Kirjailija

Viktoria lusikoi puuroaan väsyneenä. Joulupukin verstaalla elettiin kuuminta sesonkia viimeisinä viikkoina ennen joulua, minkä vuoksi työt alkoivat aamuvarhaisella ja päättyivät iltamyöhään. Kaamoksen hämärässä aamupalaa syövä tonttujoukko istui jurosti puisten pöytien ääressä eikä juuri jaksanut jutella keskenään.

Viktoria inhosi koko verstasta ja sen väkeä, niin tyttö- ja poikatonttuja kuin Joulupukkia ja Joulumuoriakin. Hän olisi karannut heti pois, jos olisi tiennyt edes jonkin pakopaikan. Hänestä ei tainnut pitää kukaan, eikä neitokaan välittänyt koko tonttuväestä. Hänen vanhempansakin olivat hänet hylänneet lähettäessään nuoren tytön pukin luo. "Se on kunniatehtävä", he olivat kertoneet ja syyllistäneet: "Sinun tulisi olla ylpeä." Mutta Viktoria tiesi kyllä sisimmässään, miksi vanhemmat olivat lapsestaan hankkiutuneet eroon. He kuvittelivat tietysti, että heidän villi tyttärensä rauhoittuisi siellä kilttien tyttöjen sisäoppilaitoksessa. Se luulo osoittautuisi turhaksi. Viktoria oli vannonut pyhästi, ettei hän antaisi koskaan periksi.

Aterioituaan tontut kantoivat astiansa jonossa keittiöön ja niiasivat kohteliaasti emännälle. Sitten he asettuivat kahteen riviin, poikatontut tuvan toiselle ja tyttötontut toiselle seinustalle. Rivejä ojennettiin suoraksi, kunnes punaiset samettipuvut valkoisine tekoturkisreunuksineen suorastaan säihkyivät kynttilöiden loisteessa. Oli aamuisen tarkistuksen vuoro. Äidillinen katse silmissään Joulumuori käveli tontusta toiseen, pysähtyen Viktorian edessä. Tämä huokaisi hiljaa. Ei ollut ensimmäinen kerta. Mitähän nyt?

Joulumuori napitti tytön kauluksen. "Sinähän tyttörukka vielä vilustut kaula paljaana. Mikä sinua vaivaa?" Viktoria niiskutti ja valehteli: "Minulla on jotenkin niin kuuma, minulla taitaa olla kuumetta." Muori pyyhkäisi kämmenellään tonttutytön oranssinpunaiset hiukset pois tieltä ja kokeili tämän otsaa. "Et sinä kyllä kuumeiselta vaikuta, mutta ehkä on parempi, että palaat vielä lepäämään huoneeseesi ja juot mukillisen kuumaa punaherukkamehua." Työhaluton tyttö tervehti ilolla mitä tahansa lintsaustilaisuutta, joten hän poistui heti rivistä ja kiirehti asuntolaansa.

Viktoria jakoi huoneensa kahden tytön kanssa. Oli harvinaista, että hän sai viettää siellä aikaa yksin, joten omantunnontuskia tuntematta nuori neito riisui nuttunsa ja sujahti takaisin täkin alle. Kovapohjainen sänkykin tuntui ylellisyydeltä. Rentoutuessaan Viktoria levitti kuin itsestään jalkojaan ja sujautti kätensä alusvaatteiden alle. Hän huokaisi nautinnosta sormiensa löytäessä pikku pimperon. Se tuntui kostuneen jo silkasta ajatuksesta. Nautinnollisesti tyttö kastoi sormenpäänsä vakoonsa ja pyöritti niitä hävyn reunoilla. Nyt hänen ei tarvinnut pidätellä henkeään huolissaan siitä, että kerrossängyn alakerrassa nukkuva saisi vihiä hänen puuhistaan.

