Lady Nickoi

Sanni sulki väsyneenä ullakkokamarin oven. Hän oli siivonnut isoäidin romppeita koko päivän ja nyt hän oli saanut kamarin jonkinlaiseen järjestykseen, vaikka työtä vielä riittikin.
Nyt Sanni halusi päästä lämpimään suihkuun.

Lämpimän veden hyväillessä Sannin ihoa hän sulki silmänsä ja kuvitteli miehen käsien hyväilevän itseään. Siitä oli ikuisuus kun hän oli viimeksi ollut miehen syleilyssä ja raju kaipaus kouraisi hänen sisintään.
Hän puri huultaan ettei vain olisi alkanut nyyhkyttää, ei hän ei saisi itkeä sen rentun takia, joka oli vain käyttänyt häntä ja sitten jättänyt.

Saatuaan itsensä puhtaaksi Sanni väänsi suihkun hanan kiinni ja alkoi kuivata itseään. Suihkun peili oli mennyt huuruun kuumasta vedestä ja kun Sanni sattui katsomaan siihen hän näki miehen kasvojen piirtyvän sen pinnalle.
Sanni ei olut uskoa silmiään ja hän katsoi uudelleen, nyt peilissä ei näkynyt enää mitään.
Hän pudisti päätään ja arveli nähneensä vain näkyjä. Sanni ripusti märän pyyhkeen kuivumaan ja veti pumpulisen aamutakin ylleen. Kävellessään alakertaan hänestä tuntui siltä kuin häntä olisi seurattu.
Sanni vilkaisi pari kertaa olkansa yli ja näki vain tyhjän käytävän takanaan, mitä siellä nyt olisi ollut, hän ajatteli pilkallisesti.

Alakerran olohuoneessa oli lämmintä ja mukavaa ja televisiossa pyöri saippuasarja. Sanni käpertyi sohvan nurkkaan ja katseli ohjelmaa puoliavoimin silmin. Hän oli niin uupunut päivän töistä että väkisinkin häntä alkoi nukuttaa.
Sanni kääntyi selälleen ja rentoutui, kuin huomaamatta hänen jalkansa erkanivat ja hän tunsi mukavan lämpimän aallon nousevan sääriään pitkin ylöspäin.
Tuo aalto humahti hiljaa hänen ylitseen ja sen perässä seurasi jännittävä sähköinen lataus. Sanni hymyili itsekseen ja toivoi tuntevansa saman tunteen vielä uudelleen. Tuskin hän oli päässyt loppuun ajatuksessaan kun lämmin mielihyvän aalto palasi, tällä kertaa hieman voimakkaampana.

Sanni jännitti selkänsä kaarelle ja huokaisi nautinnosta, hän janosi lisää.
Samassa joku tarttui hänen pyjamaansa ja alkoi kiskoa hänen housujaan alemmas. Sannin silmät rävähtivät auki ja hän nousi nopeasti istumaan. Jäätävä pelko lävisti hänet mutta huoneessa ei näkynyt ketään. Hän oli talossa täysin yksin ja kaikki ovet sekä ikkunat olivat lukossa. Sanni nousi ylös ja tarkisti vielä etu ja takaoven ja havaitsi niiden olevan lukossa. Tämän kaiken saattoi pistää vain väsymyksen piikkiin, hän ajatteli, yrittäen sillä rauhoitella itseään.
Suljettuaan television Sanni kapusi yläkerran makuukamariinsa ja lukitsi oven perässään.

Hän riisui takkinsa ja sukelsi peitteiden alle. Huoneessa oli pimeää ja hiljaista, hetken aikaa Sanni makasi valveilla mutta pian väsymys pakotti häntä sulkemaan silmänsä.

Sanni oli juuri putoamaisillaan unen syvään railoon, kun hän äkkiä tunsi sänkynsä natisevan, patjan päälle oli ilmestynyt lisää painoa ja se oli saanut jouset valittamaan. Sanni oli nyt täysin hereillä ja hän makasi paikallaan kauhusta jäykkänä. Tuttu lämmin sähköinen aalto humahti hänen lävitseen ja se sai hänen sydämensä hakkaamaan kauhusta sekä kiihkosta. Kylmä hiki nousi välittömästi hänen iholleen, kun hän vaistosi toisen olennon läsnäolon, olennon joka ei taatusti ollut ihminen.

