalleni huomionosoitukselle, sillä Maaritin vieressä seisoi Kalle, hänen miehensä ja pitkäaikainen työtoverini. Maarit tuntui ymmärtävän vaivautuneisuuteni syyn, sillä hän painautui miehensä kylkeä vasten kuin osoittaen, kenen seuralainen hän oli. "Tosi kiva nähdä pitkästä aikaa", Maarit hymyili ilkikurisesti miehensä suojasta.

Siitä olikin monta vuotta, kun olimme viimeksi juhlineet yhdessä. Se oli ollut ennen avioparin ensimmäisen lapsen syntymää, ja he olivat paria vuotta myöhemmin tehneet toisenkin lapsen. Maarit oli ollut mahdoton flirtti jo silloin, vaikka hän olikin ollut pohjattoman rakastunut tuoreeseen aviomieheensä. Railakkaat juhlat olivat jatkuneet yksityisbileinä aamuyön tunneille asti. Lasten syntymän jälkeen meno oli lienee rauhoittunut, enkä ollut kuullut pariskunnan asioista muuten kuin työtoverini Kallen kautta. He toteuttivat keskiluokkaista unelmaa - rivitaloasunto Haukilahdessa, kaksi lasta ja koira.

Laskin päässäni Maaritin olevan 36-vuotias. Arvioin häntä katseellani päästä jalkoihin. Maarit oli muuttunut: hän oli lopettanut yrittämästä näyttää parikymppiseltä tradenomilta, ja muutos kypsempään päin oli onnistunut upeasti. Maaritin liikkuessa hänen korkokenkänsä kopisivat lattiaa vasten, hänen reitensä vilahtelivat puvun halkiosta ja hänen hopeiset korvakorunsa kimaltelivat. Hänen hiuksensa olivat kevyelle nutturalle kiedotut, ja siitä karanneet yksittäiset hiussuortuvat kehystivät hänen kasvojaan.

Hymyilin työtoverilleni Kallelle ja taputin häntä selkään. "Olet turhaan piilotellut vaimoasi kotona, olisit tuonut häntä näytille useammin." Jatkoin virnistäen: "Meiltä taisi jäädä pullonpyörityskin aikoinaan pahasti kesken, kun menit ennen aikojasi nukkumaan." Ilmeestä päätellen Kalle ei tainnut muistaa viimeisiä yhteisiä juhliamme, mutta myyntitykkinä hän ei jäänyt sanattomaksi pitkäksi aikaa. "Taisivat jutut mennä silloin hieman turhan yksityiskohtaisiksi. Minä halusin varmaan säästää osan salaisuuksista kahdenkeskisiksi", Kalle paikkasi kirjakielistä suomea puhuen ja puolustautui: "Eipä avec-juhlia ole juuri ollut firman uuden omistajan aikana. Nytkin saimme yhteisen kutsun tänne vain, koska minun pitää illallistaa tärkeiden asiakkaiden seurassa." Maarit puristi miehensä kättä ja kertoi hymyillen olevansa kiinnostunut näkemään ne paljon puhutut asiakkaat, joiden vuoksi Kalle oli joutunut monesti tekemään pitkää päivää...

Kun vieraita alettiin istuttaa pöytiin, jouduimme eroamaan. Maarit ja Kalle pääsivät "herrainkabinettiin", minä puolestani rahvaan joukkoon kollegoideni kanssa. Vaikka kyseessä olivat samat tutut naamat, joita näin päivittäin, huomasin mieleni kuitenkin piristyneen. Maaritin ilkikurisen hymyn ja häneltä saamani suukon ajatteleminen saivat minut hymyilemään itsekseni. Olin jo lähes unohtanut, miten se kiusoitteleva nainen oli aikoinaan ajaa minut hulluksi. Yksillä jatkoilla olin lopulta päätynyt harrastamaan seksiä Maaritin hyvän kaverin kanssa. En epäillyt hetkeäkään, etteivät juorut olleet levinneet tyttöjen välillä...

Kaadoin itselleni hieman lisää viiniä, ja juttelimme pöytäseurueemme kanssa niitä näitä. Koska kaikki samoihin pöytiin istutetut ihmiset eivät välttämättä tunteneet toisiaan, päätettiin ennen pääruokaa järjestää pakollinen tutustumisleikki. Ensin juteltiin yhden vierustoverin kanssa, minkä jälkeen vaihdettiin pareja ja toisen vierustoverin kanssa jutellessa asetettuun leikisti ensiksi haastatellun henkilön rooliin. Tämän jälkeen vierustoverukset saivat jatkaa keskustelua keskenään. Ajatus olisi toiminut ehkä paremmin, jos pöytäseurueemme ei olisi tuntenut toisiaan niin hyvin jo entuudestaan, mutta kävihän se ajanvietteestä.

Jälkiruoan jälkeen istumajärjestys alkoi rakoilla. Salin puolelle alkoi tulla suorastaan väljää, kun yhä useampi ihminen siirtyi ulkoterassille joko polttamaan tupakkaa itse tai seurustelemaan muiden ihmisten kanssa. Hyinen loppusyksyn ilma sai ihon kananlihalle, joten pysyttelin itse sisätiloissa suurimman osan aikaa. Baari oli avattu ja se saavutti suuren suosion, mutten kyennyt autoilijana sen antimia juuri hyödyntämään.

