PervoOrja

Jatkuu....

Tajunta alkoi palailla Tiinan potkujen jälkeen. Roikuin edelleen köysissä, Tiinan sukat suussani. Ne tosin olivat kuolasta aivan märät ja kuolaa oli valunut leuallekin ja lattialle. Pallit olivat kuin tulessa, ja seisokki oli laskenut, kuten Naiset olivat halunneetkin.

Tiina tuli eteeni pirullinen katse naamallaan, ja lässytti kuin pikkulapselle: "No, lettas, vauvelilta taisi mennä luvun laskuksi äsken? Ja olet kuolannut mun sukat piloille, senkin runkkari!" Ulko-ovi kävi muiden tullessa sisään, ja Tuula kysyi heti, onko orja ollut kunnolla ja osannut käyttäytyä. "Pippeli siltä on ainakin laskenut", nauroi Heli. "No tää runkkari valuttaa kuolaa kuin vesiputous, mutta mä potkin sitä muutaman kerran palleille niin, että ei pitäis ainakaan vähään aikaan seisoa", sanoi Tiina.

Naiset tulivat ympärilleni, ja kuulin vielä Sannankin kolistelevan ulkoa sisälle. Sanna alkoi irrottaa köysiä ja rojahdin lattialle Naisten jalkojen juureen. "Sulta otetaan nyt kaikki sidonnat pois, ja sylkäise ne saatanan sukat lattialle", sähähti Tuula. "Et sano sanaakaan, ja teet just niin kuin käsketään, muuten sä kadut jätkä vielä syntymääsikin." Uskalsin vain nyökätä, aloin olla aika paniikissa, koska en tällaiseen olisi suostunut, jos olisin tiennyt, mitä oli tulossa.

"Koska olet vielä uusi meidän orjana, niin tämän kerran annetaan sen verran armoa, että se piiskaus suoritetaan heti, eikä vasta kun tunti on kulunut. Eli sä saat nyt anoa sitä keppiä, mutta jos sä vielä niskottelet, mä annan Tiinalle vapaat kädet, ja se saa viettää sun kanssa kaksi tuntia ihan rauhassa." Tässä vaiheessa anelin ihan tosissani, että Valtiatar antaisi keppiä, ja että orja todella haluaa ne 30 iskua, jotka määrättiin.

Naiset naureskelivat tyytyväisinä, ja Sanna tarttui isolla kourallaan niskaani, ja talutti pirtinpöydän viereen. Sanna pakotti minut vatsalleen pöydälle ja komensi ojentamaan kädet eteen. Sanna kiersi pöydän toiselle puolelle ja tarttui ranteisiini. "No niin, haluut sä Heli välillä ojentaa tätä, runkkaria, kun Tiina sai jo äsken pienen makupalan", Tuula kysyi. "Joo, kiitti. Oliks sulla sitä ronttinkikeppiä?" Tuula ojensi penkiltä noin metrisen kepin, jolla Heli varoittamatta sivalsi pakaroilleni.

Huusin jo heti ensimmäisestä iskusta. "Ai sä aiot kiljua, vai? Kukas sulle siihen luvan antoi", Tuula kysyi. Heli sivalsi toisen kerran, kolmannen ja neljännellä taas ulisin rottingin pureutuessa lihaani. Tuula oli taas ilmeeltään kuin myrskyn merkki, en ollut missään vaiheessa ymmärtänyt, että Hän olisi todella luonteeltaan sadisti, eikä mikään harrastelija. "Anna sen vinkua, niinhän ne siat tekee, sitä paitsi multa kastuu pöksyt kun se vinkuu", Heli sanoi. Taas uusi sivallus ja useampi peräkkäin ja ulisin ja huusin jo suoraa huutoa. Sanna piti tiukasti kiinni, vaikka yritin riuhtoa, ja Heli antoi iskujen sadella, liiallisellakin tarkkuudella samoihin punoittaviin raitoihin, jotka alkoivat tummua ja verestyä pieksennän jatkuessa.

"....29 ja kolmekymmentä" Heli laski viimeiset lyönnit. Sanna päästi käsistäni irti ja korvasta taluttaen pakotti minut nelinkontin lattialle. Tuula istui orjansa selkään ja käski kontata ulos. Raahustin nelinkontin ulkorappuset pihalle Tuulan keinuessa konttaamiseni tahdissa ja Hän ohjasi minut ulkosaunalle, jonka takkatuvassa rätisi vanhassa avotakassa tuli ja huoneessa oli suhteellisen kuuma. Tuula käski minut seisomaan ja väänsi käteni selän taakse, samalla käsiraudat napsahtivat tiukasti lukkoon.

Takkatuvan seinustaa kiersi puinen laveri ja nurkassa oli seinään istutettuna metallinen lenkki. Tuula taikoi laverin alta kettinkiä ja pari lukkoa. Kettinki kiedottiin kaulaani kuin pannaksi ja lukko napsahti kiinni. Toisen pään Tuula kietaisi lenkistä läpi ja napsautti senkin lukolla kiinni. "Nyt odotat Sannaa, se tulee kohta. Sanna osaa olla tosi vittumainen, jos sä loukkaat sitä, joten tee just niin kuin se sanoo. Tai kärsit... Sä et heti alkuun osannut oikein käyttäytyä, mut kyllä sä opit."

Tuula nousi ja otti takkatuvan toisessa nurkassa olevasta seinäkulmakaapista juomalasin ja kossupullolta näyttävän putelin, jossa oli jotain sameaa nestettä. Tuula ravisti pulloa ja kaatoi lasin melkein täyteen ja toi lasin huulilleni. "Nyt juot. Tiedä koska seuraavan kerran jotain saat." Juoma oli ilmeisesti kotitekoista omenamehua, makeaa ja paksua. Samaisesta kaapista Tuula otti myös kumisen pallon, jonka Hän painoi littaan ja laittoi suuhuni, jossa se palautui muotoonsa ja toimitti suukapulan virkaa. Päähäni Tuula veti samaisesta kaapista ottamansa kaasunaamarin, jossa oli tummennetut linssit.

"Toivottavasti juoma oli hyvää", Tuula kuiskasi ennen lähtöään. Lausahdus sai minut taas paniikkiin. Mitä siinä mahtoi olla seassa? Tai oliko? Kuulin kuinka saunan ovi kävi ja Tuula poistui. Jäin naamioituna pimeään odottelemaan. Takkahuoneen lämpö alkoi jotenkin nukuttamaan, eikä kepillä hakattu persekään tuntunut enää kipeältä. Kun aloin kuitenkin nuokkumaan ja tunto alkoi herpaantua, tajusin, että siinä juomassa oli jotakin. Juuri ennen kuin taju sammui, Sanna tuli sisään ja otti maskin ja kumipallon pois. "Jaha, täällä alkaakin olla valmista. No niin, nukahda nyt, niin sitten kun heräät, mulla on sulle yllätys!" Viimeiseksi Sanna hymyili...