Sanni tunsi kuinka peite vetäytyi itsestään pois hänen yltään. Hän halusi nähdä kiusaajansa mutta pelko piti hänet paikallaan.
”Älä tee pahaa, älä tee pahaa, älä tee pahaa”, takoi Sannin päässä, kun hän makasi täysin suojattomana paikallaan.

Sitten hän tunsi kuinka häntä kosketettiin. Tuolla olennolla oli miehen kädet mutta ne eivät olleet lihaa ja verta. Kosketuksessa oli voimaa mutta samaan aikaan se oli aineeton, se oli kuin sähköä. Sanni tunsi kuinka hänen paitansa helma nousi ylemmäs ja nuo näkymättömät kädet etsiytyivät hänen rinnoilleen.
Hän tunsi kokonaan uppoavansa noihin käsiin ja se sai hänen huokaisemaan hiljaa. Sähkö tanssi hänen ihollaan, kiusaten ja kiihottaen häntä.

Sitten kädet vetäytyivät pois hänen rinnoiltaan, alemmaksi ja alemmaksi.
Pian hän tunsi kuinka hänen housujaan alettiin kiskomaan taas pois. Tällä kertaa hän ei vastustellut. Seuraavaksi tuo olento tarttui hänen lantioonsa ja työntyi Sanniin. Sannin kurkusta purkautui terävä kiljahdus mutta kukaan ei kuullut sitä. Tuo olento oli yhdistynyt häneen mutta se ei tuntunut lainkaan samanlaiselta kuin Sanni oli olettanut sen tuntuvan. Olento oli täyttänyt hänet kokonaan mutta sillä ei tuntunut olevan omanlaistaan muotoa, se muotoili täysin häntä.

Sanni tunsi sen kasvavan sisällään ja hyväilevän häntä paikoista, joista häntä ei oltu koskaan hyväilty. Hän sulki silmänsä nautinnosta ja alkoi huohottaa kovaan ääneen. Palava halu sykki hänen jalkojensa välissä ja hän aneli olentoa olemaan lopettamatta. Kuuma kosteus valui hänen reisiään pitkin, kuin laava, saaden hänet anomaan lisää ja lisää. Tähdet tanssivat Sannin silmäluomien takana ja hän tunsi keinuvansa kuin myrskyävän meren aalloilla. Koko maailma pyöri hänen ympärillään kuin karusellissa, heitellen häntä kuin räsynukkea.
Pian Sanni tunsi olevansa valmis tulemaan, eikä hän pystynyt pidättelemään sitä.
Hän laukesi kovaan ääneen huutaen, räjähtävän mielihyvän syöksyessään hänen naiseudestaan, hänen kehonsa jokaiseen sopukkaan. Hänen yllään makaava olento ei kuitenkaan osoittanut vähintäkään väsymyksen merkkiä vaan työntyi Sanniin uudestaan ja uudestaan. Sanni tunsi orgasminsa jatkuvan ja muuttuvan entistäkin voimakkaammaksi. Hän ei ollut milloinkaan kokenut vastaavaa tunnetta.

Vaivatta olento sai hänet laukeamaan uudelleen, orgasmiin joka iski häneen edellistä rajummin. Hän ei halunnut sen loppuvan milloinkaan. Tätä hän oli kaivannut kaikki ne yksinäiset vuodet, jolloin hän oli yrittänyt toipua raastavasta sydänsurustaan. Rajut supistukset saivat hänet värisemään kuin horkassa ja mielessään hän rukoili ettei tuo olento lähtisi vielä pois.

Sannin saadessa vielä kolmannen orgasmin, hän pyysi olennon viimein lopettamaan. Näkymättömät kädet päästivät hänestä välittömästi irti ja paino hävisi hänen selästään. Sanni tunsi olonsa hyväksi ja vuosien yksinäisyys oli nyt maksettu takaisin. Hän makasi vatsallaan hiljaa huohottaen, kuuman hehkun vielä viivytellessä hänen ihollaan.

Sanni vaistosi tuon näkymättömän olennon olevan vielä läsnä mutta hän ei uskaltanut kääntyä katsomaan sitä.
”Mikä on nimesi?”, hän kuiskasi pimeyteen.
”Idon.”, kuului vastaus, joka muistutti leijonan murahdusta, kuin ihmisen tuottamaa ääntä.
Sitten huoneeseen laskeutui hiljaisuus ja yöllinen vieras sulautui osaksi pimeyttä.