Kun kahviastiastot oli korjattu pois, ruokasalin toisesta päästä raivattiin tilaa esiintyjää varten. Paikalle oli saatu houkuteltua yhtye, joka soitti kevyttä tanssimusiikkia. Vastaanotto oli aluksi laimea, mutta tuulisen sään muuttuessa tihkusateeksi ja ihmisten paetessa sisätiloihin musiikki alkoi saada enemmän suosiota. Vain naapurikabinetissa istuttiin yhä alkuperäisillä paikoillaan ja seurusteltiin viinilaseja kilistellen, vaikka muuten seurustelu, puheensorina ja musiikki täyttivät koko juhlatilan.

Jouduin poistumaan hetkeksi syrjemmälle ottamaan vastaan yhden puhelun. Palatessani takaisin aloin etsiä katseellani Kallea ja Maaritia, jota en ollut tavannut juhlan alun jälkeen. Kallea ei näkynyt nytkään, mutta huomasin Maaritin istuvan yksin baaritiskillä. Suuntasin häntä kohti. Maaritin ilahtunut reaktio minut havaitessaan oli välitön ja paljon puhuva. Hänen ilmeensä kirkastui ja hän kääntyi minua kohti ryhdistäen väsähtänyttä istuma-asentoaan. Hän levitti huomaamattaan jopa hieman jalkojaan kuin olisi kutsunut minut alitajuisesti syleilyynsä. Hymyilin hänelle takaisin ja menin hänen luokseen.

"Luojan kiitos sinä olet siinä", Maarit aloitti ja pyysi anelevasti: "Pidäthän minulle seuraa?" Kuin vahvistaakseen sanojensa vaikutusta hän laski kätensä kyljelleni. Katsoin häntä kummastuneena ja kerroin voivani pitää, jolloin Maarit selitti: "En kestä enää niitä asiakkaita. Minun pitäisi kai vain istua hiljaa siellä pöydän äärellä ja kuunnella, kun miehet puhuvat liikeasioita." Maaritin ääni oli katkera ja hän puhui hieman liian nopeasti. Se oli humaltuessaan ollut hänen tapansa jo monta vuotta sitten. Yritin lohduttaa häntä ystävällisesti: "Noh, mutta nämähän ovat yrityksen juhlat, joten kai niistä yritetään ottaa kaikki hyöty irti."

Maaritin katkeruus ei tuntunut väistyvän, vaan hän tuntui innostuvan entisestään saadessaan ymmärtäväisen kuuntelijan. "No ei se siltä näytä!" Maarit huudahti. "Siellä ne vaan juttelee täysien lasiensa ääressä, eikä Kalle edes ole tullut katsomaan, mihin oikein katosin. Ja tämän piti olla ensimmäinen kunnon juhla pitkään aikaan, jota viettäisimme yhdessä!" En halunnut tilanteesta syntyvän mitään kohtausta, joten kiedoin käteni rauhoittavasti naisen vyötärön ympäri ja hyssyttelin tätä olemaan hiljempaa. Maarit tuli syliini ja painoi päänsä olkapäätäni vasten. Annoin hänen hakea siitä hetken lohtua. "Tästä tulee vielä hyvä ilta", lupasin hänelle ja kehuin: "Näytät upealta."

Irrotin hetken päästä varovasti käteni humaltuneesta naisesta. Tämä päästi minusta vastentahtoisesti irti. "Haluatko lisää juotavaa?" kysyin Maaritilta kääntääkseni hänen huomionsa muualle. Maarit pudisti päätään ja hymyili surumielisesti. "Taidan olla juonut hieman liikaakin", hän tunnusti ja totesi sitten: "Mä haluun tanssia." Virnistin hänelle vastaukseksi. "Sehän kuulosti melkein käskyltä..."

Bändi taisi soittaa siinä vaiheessa Mambaa. Maarit jätti drinkkilasinsa baaritiskille, ja siirryimme salin päässä tanssivaan ihmisjoukkoon. Koska ruokasalista oli raivattu vapaaksi vain vähän tilaa, improvisoidulla tanssilattialla oli melko ahdasta ja jouduimme pakostakin painautumaan toisiimme kiinni. Maarit hymyili minulle jo vapautuneemmin. Pystyin aistimaan hänen hajuvetensä tuoksun. Hän näytti hyvin huolitellulta, lähes nukkemaiselta. Sipaisin kädelläni hiuskiehkuran hänen kasvojensa edestä ja hymyilin hänelle takaisin.

"Mitäs mietit?" Maarit kysyi hetken kuluttua unohduttuani huomaamattani tuijottamaan häntä silmiin. Havahduin siirtämään katseeni kaukaisuuteen ja naurahdin, etten ajatellut mitään. Tosiasiassa pystyin ajattelemaan hämmentävän selkeästi. Mietin tietysti Maaritia, yhteistä historiaamme sekä sitä, miten oikein toimisin. Korrekteinta olisi tietysti ollut etsiä Kalle käsiin ja takoa miehelle järkeä päähän, mutta se olisi ollut sekä holhoavaa että toisten asioihin sekaantumista. Herrasmiesmäisintä olisi ehkä ollut viedä Maarit vain tyhjillään olevaan pöytään, pitää yksinäiselle naiselle seuraa ja ohjailla keskustelua neutraaliin suuntaan, kunnes mies ilmestyisi.