Tonttutytön ajatukset olivat jo kaukana. Hän muisteli romanttisia taskupokkareita, joita Viktoria oli salaa haalinut paketoitavien lahjojen joukosta. Ihmisten maailma vaikutti niin valloittavalta. Mielikuvituksen siivet kuljettivat kaihoisan lukijan Arabiaan, jossa uljaalla ratsulla kiitävä sheikki taisteli kaunottaresta aavikkorosvoja vastaan, ennen kuin antoi tälle rakkautensa keitaan äärellä yön laskeutuessa. Seuraavassa hetkessä hän oli hurmaavan, hyvätapaisen miljonäärin limusiinissa kilistelemässä samppanjalaseja mitä paljastavimmassa minihameessa. Vai olisiko hän sittenkin vahvakätisen uudisasukkaan vaimona jylhässä koskemattomassa vuoristossa? Ja ne lemmenyöt ihmismiesten kanssa! Miten palavasti he hänelle rakkautta vannoisivatkaan, miten kiihkeän rakastavasti he häneen takkatulen loimussa yhtyisivätkään, kunnes rakkauden hedelmä alkaisi kasvaa hänen siunatussa kohdussaan. Viktorian mieli tuli lähes surulliseksi hänen miettiessään, mistä kaikesta hän jäisi paitsi. Mekaanisesti hän jatkoi itsensä kiihottamista, kunnes hänen hento kehonsa värisi ja vääntelehti äänettömän orgasmin kourissa. Se tarjosi vain laihaa lohtua onnettomalle tytölle.

Tonttujen käsitys romantiikasta oli kyllä tiedossa. Sitä ei tunnettu lainkaan! Erotiikka ei kuulu tonttuväen arkeen, hänen äitinsä oli kertonut hänelle hänen ollessa vielä pieni. Viktoria osasi sen oppitunnin ulkoa. Hiidet, maahiset ja ajattaret viekoittelivat ihmisiä houkutuksillaan ja loitsuillaan, mutta tontut pysyttelivät sellaisesta erosta. He valitsivat itselleen puolison ja elivät tämän kanssa pitkän elämänsä loppuun asti.

Viktoria painoi sirot, lähes poikamaiset kasvonsa tyynyä vasten ja itki herkeämättä. Hänen mieleensä palasi, miten kovasti hän olikaan keskikesän juhlan aikaan yrittänyt rakastella Antin, itseään vanhemman tonttupojan kanssa. Se oli ollut kesän kauneinta aikaa, ja tunturin laella Lapin luonto oli ollut kauneimmillaan. Korvatunturin koko väki tanssi ja lauloi suuren kokon ympärillä keskellä yötöntä yötä, ja talven kiireet olivat sillä hetkellä kauempana kuin aamuruskossa siintävät pilvenhattarat. Oli jo myöhä, ja läpi yön jatkuneen oluen nauttimisen seurauksena juhlinta oli vihdoin alkanut hiipua.

Silloin Viktoria oli huomannut tilaisuutensa tulleen. Hän oli pitkin yötä tanssinut Antin ympärillä kieppuen tämän ympäri ja hypistellen myhäilevän tontun yhä poikamaisesti vihoittavaa partaa. Antti oli vihdoin lähtenyt mukaan leikkiin, juossut nauraen ja jahdannut hihitellen itseään kiusoittelevaa neitoa puulta toiselle, kunnes lopulta tonttu oli tavoittanut jahdattavansa syvällä metsän siimeksessä. Siellä he olivat kierineet sammalvuoteella, nauraen ja iloiten kesän suurta juhlaa, kunnes pari oli hymyillen päätynyt makaamaan päällekkäin. Viktoria oli levittänyt jalkansa ja kietonut ne päällään makaavan Antin selän ympäri, odottaen kokeneen tontun repivän vaatteet hänen yltään ja tekevän hänelle hyvää. Mutta tämä oli vain nauraa hohottanut lapsellisesti.

