Tuubisohlaaja

Kävelet yksin kotiin rankan bileillan jälkeen.. Kävelet kaupungin hiljenneillä kaduilla, kuulet vain tuulen ujeltavan kaukaisten autojen äänen ja teinien kaasuttavan mopoillaan. Sinua ärsyttää se, haluat vain kotiin nukkumaan, olet väsynyt ja se näkyy askeleissasi..

Päätät oikaista erään metsäalueen läpi.. Se on täynnä tiheää pusikkoa ja vain pieni kapea mutapolku kertoisi että siinä kohti tosiaan on tie. Olet kulkenut siitä monesti päiväsaikaan mutta et ikinä yöllä ja se ajatus lähettää pieniä väreitä selkääsi. Kävelet tällä tiheällä polulla.. Puiden lehdet havisevat tuulessa ja omat askeleesi kuuluvat astellessasi.

Et ole varma, mutta yhtäkkiä luulet kuulevasi toiset askeleet.. Et tiedä mistä suunnasta ne kuuluvat.. Edestä, takaa, metsästä? Katsot ympärillesi, mutta ympäröivä pimeys ei paljoa auta sinua. Oletat kuulleesi harhoja ja jatkat matkaa. Kävelet taas muutaman metrin eteenpäin kunnes.. se kuuluu taas. Askeleita.. pimeydestä. Kävelet nopeammin... vieraat askeleet yltyvät ja kuuluvat voimakkaammin.. lähempää..

Juuri kun näet metsätien pään ja ehdit huokaista helpotuksesta, tunnet ison käden tukkivan suusi ja toisen käden kietoutuvan vartalosi ympärillesi. Ehdit nähdä että käsi on karvainen ja vahva, sitten sinua ruvetaan viemään syrjään... Rimpuilet vastaan, mutta mies raahaa sinut polun syrjälle, pensaiden taakse eikä tunnu välittävän lainkaan siitä että panet vastaan, hän vain tiukentaa otettaan..

Lopulta pääset vapaaksi.. osittain. Mies kääntää sinut ympäri, häneen päin ja nappaa sinua hiuksista kovalla otteella. Et tunne häntä, mutta näet että hän on vanha ja huomattavan vahvarakenteinen... Et ehdi paljoa hänen kasvoistaan nähdä ennen kuin hän rupeaa pakottamaan sinua polvillesi... Tajuat heti mitä hänellä on mielessä ja yrität rimpuilla vastaan.. Hän puristaa otettaan hiuksistasi entistä kovempaa ja painaa sinut lopulta polvillesi..

Näet että hän on avannut housunsa... näet SEN.. Se on iso.. suonikas, valtava... Ehdit nähdä kuinka hän tarttuu siitä kiinni.. näet terskan lähestyvän huuliasi.. yrität pitää suuta kiinni, mutta mies saa sen auki.. kurittamalla hiuksiasi niin että sinun on pakko avata suusi ja huutaa.. samalla hetkellä saat tuon ison elimen suuhusi.. Se kasvaa heti entistä suuremmaksi ja tunnet sen paksut suonet huuliasi vasten. Mies tarttuu isoilla käsillään päästäsi kiinni varmalla otteella ja sanoo: "jos puret, se on viimeinen tekosi.."

Hän liikuttaa lantiotaan.. Hitaasti mutta varmasti hän työntää itseään syvemmälle suuhusi. Hän vain pullistuu entisestään ja sykkii suussasi.. Tunnet sen etkä voi asialle mitään. Ison vanhan miehen kyrpä suussasi.. Mies hymyilee ilkikurisesti ja aloittaa tasaisen lantioliikkeen.. Kyrpä liikkuu suussasi liukkaana, suurena.. sykkivänä. Sinua yskittää ja oksettaa, mutta mies vain jatkaa.. Hän ei tunnu välittävän ahdingostasi ollenkaan. Tunnet hänen isot kiveksensä paukkuvan leukaasi vasten aina hänen upottaessaan kyrpänsä suuhusi.

"Kohta tyttö saa puuroa.. oikein tuhtia puuroa..." Ymmärrät mitä tuo tarkoittaa ja yrität epätoivoisesti tempoa itseäsi miehen otteesta, siinä onnistumatta... Tunnet miehen kyrvän sykkivän suussasi ja kassien nytkähtelevän.. Silmäsi aukeavat ja mies hymyilee kierosti kun hän äkisti ja varoittamatta tulvahtaa suuhusi.. Hän työntää kyrpänsä syvälle pieneen suuhusi, niin että lasti oikein paiskautuu suusi perälle.. Sitä tulee niin paljon sitä puuroa, että et voi tehdä muuta kuin niellä.. Mies hymyilee edelleen kun katsot häntä niellessäsi hänen lastiaan.. Sitä hän halusi koko ajan, pervo vanha mies.. Sitä tuntuu tulevan litratolkulla, joudut monta kertaa nielemään pakon edessä.. puuroa valuu huuliesi välistä, ja tippuu maahan.. Lopulta kun miehen turvonnut elin lopettaa tulvinnan, hän vapauttaa pääsi otteestaan, ottaa kyrpänsä suustasi ja katoaa äkisti pimeyteen.. Sinne mistä tulikin, tyytyväinen hymy kasvoillaan..