Kosketin Maaritin ristiselkää, josta sitten kuljetin käteni hänen takamukselleen. Olisi turha väittää kiusauksen käyneen liian suureksi, sillä todellisuudessa tein luvattoman päätöksen käyttää tilaisuutta hyväksi. Miehen ei kuuluisi hylätä kevytkenkäistä vaimoaan tällä tavoin. "Oih", Maarit voihkaisi tuntiessaan kosketukseni. Hän näytti hetken yllättyneeltä otettuani syötin vastaan ja vastattuani hänen lähentelyynsä, mutta sitten hän hymähti hyväksyvästi ja painautui entistä lähemmäksi minua. En nostanut kättään hänen takapuoleltaan, vaan kouraisin hänen pakaraansa rohkeammin ohuen ihoa myötäilevän iltapuvun läpi. Olimme niin lähekkäin, että kehomme lähes halasivat toisiaan. Minun oli helppo kurottaa vain kaulaani ja näykkäistä häntä avoimen seksuaalisesti korvanipukasta. Pystyin tuntemaan hänen koko vähäpukeisen kehonsa alkavan väristä hieman. "Et saisi", hän sanoi minulle äänellä, joka erottui vain vaivoin musiikin yli. Kurottauduin kuiskaamaan takaisin hänen korvaansa: "Et sinäkään".

Tanssimme lähekkäin, kunnes bändi meni tauolle. Silloin siirryimme pöydän ääreen istumaan. Meidän oli aluksi vaikea päästä juttuun. Tuntui hassulta puhua lapsista tai perhe-elämästä, koska tunsin Maaritin aivan toisesta elämäntilanteesta. Koska kyseessä oli kuitenkin tuttu ihminen, löysimme toisemme pian uudelleen. Hänen naurunsa oli tarttuvaa, ja vaikka pysyttelimme erossa liian vakavista aiheista, hymyilimme yhdessä pikkutuhmille kommenteille.

Kun huomioni oli kokonaan kiinnittynyt Maaritin kanssa käymääni eloisaan keskusteluun, kuulin vieressämme tervehdittävän "moi". Maarit oli paremmin tilanteessa mukana ja hymyili paikalle saapuneelle miehelle. "Hei kulta", naistuttavani tervehti tyynen näköisenä ja kysyi: "Joko pääsitte lopettamaan?" Kallen ilme muuttui noloksi. "Kyllä", mies vastasi tuijotellen kengänkärkiään ja lisäsi sitten: "tai ei ihan vielä". Jättämättä vaimolleen suunvuoroa hän vaihtoi puheenaihetta: "Käyn hakemassa juotavaa, haluaisitko sinäkin jotain?"

Ilmassa oli selvästi ison riidan ainekset, enkä halunnut jäädä sen keskelle. Kiitin kohteliaasti seurasta, nousin tuoliltani ja luikin poisterassille. Lyöttäydyin seisomaan puolitutun joukon osaksi, mutten juuri osallistunut keskusteluun ajatuksieni ollessa muualla.

Palatessani sisään tilanne ei ollut juuri parantunut. Maarit istui tuolillaan vihaisen näköisenä, ja Kalle seisoi yhä vaimonsa puoleen kumartuneena ottaen käsillään tukea tuolin selkänojasta. Mietin hetken, pysyisinkö yhä tilanteesta kaukana, mutta palasin sitten kuuntelemaan kinastelua. Olinhan siihen jo sotkeutuneena niin Kallen kuin Maaritinkin puolelta. Sain kuulla, että yritysvieraille oli varattu majoitus kongressikeskuksessa, eikä näillä ollut selvästikään kiire lopetella illanviettoa. Kabinetti oli vihdoin tyhjentynyt, mutta vierailla oli nähtävästi tarkoitus vaihtaa vielä vapaalle - ja Kalle koki itsellään olevan velvollisuuden jatkaa vieraiden kanssa vaikka valomerkkiin asti.

Maaritin juhlamieli oli tiessään. Hän vaati vihaisesti päästä takaisin kotiin, sillä firman omalle henkilöstölle ei majoitusta ollut luvassa. Koska pariskunta oli lähtenyt matkaan omalla autolla, ei Kalle lämminnyt ajatukselle päästää Maarit lähtemään taksilla kotiin Hyvinkäältä asti. Mies yritti huonolla menestyksellä houkutella vaimoaan jäämään ja odottamaan häntä sen aikaa, mitä häneltä nyt menee. Riita oli juuttunut paikoilleen, eikä asiaa helpottanut ollenkaan Kallen hermostunut vilkuilu vieraiden perään. Työtoverini oli selvästi puun ja kuoren välissä, mutta arvasi, millainen mykkäkoulu viikonloppuna odottaisi, mikäli hän vain jättäisi vaimonsa yksin.