Viktoria ei tästä ollut heti luovuttanut, vaan hän oli vuorostaan kierähtänyt tukevan tontun pehmeän vatsan päälle. Siinä innokas tonttutyttö oli paljastanut tälle pienet nupullaan olevat rintansa nöpöttävine nänneineen ja auttanut tontun paksusormiset kädet rinnoilleen. Hänen selkänsä oli kaareutunut, ja neito oli voihkaissut äänekkäästi tontun sormien näykkiessä hänen nännejään. Himokkaan tonttuneidon lantio oli alkanut heti hieroa maassa röhnöttävän tontun vatsaa. Viktoria oli kaivannut tämän miehuutta heti sisälleen. Hän oli avannut haparoivilla sormilla paksun nahkavyön soljen ja alkanut vetää tontun housuja nilkkoihin. Antti oli vain hohotellut ja kysellyt, mitäs Viktorialla oli mielessään. Määrätietoisen tonttutytön into ei kuitenkaan ollut laantunut edes Antin pitkiin kalsareihin - keskikesällä! - vaan tyttö oli pian kahmaissut himo silmissään loistaen tontun kullin kouraansa. Antin toppuutteluista huolimatta Viktoria oli kiivennyt takaisin tämän vatsan päälle ja asettunut tämän puolijäykän kalun päälle. Tyttö oli voihkaissut ääneen pystyessään vihdoin tuntemaan tämän kovuuden kosteassa pimperossaan. Viktoria oli alkanut liikuttaa lantiotaan, hieroen itseään nautinnollisesti elämänsä ensimmäistä mulkkua vasten. Voi, se oli ollut

jälkeenpäin ajatellen niin lähellä... Anttikin oli alkanut ähistä ääneen nuoren naisen touhutessa hänen päällään.

Sitä riemua ei kuitenkaan kestänyt kauan. Mitä rajummin Viktoria oli himonsa kiihkossa yrittänyt itseään peniksellä lävistää, mitä voimakkaammin Viktoria oli hangannut lantiotaan sitä vasten, sitä enemmän se oli vetäytynyt kasaan hänen allaan. Lopulta turhautunut tonttutyttö oli noussut miehen komean vatsan päältä ja ottanut mulkun ronskisti käteensä. Antti oli punastellut ja koittanut selittää jotain siitä, miten odottamatonta kaikki oli ollut. Viktoria oli alkanut runkata tonttua takaisin paraatikuntoon. Penis olikin alkanut hetkessä turvota paksuutta ja Antti oli alkanut uikuttaa nautinnosta, Viktoria oli nauranut ääneen tyytyväisyyttään peniksen paisuessa hänen kädessään - kunnes yhtäkkiä, varoituksetta, tonttu oli lauennut, roiskien kuukausien puutteensa suoraan itseään runkkaavan tytön käteen. Sitä valui pitkin tytön ranteita ja kyynärvarsia.

Viktoria käännähti sängyllään ympäri. Sitä oli liian tuskallista muistella. Hänen silmiinsä tulviville kyynelille ei ollut tulla loppua. Ilotta hän hieroi klitoristaan villisti yrittäen hakea siitä lohtua kipuunsa. Sinä kesäisenä hetkenä metsän siimeksessä Viktoria oli ollut valmis ottamaan kenet tahansa rodusta, lajista tai ulkonäöstä riippumatta, mutta ketään ei ollut ilmaantunut. Ei ketään. Viktoria kuvitteli tarinalle onnellisemman päätöksen. Hän kuvitteli vuorenpeikkojen vievän himossaan piehtaroivan tonttutytön luolaansa ja alistavan tämän mitä porttomaisimpiin toimiin, sellaisiin, joiden jälkeen tonttuyhteisö ei olisi edes suostunut ottamaan nuorta tyttöä takaisin joukkoonsa. Siihen vaihtokauppaan Viktoria olisi ollut valmis silloin - kuten nytkin. Kiihkeästä ajatuksesta kiinni pitäen Viktoria laukesi ääneti toisen kerran sängyssään. Se sai kyyneleet lopulta tyrehtymään.