Puutuin lopulta tilanteeseen. "Minä olen lähdössä Helsinkiin ja voin viedä Maaritin kotiinsa", sanoin ääneen. Tarjous oli Kallelle mieleen, mutta hän ei uskaltanut näyttää sitä, vaan katsoi varovasti Maaritia. Ehdotus sai kuitenkin hyväksyvän vastaanoton. "Kyllä se minulle sopii", Maarit totesi sopuisamman oloisena. Kallen oli vaikea salailla ilahtuneisuuttaan. Hän taputti minua olalle ja kiitti minua hyvästä kaveruudesta. Sitten hänellä olikin jo kiire yritysvieraiden perään. Purin kovasti huultani ja yritin pitää ilmeeni asiallisena. Kalle ei voinut arvatakaan, miten reilu kaveri hänellä olisi... Lähes häpesin itseäni.

Karistettuani mietteet mielestäni hymyilin Maaritille ja tarjosin hänelle kättäni. "Rouva on hyvä", sanoin hänelle. Maarit nousi seisomaan, laittoi käsilaukkunsa olalleen ja kietoi sitten kätensä olkavarteni ympäri. Hymähdin tilanteen teatraalisuudelle. "Käydään baaritiskillä hakemassa sinulle hiukan evästä", kehotin ja jatkoin: "Matkalla ehtii tulla jano."

--

Taivaalta satoi pientä tihkua ajaessamme Hämeenlinnan moottoritietä Helsinkiin. Maarit avasi siideripullon ja kallisti istuintaan taaksepäin. Autoon pääseminen oli rauhoittanut tunnelmaa kummasti. Aluksi emme jutelleet paljoakaan, vaan kuuntelimme pelkästään tuulilasin pyyhkijöiden ääntä ja nautimme lämmityslaitteen kolkonnihkeään autoon puhaltamasta lämpimästä ilmasta.

Kun juhlapaikan tapahtumiin oli saatu hieman etäisyyttä, Maarit alkoi puhua suhteestaan ja selittää reaktioitaan. Hän kertoi, miten hän oli jo alkanut kyllästyä Kallen suomenruotsalaisen, sinänsä hyvin lapsirakkaan suvun juhliin ja kaivanneensa enemmän vaihtelua, romantiikkaa ja tuhmuutta elämäänsä. Maarit kertoi, miten pettymys oli kasvanut niin suureksi, koska hänen odotuksensa näitä yhteisiä juhlia kohtaan olivat olleet niin suuret. Hän oli käynyt kampaajalla, laittautunut kauniiksi, ja lapsetkin oli viety isovanhempien luo isän ja äidin lähtiessä pitämään hauskaa.

Kun Maarit ehätti tunteidensa purkauksessa kertomaan, miten näivettyneen seksielämänkin oli ollut tarkoitus saada piristystä, virnistin minulle uskoutuneelle naiselle ja laskin käteni hänen sukan peittämälle reidelleen. "Siitä sun ei tarvitse huolestua", iskin hänelle silmää. "Tiesit kyllä jo autoon istuessasi saavasi vielä tänään kyrpää, etkös tiennytkin?" Maarit hymähti ja katsoi minuun muka viattomalla katseella. "Mutta eihän se sovi", Maarit vastasi hymyillen vienosti. Ujutin sormenpääni ylemmäksi hänen reittään pitkin. Hän vain ynähti hyväksyvästi ja vajosi syvemmälle istuimellaan.

Kehä ykkösen loppuessa jouduin lopettamaan sormieni tutkimusmatkan ja keskittymään ajamiseen ohjeiden mukaisesti. Ajoimme lopulta pientaloalueen parkkialueelle. Useilla paritaloilla oli yhteinen sisäpiha ja parkkikatos, jonne autoni ohjasin. Pysäköityäni auton Maarit avasi turvavyönsä, mutta jäi istumaan minua katsoen. Sanoja ei tarvittu. Kumarruin hänen puoleensa ja suutelin häntä. Huulemme koskettivat toisiaan ensin kevyesti, mutta sitten hellästi alkanut suudelma muuttui kiihkeämmäksi kieltemme liittyessä mukaan. Hän taivutti päätään taaksepäin ja kietoi kätensä ympärilleen. Omat käteni kahmivat ahnaasti hänen liiveihin vangittuja rintojaan.

Suudelman loputtua jäin silittämään Maaritin hiuksia ja katselemaan häntä silmiin. Vilkaisin miettivästi auton takapenkkiä, mutta hylkäsin ajatuksen nopeasti. Ei ahtaalle takapenkille. Ei kostealla, kylmällä syyskelillä eikä tämän naisen kanssa.

Irrottauduin kyytiläisestäni ja kehotin tätä tulemaan ulos. Kiersin avaamaan hänelle auton oven. Maarit seurasi selityksetöntä toimintaani. "Haluutko sä sisälle?" hän kysyi epävarmasti. Töksähtävää kysymystä ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi. Minulla oli kuitenkin toisenlaisia suunnitelmia. Tartuin Maaritia ranteista ja painoin hänen kämmenensä auton konepellille, käskien häntä nojaamaan sitä vasten. Tartuin hänen ohuen iltapukunsa helmaan ja käärin sen hänen lantiolleen. Viininpunaiset stringit saivat lähteä seuraavaksi. Hyväilin Maaritin paljasta takapuolta, vieden välillä käteni hänen jalkojensa väliin hyväilläkseni hänen pehmeitä sisäreisiään. Viileä ilma ja kosketukseni saivat Maaritin haukkomaan henkeä.

Avasin vyöni, paljastin jäykistyneen kyrpäni ja hieroin sen tummanpunaista terskaa kämmentäni vasten. Maarit kurkki sitä olkansa oli häpeilemättömällä mielenkiinnolla. "Laita se sisään, mä haluun sitä", nainen aneli. Minulla oli saman suuntaisia suunnitelmia, mutta joka kerta kun yritin asettua Maaritin taakse, hänen talvitakkinsa raskas helma valui paljaan takapuolen päälle. Läiskäisin kädelläni hänen pakaraansa. "Älä nyt esitä hienoa rouvaa", härnäsin häntä, "vaan kumarru kunnolla sen konepellin päälle ja työnnä persettäsi paremmin tyrkylle kuten kyrvän puutteessa olevan nartun kuuluukin." Maarit naurahti ja vajosi matalammaksi. "Sinähän julkea ja hävytön olet", Maarit vastasi hymyillen ja yllytti takaisin: "Katsokin vain, että olet sanojesi mittainen, etkä mikään tyhjänpuhuja." Olimme vuosien tuttavuuden jälkeen todella tutustumassa toisiimme ensi kertaa.

Maarit oli jo sopivan nussittavan näköinen. Hänen korkokenkänsä kohottivat paljaan takapuolen juuri oikealle korkeudelle, ja kumarassa asennossa hänen takkinsa liepeet jättivät nyt kananlihalla olevan takapuolen paljaaksi. Maarit uskaltautui lopulta päästää leukansa ja rinnuksensa painautumaan autoa vasten. Hän huokaisi tyytyväisyydestä ja kertoi konepellin hohkavan vielä kiihottavan lämpimänä ajon jälkeen. Asetin muitta mutkitta kyrpäni hänen pillunsa huulille ja työnnyin hänen kosteaan vittuunsa. Ynähdin tyytyväisyydestä tuntiessani sen lämmön ja kosteuden sulkevan minut sisäänsä. Maarit ei ainakaan ollut mennyt mitenkään pilalle synnytyksestä, ja kunnon luonnollisella karvoituksella varustettua aikuista, kyrpää rakastavaa naista oli ilo nussia. Pidensin työntöjäni ja nain häntä rajuin liikkein. "Työnnä vastaan", murahdin alkaessamme keinua, mutta käskyn toteuttaminen ei ollut korkokengissä aivan helppoa. Kun Maarit yritti hakea tukea konepellistä, se alkoi notkua hänen allaan työntöjen tahtiin. Asia alkoi naurattaa meitä kumpaakin. "Helvetin rivoa", Maarit totesi epänaisellisesti ja alkoi hihittää.

Tartuin Maaritia lantiosta auttaakseni häntä pysymään paremmin paikallaan. Ynähtelin työntöjeni tahtiin. Talvitakki rajoitti yhä Maaritin kiemurtelua konepellillä. Mieleni olisi tehnyt riisua se märälle asfaltille ja repiä iltapuku naisen päältä. Olisin tahtonut painaa hänen tissinsä ja kovettuneet nänninsä metallista konepeltiä vasten ja välillä puolestaan kouria niitä sormillani Maaritin kaaristaessa selkäänsä. Hemmetti. Olin tosiaan nussimassa tuota härnäriä, saamassa sitä vittua, mitä hänkin olisi varmaan tahtonut jakaa minulle jo aikaa sitten. Juuri sopivan likaisella tavalla...

Pieni asennon muutos sai Maaritin voihkaisemaan uudella tavalla ja himokkaat ajatukset tekivät minullekin tehtävänsä. Ynähtelyni muuttuivat murahteluksi ja tunsin laukeamiseni hetken lähestyvän. Mietin hetken, jarruttelisinko ja odottelisinko Maaritia mukaan, mutta tiesin sen elämänkokemuksesta turhaksi. Tuossa asennossa ja tilanteessa hän oli vain minun panopuuni. Ehkäisystäkään ei tarvinnut huolehtia, koska Maarit oli ehtinyt kertoa, ettei heidän perheeseensä suunnitella enää lisäystä ja että hän söi jälleen pillereitä. "Multa tulee kohta", murahdin ääneen ja tiukensin puristavaa otetta vyötäröltä. Maarit alkoi kiemurrella konepellillä. "Hemmetti, tuu mulle, laukee mulle, nussi mua rajummin", Maarit aneli. Oli kuin hän olisi maanitellut minua koko keholla laukeamaan ja nauttimaan. Kurottauduin matalammalle hänen ylleen niin että kehomme melkein koskettivat toisiaan ja tunsin hänen piehtaroivan allani. Hengitykseni oheni lyhyiksi haukkauksiksi, kunnes en kestänyt enää. Aloin laueta, roiskien spermani Maaritin odottavaan vittuun sykäys sykäyksellä. Samassa hänen vittunsa alkoi puristella minua kuin pitkittäen siemensyöksyäni ja lypsäen viimeisetkin spermat kiveksistäni. En voinut kuin huohottaa ja mylviä hänen korvaansa hänen jatkaessa rytmistä supisteluaan, kunnes lopulta vain lepäsin ja huohotin hänen päällään. Samperin narttu oli tainnut muistaa tehdä Kegel-harjoituksensa... Kohottauduin hänen päältäni heti toivuttuani, etten litistäisi häntä enää autoa vasten.

Maarit suoristautui ylös konepelliltä, kääntyi ympäri ja oikoi iltapukunsa jalkojensa päälle. Hänen tyytyväinen hymynsä oli valloittava ja aavistuksen salaperäinen. "Tulethan vielä sisään?" hän kehotti tarttuen kevyesti käteeni, kun olin saanut housuni ensin vyötettyä. Hyväksyin pyynnön, ja kävelimme käsi kädessä pihapiirin halki Maaritin ja Kallen kotiin. Maarit avasi oven, ja päästyämme eteiseen etsin valokytkimen ja katselin uteliaana ympärilleni. En ollut vieraillut ennen heidän uudessa asunnossaan.

Maarit opasti minut avaran olohuoneeseen ja kääntyi sitten suukottamaan minua hellästi huulille. "Katso, löydätkö meille pullon punaviiniä", Maarit kehotti ja jatkoi: "Mun täytyy käydä kylpyhuoneessa siistiytymässä." Hän kumartui kuiskaamaan korvaani hieman virnistäen: "Mä alan valua..." Hän sipsutteli kiireesti pois lyhyin askelin jäädessäni katsomaan tuhmasti hänen peräänsä.

Tutkiskelin yksin jäätyäni olohuoneen kaappeja ja löysinkin liukuoven takaa pienen baarikaapin viineineen. Otin kaksi lasia, korkkiruuvin jasatunnaisen punaviinipullon ja istahdin sohvatuolille puuhastelemaan korkin kanssa. Saatuani pullon avattua täytin lasimme ja jäin sitten odottelemaan talon emäntää.

Ovi kävi muuten hiljaisessa talossa, ja hetken kuluttua kuulin korkokenkien kopinaa parketilla. Ääni sai minut hymyilemään, mutten siltikään osannut odottaa näkemääni. "Voi luoja", naurahdin ääneen. Maarit oli pukeutunut muodikkaaseen, reisille asti ulottuvaan minkkiturkikseen, korkokenkiin ja koruihin - eikä sitten mihinkään muuhun. Turkki oli löysästi vyötäröltä vyötetty, mutta siten, että se jätti paljastavan kaistaleen ihoa näkyville. Oli selvää, ettei Maaritilla ollut mitään päällään turkin alla, ja hänen kumartuessa istahtamaan alas vastapäiseen tuoliin näin vilauksen hänen toista rintaansa. Näky sai aluksi lähes sanattomaksi, kunnes virnistin ja kysyin, oliko emännälleni tullut kenties kylmä. Maarit hymyili minulle takaisin ja tarttui viinilasiinsa. "Tule tutkimaan, jos uskallat", hän flirttasi kanssani kilauttaessamme lasimme yhteen. Hänen katseensa oli saanut leikkimielisen pilkkeen takaisin, mutta keskinäinen jännitteemme oli helpottanut. Tutkiminen ei ollut kiusoittelusta huolimatta enää uskalluksesta kiinni. Olisin saanut koskea häneen, jos olisin halunnut. Tiesimme kumpikin sen.

Nojauduin sohvatuolin selkänojaa vasten ja maistelin viiniäni. Olohuone oli kalustettu pikkuporvarillisesti ruskeanahkaisella topatulla sohvaryhmällä tuoleineen ja koristeellisine sohvapöytineen. Taulutelevision eteen jääneet lasten lelut loivat eloa aikuisten ehdoilla sisustettuun huoneeseen. Maarit kiitti minua seuranpidosta ja hyvästä kyydistä, ja hymyilin hieman kaksimielisyydelle. Kehuin hänen kaunista kotiaan ja siemailimme hieman lisää viiniä. Katseeni eksyi kerta toisen jälkeen Maaritin turkikseen verhottuun kehoon. Äiteys ei ollut jättänyt jälkeensä liikakiloja, vaan Maarit oli palannut ihailtavasti muotoihinsa.

Vaelteleva katseeni ei jäänyt Maaritilta huomaamatta, sillä kun katselin hänen paljaita jalkojaan ja kotioloissa huvittavia korkokenkiään, hän katsoi minua kujeellisesti silmiin ja levitti jalkojaan. Se sai turkin helman kohoamaan juuri sen verran, että pystyin erottamaan hänen karvoituksensa.

Virnistin ja pakotin itseni vastaamaan hänen tuhmaan katseeseensa. "Senkin ainainen vilauttelija", kiusasin Maaritia, "taidat nauttia tuosta luvattoman paljon." Maarit hymähti ja laski lasinsa sohvapöydälle. Rikkomatta katsekontaktia hän työntyi edemmäksi ja antoi itsensä valua syvemmäksi vastapäisellä sohvatuolilla. Itsevarma nainen ei aikonut jäädä tässä leikissä kakkoseksi. Hän nosti jalkansa tuolin ohuiden puisten käsinojien yli ja siirsi turkin helman syliinsä niin, että kattolampun valo osui suoraan hänen alapäähänsä. "Katso nyt kunnolla", Maarit kiusoitteli minua ja jatkoi: "Tuijottelit minua kiimaisesti niin monessa juhlassa, toivoen voivasi nähdä vaatteideni lävitse tai näkeväsi pilkahduksen minusta kylpyhuoneessa. Tekisikö mieli?" Kun en sanonut mitään, Maarit laski hetken esittelyn jälkeen jalkansa takaisin maahan ja veti turkkinsa helmaa siveästi alemmaksi.

Huomasin kiihottuneeni itsekin uudelleen. Turkissaan keikistelevä, viimeistä piirtoa myöten meikattu nainen oli näky, jossa silmä lepäsi ja joka asetti venäläiset eliittihuorat häpeään. Olisin kuitenkin voinut istua tyytyväisenä viiniä nauttien ja seurustellen loppuyön tekemättä sen kummempaa. Maaritin kysymys oli kuitenkin jäänyt roikkumaan ilmaan, ja vastasin siihen diplomaattisesti: ""Totta kai tekisi, mutta emäntä päättää, millaista herkkua vieraille tarjotaan." Hymyilin hänelle tuhmasti lisätessäni: "Pääruoka oli varsin maittavaa." Automatkan aikana olimme olleet ajatuksissamme vielä firman juhlissa, mutta halusin muistuttaa sääntöjen muuttuneen astuttuani asunnon kynnyksen yli.

Kanssani flirttaileva emäntä tiesi tarkoin, mitä kaipasi. Maarit kiersi pöydän ympäri ja istahti kevyesti tuolini käsinojalle. Hän silitti hymyillen poskeani ja pöllytti hiuksiani. "Kiva kun jäit vielä pitämään seuraa", nainen sanoi. Tiesin toki tarkkaan, mitä hän halusi minulle kertoa. Muiskautin suukon huulillani ja katsoin häntä silmiin. "Tule vain", kehotin häntä, "mä haluun sua."

Maarit kiipesi tuolille syliini ja kuljetin käteni hänen turkkinsa sisään. Sivellessäni hänen kylkiään tunsin liukkaan ja viileän vuorikankaan hyväilevän kämmenselkiäni ja pitävän liikkuessaan pientä suhinaa. Maarit painautui minua vasten ja siirsi painoaan käsieni varaan. Hyväilin hänen lämmintä ihoaan turkin alla ja kuljetin käsiäni hänen pehmeää vartaloaan pitkin. Maarit suuteli minua kiimaisesti ja pystyin maistamaan hänen intohimonsa maun. Tunsin hänen kourivan jäykkää kaluani housujeni lävitse ja hapuilevan housujeni vetoketjua. "Mä kaipaan sun kyrpää", Maarit kuiskasi käheällä äänellä ja alkoi nuolla korvaani.

Maarit oli ajaa minut hulluksi himosta. Koko maailmani oli täynnä ihanan pehmeää turkista, hänen lämmintä ihoaan, märkiä suudelmia, kuiskauksia sekä huokauksia. Irrotin otteeni naisesta avatakseni vyöni ja vetääkseni housuni nilkkoihini, jolloin hän painautui vain entistä tiiviimmin minua vasten ja jatkoi kasvojeni ja kaulani intohimoista suutelemista. En pystynyt kuin nojautumaan tuolin nahkaista selkänojaa vasten ja nauttimaan sensaatiosta. Vapautin kaluni alushousuistani ja painoin sen hänen kättänsä vasten. "Oih, ihana", Maarit mumisi ja kiemurteli ylläni asetellessaan sitä pillulleen. Sisään pääseminen oli hankalaa istuvassa asennossa, mutta Maarit painoi ensin lantiollaan jäykkää kyrpääni hieman epämukavasti vatsaani vasten, asetti sen vaolleen ja laskeutui siitä alemmaksi. Voihkaisimme yhtä aikaa kaiken asettuessa kohdalleen. Olin hänen sisässään, ja hänen kostea vittunsa hyväili miehuuttani pehmeimmän samettihansikkaan tavoin.

Pysyimme aivan paikoillamme ja nautimme tunteesta, Maarit minuun kiinni painautuneena, kasvot lähes vastakkain. Tunsin hänen hiljaisen huohottavan hengityksensä. Paikoillaan oleminen oli helppoa, mutta yhdyntä tuolin päällä vaikeampaa. Autoin häntä etsimään parempaa asentoa. Jännitin lantiotani tullakseni paremmin häntä vastaan, ja hän ryhdistäytyi pystympään asentoon työntäen polvensa kummallekin sivuilleni. Tuolin leveä selkämys vaikeutti asennon löytämistä, mutta onneksi Maarit pystyi työntämään polvensa tuolin kapeiden puisten käsinojien alle. Avasin hänen turkkinsa vyön kokonaan ja pyyhkäisin sen helmat pois tieltä hänen selkänsä taakse. Maarit tarttui käsillään selkänojaan tukea hakien. Hymyilin hänelle ja houkuttelin häntä aloittamaan.

Maarit aloitti yhdynnän varovasti. Hän ponnisti reisillään ylemmäksi ja laskeutui sitten alemmaksi varttani myöten. Se sujui yllättävän helposti, kunhan hän vain varoi laskeutumasta liian syvälle, josta oli vaikea ponnistaa. Yritin auttaa häntä etsimällä parhaan asennon lantiolleni ja tukemalla häntä kyljistä. Maarit oli silti täydessä kontrollissa. Hän ratsasti jäykällä kyrvälläni ja käytti minua ollessani painautunut tuolia vasten. Se oli hurmaavaa. Hänen villin kiimainen ja keskittynyt ilmeensä kertoi hänen nauttivan joka hetkestä.

Maaritin kiihdyttäessä tahtiaan uskalsin antaa käsieni vaeltaa hänen kehollaan. Hän oli aivan minua liki ja hänen rintansa heiluivat herkullisesti silmieni tasolla. Aloin hyväillä ja puristella niitä. Ne olivat kauniit aikuisen naisen täyteläiset rinnat, jotka olivat menettäneet kiinteyttään vain vähän raskauden myötä. Ei niiden tarvinnut 18-kesäisen tisseiltä näyttääkään. Hyväillessäni Maaritin nöpöttäviä nännejä hänen isot nännipihansa rypistyivät kauniisti, ja minun oli pakko yhdynnän vaikeutumisen uhallakin kurkottaa ja alkaa imeskellä niitä. Maarit voihkaisi ja nojautui entistä enemmän minua vasten niin, että kasvoni aivan hautautuivat hänen rintoihinsa. Suukottelin, nuolin ja näykin niitä hänen naidessa minua lyhyemmillä nytkyttävällä liikkeellä. Maarit voihki hiljaa ja alkoi sitten hihittää lopettamatta kuitenkaan liikettään. "Yritätkö sä saada takamaitoja?" hän tiedusteli minulta ollen kuitenkin selvästi otettu rintojensa saamasta korostetusta huomiosta.

Tajusin toisen syyn liikkeen lyhenemiseen olevan sen, että olin vaarassa pehmetä. Olinhan lauennut jo aikaisemmin, enkä pystynyt enää hallitsemaan itse naimisen rytmiä. "Odotas", ähkäisin hänelle ja vein käteni jalkojeni väliin. Tartuin itseäni peniksen tyvestä, ja aloin hieromaan sitä hitaasti. "Jatka vain", kehotin häntä. Maarit riisui tässä vaiheessa turkkinsa, suoristi asentoaan ja alkoi ratsastaa taas kyrvälläni aluksi varovasti, mutta sitten nopeammin. "Sulla on ihana kyrpä", Maarit kehui ja sai minut hymyilemään.

Pystyin pysyttelemään kovana hieromalla välillä itseäni, ja oman käden käytössä oli sitä paitsi ylimääräinen bonus. Pystyin ujuttamaan sormenpääni hänen klitorikselleen ja hyväilemään sitä hänen ratsastaessaan minulla. Se sai Maaritin virittymään. "Oih-oih-oih", nainen alkoi voihkia ja aneli: "Älä vaan lopeta." Minulla ei ollut aiettakaan. Jännitin kehoani antaakseni hänelle paremman nussimisalustan, hieroin välillä hänen klitoristaan ja kuiskuttelin sylissäni pomppivalle naiselle: "Nussi mua, ratsasta mulla, pompi mun kyrvällä... Näytä mulle, miten aikuinen rouva nauttii ja laukeaa..."

Siinä ei kestänyt enää kauaa. Maarit huohotti ja pystyin aistimaan hänen lähestyvän orgasminsa hänen kiihkenevistä otteistaan sekä kehon jännittymisestä. Minä en sitä silti ohjannut. Pystyin vain ihailemaan, miten parhaassa iässä oleva nainen ratsasti itsensä kirkuvaan orgasmiin kyrvälläni... ja sitten heti huohottaen toiseen, pienempään nautinnon huippuun, joka sai hänen kehonsa nytkähtelemään. Oli kuin hän olisi riemukkaasti ottanut vastaan sen nautinnon, joka hänelle olisi aina kuulunut.

Maaritin rauhoituttua kiedoin käteni huohottavan ja hiestä kimaltelevan naisen ympäri. Vedin hänet kiinni itseeni ja painoin hänen päänsä olkapäälleni. Silittelin hellästi Maaritin selkää ja hiuksia ja kuiskin kauniita sanoja hänen korvaansa. Hengityksen tasaannuttua Maarit yritti jatkaa liikkumista sylissäni kuin haluten nautiskella vielä hetken, mutta olin jo pehmennyt siinä määrin, ettei siitä tullut mitään. Suutelin häntä suulle. Suudelma oli tarkoitettu helläksi, mutta Maaritin työntäessä kieltään suuhuni vastasin siihen samalla mitalla. Se oli villiä ja tavattoman intiimiä.

"Rouvalle ei tarjoilla enää", kiusoittelin lopulta Maaritin levättyä tuokion sylissäni. Maarit naurahti ja nousi sylistäni. Hän oli hiestä kimaltelevana kaunis näky pelkissä jalkaansa jääneissä korkokengissään. Maarit vilkaisi ilkikurisesti minua kumartuessaan poimimaan lattialle jääneen turkkinsa. "Ei muuten herrallekaan", hän sanoi iskien silmää. Murahdin. Hän oli silti aivan oikeassa.

Siistittyäni itseni kävin antamassa hänelle suudelman jäähyväisiksi. Halauksemme venyi pitkäksi, mutta sitten lähdin hänen luotaan. Tihkusade oli lakannut ajaessani kotiini.

Copyright © Herkku.net 2003-2021 - Tietosuojaseloste - Palaute